Maailmantalouden painopiste Kiina-Intia-Afrikka-Brazilia-akselille?

[roikale]

Olen tutustunut viime päivinä niihin valtaviin projekteihin joita tapahtuu flegmatisoituvan, ukkoutuvan ja akkautuvan läntisen maailman ulkopuolella. Projektit ovat jo nyt valtavia ja laajenevat jatkuvasti. Kun heitin tuohon akseliin mukaan Afrikan alkaa varmaan siellä jossakin hekottelu että mitäs n...kreillä on tekemistä taloudellisen kehityksen ja edistyksen kanssa? Siellähän vain soditaan, ryöstetään ja raiskataan. Joo, tämähän on tyypillinen länsimaalainen arrogantti lähestymistapa eteenkin Afrikkaa kohtaan ja juuri siksi BRIC-maat näyttävät pitkäjännitteisemmällä Afrikka-talouspolitiikallaan ajavan länsimaiden vaikutusvallan pois Afrikasta.

Pointti on se että ns. etelään muodostuu nyt todellinen voimakkaan kasvun keskus. Kiina etunenässä on lähtenyt tekemään suuria projekteja Afrikkaan juuri co-operative asenteelle. Päinvastoin kuin yleensä luullaan BRIC-maat eivät tee lyhytjännitteistä raaka-aineisiin keskittyvää taloudellista yhteistyötä. Kiina katsoo jotain Vietnamia, Afrikkaa tai mitä muuta alueen maata kokonaisvaltaisesti. Strategiset raaka-aineet ovat sittenkin vain osa laajempaa kokonaisuutta. Esim. Nigerian kanssa käytävässä kaupassa öljy ei ole läheskään niin keskeisessä osassa kuin mitä se länsimaille.

Jopa Maailmanpankki on antanut BRIC-maille tunnustusta näistä keskinäisistä projekteistä. Ne nimittäin näyttävät aiheuttavan vähemmän korruptiota esim. Afrikkaan kuin mitä länsimaiden hässääminen on tehnyt. Kiina esim. pitää rahat itsellään mutta Afrikka saa uuden infrastruktuurin. Länsimaiden edustajat ovat olleet ällistyneitä viime vuosien kehityksestä Afrikassa. Kymmenestä nopeimmin kasvaneesta taloudesta peräti 7 on ollut viime vuosina Saharan eteläpuolisen Afrikan maita. Kasvussa raaka-aineet ovat näytelleet pienempää osaa kuin on luultu.

No miten tämä liittyy esim. informaatioteknologiaan? Hemmetin paljon liittyykin. Nämä etelän maat näyttävät nimittäin olevan hyvin pitkälle koko viime aikojen IT-murroksen avaintekijöitä. Mobiiliteknologia, halvat mutta suht tehokkaat ja käyttökelpoiset laitteet, aurinkopaneelit ym ovat suistamassa lännen luomia valtarakenteita, mullistavat tietotekniikan, painavat elektroniikan hinnat niin alas että Microsoft, Apple ja koko läntinen suljetun sektorin IT-ekosysteemi roikkuu nyrkkeilytermein köysissä ottaen rajuja iskuja vastaan ja odotellen armahtavaa kongin kumahdusta.

Oikeastaan tässä kehityksessä ei ole mitään kovin ihmeellistä. En ole koskaan uskonut teoriaan jonka mukaan kaikkinainen edistys ja kehitys olisi jotenkin läntisen maailman "ylivertaisen valkoisen rodun" ansio. Kautta koko maailmanhistorian voimakkaimmat ja merkittävimmät voimatekijät ovat olleet lähes aina Euroopan ulkopuolella. Antiikin Kreikan oppineet kirjoittivat jopa meille jälkipolville todisteeksi mm. toteamuksen jossa he "ihailivat Afrikan kuningaskuntia" samalla kuin muistuttivat siitä kuinka "eurooppalaiset ovat hitaita ja typeriä". No nykyinen velkainen Kreikka sekä melkoisen epävakaa ja uutisten kautta levottamaksi leimattu Afrikka tuskin tänään ovat mitään malliesimerkkejä muille. Mutta se kuva mikä meillä täällä lännessä on etelän maista on kyllä aivan liian negatiivinen ja ylimielinen.

