Pelkkä käyttäminen ei ole kehittämistä. Bugiraporttien tekeminen voidaan luokitella kehittämiseksi (tai ainakin rahanarvoiseksi toiminnaksi kehittäjien kannalta).
Bugiraporttien kirjoittaminen on ilman muuta kehittämistä. Normaalisti tuosta työstä maksetaan ohjelmoijille palkkaa. Monesti firmoissa on erikseen testaukseen keskittyneitä henkilöitä. Bugiraporttien ohella kaikki muutkin parannusehdotukset saattavat olla todella rahanarvoista tavaraa. Myöskään näitä ei synny, jos käyttäjiä ei ole (riittävästi).
Ubuntun tapauksessa oleellinen kysymys on, että menevätkö tiedot bugeista ja mahdolliset valmiit korjaukset upstreamiin, jolloin ne hyödyttävät kaikkia muitakin vai jäävätkö ne pelkästään Ubuntun käyttöön. Muistaakseni Ubuntua on kritisoitu siitä, etteivät korjaukset mene kovin hyvin alkuperäisiin projekteihin. Joku paremmin asioista tietävä voi varmaan kertoa mikä tilanne on nykyään.
Tämä on se kritiikki, joka Ubuntun kohdalla on ilmeisesti ainakin ennen osunut kohdalleen. Edelleenkään mainitunkaltainenkaan toiminta ei vahingoita upstreamia, mutta ei toisaalta parhaalla mahdollisella tavalla vahvistakaan. Itse näkisin tilanteen mieluusti niin, että upstream hoitelisi itse hommansa ja pitkälle paketointinsakin. Tällöin tosin distroja saisi olla mielellään vain yksi, tai korkeintaan pari. Muutamat distrot (ainakin esim. Slackware ja Arch Linux) pyrkivät hyvin pitkälle tähän, että se paketoitu versio ohjelmasta X olisi mahdollisimman täysin ohjelman X koodia muokkaamattomana. (Toki varmasti kaikki pyrkivät tähän ainakin jollain tasoilla, mutta toiset enemmän kuin toiset)
Ubuntun merkitys on ollut Linuxin tuominen järkevässä, helposti omaksuttavassa ja toiminnaltaan mietityssä paketissa normikäyttäjän työpöydälle. Kuka muistaa ajan ennen Ubuntua?
Muistan hämärästi. Omien kokemuksieni mukaan Ubuntu ei ollut millään osa-alueella poikkeuksellisen mullistava muihin jakeluihin nähden. Windows-maailmasta tulevan käyttäjän kannalta se oli ehkä jopa vaikeampikäyttöisempi, koska siitä puuttuivat graafiset ohjelmat asetusten muokkaamiseen. Nämä asiat olivat kunnossa esimerkiksi Mandrakessa ja Susessa.
Omastakaan mielestäni Ubuntu ei ollut millään osa-alueella poikkeuksellisen mullistava muihin jakeluihin nähden. Varmaan lähes kaikki yksittäiset asiat oli tehty jo jossain distrossa. Kokonaisuus on kuitenkin osatekijöidensä summa, ja Ubuntussa tämä oli varsin mukavasti hallussa. Korostan erityisesti tuota yhden cd:n ja yhden ohjelman periaatetta, jota Ubuntussa on noudatettu alusta lähtien. Varmaan jokin toinenkin distro on näin tehnyt jo ennen Ubuntua. Myös ennakoitavuus ja tiheä päivitysväli tulevien versioiden kanssa on Ubuntun valtti.
Itse pidän Ubuntun/gnoemn tavasta, jossa asetukset ja ylläpito hoituvat valikon kautta ja hieman karsastan vaikkapa Susen tai Mandrivan keskitettyä asetustenhallintaa (tai vaikkapa KDE:n). Useimmiten haluan säätää kerrallaan yhtä juttua, ja siihen valikosta Järjestelmä->Asetukset->Ulkoasu on nopeampi kuin täysverisen asetushallinnan käynnistäminen ja sieltä sitten ulkoasuasetusten etsiminen ja muokkaus. Mutta tämä nyt on puhtaasti makuasia. On totta, että alkuun Ubuntusta myös puuttui joitain asetuspaneeleja, en tosin muista puuttuiko mitään erityisen oleellista. Muistaakseni aloitin Ubuntun käytön jostain 5.x:stä lähtien ja ainakin siinä vaiheessa muistaakseni pääosin löytyi graafiset työkalut kaikkeen tarpeelliseen.
