Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun kehittäminen ja yhteisö => Ubuntun kehitysversio => Aiheen aloitti: EeroL - 21.04.12 - klo:10.36
-
Moi
En nyt tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa mutta kirjoitan kuitenkin. Olen nyt reilun vuoden käyttänyt Ubuntua. Hermostuin Win7:n jatkuviin huutoihin ja järjettömään levynkäyttöön ja kokeilin eri Linux versioita ja Ubuntu 10.04 oli mielestäni paras.
Nyt sain uuden työkoneen ja ajattelin että asennan siihen suoraan 12.04:n ettei sitten tarvi asentaa juttuja uusiksi. En jaksa niin kauheasti kokeilla noita väliversioita. Asennettuani 12.04:n järkytys oli suuri. Missä on valikot, mistä löydän ohjelmat? Parin tunnin googletuksen jälkeen sain ubuntun valikot toimimaan, hienot ikkunat ja pystyin jopa lisäämään yläpalkkiin säätiedot.
Nyt kaikki toimii muuten hienosti paitsi Remmina-etätyöpöytä kaatuu jatkuvasti ja flash säännöllisen epäsäännöllisesti. Käytän vanhaa etätyöpöytää kun se toimii hienosti ja flash:stä en välitä. Kaiken kaikkiaan olen nyt varsin tyytyväinen uuteen käyttikseen. Toimii hienosti. HDMI:tä en ole vielä kokeillut. 10.04:ssä se ei toiminut.
Mutta se syy miksi kirjoitan on se, että miksi Ubuntu 12.04:stä on tehty sellainen kuin se nyt oletuksena on? Se on JÄRKYTTÄVÄ. Mielestäni 10.04 oli alusta asti helppokäyttöinen ja selkeä. 12.04 ei sitä ole. Ohjelmat on piilotettu todella hyvin. En edes tiedä mistä ne löytyvät uudesta työdästä. Jos oikeasti halutaan Ubuntun leviävän, niin nyt ollaan menty todella väärään suuntaan. Eihän uudesta työpöydästä löydy kuin LibreOffice, joku hakuruutu ja selain. Yläpalkkiin ei pysty lisäämään mitään. Työpöydälle ei pysty lisäämään uusia pikakuvakkeita. Miten tuollaista voi suositella enää kenellekkään?
Jos oikeasti halutaan Ubuntun leviävän, niin silloin pitäisi tehdä helppoja työpöytiä, ei tällaisia. Ei tavallinen käyttäjä, joka osaa asentaa käyttiksen, jaksa googlettaa kahta tuntia jotta saa käyttiksestä edes käytettävän. Se kokeilee noin vartin ja kun ei löydä valikkoa niin toteaa että siirrynpä takaisin winkkarin käyttöön. Se on tuttu ja toimii.
Tämä on sitten mun mielipide ja saa sanoa vapaasti vastaa :). En ainakaan tällä hetkellä suosittele kenellekkään uutta Ubuntua. Muita Linux-työpöytäversioita en oikein tunne.
-
Sana on vapaa foorumilla ja hyvin perusteltuja mielipiteitä on kiva lukea. Tämä aihe varmaan siirtyy tuonne "Kehitysversiot" otsakkeen alle? Onneksi sinulla on vaihtoehtoja työpöydän suhteen. Luepa nuo keskustelut läpi:
http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=42345.0
http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=41902.0
Tällä hetkellä taustalla pyörii Cinnamon työpöytä ja kirjautumisvalikossa on valittavissa Gnome Classic ja Mate. Toivottavasti pystyin edes hieman lieventämään hämmennystäsi :D terveisin Timo
-
Itse olen 100 % samaa mieltä "EeroL": n kanssa myöskin siitä että tuo on harkitsematon muutos jakelun sisältöön. Jos tehdään noin täydellinen käyttöliittymän muutos sen pitäisi olla vasta kakkosvaihtoehtona käyttäjän valittavissa eikä niin että se työnnetään heti ensimmäisenä eteen oletuksena.
