Taloustieteilijät ovat aina pyrkineet selittämään talouskasvua politiikan tekijöillä sekä raha-,finanssi- ja suhdannepolitiikalla mutta he eivät koskaan ole kyenneet selittämään miksi sama politiikka, jopa aikalailla samat rakenteet ovat kuitenkin johtaneet perin erillaisiin tuloksiin.
Voidaan esittää kysymys: miksi Japanin talouskasvu oli luokkaa 7-10% vuosittain aina 1980-luvun lopulle saakka mutta sitten yhtäkkiä, 1990-luvun alussa kasvu pysähtyi kuin seinään. Alkoi selityksien etsintä. Kuka väitti kylmän sodan päättymisen vieneen japseilta etulyöntiaseman kuka väitti ettei "Japanin talous ollut riittävän dynaamista". Ongelman selitykset ontuivat.
Mutta oli yksi tekijä johon muutamat tutkijat kiinnittivät huomiota. He havaitsivat merkillisen samankaltaiset kaksi kuvaajaa. Toinen näytti Japanin talouskehitystä sodan jälkeiseltä ajalta. Ja toinen - kuvasi Japanin syntyvyyden kehitystä 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vain reilun 40 vuoden viive muodosti eron.
Monien muiden maiden kohdalla on havaittu sama ilmiö. Kun syntyvyys romahtaa ei se näy talouskasvussa millään tavoin aluksi. Talouskasvu näyttää pikemminkin hyvältä. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun pienemmät ikäluokat tulevat 35-50- vuoden ikään. Tässä vaiheessa nimittäin työikäiset investoivat kaikkein eniten. Romahtanut syntyvyys vähentää kulutusta ja eteenkin investointeja. Tämän vuoksi useat tutkijat jotka ovat perehtyneet väestökehitykseen ovatkin nykyisin taipuvaisia uskomaan ettei ikääntyvät kansakunnat kuten eurooppalaiset maat, E-Korea, Japani ja jatkossa myös USA tule kokemaan enää sellaista talouskasvua kuin mikä vallitsi toisen maailmansodan jälkeen. On myös ilmeistä että Kiinan talous tulee kokemaan vastaavan ongelman viimeistään 2020-luvulla. Se nyt hyötyy työikäisestä väestöstä mutta myöhemmin pienevät ikäluokat se ikääntyvien ikäluokkien kustannukset supistavat investointien mahdollisuuksia.
Kannattaa myös muistaa että länsimaiden varsinainen talouskasvu alkoi 1800-luvulla eikä sitä suinkaan väestönkasvu heikentänyt, päinvastoin. Länsimaissa pula eteenkin koulutetusta työvoimasta nostaa työn hintaa, seikka joka myös omalla tavallaan siirtänee määrättyjä työtehtäviä muualla. Esim. ohjelmistotyö siirtyneet suurilta osin pois länsimaista. Illuusio "tietotyöstä" länsimaiden uutena suurena työllistäjänä on hupatusta, tämä tajutaan myös meillä kun Nokiasta näyttää tulevan entinen suomalainen suuryritys.
Kasvuteoria ei ole vähäinen osa taloustiedettä. Kovat kasvuprosentit voidaan selittää myös runsaalla investointien määrällä. Sodan jälkeinen kasvu oli voimakkainta Saksassa, Japanissa ja Suomessa. Teollisuusmaat Saksa ja Japani oli ammutu tohjoksi ja kaikki oli rakennnettava uudestaan. Maat saivat lopulta tukea tähän jälleenrakennukseen. Suomen investointien lähtötaso oli ennestään vähän matalampi, mutta raskaat sotakorvaukset pakottivat investoimaan kaiken mikä liikeni. Japanin erityispiirteenä on myös erittäin korkea säästöaste, eikä Suomen ja Saksankaan suuret ikäluokat ihan tuhlareita olleet.
Syntyvyyden ja taloudellisen hyvinvoinnin suhde on olemassa, mutta on havaittu että kun naisilla on mahdollisuus saada työtä ja/tai koulutusta, syntyvyys laskee. siksi erilaiset naisten pankit ym. ohjelmat vaikuttavat aika toimivilta kehitysavun muodoilta. Totta on että syntyvyyden jyrkkä lasku tuo aikonaan laskun myös eläkkeisiin, jonka ongelman edessä me eurooppalaiset olemme. En kuitenkaan olisi siitä kovin katkera, sillä meidän sukupolvemme elintaso taas liittyy paljon siihen että meitä oli vähän.Se on nyt vaan meidän kaivettava kuvetta että pitkän päivätyön tehneet suuret ikäluokat saadaan asiallisesti eläkkeelle.
Näytä kirjoitukset
Kiitos ja anteeks, kuten sanonta kuuluu.
