Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Echramath

Sivuja: [1] 2 3 ... 12
1
Ainakin yrityspuolella pyritään nykyään siihen, ettei laitetta saisi edes käyntiin ilman salasanaa. (En tiedä saako osaa malleista millään, ainakaan perusrosvon menetelmillä, kun valmistajalle on ilmoitettu laite varastetuksi). Ja täydellinen levyn kryptaus. Toki firmakäytössä yksi läppäri on helppo "uloskirjata", datan päätyminen väärin käsiin pelottaa paljon enemmän.

Kannattaa varmaan kaivertaa sähköpostiosoite siihen vehkeeseen niin voi teoriassa saadakin sen takaisin.

2
Jaa niin, kuolontanssijan krypta on vähäsen välineurheilua. Satun omistamaan kaksi näppäimistöä, ikiaikaisen eli ensimmäisen sukupolven Das Keyboardin mekaanisilla näppäimillä ja jonkun halvan Logitechin, jota käytän yleensä hätävarana jos jostain syystä hirvittävä nakutus ei tule kyseeseen (asiaa tuntemattomille mainittakoon, että tämä tämä näppis on ÄÄNEKÄS, myöhemmin on kai saatu aikaan hiljaisempiakin mekaanisia näppiksiä). Joka tapauksessa tuolla Logitechilla rytmissä pysymisestä ei meinannut tulla mitään. Ei kyllä oikein kirjoittamisestakaan, jos totta puhutaan.


Joka tapauksessa aina indiehommatkaan eivät mene ihan putkeen ja joskus voi epäillä, onko edes yritetty 100% tosissaan. Esim. Luftrausers. Ihan vähäsen vaan taas toisen maailmansodan karnevalisointia ja natsiestetiikkaa, jokainen saa itse päättää mitä mieltä on moisesta. Esteettisesti toimiva kyllä ja äänimaailmakin kohdallaan, pelattavuus melko hyvä, pelistäkin on puolet mukana.

Nimittäin tämähän on luolalentelyn mekaniikalla toimiva bullet hell -elementtejä sisältävä shooter, missä ei ole edes mitään kenttäsuunnittelua, vihollisia vaan tulee satunnaisesti vastaan. Pisteitä pitäisi saada komboista, mutta kombojen onnistuminen on aika lailla tuurista kiinni (ja riippuu ihan siitäkin, mitä vehkeistä sieltä sattuu tulemaan vastaan). Kun ilma täyttyy ammuksista, vaikeus tulee huonosta pelattavuudesta eikä niinkään itse luotiparvesta. Pistemäärä on yleensä jotakuinkin satunnainen ja sama pätee erilaisten saavutusten suorittamiseen.

Ehkä tästä olisi pelin saanut, mutta ei tämä tällaisenään kympin arvoinen ole.

3
Katkon aikana voisit kurkistaa, mitä tarkalleen on tilanne, eli selvitä oma IP-osoitteesi ja vielä reitittimenkin. Eli ifconfig ja route -n.

Koodia: [Valitse]
echramath@trilobite:~$ ifconfig
....
enp5s1: flags=4163<UP,BROADCAST,RUNNING,MULTICAST>  mtu 1500
        inet 192.168.10.16  netmask 255.255.255.0  broadcast 192.168.10.255
...

Koodia: [Valitse]
echramath@trilobite:~$ route -n
Kernel IP routing table
Destination     Gateway         Genmask         Flags Metric Ref    Use Iface
0.0.0.0         192.168.10.1    0.0.0.0         UG    100    0        0 enp5s1
169.254.0.0     0.0.0.0         255.255.0.0     U     1000   0        0 enp5s1
192.168.10.0    0.0.0.0         255.255.255.0   U     100    0        0 enp5s1

Ensinmainittu voi antaa yhden jos toisenkin "interfacen" eli verkkoliittimen (useimmiten erilaisia ihan fyysisiä verkkokortteja) mutta todennäköisesti niistä vain yhdellä on se IP-osoite eli listauksessa tuo "inet", tässä tapauksessa siis 192.168.10.16. (Aina on olemassa myös koneeseen itseensä osoittava loopback eli lo jolla on aina osoite 127.0.0.1 mutta siitä ei olla nyt kiinnostuneita). Route taas antaa yleensä vain yhden gatewayn joka ei ole 0.0.0.0 eli tässä 192.168.10.1.