Tai sitten olisi loogista nimetä tuo "Unity"-työpöytää käyttävä joksikin muuksi koska se *on* aivan muu kuin mitä aiemmin. Ubuntun tarjoaminen edelleen sinä selkeänä totuttuna Ubuntuna olisi helppoa myös Gnome 3: n kanssa jos niin vain halutaan tehdä:
http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=42345.msg326033#msg326033 (http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=42345.msg326033#msg326033)
Tuo linkissä näkyvä on kasattu asentamalla pelkkä Ubuntun "server" eli palvelinversio missä ei ole mitään grafiikkaa ja lisätty siihen pelkkä Gnome 3 ja suomen kielipaketti.
-
Itse taas henkilökohtaisesti pidän Unitystä. Aloitin käytön noin vuosi sitten. Aluksi Unity tuntui sekavalta, mutta päätin käyttää sitä kaksi viikkoa. Sen ajan jälkeen en enää halunnutkaan palata takaisin alkuperäiseen.
Olen tosin aivan samaa mieltä siitä, että tuo perinteinen pitäisi olla ainakin valmiiksi asennettuna, ellei oletuksena.
Tuon flashin bugailun kanssa kannattaa muistaa sana BETA!
-
Itsellä taas sama fiilis kuin aku506:lla. Käytin gnome 3:sta, lubuntua ja xubuntua pitkään ja unity lähinnä kauhistutti mua. Mutta kun canonical päätti että tulevaisuus on unity niin yhtenä viikonloppuna päätin antaa sille pari tuntia aikaa näyttääkseen kuinka hyvä se todella on. Tämä siis 11.10 unitylla. Parin tunnin päästä poistin cairo dockin ja muut indicaattori härpäkkeet turhina pois ja olen käytelly puhdasta unitya jo kuukausien päivät. Enkä menneitä kaipaile.
Unity on nopea, looginen ja tuore juttu. 12.04 kun tulee niin opettelen, vihdoinkin, käyttämään vain-näppis komentoja. Pääsiskö hiirestä eroon...
Mun puolesta tulevaisuus saa olla unity. Onhan niitä vaihtoehtoja saatavilla jos se pahasti tökkii. Sekänä jos sitä ei laiteta oletuksena niin harva ehkä antaa sille edes mahdollisuutta. Winniin voi aina palata ta sitten siirtyä minttiin. Näkisin kuitenkin että vuoden päästä unity on eniten käytetty linux OS. Saas nähdä onko optimismini oikeutettua.
-
Jos katsotaan muita työpöytiä niin XFCE on aika lähellä perinteistä Gnomea mutta silti siitä vielä uupuu kätevyyksiä jotka Gnome/Nautilus ovat antaneet jo kauan hiiren oikean menun lisukkeisiin. Tuo hiiren oikean napin menu on yksi kätevä tapa moneen asiaan lähinnä sen takia että ei tarvitse mitään hakea erikseen kauempaa vaan ne tarvittavat ovat jo siinä kohdassa missä hiiren kohdistinkin on, säästää rannevaivaa. Pari asiaa mitä olen XFCE: hen joskus kaivannut on Nautilukseen hiiren oikeaan menuun saatava "nautilus-gksu" eli "Avaa pääkäyttäjänä" ja valokuvien muunnos webbikuviksi/kuvakkeiksi (Nautilus-jotain).
-
Mutta se syy miksi kirjoitan on se, että miksi Ubuntu 12.04:stä on tehty sellainen kuin se nyt oletuksena on? Se on JÄRKYTTÄVÄ. Mielestäni 10.04 oli alusta asti helppokäyttöinen ja selkeä. 12.04 ei sitä ole. Ohjelmat on piilotettu todella hyvin. En edes tiedä mistä ne löytyvät uudesta työdästä.
