Näytä kirjoitukset
1
Yleistä keskustelua / Vs: Digijäämistö
« : 17.05.26 - klo:19.17 »
Panin tässä yhteen asioita joita olen tähän asti käsitellyt jotenkin erillään toisistaan:
- EU:n identiteettilompakko ja muut digilompakot (mukaan lukien MobilePay, Swish, jne.)
- EU:n iänvarmennussovelluksen tarkoitus ja toteutus
- miten kannattaa valita se palautustieto (toinen sähköposti tai puhelinnumero), jonka Google vaatii salasanan hukkaamisen varalta
- miten kukaan selviytyy vainajan tilien sulkemisesta
- miten KeePass-tietokanta pidetään turvassa
- millä todennussovelluksella talletan passkeyt
- mitä IT-jätit tarkoittavat kun sanovat pyrkivänsä salasanattomaan kirjautumiseen
Lueskelin tarkemmin erilaisia ohjeita yms., ja huomasin missanneeni erään oleellisen asian EU:n lompakkohankkeissa. Iänvarmennussovelluksen määrittelyssä nimittäin vaaditaan, että sen jälkeen kun lapsen ikä on vahvistettu jollakin keinolla (passin/hölökortin avulla, postissa, terveydenhuollossa, koulussa, sossussa, tms.), niin sovellus ei se saa näyttää ikää kysyvälle sitä, mistä tieto on hankittu, eikä lähdettä edes talleteta sovellukseen. Ei siis anneta digijättien kerätä tietoa, jota voidaan yhdistellä ja myydä eteenpäin.
Kun Google vaatii, että annan tilin palautusta varten toisen sähköpostiosoitteen tai puhelinnumeron, joudun antamaan itsestäni tietoa, jota voidaan yhdistellä. EU:n identiteettilompakko panee kampoihin siinä, ja samaan aikaan IT-jätit levittävät passkey-todennusta, joka on keskeinen osa sitä teknologiaa, jonka avulla yhdistely voidaan katkaista. EU:n lompakkohanke kylläkin tähtää vahvaan tunnistautumiseen. Henkilötunnusta ei voi kadottaa, joten EU:n lompakon käytön voi aina aloittaa alusta. Tilanne on ihan toinen heikkoa tunnistusta käyttävien verkko-tilien kanssa; tunnistustietojen hallinta on niin vaikeaa ja virhealtista että siihen todellakin tarvitaan parempi, luotettavampi ratkaisu kuin nykyiset. Mutta jos IT-jätit tosissaan pyrkivät pääsemään ihmisen keksimistä salasanoista kokonaan eroon, EU voi pakottaa heidät käyttämään teknologiaa siten, että ihmiset voivat paremmin rajata sitä, mitä tietoa joutuvat yhteyksistään paljastamaan IT-jäteille. Saa nähdä kuka vie ja kuka vikisee.
Some-tileille tarvitaan digilompakko, jolla voi tunnistautua ja samalla eristää verkkotilit toisistaan siten, että yhteystietojen louhinta vaikeutuu. Digilompakon varmuuskopiointi ja muu turvaaminen muistuttaa jollain lailla digitahtoa. Ne lähestyvät samaa asiaa päinvastaisista suunnista: yhdessä menetetään lompakko, toisessa lompakon omistaja, mutta kummassakin verkkotilejä koskevaa tietoa täytyy varjella ja säilyttää vastaisen varalle. Voisikohan digilompakosta tehdä sellaisen, että lompakon omistajan nimeämä jäämistönhoitaja voi käynnistää tilien sulkemisen tietämättä mitä kaikkia tilejä omistaja on merkinnyt suljettavaksi?
Tuli vielä mieleen, että nyt kun jokaisella on puhelimessaan ainakin yksi todennussovellus, niin pian joku tekee sellaisen digilompakon, jossa identiteetit voidaan ryhmitellä rooleittain (kamujen kesken, harrastus, bugiraportointi, bloginpito, sukututkimus, jne.) siten, että jokaiseen rooliin liittyy yksi sähköpostiosoite ja joukko passkeytä. Kun tähän pisteeseen päästään, voidaan rooliin lisätä GPG-avaimet, ja yhtäkkiä GPG:n käyttö sähköpostien salaamiseen onkin helpompaa kuin koskaan aikaisemmin.