Tämän jälkeen voi kokeilla pingata ensin reititintä:

Koodia: [Valitse]
echramath@trilobite:~$ ping 192.168.10.1
PING 192.168.10.1 (192.168.10.1) 56(84) bytes of data.
64 bytes from 192.168.10.1: icmp_seq=1 ttl=64 time=0.418 ms
64 bytes from 192.168.10.1: icmp_seq=2 ttl=64 time=0.411 ms
64 bytes from 192.168.10.1: icmp_seq=3 ttl=64 time=0.386 ms

Ja sitten vastaavasti FUNETia:

Koodia: [Valitse]
echramath@trilobite:~$ ping ping.funet.fi

Ja sama IP-osoitteella eli:

Koodia: [Valitse]
ping 128.214.248.132

Tällä voi yrittää haarukoida, mihin välille vika sijoittuu – tai jos ping onnistuu ip-osoitteella muttei kohteen nimellä, vika on selvästi nimipalvelussa.

Toinen yleinen osoite mitä voi kokeilla on google-public-dns-a.google.com eli helposti muistettava 8.8.8.8.


Eipä siinä mitään, tuli vastaan emon integroitu verkkopiiri, jossa ei – Windows seiskassa vieläpä, vaikka luulisi että sen ajuriin olisi panostettu eniten – verkkoyhteyksistä tullut mitään, ainakaan oletusasetuksilla. En jaksanut tunkata enempää kun toimivakin PCI-kortti sattui makaamaan hyllyssä.


4
Toinen viimeaikoina runsaasti peliaikaa saanut, niin ikään jo muutaman vuoden ikäinen peli:



Crypt of the Necrodancer

Periaatteessa tämä on erittäin lyhyt, yksinkertainen ja helppo roguelike, sanan melkolailla alkuperäisessä merkityksessä, eli satunnaisgeneroiduissa luolastoissa painellaan menemään, tapellaan erilaisia hirviöitä vastaan, keräillään aseita, varusteita ja kultaa ja edetään aina vaan syvemmälle luolastossa. On siinä tuollainenkin moodi, itseasiassa.

Varsinaisessa pelissä kuitenkin tähän yhdistyy rytmipeli, eli normaalista roguelikestä poiketen kaikki tapahtuu biitin tahdissa ja rytmissä oli myös parasta pysyä – tästä saa ihan huomattavaa bonusta ja lisäksi väärinajoitettu liike epäonnistuu, mikä voi aiheuttaa ikäviä seuraamuksia. Tästä seuraa tietenkin se lisävaikeus, ettei ankarassakaan paikassa ole juuri lainkaan aikaa miettiä ja taktiikkaa pitäisi harjoitella etukäteen. Onneksi suurin osa hirviöistä liikkuu täysin ennustettavasti, kuka kohti pelaajaa, kuka taas jotakin tiettyä rataa.

Lopputuloksena on peli, joka läjäyttää päin näköä heti kun sen aliarvioi. Rogueliketapaan on yhtä jos toista temppua ja ilmiöitä, joista on hyötyä, ja jotka joku saattaa haluta hoksata vahingossa, itse kyllä tavasin ahkerasi wikiä, haastetta on riittämiin vaikka tietäisikin mitä kaikkia temppuja voi  tehdä. Ja roguelike-tapaan vaikeusaste kieltämättä pomppii, kun se riippuu olennaisesti siitä, mitä varusesineitä sattuu löytämään. Jos ei meinaa löytää edes ruokaa (nälkään ei kuole, mutta tällä tapaa saisi palautettua osumapisteitä).  No, osaava pelaaja pääsee pelin läpi pelkällä puukolla ottamatta yhtään iskua vastaan. Erityisille masokisteille on hahmoja, jotka peräti vaativat täysin Kikka Korea -tason suorituksen.

Oletuskontrollithan ovat sellaiset, että tätä voi pelata jopa tanssimatolla – en ole kokeillut ja visusti korvasin kaikki kahden suunnan kombolla tehtävät loitsut ja räjäytystoimet erillisillä näppäimillä. Toisena alkupään vinkkinä sitä pelin heti aluksi tarjoaamaa audio- ja videoviiveen kalibrointia ei parane väheksyä.

Tähän onkin jo Early Accessissa DLC-paketti.

5/5 erinomainen kokonaisuus.

