Elvis heitti alkutuotantonsa yhden mikin "tekniikalla" purkkiin. Joten nykyinen tarve lienee lähinnä "lisätä" moniraitanauhurin "raitoja 5-9" jälkiäänityksinä ikäänkuin live esityksenä.
Eiköhän edelleen hyvät muusikot vedä kaiken kerralla livenä purkkiin.
Elviksen tuotanto onkin melkoisen alkukantaista. Kuuntele vaikka Radioheadin "Pyramid song" saadaksesi käsityksen siitä, missä hyvin tuotettu musiikillinen visio voi modernina aikana mennä. Ei sitä yhdellä mikillä äänitetä, eikä kahdellakaan.
Kuulenkohan eroa alsan rouhean roaring 20's asetusten kautta kuunnellessani. Tuskinpa?
PS. Joku tekee hyvin ja toinen kuuntelee pakeliittimankkarilla.
Hyvän tuotannon kuulee, aina.
Vaikeatahan tämä on, mutta noin 6 sekuntia ennen plekran liikahdusta Aivosähkökäyrissä on jo tapahtumamuutosta edeltävä havaittava muutos?
Enpä usko. Noita aivokäyrämittauksia ei ihan noin vain tehdä, tarvitaan helvetinmoinen kuvantamislaite eikä kitara mahdu sinne. Testien kysymykset, joissa valintaa mitataan, ovat yksinkertaisia ja tapahtuvat hitaalla temmolla. Jos alat improvisoimaan, niin se on juuri sitä - hetkessä luomista. Teet mielestäni epäpätevän yleistyksen, jota ei olla mittaamalla varmistettu, eikä varmaan pystytäkään varmistamaan.
Kaikenlaisen blaa blaan jälkeen määrittelisin RT:n suhteellisen tarkaksi aproksimaatioki määritellyin aistein havaittavissa olevaksi olioksi. Jonka jokainen hiiren klikkaus on ennakoitavissa tiettyjen antureiden kanssa jo ennalta?
Kuten yllä totesin, tuskinpa vain. Mutta RT-ydintä kyllä tarvitaan musiikkituotannossa, esim. jos soitat softainstrumenteilla, niin mitä pienempi latenssi, sen parempi. Samoin jos monitoroit äänitettävää kanavaa softan kautta, mutta niin en itse ikinä tekisi.