- EU:n identiteettilompakko ja muut digilompakot (mukaan lukien MobilePay, Swish, jne.)
- EU:n iänvarmennussovelluksen tarkoitus ja toteutus
- miten kannattaa valita se palautustieto (toinen sähköposti tai puhelinnumero), jonka Google vaatii salasanan hukkaamisen varalta
- miten kukaan selviytyy vainajan tilien sulkemisesta
- miten KeePass-tietokanta pidetään turvassa
- millä todennussovelluksella talletan passkeyt
- mitä IT-jätit tarkoittavat kun sanovat pyrkivänsä salasanattomaan kirjautumiseen
Lueskelin tarkemmin erilaisia ohjeita yms., ja huomasin missanneeni erään oleellisen asian EU:n lompakkohankkeissa. Iänvarmennussovelluksen määrittelyssä nimittäin vaaditaan, että sen jälkeen kun lapsen ikä on vahvistettu jollakin keinolla (passin/hölökortin avulla, postissa, terveydenhuollossa, koulussa, sossussa, tms.), niin sovellus ei se saa näyttää ikää kysyvälle sitä, mistä tieto on hankittu, eikä lähdettä edes talleteta sovellukseen. Ei siis anneta digijättien kerätä tietoa, jota voidaan yhdistellä ja myydä eteenpäin.
Kun Google vaatii, että annan tilin palautusta varten toisen sähköpostiosoitteen tai puhelinnumeron, joudun antamaan itsestäni tietoa, jota voidaan yhdistellä. EU:n identiteettilompakko panee kampoihin siinä, ja samaan aikaan IT-jätit levittävät passkey-todennusta, joka on keskeinen osa sitä teknologiaa, jonka avulla yhdistely voidaan katkaista. EU:n lompakkohanke kylläkin tähtää vahvaan tunnistautumiseen. Henkilötunnusta ei voi kadottaa, joten EU:n lompakon käytön voi aina aloittaa alusta. Tilanne on ihan toinen heikkoa tunnistusta käyttävien verkko-tilien kanssa; tunnistustietojen hallinta on niin vaikeaa ja virhealtista että siihen todellakin tarvitaan parempi, luotettavampi ratkaisu kuin nykyiset. Mutta jos IT-jätit tosissaan pyrkivät pääsemään ihmisen keksimistä salasanoista kokonaan eroon, EU voi pakottaa heidät käyttämään teknologiaa siten, että ihmiset voivat paremmin rajata sitä, mitä tietoa joutuvat yhteyksistään paljastamaan IT-jäteille. Saa nähdä kuka vie ja kuka vikisee.
Some-tileille tarvitaan digilompakko, jolla voi tunnistautua ja samalla eristää verkkotilit toisistaan siten, että yhteystietojen louhinta vaikeutuu. Digilompakon varmuuskopiointi ja muu turvaaminen muistuttaa jollain lailla digitahtoa. Ne lähestyvät samaa asiaa päinvastaisista suunnista: yhdessä menetetään lompakko, toisessa lompakon omistaja, mutta kummassakin verkkotilejä koskevaa tietoa täytyy varjella ja säilyttää vastaisen varalle. Voisikohan digilompakosta tehdä sellaisen, että lompakon omistajan nimeämä jäämistönhoitaja voi käynnistää tilien sulkemisen tietämättä mitä kaikkia tilejä omistaja on merkinnyt suljettavaksi?
Tuli vielä mieleen, että nyt kun jokaisella on puhelimessaan ainakin yksi todennussovellus, niin pian joku tekee sellaisen digilompakon, jossa identiteetit voidaan ryhmitellä rooleittain (kamujen kesken, harrastus, bugiraportointi, bloginpito, sukututkimus, jne.) siten, että jokaiseen rooliin liittyy yksi sähköpostiosoite ja joukko passkeytä. Kun tähän pisteeseen päästään, voidaan rooliin lisätä GPG-avaimet, ja yhtäkkiä GPG:n käyttö sähköpostien salaamiseen onkin helpompaa kuin koskaan aikaisemmin.