5


Eli varmaan täytyy lähteä liikkeelle FTL: Faster Than Lightisista, joka on vuosikymmenen parhaita pelejä noin kokonaisuutena, peli joka usein näkyy uudempien projektien kuvauksissa, "olemme yhdistäneet FTL:n ja X:n". Subset Gamesin debyyttituotos hankki rahat joukkorahoituksena eivätkä takaajat joutuneet pettymään.

FTL:kin on selvästi hakenut innoitusta parista lautapelistä, Battlestar Galacticasta ja Red Novemberista. Ensinmainitun peruja on voittamattoman vihollisarmadan pakeneminen hyppimällä hyperavaruusmajakasta toiseen ja jälkimmäisen taas aluksen jako huoneisiin, jossa miehistön jäsenet saavat olla korjaamassa vuotoja, sammuttamassa tulipaloja ja tappelemassa tunkeilijoiden kanssa. (No, sopivalla pelitavalla ei välttämättä saa moisia ongelmia lainkaan ja myös vastapuolen alukseen voi aiheuttaa samanlaisia ongelmia tai siirtää itsensä sinne tappelemaan).

Grafiikka on sikäli yksinkertaista, että mitään muuta ei koskaan näy kuin tuo lautapelimäinen kuva aluksesta ja mahdollisesti yksi vihollisalus, kaikki muu pitää kuvitella itse (tulee mieleen, että jonkinlaisia klassishenkisiä scifikuvituksia toki olisi voinut olla). Toimnta on välillä hektista, mutta peukalon voi pitää pausen virkaa tekevällä välilyönnillä ja pysäyttää ajan antaakseen uusia komentoja miehistön jäsenille. Itse taistelumekaniikka koostuukin lähinnä aluksen reaktorin energian pumppaamisesta eri järjestelmiin, miehistön komentelusta ja aseilla ampumisesta.  (Eikä miehistöäkään voi kovastikaan komentaa, mokomat kun rupeavat tekemään huoneessa jotakin sen mukaan, onko siellä vihollinen, tulipalo tai vaurio vai joku hallintakonsoli, jota voi käyttää)

(Sinällään huvittavasti peli ei ota lainkaan kantaa siihen, kuka on aluksen kapteeni, pelaaja tekee päätökset ja voi jatkaa peliä niin kauan kuin alus pysyy koossa tai edes joku miehistöstä on hengissä. Jos miehistö vaihtuu välissä kokonaan, miksi he edelleen ylipäätään haluavat jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan viestin viemistä uhkaavasta kapinallislaivastosta.)

Olen hakannut tätä peliä "liikaa" (onneksi en Steamissa, joten en tiedä kuinka paljon). Sillä pohjalla väitän, että FTL ei jäätävän vaikea, kuten joskus väitetään, lähinnä "haastava". Tietysti satunnaislukugeneraattorijumalan suopeus on tarpeen, joskus peli kaatuu tai ratkeaa satunnaisesti vastaan tuleviin aseisiin ja aluksen augmentaatioihin - tai vastaavasti niiden puutteeseen. Joskus tulee vastaan liian aikaisin liian vahva vihollinen ja mitään ei voi tehdä. Mutta yleensä matka kuitenkin sentään katkeaa omaan tyhmyyteen.


6
Indiepelin määritelmä on vähän hämärä, mutta useimmiten kyseessä on pienehkö puulaaki joka pelin julkaisee ja peli on sen tyyppinen, että sen tekemiseen riittää oikeasti edelleen ohjelmoija, graafikko, muusikko, suunnittelija ja kirjoittaja (tai em. rooleista koostuva ehkä alle kymmenen hengen ryhmä). Hintaluokka on lähempänä kymmentä euroa kuin kahta ja tokihan se independent kirjaimellisesti tarkoittaa riippumattomuutta isoista julkaisijoista eli vapautta julkaista vähän yhtä sun toista. Monet pelit näyttävät siltä kuin ne olisi voinut julkaista 90-luvulla, on isoja pikseleitä, 2D-grafiikkaa ja chiptunea, mutta mikään näistä nyt ei sinällään ole pakollista. Myyntikin tapahtuu yleensä netissä (Steamissä, Gogissa, HumbleBundlessa ja mitä näitä on)

Joka tapauksessa – vahvana mielipiteenäni – vastaus kysymykseen "voiko Linuxilla pelata" löytyy ensisijaisesti tältä sektorilta. AAA-nimikkeitä on tullut melko vähän ja syystä tai toisaalta aivan vapaat peliprojektit eivät useinkaan onnistu rekrytoimaan ohjelmoijien lisäksi muiden alojen terävintä kärkeä ja onnistuvat siksi vapaita hyötyohjelmia huonommin. Kovin montaa Ubuntun repoista suoraan löytyvää peliä ei voi varauksessa suositella ja monista niistäkin, joita voi, sisältö on alunperin tehty kaupalliseen projektiin.

