Ei se että ikkunoita voi avata useita työpöydälle kannusta tekemään niin. Samalla tavalla ei voi sanoa sitäkään, että Windowsin Program Manager kannustaisi avaamaan kaikki ohjelmat vaikka ne ovat näkyvissäkin. Kyllä se on käyttäjän omassa valinnassa mitä avaa ja kuinka monta kertaa.
Kyse näissä pikkuikkunoissa ja My Computer ruudussa on siitä, että haluaa nähdä projektin datan mahdollisine alihakemistoineen yhdellä kertaa. Näissä ruuduissa ei ole ylimääräistä - Explorer-näkymässä taasen on valtavasti aivan ylimääräistä, jotka eivät liity yhteen projektiin mitenkään. Se, että kuinka monta projektia pitää kerrallaan auki, on jokaisen henkilökohtainen päätös eikä se oikeastaan kuulu muille. Pikkuikkunahan on vain yksinkertaistettu Explorer ikkuna, josta turhat on otettu pois näkyvistä - parilla hiiren näppäilyllä saa lisääkin näkyviin.
Tällainen projektikohtainen ajattelumalli on se mitä Mac toi ... oikeastaan Xerox laboratorio toi tutkiessaan ihmisen luonnollisia tapoja ajatella.
Esim. näin (teoreettinen esimerkki):
1.
Se mitä haluan tehdä: käsitellä yhdistyksen, jossa toimin, viimeisimpiä tekeleitä. Missähän ne ovat? Esim. ...data/projekti/yhdistys123/2012/ ...
Tuolta löytyy tekstitiedosto, oliko se nyt .odt, .txt, doc, pdf ... samantekevää mutta siellä se on. Ai niin, noihin liittyi myös xls - pitää muistaa päivittää sekin samalla. Alihakemistossa on kuvia, täytyy laittaa niitäkin tuohon tekstin joukkoon.
Potentiaalisia, avattavia ohjelmia tuossa vilahteli kasapäin ... aivan samantekevää tässä vaiheessa, koska ajattelen varsinaista työtäni: tuon tekstin ja taulukon tuottamista.
Kun olen saanut datat esiin, niin ohjelmat aukeavat triviaalisti sillä ohjelmalla johon ne on assosioitu tai sitten varioimalla.
Tämä on ajatusmalli pikkuikkunoiden takana. Tämä on erittäin kaukana seuraavasta Windows Program Manager mallista, jota olen huomannut vieläkin ihmisten käyttävän.
2.
Ryhdynpä käsittelemään tekstiä tekstinkäsittelyohjelmalla = varsin omituinen päätös jos minulta kysytään.
Avaan OpenOfficen ... eikun sehän olikin Libre Office tällä koneella. No mutta täytyy avata vielä PDF selainkin koska pitää katsoa tuosta PDF:stä. Sitten pitää avata GIMP, jos kuvia pitää editoida tai avataan vielä Picture Viewer koska sillä on parempi katsella.
Tiedostot löytyvät "helposti" koska kaikki ODT:t ovat samassa hakemistossa "DOKUMENTIT" samoin kaikki kuvat ovat omassa hakemistossaan "KUVAT".
Täytyy Explorerilla vielä varmistaa missä ne tiedostot aikuisten oikeasti ovat koska on vanhoja ja uusia paikkoja, mutta Explorerillahan on kätevä selata - paljon kätevämpää kuin noilla pikkuikkunoilla.
Nämä ovat karrikoidusti vaihtoehdot. Jälkimmäinen tapa ei mahdollista minkäänlaista projektikohtaista arkistointia ja sen huonot puolet ovat melkoisen ilmeisiä - mielestäni käyttö on lähinnä kaoottista ja epäloogista. Lisäksi käyttö on ohjelmakeskeistä - eihän niiden ohjelmien pitänyt loppukäyttäjää kiinnostaa - ensiksi mainittu tapa on projekti- ja datakeskeinen, jonka pitäisi olla käyttäjälle pääasia.
Ykköstapa mahdollistaa monien projektien samanaikaisen avaamisen ja niiden vertailemisen. Jokaisen oma asia on, että kuinka montaa projektia haluaa samanaikaisesti pitää auki. Esimerkiksi kahden projektin kanssa operoiminen, vertailu ja kopiointi on hyvin helppoa koska molemmat näkyvät samaan aikaan.
Kakkostapa tuo pöydälle kasapäin ohjelmia, joilla voi tietysti käsitellä minkä projektin dataa hyvänsä, koska mitään logiikkaa ei tässä suhteessa ole olemassa työpöydällä.
Unityn vastustus on melko ilmeistä jos kakkostapa on käyttötapa. Unityssähän ohjelmia "ei välttämättä ole missään näkyvissä". Ykköstavassa Unity ei tuota mitään ongelmia, koska ohjelmien käynnistäminen ei lähtökohtaisesti kiinnosta, vaan data kiinnostaa - Ohjelmat saa käyntiin tarpeen mukaan helposti silloin kun haluaa.
3.
Jos oikeasti puhutaan siitä, että käytetään ykköstapaa, mutta Explorer näkymät ovat mieleisiä, niin asiahan on aivan samantekevää. Pikkuikkunat ovat yksinkertaistettuja Explorer ikkunoita, joten se, että kumpaa haluaa käyttää supistuu melko tylsäksi keskustelunaiheeksi. Mistään säätmisestä on tässä yhteydessä turha puhua koska kyse on vain siitä, että haluaako kansiotkin näkyviin vai ei - yksi napautus hiirellä.
Aihe: Mini vMac Macintosh System -emulaattori (Luettu 9710 kertaa)