Juuri tuon takia olen kokeillut viime aikoina USB-tikuilta erilaisia Linux-versioita. Kokeilin muutama päivä sitten myös uusinta beta-Ubuntua. Tätä tekstiä kirjoitan 10.04:llä enkä ikipäivänä voisi kuvitella vaihtavani sitä tässä koneessa 12:04:ään (suureksi osaksi edellisen kirjoittajan esittämistä syistä). Kokeilujen jälkeen formatoin USB-tikun ja asensin siihen kokeeksi Fedora 17 Betan.
Tällä hetkellä pärjään nykyisillä asennuksillani ja versioillani, joten päivittäminen uuteen versioon tai kokonaan muihin Linuxeihin ei ole ajankohtaista. Minulla on edelleenkin kolme Ubuntu-versiota käytössä kolmessa eri koneessa, enkä aio niistä luopua.
Tulevaisuus kuitenkin mietityttää, koska ostellaanhan koneita ehkä vielä joskus myöhemminkin, ja niihin on mietittävä sopivaa käyttöjärjestelmää.
Ubuntussa on paljon vahvuuksia. Itse pidän yhtenä Ubuntun parhaimmista puolista selkeitä ja mukavasti luettavia kirjaimia. Samat kirjaimet taitavat tosin löytyä Mintistäkin. Muiden Linux-versioiden kirjaimet näyttävät ohuilta ja tikkumaisilta, ja ovat siten epämukavia lukea. Likinäköisenä näen hyvin lähelle pienelläkin ruudulla, joten kyse ei ole heikkonäköisen ongelmasta. Ubuntun kirjaimet vain ovat kaikkein parhaimmat. Olen yrittänyt asentaa "testikäytössä" olevaan Fedoraan samanlaiset tai ainakin yhtä hyvät fontit erilaisia ohjeita seuraten, mutta toistaiseksi ilman tulosta.
Sitäkin voidaan pitää Ubuntussa hyvänä ominaisuutena, että päivityksiä tulee LTS-versioihin vuosien ajan. Eli homma pysyy ajan tasalla. Ei ole kauhean mukavaa joutua asentamaan koko käyttöjärjestelmää uudestaan lyhyen ajan päästä, kun entinen "vanhenee". Ubuntuun on myös aika mukavasti saatavissa ohjelmia ja kodekkeja.
Viime keväisen Ubuntun ja nyt ilmestyvän Ubtuntun välillä näyttää olevan eroja nimenomaan ohjelmien käynnistämisessä (siinä, miten ja millaisista valikoista ohjelmat löytyvät). Uusimmassa Ubuntussa joutui todella haparoimaan ja ihmettelemään, mistä niitä ohjelmia oikein löytyy. Tietenkin ne oppii löytämään, kun ohjelmaa käyttää, mutta miksi näin perustavaa laatua olevan asian pitää olla sellainen, että se pitää opetella. Toisin sanoen, miksi yksinkertaisesta perusasiasta on tehty vaikea tai ainakin vaikealta näyttävä. Vastaukseksi ei riitä, että ei se ole vaikea - jos se jonkun mielestä kuitenkin on.
En tiedä, olisiko perusversioon tyytymättömille ratkaisu KDE vai Gnome Shell..., jos jälkimmäisen vain saa toimimaan moitteettomasti.
http://2.bp.blogspot.com/-p1mnGgLdMqM/T1_pX6pK9OI/AAAAAAAAIMs/lq-1P6jnKOE/s1600/gnome-shell.png
-
Minusta Unity on lähellä parasta, mitä Ubuntulle on tapahtunut ikinä. Ohjelmien haku Dashista hakkaa menut ja valikot. Ohjelmasta ei tarvitse muistaa kuin pari alkukirjainta.
Unity ei ole täydellinen, mutta se paranee koko ajan.
-
Aluksi Unity tuntui sekavalta, mutta päätin käyttää sitä kaksi viikkoa....
Käyttöliittymä jonka käyttöön pitää "totutella" kaksi viikkoa on mielestäni ala-arvoisesti suunniteltu. Ajattele että saisit autokaupasta uuden auton jonka ohjauspyörä on penkin alla ja polkimien paikat on vaihdettu ristiin. Kun kysyt myyjältä selitystä niin tämä toteaa "Kyllä sinä siihen totut, opettelet vain pari viikkoa ja se on paljon parempi kuin aiemmin ja aivan uusinta uutta".
No eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei ihmiset sopeudu siihen mitä väkisin tyrkytetään "kun se on uusinta uutta". Työkalu on joko käteensopiva tai sitten se ei ole sitä. Käyttöliittymä on selkeä heti alusta alkaen tai sitten se ei ole sitä. Ei se muutu paremmaksi sillä että ihmisten pitäisi "sopeutua" käyttöliittymään, tuohan on aivan nurinkurista. Kyllä käyttöliittymä on ihmistä varten eikä toisin päin.
-
Käyttöliittymän tulee olla kuin hyvä kenkä. Se on heti uutena sopiva ja sellainen kannattaa ostaa. Kun myyjä kehuu ahdistavan kengän käytössä vertyvän mukavaksi, on turha uskoa ja odotella parempaa. Ja kärvistellä kipeiden varpaiden kanssa.
Jotkut haluavat päästä hiirestä eroon, minä haluaisin päästä koko näppäimistöstä. Toistaiseksi sillä on kuitenkin kätevää kirjoittaa, joten se on säilytettävä.
Odottakaas, kun tulee ikää lisää ja muistikin alkaa tahmata, ei ole mitenkään kätevää koittaa ulkoa muistella joidenkin harvemmin käytettyjen ohjelmien nimiä, cideralis ei, sideralis ei myös, stellaris ei, stellarium äh, joo carte du ciel. Ja samaa rataa muidenkin ohjelmien kanssa.
Minua ei lainkaan häiritse pitkässä yläreunan palkissa olevat pienet kuvakkeet, joista saa yhden klikkauksen taktiikalla useimmin käytettyjä ohjelmia auki, klik. Ja pudotusvalikosta niitä kerran kuukaudessa käytettäviä. Myöskään työpöydällä olevat ohjelmaikkunan peittämät widgetit ovat hankalia. Yläpalkissa esim. sääkuvakekin näyttää käsin koskematta tilanteen.
Olen joustava ja valmis käyttämään periaatteellisista syistä huonollakin liittymällä olevaa järjestelmää, mutta en nauti siitä. Unity olisi pitänyt tarjota "kehittyneemmille" käyttäjille, jotka haluavat jotain uutta.
Mutta mehän tulemme suosion näkemään, ihmiset äänestävät näppäimistöillään. Näin pitääkin olla.
-
Aluksi Unity tuntui sekavalta, mutta päätin käyttää sitä kaksi viikkoa....
Käyttöliittymä jonka käyttöön pitää "totutella" kaksi viikkoa on mielestäni ala-arvoisesti suunniteltu. Ajattele että saisit autokaupasta uuden auton jonka ohjauspyörä on penkin alla ja polkimien paikat on vaihdettu ristiin. Kun kysyt myyjältä selitystä niin tämä toteaa "Kyllä sinä siihen totut, opettelet vain pari viikkoa ja se on paljon parempi kuin aiemmin ja aivan uusinta uutta".
No eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei ihmiset sopeudu siihen mitä väkisin tyrkytetään "kun se on uusinta uutta". Työkalu on joko käteensopiva tai sitten se ei ole sitä. Käyttöliittymä on selkeä heti alusta alkaen tai sitten se ei ole sitä. Ei se muutu paremmaksi sillä että ihmisten pitäisi "sopeutua" käyttöliittymään, tuohan on aivan nurinkurista. Kyllä käyttöliittymä on ihmistä varten eikä toisin päin.
Kyllä, mutta tuollainenhan Unity ei ole. Uuden käyttötavan ymmärtäminen vie (testini mukaan) 5 min, jos joku selittää. Toki kauemmin, jos kokeilee itse ilmaan mitään tietoa.
Auton hallintalaitteisiin vertailu - ihan hyvä esimerkki. Jos ne ovat erilailla, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että ne olisivat huonommin. Oletko koskaan ajanut englantiin rekisteröidyllä autolla ... tiedän että olet ;D . Jotkut oppivat sen, jotkut eivät - ei se kerro mitään itse autosta.