Yrittäjiä tietysti löytyy vaikka millä mitalla, joten tässä ketjussa voisi puida mitä alalta löytyy, helmiä, huteja ja lähellä-mutta-ei-sikaaria-osastoa – nimenomaan Linux-julkaisuissa. Tähän asti ainakin omalla kohdallani on pätenyt, että minkä on luvattu toimivan SteamOSissa, on toiminut Ubuntussakin.

(ja käyttäkää kuvia, kuva kertoo enemmän kuin aika monta sanaa)

7
Ainakin XFCE:ssä on kokolailla simppelit (ja aika saman näköiset kuin Windowsissa ent. helpdesk. työntek. huom.) säädöt monitorien sijainnille (piti katsomani miltä Unityssä on mutta olen näemmä rikkonut virtuaalikoneeni). Tämä on vähän tällainen peruskysymys, mutta oletko tarkistanut asetuksista, että koneen mielestä näytöt ovat sillä tapaa kuin fyysisesti sijaitsevat?

8
Siis tarkoitushan on, että ISO-levyllä käynnistetään virtuaalikone, jonka jälkeen sillä voidaan tehdä se asennus. Ja asennusohjelmahan ei sinällään "löydä virtuaalilevyä", kyllä se näkee sen virtuaalilevyn ihan sda:na (tai niin ainakin asennettu Ubuntu sanoo, en muista hoksasiko se asennusohjelma tuossa mielessä toimivansa Virtualboxissa).

Mutta jos epäilyttää, toki asennusvaiheessa voi valita käsinosioinnin, siinä vaiheessa viimeistään näkee, että käsittelee sitä virtuaalista, yleensä pientä, kovalevyä vdi-tiedostossa eikä suinkaan oman koneensa levyä.

9
Osahan ei tarvitse varsinaista asennusta lainkaan, sen kun purkaa paketin ja ajaa siellä hakemistossa (ihan kotihakemistossaankin, sellainen säätö, että käyttäjät eivät saa ajaa omia binäärejään on kyllä ihan mahdollinen, mutta oletuksena varmaan missään yleisessä jakelussa päällä). Monet suljetun lähdekoodin pelit ovat tämmöisiä (no monien kohdalla voi tietysti asentaa Steamin ihan normaalisti ja antaa sen hoitaa koko homman).

Jos olet saanut käsiisi pelkän lähdekoodipaketin eikä edellä mainittuja pakettiähteitä ole olemassakaan, valitettavasti homma saattaa mennä jonkin verran asiantuntemusta vaativaksi pähkimiseksi esim. sen suhteen, mitkä kirjastot tarkalleen pitäisi asentaa, jotta ohjelma käynnistyisi tai kääntyisi. Em. kirjastot kannattaa asentaa ihan normaalisti Aptin, Synapticin jne Ubuntun vakiotyökalujen avulla vakiopakettivalikoimasta, ettei vain sotke koko systeemiä. Pelkkinä binääreinä levitettävissä ohjelmissa niihin on sentään usein käännetty kirjastot mukaan, mikä ei ole levyn- ja muistinkäytön kannalta tietysti optimaalista, mutta pelastaa toiminnan siinä vaiheessa, kun käyttäjä päivittää järjestelmän uuteen versioon ja ne kirjastot tietysti mukana.

10
Ubuntu tietokoneissa / Vs: Mikä olisi kevyt selain?
« : 08.02.17 - klo:20.41 »
Näin on, ei Chromiumkaan tuon raudan huomioiden minusta "kevyt" ole.

Vivaldi on ehkä jonkun matkaa kevyempi.

Sitten on Midori, joka on jo oikeasti kevyempi, mutta näyttää sitten osan sivuista miten kuten ja kaikki toiminnallisuudet eivät ole käytettävissä.

...ja sitten on Dillo, joka on millä tahansa koneella salamannopea ja näyttää jotakuinkin kaikki nykyajan sivut miten sattuu.

Kehitys on selvästi kehittynyt.

