Lisätestit - osa 1
Testasin aika monella levyllä, mutta koska testit olivat yhtä poikkeusta lukuunottamatta täysin yhdenpitäviä, esitän tässä vain poikkeukset normista ja ne asiat jotka EIVÄT selitä poikkeamaa. Vuosiluvut ovat CD:n julkaisuvuosia, koska se on tässä oleellista.
Kaikissa on käytetty: Ubuntu 12.04, 64-bit, Asunder rippausohjelma. Lame asennus komentoriviltä ja tulos 320 kbit/s, constant bit rate.
Kone: AMD Athlon II X2 250, prosessori. Samsung perus-DVD-kirjoitin.
1.
Simon&Garfunkel - Collected Works, cd1, 1992
Itse poltettu audio-CD, v. 1998
62 min.
Aika: 5:30 min
2.
Metsatöll - ULG, 2011
Spinefarm Records
44 min
Aika: 4:30 min
3.
David Byron - Anthology, cd1, 2005
Sanctuary Records
79:30 min
Aika: 6:40 min
4.
King Crimson - Great Deceiver, live 1973-74, cd1, 1992
Discipline Records
76:40 min
Aika: 21:30
5.
Apocalyptica - 7th Symphony
Spinefarm Records, 2010
58 min
Aika: 5:20 min
Yhteenveto:
Yhdellä levyllä rippausaika on suuri ja samassa luokassa kuin mitä tässä keskustelussa on aiemmin esitetty.
Tämä ei johdu:
- laitteistosta (kaikki muu toimii ja laitteet sinänsä ovat hyviä)
- kopiosuojauksista, en usko, että Discipline Records on tehnyt tällaista koskaan. (Tosin Virgin Recordsilla on pariin biisiin copyright, sitä kautta voisi olla poikkeus normista ... tutkitaan)
- levyn huonosta kunnosta, noin päällepäin arvioimalla
- siitä, että tämä ei ole CD-normin pituinen, koska e.m. David Byronin levy on vielä pitempi
Levy on kuitenkin ostettu USAsta (paikanpäältä), en tosin tiedä mikä merkitys sillä voisi olla, ottaen huomioon, että levy on tehty 1992 (ja ostettukin jo 90-luvulla, joten ei voi olla mikään jälkisäädetty levy)?
Verrokkitestit jatkuvat :-) !