Yksi pointti vielä: miettikää nyt ihmeessä mitä esim. demografinen (väestö) kehitys vaikuttaa tulevaisuuden talouteen, mm. IT-sektoriin. Sitä vaan että esim Nigeriassa syntyi viime vuonna 12 kertaa niin paljon uusia tulevia potentiaalisia kuluttajia kuin Saksassa. Ollaanko todellakin sitä mieltä että mikään ei muutu ja että länsi sanelee kehityksen suunnan jatkossakin?Länsi on eräänlainen vanhusten palvelutalo nousevaan etelään verrattuna. Näillä eväillä siis eteenpäin jatkossa.

[JaniAlander]

Tuota yksi asia pitää muistaa, kun lähtötaso on alhainen ovat kovatkin kasvuprosentit mahdollisia. Mutta siinä vaiheessa kun maa päätyy keskituloisten kastiin, ts. jonnekin luokkaa tietyt itä-Euroopan maat, Meksiko yms. tulee eräänlainen seinä vastaan. Josta ylipääsy onkin sitten melko vaikeaa.

Toisekseen väestönkasvu ei varsinaisesti ole mikään erikoisen riemastuttava asia, varsinkin sen ollessa hillitöntä. Kysymys on näillä kokonaisväestö luvuilla jo yksinkertaisesti siitä kuinka suuren väestön ruuantuotanto kykenee kaikenkaikkiaan ruokkimaan. Ja sen kohdalla pitää huomata, että kyse ei ole yksinkertaisesta aritmetiikasta, ts. vuotuinen viljantuotanto jaettuna kuluttajien määrällä. Siinä kohtaa tulee markkinatalousmekanismi vastaan, eli hinnan noustessa köyhemmät putoavat pois, osa viljasta menee rehuksi, tuottamaan lihaa maksukykyisemmille ostajille, osa muutetaan etanoliksi biopolttoaineisiin jne..
Jo nyt aletaan olla tietyillä kipurajoilla, lähestulkoon kaikki viljeltäväksi kelpaava maa on viljelyksessä, biotekniikka ei ole täyttänyt lupauksiaan älyttömästi parantuneista sadoista, huoltovarmuus on heikko. Kunnon kato muutamalla tärkeällä tuotantoalueella ja kas kummaa köyhemmillä alueilla syntyy katastrofi. Esim arabikevään laukaissut tekijä oli leivän hinnan raju nousu.

[matt1]

Mikale, Kiinnostava kirjoitus jossa on enemmän kuin aasinsillan verran yhteyttä myös tämän foorumin aiheisiin.

Olen joskus miettinyt tätä painopisteen muuttumista. Muutama vuosi sitten kaukoidästä saattoi tulla halpiskomponentteja, joita sitten työnnettiin länsimaisen valmistajan piirileyville, sitten tuli kokonaisia piirilevyjä, sitten tuli laitteita joihin lyötiin länsifirman leimat päälle ja yhtäkkiä komponenttivalmistajat tulivat omilla merkeillään markkinoille. Samsung ja LG olivat  halpiksia, nyt ne ovat arvostettuja. Tämän kehityksen jatkumona on tuotu sisältöä viihdelaitteisiin: manga ja anime, Gangnam...ja nyt maailmantalous toivoo Kiinan kysynnästä vetoapua. Intia on selkeästi samalla tiellä.

Afrikalta odotetaan selvästi samantapaista - tai ehkä ihan oman laistansa, kehitystä. Venäjän olisin odottanut menestyvän paremmin - siellä on kuitenkin korkea koulutustaso ja matalat palkat.

Kehitys ei ole ikääntyvälle Euroopalle mikään hidas maailmanloppu, mutta jos etsii vientimarkkinoita, sijoituskohteita tai vaikka uutta innoitusta niin ei kannata kokonaan unohtaa näitä maita.