11
Yleistä keskustelua / Vs: 4G reititin ja NAS samassa?
« : 07.02.17 - klo:19.22 »
Kehitys otti takapakkia, ja loppukäyttäjän kiusaksi :(

Kyllähän kehitys tässä ihan on ihan eteenpäin mennyt, kunhan käytetään MTP:tä tai jotain muuta mahdollisesti myöhemmin esiteltävää avointa protokollaa. Nyt siis vehkeen sisällä voi olla mitä tahansa tiedostojärjestelmää ja se toimii minkä vaan vehkeen kanssa, suoraan tiedostojärjestelmätasolla oltaisiin edelleen FATin orjia yhteensopivuussyistä.

12
Yleistä keskustelua / Vs: 4G reititin ja NAS samassa?
« : 06.02.17 - klo:18.11 »
Siis selvyyden vuoksi: verkkojaon protokollan on tarkoitus tarjota mahdollisimman abstrakti pääsy tiedostoihin, eli itse tiedosto, sen oikeudet ja metatiedot (kuten aikaleimat), ajatus siitä, että toinen tietokone verkon yli pääsisi tökkimään levyn tiedostojärjestelmää sillä tasolla, että sen tarvitsisi osata "puhua" ext[234]:sta tai NTFS:ää on aika merkillinen – ehkä sille joku käyttötarkoitus on jossain, mutta ei ainakaan missään NAS-pöntössä tai vastaavassa.

Ihan saman takia nykyajan kännykätkään eivät enää näy suoraan minään USB-massamuisteina, on kehittyneempiä protokollia joilla voidaan jakaa vain tietyt hakemistot ja puhelin voi sisäisesti käyttää mitä vaan tiedostojärjestelmää, jota esim. Windows ei osaa.

13
Yleistä keskustelua / Vs: 4G reititin ja NAS samassa?
« : 06.02.17 - klo:15.53 »
Juu, on minulla itselläkin Samba-jako jonka takana on ext3, mutta sen käyttö muilta koneilta on kumminkin rajoitettu Samba:n kykyihin, sitä lähinnä ajattelin.

...NFS:llä kyllä saisi saisi Unixin tiedosto-oikeudet käyttöön sellaisenaan, mutta siinä menee säätämiseksi, jos koneilla ei täsmää userid:t ja muutakin, lisäksi minulla on muistikuva, että siinä menee äkkiä koko kone jumiin jos NFS-purkki tai verkkoyhteys karkaa. Ei siis hirveän kummallista, jos satunnainen NAS-purkki ei sitä oletuksena tarjoa – NFS on jotain, mikä puolustaa paikkaansa kahden palvelimen välillä kaapelia pitkin toimiessaan.

Mutta se, että laite sisäisesti käyttää jotain muuta kuin mitään FATin sukuista on kyllä merkittävä etu. En tiedä onko NTFS:stä sinällään haittaakaan, jos oletetaan, että levy lyödään paikoilleen tyhjänä eikä yritetä käyttää jotain valmista, Linuxissa täytettyä datavarastoa, mutta kuten mainittua, vähän omituinen juttu se olisi Linux-pöntölle.

14
Löin vähän isompia kampoja kiinni. 8 gigalla muistia swappia on käytössä... 2MB, on kuitenkin.

Nythän on jännittävä kysymys, että perinteisesti on huomautettu, että koneen ryhtyessä innolla swappaamaan tämän voi huomata ja tehdä jotain asialle, vähintäänkin tallentaa työnsä, mutta jos swappaavasta levystä ei kuulu mitään ääntä ja se on nopea, niin huomaako tämän?

15
Laitealue / Vs: Ainako Areenalla läppärit kiukaiksi?
« : 05.02.17 - klo:21.14 »
No, nyt se on jokatapauksessa virallista eli Flash Playerista ollaan pääsemässä Areenassa eroon – no, millä aikataululla, se jää vähän avoimeksi yhä. Odotellessa yle-dl on ystäväsi.

16
Yleistä keskustelua / Vs: 4G reititin ja NAS samassa?
« : 05.02.17 - klo:19.54 »
Ei ole vakiona kaikissa. Ja osa vehkeistä toki toimii USB-modeemeina tai ottaa USB:sta virtansa, mutta tätä ei pidä sotkea siihen, että niissä itsessään olisi USB-isäntä, johon voisi jonkun muun USB-laitteen kytkeä.

Ja osa taitaa sitten vaan olettaa, että USB-porttiin tungetaan mokkula, jolloin niistä voi puuttua levynjakopalvelin.