Ei se, että johonkin on tottunut, tarkoita sitä, että asia olisi hyvin - ihmisiä on erilaisia. Jotkut tottuvat huonoon käyttöliittymään, jotkut eivät. Itse en ole 25+ vuoden käytön jälkeen tottunut XP-mäiseen (alunperin Windows 95) käyttöliittymään, joka on monelta osin idioottimainen. Kun siirryin Gnome 2:een, oli se monilta osin vapauttava kokemus vaikka se toimikin eri tavalla.
Olen khaosamining kanssa samaa mieltä - mielipidekysymyshän tämä on osittain. Muutenkin ... työasemien käyttöliittymä hiirineen ja näppäimineen, on melkoisen vanhanaikainen juttu - tietotekniikan valtavirta huitelee jo aivan muualla. Kuka sanoo, että TV:ssä, läppärissä (oikeassa mobiilikäytössä), tabletissa ja puhelimessa pitää KAIKISSA olla aivan erilainen käyttöliittymä. Unity on nerokas yritys yhdistää nämä maailmat ja siinä mielessä Ubuntulla on loistava tulevaisuus edessään ... jos se onnistuu, kukapa sen taas tietää. Joka tapauksessa yritys on hieno ja on mielestäni työpöytäkäyttiksenäkin kertaluokan parempi kuin Gnome 2, joka taas on mielestäni huomattavasti parempi kuin nämä söhläykseltä vaikuttavat ubuntu-johdannaisten dokkarit ja xp-osakloonit.
Jos vertaa vaikkapa Windows 7:kaan joka on työpöydän valtavirtaa, Unity on monessa mielessä paljon suorituskykyisempi ja parempi. 7:n käyttöliittymä on toki parempi kuin XP:ssä, mutta monilta osin toteutus on jäänyt vajaaksi - rohkeus loppunut kesken.
-
Unitya tuskin voi luonnehtia pahalla tahdollakaan epäonnistuneeksi tai ala-arvoiseksi. Tottumuksista vain on vaikea päästä irti. Ihmisiltä vei vuosia totutella Windowsiin, myöhemmin Linuxiin. Ubuntu-käyttäjiltä luulisi löytyvän pitkäjänteisyyttä antaa Unitylle aikaa vähintään kaksi viikkoa.
-
Unityn kannalla täälläkin. On kehittynyt vuodessa huimasti, ja itse asiassa uskon, että Unity lisää Ubuntu -käyttäjiä pitkässä juoksussa.
-
Unityyn olen paremmin perehtynyt noin kuukauden ajan kun olen 12.04:sta testaillut useammassakin koneessa.
Yksi on jo päätynyt ns. "tuotantokäyttöön" nettikoneeksi.
Minua unityssä häiritsee eniten hallintatyökalujen köyhyys. Esimerkiksi Järjestelmäasetukset -ikkunasta löytyvät työkalut ovat ominaisuuksiltaan todella vajavaisia kun vertaa niitä vaikkapa 10.04:n vastaaviin.
Vähänkin vaativammat säädöt on käytännössä pakko tehdä päätteen kautta. Pientä lohtua itse unityn ominaisuuksien säätämiseen tuo sentään pakettivarastosta asennettava MyUnity -ohjelma.
-
Ihmettelen suuresti Unity-vastaisuutta. Käyttöliittymässä ei ole ainakaan Windowsiin tai Maciin tottuneelle mitään erikoista. Tärkeimmät ohjeet koottu käynnistimeen (Tehtäväpalkki/Dock) ja muut löytyy Unity-valikosta (Käynnistä-valikko/Finder). Kaikki uusi vaatii aina totuttautumista, mutta itse miellän Unity eron Gnome Paneliin lähinnä vain alapalkin siirtymisellä vasempaan reunaan ja että tekstit kuvakkeista on poistettu. Tämä taas sopii yleistymässä oleville kosketusnäytöllisille laitteille mainiosti.
