Joskus 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kaveripiirissä oli pari suurta gurua.
Sen ohella että he olivat kiireisen oloisia, ja kuitenkin niin joutilaita, he puhuivat paljon jostakin mikä kuulosti kiehtovalta. Ymmärsin että he olivat tietokoneiden kanssa tekemisissä. Minä en ollut, itse asiassa olin varsin myöhäsyntyinen atk:n pariin - vaikka kotonakin oli ollut siitä ekasta IBM:n pc-koneesta lähtien aina tietokoneita. Minua kiinnostivat tuolloin aivan muut asiat.
Kerran jouduin silloisella työnantajallani setvimään jotakin mitä kutsuttiin "kaatuneeksi ajoksi". Olin nimittäin käymässä lauantaina työpaikalla, ja siellä tietokoneen ruudut näyttivät jotenkin melankolisilta. Nohevana poikana soitin ATK-päällikölle, koska tilanne ei vaikuttanut hyvältä. Hän oli juuri sillä hetkellä parturissa.
ATK-päällikkö antoi puhelimitse ohjeet ja minä seikkailin tieni tuohon tietotekniikan katedraaliin, konesaliin. Siellä oli musta möhkäle jonka parissa suoritin initialisaatioriittini. Vasta myöhemmin ymmärsin tehneeni tuttavuutta AS/400-järjestelmän kanssa. Ilmeisesti hiustenleikkuukin sujui, jos kohta en sitä muista enää.
Palataan niihin guruihin.
Seurasin näitä guruja kasvaneella mielenkiinnolla - olinhan nyt itsekin saanut jonkinlaisen tulikasteen - kunnes he muuttivat ulkomaille leveämmän leivän pariin. Oma elämäni koki lähinnä alamäkiä kyseisinä vuosina. Joskus haaveilin alanvaihdosta. Olin saanut myös hankituksi oman PC-tietokoneen, joka vastasi lähinnä ehkä nykyaikaisen rannekellon tehoja mutta ei käytettävyyttä. Siinä oli Windows, mikä minusta tuntui jotenkin naiivilta.
Eräänä päivänä lähdin töihin kuten niin useasti aikaisemminkin. Kun hangilla loisti sinertävä valonkajo, mikä ei ollut neonvaloista peräisin, palasin kotiini. Tuolla hetkellä elämäni oli ottava suunnanmuutoksen, sillä vaimoni oli päivän aikana tyhjentänyt asuntomme omista tavaroistaan ja kansanomaisesti sanottuna ottanut pitkät.
Olin luonnollisesti ällistynyt, mutta sen ikäisenä ihminen ei kyenne murehtimaan edes silloin kun siihen olisi tarvetta. Istuin illan tyhjässä olohuoneessa katossa roikkuvan paljaan hehkulampun alla. Tupakoin ankarasti - mikä anteeksi annettakoon, se oli silloin enemmän muodissa kuin nykyisin - ja mietin mitä elämälläni tekisin.
Siviilistatuksen muutoksen myötä minulla oli nyt enemmän aikaa istuskella iltakahviloissa näiden gurujen seurassa. Aloin muistamaan ulkoa salaperäisten käyttöjärjestelmien nimiä ja säestämään loitsujen lausuntaa. Olin kuitenkin vielä vähemmän kuin noviisi, lähinnä haaveilija. Minulla oli nyt kuitenkin suunnitelma ja tie edessäni.
Minulla oli se pc mistä jo mainitsinkin. Olin siihen asennellut myös OS/2 ja muita nyttemmin historiaan jääneitä käyttöjärjestelmiä. Ne eivät tuntuneet minusta "oikeilta". Gurut sivuuttivat ne muodollisella olankohautuksella, ja kaatoivat lisää kahvia kuppeihinsa. Keräsin rohkeutta ja yritin selvittää, mistä tulee se mitä linuxiksi kutsutaan. Se pitäisi kuulemma 'daunloadata' , mikä oli minulle lähes yhtä selvä käsite kuin n-ulottuvuuksiset yhtälöt.