[roikale]

Taloustieteilijät ovat aina pyrkineet selittämään talouskasvua politiikan tekijöillä sekä raha-,finanssi- ja suhdannepolitiikalla mutta he eivät koskaan ole kyenneet selittämään miksi sama politiikka, jopa aikalailla samat rakenteet ovat kuitenkin johtaneet perin erillaisiin tuloksiin.

Voidaan esittää kysymys: miksi Japanin talouskasvu oli luokkaa 7-10% vuosittain aina 1980-luvun lopulle saakka mutta sitten yhtäkkiä, 1990-luvun alussa kasvu pysähtyi kuin seinään. Alkoi selityksien etsintä. Kuka väitti kylmän sodan päättymisen vieneen japseilta etulyöntiaseman kuka väitti ettei "Japanin talous ollut riittävän dynaamista". Ongelman selitykset ontuivat.

Mutta oli yksi tekijä johon muutamat tutkijat kiinnittivät huomiota. He havaitsivat merkillisen samankaltaiset kaksi kuvaajaa. Toinen näytti Japanin talouskehitystä sodan jälkeiseltä ajalta. Ja toinen - kuvasi Japanin syntyvyyden kehitystä 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vain reilun 40 vuoden viive muodosti eron.

Monien muiden maiden kohdalla on havaittu sama ilmiö. Kun syntyvyys romahtaa ei se näy talouskasvussa millään tavoin aluksi. Talouskasvu näyttää pikemminkin hyvältä. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun pienemmät ikäluokat tulevat 35-50- vuoden ikään. Tässä vaiheessa nimittäin työikäiset investoivat kaikkein eniten. Romahtanut syntyvyys vähentää kulutusta ja eteenkin investointeja. Tämän vuoksi useat tutkijat jotka ovat perehtyneet väestökehitykseen ovatkin nykyisin taipuvaisia uskomaan ettei ikääntyvät kansakunnat kuten eurooppalaiset maat, E-Korea, Japani ja jatkossa myös USA tule kokemaan enää sellaista talouskasvua kuin mikä vallitsi toisen maailmansodan jälkeen. On myös ilmeistä että Kiinan talous tulee kokemaan vastaavan ongelman viimeistään 2020-luvulla. Se nyt hyötyy työikäisestä väestöstä mutta myöhemmin pienevät ikäluokat se ikääntyvien ikäluokkien kustannukset supistavat investointien mahdollisuuksia.

Kannattaa myös muistaa että länsimaiden varsinainen talouskasvu alkoi 1800-luvulla eikä sitä suinkaan väestönkasvu heikentänyt, päinvastoin. Länsimaissa pula eteenkin koulutetusta työvoimasta nostaa työn hintaa, seikka joka myös omalla tavallaan siirtänee määrättyjä työtehtäviä muualla. Esim. ohjelmistotyö siirtyneet suurilta osin pois länsimaista. Illuusio "tietotyöstä" länsimaiden uutena suurena työllistäjänä on hupatusta, tämä  tajutaan myös meillä kun Nokiasta näyttää tulevan entinen suomalainen suuryritys.

[Jaer]

Miten edellä mainitut seikat/havainnot vaikuttavat esimerkiksi inflaatioon, deflaatioon, verotukseen meillä/euroopassa?

Länsi on mielestäni menossa eräänlaiseen siviilisaation tai johonkin vastaavan romahtamiseen. Sitten kun "romahdus" on riittävä niin homma alkaa alusta. Niin sanoakseni ympyrä sulkeutuu.

[matt1]

Taloustieteilijät ovat aina pyrkineet selittämään talouskasvua politiikan tekijöillä sekä raha-,finanssi- ja suhdannepolitiikalla mutta he eivät koskaan ole kyenneet selittämään miksi sama politiikka, jopa aikalailla samat rakenteet ovat kuitenkin johtaneet perin erillaisiin tuloksiin.

