Disk Utility löytyy kun kirjoittaa Dashiin kirjaimen "d" tai viimeistään "di" - toisaalta ei tarvitse kirjoittaa mitään jos on käyttänyt aiemmin, koska se muistaa nämä ja näyttää suoraan. Todennäköisesti löytyy myös jos kirjoittaa "u" tai esim. "uti" - Dashissä on melko hieno sumea logiikka hauissa. Sen lisäksi voi käyttää myös "hierarkisia" valintoja ohjelmatyyppien mukaan, mutta eipä niitä käytännössä tarvitse.
Oikeastihan tämän ohjelman ja kaikkien muidenkin ohjelmien löytyminen on 12.04:n ominaisuus eikä suoranaisesti liity Unityyn.
Dashista näkee, paitsi ohjelmat jota on, myös ohjelmat jota löytyisi pakettivarastosta sen mukaan mitä olet hakemassa. Gnome 2:ssa tämä pitää tehdä ihan toista kautta.
Tuo mihin juuri edellä viitattiin: Tavallisessa käytössä suurin ero on siinä, että Unityssä on ikoni vasemmalla eikä ylänauhassa (tai haettavissa hierarkisesta menusta), on ihan totta.
Sen lisäksi Unityn ikonin avulla avautuu muita toimintoja, joita kannattaa opetella käyttämään (jos tarpeen):
- ohjelman avaaminen vaihtoehtoisilla tavoilla (esim. toinen instanssi)
- informaatio käynnissä olevista ohjelmista (vanhanaikaista Windows List:aa ei tarvita, eihän siten ole Win 7:ssakaan, mutta toteutus on vajavainen Unityyn nähden)
- informaatio käynnissä olevista ohjelmista vaikka ne olisivat eri työpöydillä
- käynnissä olevan ohjelman avaaminen vaikka se olisi eri työpöydälläkin
- yleissilmäys (4 osaruutua) kaikkiin muillakin työpöydillä oleviin instansseihin ohjelmasta siten että näkymä on aktiivinen. Näkymästä voi valita sitten työpöydän jolla olevaa instanssia haluaa käyttää.
- informaatio käynnistyvästä ohjelmasta
Edellä mainitut asiat puuttuvat Gnome 2 työpöydästä tai sitten ovat kömpelömpiä (=pitää availla ja klikkailla jostakin muualta) toteutukseltaan, mielestäni.
Unityssä nämä kaikki toiminnot ovat samassa paikassa. Esim. Gnomessa pitää hiirellä käväistä koko ruudun alueella, jotta vastaavat toiminnot saa aikaiseksi. Tällä ei ole niin paljoa merkitystä työasemalla, jossa on ergomisesti hyvä toteutus ja hiiri, vaikka se siinäkin on periaatteessa ihan turhaa, mutta kaikenlaisessa mobiilikäytössä ja yleensäkin silloin kun ei ole vapaata pöytätilaa ja hyvää hiirtä, ongelma on aika suuri. Samoin pienet ikonit ja hierarkiset alasvedettävät menut ovat toivottomia jos niitä yrittää käyttää ilman hiirtä - käytännössä kaikenlainen käyttö olohuoneen nojatuolista käsin on ollut pitkään ideoinnin ja uudenlaisten käyttövempeleiden hankinnan kohde. Unity ratkaisee tämänkin ihan suoraan - tuskin tämäkään on sattumaa koska Ubuntu TV:tä puuhastellaan.
Noin laajempana alueena - miksi kotielektroniikassa on monesti prosessori, massamuistia ja ohjelmia, kuten TV:ssä on, mutta niitä voi vain käyttää monitorina? Miksei esim. TV:tä voi suoraan käyttää tietokoneena, koska siinähän on pitkälti valmis elektroniikka? Käyttöjärjestelmäkin niissä on - sehän on usein Linux. Näkisin, että yksi syy on ollut yleispätevän ohjelmistojärjestelmän puuttuminen - miksei sitä sitä sitten ole käytetty - ehkäpä yksi syy on se, että yleispätevien ohjelmistojärjestelmien (Windows / Linux) käyttöliittymät ovat olleet kelvottomia käytettäväksi ilman hiirtä. Tässä on Unitylla, mielestäni, ainutlaatuinen mahdollisuus.