Itse toki olen sitä mieltä, että komentorivi on se helpoin ja samalla ainoa oikea paikka asetusten muokkaamiseen. Aikanaan kuitenkin ihmettelin sitä, että Ubuntun asentaneet olivat eri forumeilla itkemässä komentorivikäytön vuoksi. Miksi he eivät asentaneet jotakin toista jakelua, jossa komentoriviä ei olisi tarvinnut yhtä paljon käyttää?
Luulen, että nämä itkut ovat liittyneet siihen, että nämä itkijät ovat saaneet kysymyksiinsä vastauksiksi komentorivikomentoja, koska komentorivi on ylivoimaisesti helpoin ja ehkä se "ainoa oikea" menetelmä, kun neuvotaan toisia netissä. Paljon helpompaa kuin opastaa tekemään jotain graafisilla kikkareilla. Voi tietysti olla, että joitain tarpeellisiakin asioita löytyy Ubuntusta, joita ei saisi graafisella puolella laitettua kuntoon. Ei vaan tule tällaista mieleen. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Ubuntun kanssa komentoriviä ei tarvitse, mutta sitä saa käyttää ja ohjeet luonnollisesti yleensä kirjoitetaan komentoriville. Niinhän Windowsinkin kanssa tehdään kun helpdeskiin soitetaan. Helpoin tapa selvittää ip-asetukset on pyytää käyttäjää käynnistämään komentorivi ja antamaan komento "ipconfig".
Mitä tulee asetusten säätöön, on hyvin paljon asetuksia, jotka on huomattavasti näppärämpi säätää graafisilla kikkareilla kuin komentorivillä. Näytön asetukset ja äänenvoimakkuus tulevat ensimmäisenä mieleen, vaikka jälkimmäiseen on varsin hyvä alsamixer ja edelliseen monenkirjavia komentoja. Ulkoasu on myös itsestäänselvästi graafisen puolen säätöä. Sitten kun komentorivillä työskennellään pääsääntöisesti, konffitiedostot saisivat minun puolestani olla mallia Arch Linux. Eipä debianin/ubuntunkaan konffitiedostot sijaintiensa ja rakenteensa puolesta tosin kovin huonoja ole. Välillä on ottanut pottuun kun eri distroperheiden edustajissa monet ihan perus konffifilet ovat eri paikoissa. Kun on ubuntu/debianpohjaisiin tottunut (btw. ubuntu on loistava komentoriviltä, minä tykkään), tekisi mieli sanoa, että vaikkapa Slackwaressa on moni asia ihan "väärässä" paikassa.
Olen selittänyt asian itselleni sillä, että muita jakeluita ei pystynyt tilaamaan ilmaiseksi postilaatikkoon. Toisaalta cd-kampanjan ansiosta Ubuntu sai myös huomattavan suuren näkyvyyden muihin jakeluihin nähden, kun useat Linuxia ensimmäistä kertaa kokeilleet kilpaa hehkuttivat sen ylivertaisuutta Windowsiin nähden. Ubuntulla oli todella tehokas markkinointikampanja.
Tuo oli varmasti yksi erittäin iso juttu. Shuttleworthin pätäkkä ja agenda painoivat tässä asiassa hyvin paljon. Silti tuonaikaisella perus-debianilla pelkästään ei olisi ollut mitään toivoa kasvaa siihen hypeen, joka ubuntu sai osakseen. 1 cd hyvin mietityllä ohjelmistokokoonpanolla, helposti asennettava ja vielä ilmaiseksi postiluukkuun. Ei huono diili.
Nyt on pakko kysyä, että onko sinun koneellasi mitään suljettua ja kaupallista kuonaa asennettuna? Näytönohjaimen ajurit? Flash? Windows-fontit tai -koodekit?
Minun käsitykseni mukaan nuo olivat ensimmäisiä asioita, joita uusi käyttäjä halusi asentaa Ubuntun asentamisen jälkeen.
Totta, ja tämähän olikin vähän ongelma, kun näitä ei-avoimia juttuja ei haluttu Ubuntuun laittaa mukaan. Nykyään ne ovat tosin yhden napin takana. Ubuntussa oli/on mukana vahvasti vapauden filosofia, vaikka mikään höyrypää-RMS Shuttleworth ei olekaan ja osa Canonicalin softista on suljettua lähdekoodia (Launchpad?).
Aina on hyvä muistaa, että täydellistä jakelua ei ole olemassakaan ja distro-hopperina tietysti silti aina etsiä sitä kuin graalin maljaa... Ubuntuun sitä on vain aina vaan ja uudestaan palannut, mutta tuskin sitä vaikkapa 5-10 vuoden päästä käyttää ubuntua. Aika näyttää.