Voidaan esittää kysymys: miksi Japanin talouskasvu oli luokkaa 7-10% vuosittain aina 1980-luvun lopulle saakka mutta sitten yhtäkkiä, 1990-luvun alussa kasvu pysähtyi kuin seinään. Alkoi selityksien etsintä. Kuka väitti kylmän sodan päättymisen vieneen japseilta etulyöntiaseman kuka väitti ettei "Japanin talous ollut riittävän dynaamista". Ongelman selitykset ontuivat.

Mutta oli yksi tekijä johon muutamat tutkijat kiinnittivät huomiota. He havaitsivat merkillisen samankaltaiset kaksi kuvaajaa. Toinen näytti Japanin talouskehitystä sodan jälkeiseltä ajalta. Ja toinen - kuvasi Japanin syntyvyyden kehitystä 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vain reilun 40 vuoden viive muodosti eron.

Monien muiden maiden kohdalla on havaittu sama ilmiö. Kun syntyvyys romahtaa ei se näy talouskasvussa millään tavoin aluksi. Talouskasvu näyttää pikemminkin hyvältä. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun pienemmät ikäluokat tulevat 35-50- vuoden ikään. Tässä vaiheessa nimittäin työikäiset investoivat kaikkein eniten. Romahtanut syntyvyys vähentää kulutusta ja eteenkin investointeja. Tämän vuoksi useat tutkijat jotka ovat perehtyneet väestökehitykseen ovatkin nykyisin taipuvaisia uskomaan ettei ikääntyvät kansakunnat kuten eurooppalaiset maat, E-Korea, Japani ja jatkossa myös USA tule kokemaan enää sellaista talouskasvua kuin mikä vallitsi toisen maailmansodan jälkeen. On myös ilmeistä että Kiinan talous tulee kokemaan vastaavan ongelman viimeistään 2020-luvulla. Se nyt hyötyy työikäisestä väestöstä mutta myöhemmin pienevät ikäluokat se ikääntyvien ikäluokkien kustannukset supistavat investointien mahdollisuuksia.

Kannattaa myös muistaa että länsimaiden varsinainen talouskasvu alkoi 1800-luvulla eikä sitä suinkaan väestönkasvu heikentänyt, päinvastoin. Länsimaissa pula eteenkin koulutetusta työvoimasta nostaa työn hintaa, seikka joka myös omalla tavallaan siirtänee määrättyjä työtehtäviä muualla. Esim. ohjelmistotyö siirtyneet suurilta osin pois länsimaista. Illuusio "tietotyöstä" länsimaiden uutena suurena työllistäjänä on hupatusta, tämä  tajutaan myös meillä kun Nokiasta näyttää tulevan entinen suomalainen suuryritys.

Kasvuteoria ei ole vähäinen osa taloustiedettä. Kovat kasvuprosentit voidaan selittää myös runsaalla investointien määrällä. Sodan jälkeinen kasvu oli voimakkainta Saksassa, Japanissa ja Suomessa. Teollisuusmaat Saksa ja Japani oli ammutu tohjoksi ja kaikki oli rakennnettava uudestaan. Maat saivat lopulta tukea tähän jälleenrakennukseen. Suomen investointien lähtötaso oli ennestään vähän matalampi, mutta raskaat sotakorvaukset pakottivat investoimaan kaiken mikä liikeni. Japanin erityispiirteenä on myös erittäin korkea säästöaste, eikä Suomen ja Saksankaan suuret ikäluokat ihan tuhlareita olleet.   

Syntyvyyden ja taloudellisen hyvinvoinnin suhde on olemassa, mutta on havaittu että kun naisilla on mahdollisuus saada työtä ja/tai koulutusta, syntyvyys laskee. siksi erilaiset naisten pankit ym. ohjelmat vaikuttavat aika toimivilta kehitysavun muodoilta. Totta on että syntyvyyden jyrkkä lasku tuo aikonaan laskun myös eläkkeisiin, jonka ongelman edessä me eurooppalaiset olemme. En kuitenkaan olisi siitä kovin katkera, sillä meidän sukupolvemme elintaso taas liittyy paljon siihen että meitä oli vähän.Se on nyt vaan meidän kaivettava kuvetta että pitkän päivätyön tehneet suuret ikäluokat saadaan asiallisesti eläkkeelle.

