Näillä palstoilla on Unity-työpöydästä kirjoitettu paljon - vaikuttaa että etupäässä pahaa. Tässä omaa arviota viikon käytön jälkeen. En siis tiedä mitään sen virheettömyydestä enkä kaikista mahdollisista käyttötilanteista.
Arviointi lähtee käytön perustilanteesta, jossa ajetaan muutamaa erilaista asiaa päivän aikana: esim. Firefoxia, joidenkin tiedostojen editointia, paria backup-scriptiä, jotka kestävät tunteja ja virtualisointia VMwarella. Nämä on hyvä ryhmitellä eri työpöydille.
Kone jolla olen käyttänyt Unityä on sellainen, jossa on suorituskykyä vähintäinkin riittävästi - hitaiden=vanhojen koneiden tai huonosti toimivien näytönohjainten tuomista ongelmista en tiedä mitään.
Epäilemättä näppäinkomentojen käyttö antaisi toisenlaisen perspektiivin. En kuitenkaan yleensä käytä niitä, jollei ole pakko käyttöympäristön heikkouden vuoksi. Käytän varsin monenlaisia ympäristöjä päivän mittaan ja useampaa ympäristöä samanaikaisestikin (esim. Ubuntu, XP, Vista ja Win7) ja tällöin erilaiset näppäinkomennot sekoittaisivat aivan liikaa.
1.
Pikselien säästö Unityssa.
Näytöt ovat wideja ja joka tapauksessa pystysuunnassa on vähemmän pikseleitä. Niitä kannattaa säästää. Unityssä säästetään näin:
- alalaidassa oleva status bar tulee näkyviin vain jos sitä tarvitaan. Hyvä ominaisuus
- ohjelmien ylälaidasta puuttuu menupalkki. Menut ovat kaikilla ohjelmilla samassa paikassa, yläpalkissa, joka on nyt jäänyt vapaaksi tähän. Melko nerokas keksintö mielestäni
- alamenua ei ole, koska menut ovat vasemmalla
Pikseleitä säästetään myös oikealta, koska ikkunan rullausominaisuus on tehty dynaamiseksi - se ei ole näkyvissä kaikenaikaa.
2.
Ohjelmien käynnistys
Yleensä tein Gnome 2:een (viimeisin Ubuntu 10.10:ssa), ylänauhaan ikonit joista klikkaamalla saa ohjelman käyntiin. Tätä ei nyt Unityssä voi tehdä.
Sen sijaan Unityssa ohjelmat tulevat vasempaan palkkiin isompina ikoneita. Näissä on parannusta seuraavasti:
- käynnistyvän ohjelman näkee ikonista. Kätevää.
- käynnissä olevan ohjelman näkee ikonista. Kätevää, sitä tulee katsottua usein.
- ohjelman ikonin saa helposti tähän menuun, käynnistämällä ohjelman ja sitten hiiren oikealla napilla muuttamalla ikonin ominaisuuksia.
- käynnissä olevia ohjelmia piti Gnome 2:ssa hakea ikkunan alalaidasta ja käynnistettäviä ohjelmia ylälaidasta. Ei kovin kätevää. Unityssä nämä toimivat symmetrisesti ja molemmat näkee vasemmasta palkista. Oikeastaan aika nerokas juttu tämäkin.
- Gnome 2:ssa ei itseasiassa näe kaikkia käynnissä olevia ohjelmia mistään, ainoastaan aktiivisen työpöydän ohjelmat näkee. Unityssa näkee kaikki yhdellä silmäyksellä. Parempi.
- uusien ohjelmainstanssien käynnistäminen löytyy myös samasta ikonista, hiiren oikealla napilla. Kätevää.
3.
Työpöydän valinta
Gnome 2:ssa on omat napit omassa paikassaan. Tätä on parannettu seuraavasti:
- työpöytää ei ensinkään tarvitse valita ollenkaan. Yleensähän ei halua ajatella työpöytää, ensin, vaan ajattelee esim. että haluaa käyttää Firefoxia. Unityssa ei tarvitse valita työpöytää, vaan riittää, että valitsee vasemmalta Firefoxin ... työpöytä vaihtuu automaattisesti
- jos ohjelmia on käynnissä useammilla työpöydillä, esim. Terminal jauhaa backuppeja useammalla työpöydällä, niin nämä saa näkyviin kaikilta työpöydiltä yht'aikaa klikkaamalla vasemman palkin Terminal ikonia. Hyvä homma tämäkin. Tätä ei ollut Gnome 2:ssa ollenkaan.
- työpöytien tapahtumille on nyt parempi esikatselu. Hyvä. Tässä sujuu myös ohjelmien siirto työpöydältä toiselle.
- klikkaamalla ohjelmaikonia vasemmalta käynnistyy työpöytien esikatselu dynaamisena (eli ohjelmat toimivat). Tästä voi valita sen mitä haluaa. Aika hieno ominaisuus.
4.
Ikkunoiden hallinta
Unityssä on samat uudet piirteet kuin Windows 7:ssa
- kun siirtää ikkunaa vasemmalle tai oikealle, saa ohjelman ikkunan automaattisesti "puolilevyiseksi" ruudulle. Tämä on hyvä jos pitää lukea kahta dokumenttia rinnakkain. Hyvä.
- maksimointi viemällä ikkuna ylös. Joskus kätevä työasemalla, enempi kätevä esim. win läppärillä jossa ei ole useampia työpöytiä.
5.
Ohjelmien haku
Tarkoitan tällä ohjelmia, joita ei käytetä jatkuvasti.
Gnome 2:ssa ohjelmat löysi selkeästä, hierarkisesta ja loogisesta menusta.
Unityssä toimii Dasboard. Täältä löytyvät ohjelmat myös, mutta eivät hierarkisesti. Siinä on Search, joka toimii melkoisen hyvin, usein riittää pelkkä yhden kirjaimen kirjoittaminen jotta ohjelman löytää.
Hierarkiset menut ovat selkeitä, mutta melko toivottomia käyttää mobiilikäytössä ja muutenkin huonoja jos ei ole hiirtä.
Unityn Dasboard on looginen, mutta se ei vain noudata yksioikoisesti hierarkiaan perustuvaa logiikkaa. Dashboardissa on monia muitakin piirteitä, jonka vuoksi sillä haettu ohjelma löytyy varsin nopeasti, kaikenlaista sumuista logiikkaa on ilmeisesti koodattu sisään.
Jos kysytään sitä miksi piti vaihtaa Gnome 2, joka oli hyvä käyttää eikä siinä ollut mitään vikaa? Miksi se piti vaihtaa pois? Tähän kysymykseen on oma vastauksensa.
Mutta jos kysytään, että onko Unity parempi kuin Gnome 2, niin onhan se. Mielestäni, ihan selkeästikin. Unityä voisi periaatteessa käyttää myös mopoläppärillä, läppärillä ja miksei tabletillakin.