En enää muista mistä, kenen avustuksella ja miten sain ensimmäisen Linux-distribuutioni, enkä edes sitä mikä se oli. Yhtä kaikki kyseessä oli äärimmäisen turhauttava prosessi, jonka päätteeksi sain kuin sainkin sen asennetuksi tuohon pc:hen ja peräti jotenkin kirjauduttua siihen sisälle ja ulos. Join paljon Bailey's likööriä opiskeluni tiimellyksessä, mikä teki kaikesta ehkä hieman siedettävämpää. Heitin ensimmäisen Linux-asennukseni pois muutaman päivän kuluttua ja totesin: "never again". Ikuisuus kesti kaksi viikkoa, jonka jälkeen tältä tieltä ei olekaan tarvinnut palata.
Kotoani oli siis poistettu turhanaikaiset huonekalut ja minulla oli varsin tilava joskin sokkeloinen konehuone täten käytössäni. Aikakausi oli sellainen, että yrityksissä viis veisattiin tietoturvasta ja toisaalta erään käyttöjärjestelmän innokkaat myyntimiehet olivat onnistuneet tuotteensa salakuljettamaan ns. business-kriittisiin ympäristöihin. Tästä seurasi myönteinen suhtautuminen uteluihini, josko yrityksellä olisi käytöstä poistettuja mieluiten ns. "unix"-koneita ja varsinkin voisiko ne saada käyttöönsä.
Long story a little shorter.
Kolmiossani oli tuota pikaa noin 40 tietokonetta, joukossa sellaisia herkkuja kuin NCR Tower 32 (jossa oli siluurikautinen System V-pohjainen Unix), Digital VAX, Wanhoja Suneja jne. Sain tuon NCR:n koneen myötä tiiliskivien kokoisia systeemimanuaaleja, joiden varaan perustin Unix-opintoni. Sitten oli mm. 14" form factor VAX:in kiintolevy, jota varten piti lainata sähköä hellan takaa. No mihinkäs sitä bachelor hellaa tarvitsisi. Näiden kuriositeettien seassa oli tietenkin myös PC-koneita, joissa erilaisia enemmän tai vähemmän pieleen säädettyjä Linux-installaatioita, kun nyt vauhtiin oli päästy.
Lienee selvää, että noihin aikoihin alalle pääsy oli kuitenkin aika helppoa - vallankin jos ymmärsi että UNIX ei ole liimapurkki, pyykinkuivausteline tai kynä. Päädyin sitten ihan oikeisiin alan töihin erääseen käyttöpalvelualan taloon Helsingissä ja mikäs siinä, töistä maksettiin hyvin ja näitä guruja oli sitten jo enemmänkin lähipiirissä tämän myötä. Oli ajanjakso, jota kutsun unix-tieni renesanssiajaksi.
Linux oli tietty mukana matkassa koko ajan. Vielä tuolloin se katsottiin kuriositeetiksi eikä ns. "oikeaa" unix-konetta käynyt korvaaminen sellaisella. No, ei ainakaan kovin julkisesti. Linux hiipi konesaleihin samalla tavalla kuin nyt Ubuntun myötä se on jatkuvasti esillä myös non-geek väestönosan suhteen, mitä hassusti tavallisiksi ihmisiksi kutsutaan.
Vaikka en aloittanut Linux-taivaltani silloin kun se oikeasti on saanut alkunsa, eikä minusta koskaan tullut suurta gurua, on Linux tosiasiassa keskeisessä roolissa siinä miten sain elämäni jotenkin ruotuun ja löysin itselleni ammatin. Nyt kun vuosia on kulunut, eikä minusta enää ole "oikeisiin" töihin, olen varsin tyytyväinen silloin tekemiini valintoihin.
Törmäsin siis Linuxiin enemmän tai vähemmän sattumalta. Eräs yhdistys tai vastaava aikanaan tutki asiaa tarkemmin, ja muistaakseni yli 80 prosenttia vastanneista kertoi "ajelehtineensa" näihin tehtäviin. Kyse on siis ammattimaisista järjestelmän ylläpitäjistä.
Tänä päivänä olen sellaisen yhtiön palveluksessa, jonka tuote on ajossa Linux-alustalla. Ja kyseessä on very high end. Minulle ei ole epäselvää onko Linux "valmis" johonkin vai ei. Se on ollut sitä jo pitkään, ja Ubuntu vie selvästi työasemakuvioita eteenpäin.