[roikale]

Paradoksaalisesti lasten kuolleisuus, jonka pitäisi lisätä väestönkasvua ja niin tekeekin lyhyellä aikavälillä, pitemmällä aikavälillä laskee itseasiassa voimakkaasti väestönkasvua ja tekee ilmiöstä pysyvän. Tämä ilmiö on ollut havaittavissa kaikissa maissa eikä Afrikka tee siitä poikkeusta. Mm. nopean talouskasvun Ghanassa on jo nyt havaittu kuinka suurissa kaupungeissa naisten työssäkäynti näkyy jo syntyvyystasossa (lähenee länsimaista tasoa). Väestökatastrofit puolestaan pikemminkin kiidyttävät väestönkasvua tai ainakin siirtävät syntyvyyden alenemista hamaan tulevaisuuteen.

Kiina tulee olemaan kiinnostava tapaus sinänsä, sillä viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut keskimäärin yli 10%:n talouskasvu tulee hidastumaan huomattavasti kun 2020-luvulta lähtien alkaa väestön ikääntyminen painamaan investointi- ja kulutuskasvunopeutta todennäköisesti puolta pienemmäksi siitä mitä viime vuosina on koettu. Intiassa tällaista ilmiötä ei koeta sillä se on demografisesti, toisin kuin Kiina, lähempänä Afrikkaa. Brazilian 1970-luvun suhteellisen korkea latinotyyppinen syntyvyys on enää vain muisto. Demografisesti sen lukemat ovat lähellä Ranskaa. Sillä on työvoimaa suhteessa vanhusten ja lasten määrään. Huoltosuhde siis tältä osin kunnossa ja niinpä talous onkin kasvanut hyvin - Brasilia on alueellinen suurvalta ja merkittävä mm. Linuxia ja avointa lähdekoodia hyödyntävä kansakunta.

[roikale]

Olen joskus miettinyt tätä painopisteen muuttumista. Muutama vuosi sitten kaukoidästä saattoi tulla halpiskomponentteja, joita sitten työnnettiin länsimaisen valmistajan piirileyville, sitten tuli kokonaisia piirilevyjä, sitten tuli laitteita joihin lyötiin länsifirman leimat päälle ja yhtäkkiä komponenttivalmistajat tulivat omilla merkeillään markkinoille. Samsung ja LG olivat  halpiksia, nyt ne ovat arvostettuja. Tämän kehityksen jatkumona on tuotu sisältöä viihdelaitteisiin: manga ja anime, Gangnam...ja nyt maailmantalous toivoo Kiinan kysynnästä vetoapua. Intia on selkeästi samalla tiellä.

Afrikalta odotetaan selvästi samantapaista - tai ehkä ihan oman laistansa, kehitystä. Venäjän olisin odottanut menestyvän paremmin - siellä on kuitenkin korkea koulutustaso ja matalat palkat.

Kehitys ei ole ikääntyvälle Euroopalle mikään hidas maailmanloppu, mutta jos etsii vientimarkkinoita, sijoituskohteita tai vaikka uutta innoitusta niin ei kannata kokonaan unohtaa näitä maita.

Kiina on jo nyt eräissä tuotteissa lähes johtava suunnannäyttäjä, ei pelkkä kopioija. Yksi näistä on aurinkopaneeliteknologia. Tämä on ollut etelänmaissa suorastaan vallankumouksellinen taloudellisen nousun ja kustannustehokkuuden aikaansaaja.

Afrikan osalta innovatiivisuus saattaa liittyä tietoteknisesti hyvin tärkeän alueen eli ns. sovellusten kehittämiseen. Jo nyt Afrikassa (eteenkin Keniassa ja Etelä-Afrikassa) on otettu käyttöön sovelluksia joita viedään mm. Aasiaan ja Itä-Eurooppaan.

Ja eikös juuri sovellusten keskeisen merkityksen jääminen vaille riittävätä huomiota johtanut Nokian hiipumiseen älypuhelinkehityksessä?