17
Laitealue / Vs: Ainako Areenalla läppärit kiukaiksi?
« : 05.02.17 - klo:17.04 »
Tässä nyt vähän kaksi eri asiaa, eli koneen jäähdytys ja Areenan flash-soitin erikseen. Itse lähden siitä, että koneella on täyskaasutakuu, eli haetaan Mprime, lyödään torture test päälle joka ytimeen ja odotetaan pari tuntia. Jos kone syttyy tuleen, sammuu, kaatuu tai laskee väärin, kyllä siinä joku ongelma on, joko pölyä, riittämätön jäähdytysratkaisu tai ihan oikea vika – no, monissa läppäreissä riittämätön jäähy on suunnitteluvika johon ei auta kuin pahimmillaan loppusijoitus SER-jätteeseen tai sen myöntäminen, että laitetta voi käyttää vain pohja irti alustasta.

18
Asentaminen ja käyttöönotto / Vs: Eroon Windowsista
« : 05.02.17 - klo:16.09 »
Kaikesta olennaisesta kannattaa kuitenkin olla varmuuskopio, mielellään useampikin, joten siinä mielessä vaikka Gpartedilla voi lähteä sohimaan miten haluaa. Asentaa sitten uusiksi jos meni ihan käteen. Varsinkin jos jättää sen Windows-osion koon puolesta silleen ja muuttaa ext4:ksi homma on helppo. Sitten toinen puoli onko sille köntille sellaisenaan paikka hakemistopuussa suoraan – mutta ei ole yhtään väärin liittää se itsekeksityllä nimellä suoraan juureen ja käyttää "varastona".

19
Gigan swapista ei ole kovin paljon hyötyä, jos sitä tarvitsee rajallisen muistin vuoksi. Ainakin 4 Gt:n swap-osio kannattaa tehdä tavalliseen käyttöön. 8 Gt jos käyttää paljon raskaita ohjelmia ja muistia on 8 gigaa tai vähemmän.

Kuulostaa vanhalta pahalta ajalta, jolloin swappia oli kaksi kertaa fyysisen muistin määrä sen takia, ettei käytännössä kellään ollut tarpeeksi muistia ja tuo oli jonkinlainen yläraja sille, paljonko tilannetta saattoi edes kuvitella korjaavansa swapilla. Minulla oli kerran 486 kahdeksan megan muistilla, en tahdo mennä sinne takaisin...

Kannattaa miettiä mikä se oma käyttö ja olisiko sitä muistia kuitenkin mahdollista hankkia lisää. Itse en keksi mikä käytössäni veisi lopulta niin paljoa muistia kunhan pullataikinan tapaan paisuvien nettiselainten tarpeet on tyydytytetty.

Ja tosiaan, jos swappia tarvitaan vain aniharvoin, tiedostoon swappaaminen on ihan optio. Sen ei pitäisi mainittavasti edes hidastaa menoa.

20
Toisaalta vaikuttaisi siltä, että 4 gigatavua alkaa olla alarajoilla työasemakäytölle, ynnä muisti on melko halpaa, jos suinkin mahdollista, kannattaa sitä lisätä, koska se on helpoin tapa notkistaa vanhan koneen toimintaa. Sinänsä ikävää, että jotkut selaimetkin tuntuvat paisuneen, mutta ne tuntuvat kaikki oikeasti nykypäivänä käytössä olevat niin tekevän.

Muistiahan saa käyttöön PAE:llakin vaikka Linus sen kovin sanoin haukkuikin purkkaviriykseksi. En oikein löytänyt muuten uskottavaa näkemystä muistinkulutuksesta (arviot liikkuvat olemattomasta lisäyksestä huomattavaan, kun 64-bittiseen vaihdetaan).

64-bittinen on joissain toimissa hiukan nopeampi ja toisissa selvästi nopeampi mitä laskemiseen tuleen, siellähän saa pari rekisteriä käyttöön lisää.

Mutta olennaisempana: Chromea ei saa enää 32-bittisenä, Steamin selain-härveliä myöskään, vastaavia esimerkkejä tulee varmasti lisää ja Ubuntunkin tuki 32-bittisellle on loppusuoralla.

Toisin sanoen, miksei tässä vaiheessa vaihtaakin, jos konetta on tarkoitus käyttää vuosia. 32-bittinen on ilmiselvää legacy-kamaa.

Sivuja: [1] 2 3 ... 12