Kyllä läppäriäkin voi käyttää hyvällä työpisteellä ja hyvällä ulkoisella näytöllä.
Kyllä. Jos tietokoneista puhutaan niin läppäri on se kone tänä päivänä. Lisälaitteet ovat mitä ovat tarpeen mukaan.
Tähän on päädytty monissa yrityksissä aiemmin mainituista syistä, joissa oli mukana myös työn liikkuvuus. Nyt korona-aikana asia on tietysti aika paljon 1:1 että järjestelmien pitää toimia kaikkialla. Jopa hallinnollisessa työssä käytetään läppäreitä, koska hekin joutuvat aina välillä osallistumaan koulutusmatkoille ja erinäiset web-meetingit on kuitenkin helpointa saada toimimaan läppärillä - työaseman kanssa web-meetingin pitäminen illalla kahdeksalta ei ole aivan miellyttävää useimmille, koska työasema on lähtökohtaisesti toimistolla. Varsinainen syy taustalla on tietysti se, ettei haluta ylläpitää jokaisella kahta konetta, joissa kuitenkin pitäisi olla paljolti samat ohjelmat ja ihmiset sekoilisivat näiden eri koneiden järjestelmien kanssa.
Läppärit eivät ole huonoja koneita. Omassa työssäni ensimmäinen läppäri, joka oli mielestäni hyvä, tuli markkinoille n. 10 vuotta sitten. Game changer siinä olivat SSD-levyt ja i7-prosessori. Koneita on monissa hintaluokissa, mutta itse olen tottunut koneisiin, siis pääkoneena, läppäreihin joiden hintaluokka on ollut 4000-5000 euroa ... mutta alennusprosentit sen verran kivoja, että lopullinen hinta on ollut paljon alempi. Tällä 10 vuotta vanhalla vehkeellä voi edelleenkin tehdä kaikkea normaalia erittäin hyvin - siinä pyörii nyt Ubuntu Studio. Dokkari ei toimi nyt Ubuntussa, mutta yhdellä ulkoisella näytöllä pärjää oikein hyvin.
Peliläppärit vaikuttavat hyviltä, esim. Asus ROG-koneet, niitä on erilaisia hintaluokissa 2000-3000 euroa enkä epäile yhtään, etteivätkö olisi oikein hyviä mihin tahansa käyttöön. Niihin saa jo 32 GB muistia, joka voi olla vaatimus virtualisoinnissa, missä datasetit ovat isoja ja ajetaan esim. kolmen koneen järjestelmää.
Mitään varsinaista teknistä työtä en ole tehnyt 15 vuoteen virtualisoinnin ulkopuolella. Pari kertaa olen tehnyt virheen, että olen käyttänyt fyysistä konetta ja siitä on tullut aina ongelmia - esim. miten saa ympäristön talteen myöhempää käyttöä ja verifiointia varten. Tiedän kyllä että fyysisiä koneita voi virtualisoida, mutta onhan se tosi kökköä siihen nähden, että virtuaalikoneen tapauksessa ei tarvitse tehdä mitään, tilanne säilyy. Ennen kuin tuli kunnollisia läppäreitä, käytin vaativammissa tapauksissa työasemaa neljällä kovalevyllä ja Ubuntu 64-bitillä. Toimi siinä oikein miellyttävästi, kovalevyläppäreillä ei voinut käyttää kuin yhtä konetta kerrallaan tai sitten piti käyttää useita ulkoisia levyjä, mikä ei ole lainkaan ongelmatonta Windowsissa (pitää tietää tarkalleen mitä tekee, jottei kokeilu pääty grande catastropheen jossa pääkone on myös vaarassa - ei liity virtualisointiin mitenkään vaan levyjen määrään).
Virtualisointi nykykoneilla - tai edellä mainituilla hyvillä koneilla - vaatii oikeastaan vain kaksi asiaa: tarpeeksi muistia siihen mitä tekee (16 GB riittää jo kaikkeen Linux-kokeiluun mennen tullen) ja SSD-levy josta ajetaan (sisäinen tai USB-3 väylä). Hyvältä kovalevyltäkin voi ajaa, jos tietää mikä on hyvä ja ymmärtää sen rajoitteet - Linux-koneiden testaus on sen verran yksinkertaista työtä, että esim. uusi 6 TB:n levy riittää siihen hyvin, mutta lähtökohtaisesti kovalevyä ei kannata käyttää, koska niiden suorituskykyä ei kuitenkaan osata mitata.
... tässä on kopioitavaa virtualisointivastauksiin, jos joku sellaisen kysymyksen esittää eri säikeessä ...