Kuten odotinkin vajaa vuosi sitten, Unity-viha on hiipunut sitä tahtia kun ihmiset on "pakotettu" siirtymään siihen versioiden vanhenemisen myötä.
-
Ihmettelen suuresti Unity-vastaisuutta. Käyttöliittymässä ei ole ainakaan Windowsiin tai Maciin tottuneelle mitään erikoista. Tärkeimmät ohjeet koottu käynnistimeen (Tehtäväpalkki/Dock) ja muut löytyy Unity-valikosta (Käynnistä-valikko/Finder). Kaikki uusi vaatii aina totuttautumista, mutta itse miellän Unity eron Gnome Paneliin lähinnä vain alapalkin siirtymisellä vasempaan reunaan ja että tekstit kuvakkeista on poistettu. Tämä taas sopii yleistymässä oleville kosketusnäytöllisille laitteille mainiosti.
Kuten odotinkin vajaa vuosi sitten, Unity-viha on hiipunut sitä tahtia kun ihmiset on "pakotettu" siirtymään siihen versioiden vanhenemisen myötä.
Onkos Unityssä Levytyökalua, tai Disk Utilitya, niinkuin on 10.04:ssä?
ML
-
Onkos Unityssä Levytyökalua, tai Disk Utilitya, niinkuin on 10.04:ssä?
Juu, se on mukana uudessa Ubuntussa.
Luulisin että tarvittaisiin jonkinlainen opetusohjelma tuohon Unityyn, joka tulisi ensimmäisellä käynnistyksellä. Uudet käyttäjät oppisivat mitä hienouksia Unityssä on ja löytäisivät muut ohjelmat.
-
Kyllä unitysta löytyy ohjelmalista jos ei ohjelman nimeä muista. Pitää vain klikata vaikka Web Apps ja sen jälkeen oikeassa reunassa on kaikki koneelle asennetut ohjelmat selattavissa normivalikoiden alle lajiteltuina. Ehkä 12.04 unity on erillainen, ja parempi. Kohta sen näen.
-
Disk Utility löytyy kun kirjoittaa Dashiin kirjaimen "d" tai viimeistään "di" - toisaalta ei tarvitse kirjoittaa mitään jos on käyttänyt aiemmin, koska se muistaa nämä ja näyttää suoraan. Todennäköisesti löytyy myös jos kirjoittaa "u" tai esim. "uti" - Dashissä on melko hieno sumea logiikka hauissa. Sen lisäksi voi käyttää myös "hierarkisia" valintoja ohjelmatyyppien mukaan, mutta eipä niitä käytännössä tarvitse.
Oikeastihan tämän ohjelman ja kaikkien muidenkin ohjelmien löytyminen on 12.04:n ominaisuus eikä suoranaisesti liity Unityyn.
Dashista näkee, paitsi ohjelmat jota on, myös ohjelmat jota löytyisi pakettivarastosta sen mukaan mitä olet hakemassa. Gnome 2:ssa tämä pitää tehdä ihan toista kautta.
Tuo mihin juuri edellä viitattiin: Tavallisessa käytössä suurin ero on siinä, että Unityssä on ikoni vasemmalla eikä ylänauhassa (tai haettavissa hierarkisesta menusta), on ihan totta.
Sen lisäksi Unityn ikonin avulla avautuu muita toimintoja, joita kannattaa opetella käyttämään (jos tarpeen):
- ohjelman avaaminen vaihtoehtoisilla tavoilla (esim. toinen instanssi)
- informaatio käynnissä olevista ohjelmista (vanhanaikaista Windows List:aa ei tarvita, eihän siten ole Win 7:ssakaan, mutta toteutus on vajavainen Unityyn nähden)
- informaatio käynnissä olevista ohjelmista vaikka ne olisivat eri työpöydillä
- käynnissä olevan ohjelman avaaminen vaikka se olisi eri työpöydälläkin
- yleissilmäys (4 osaruutua) kaikkiin muillakin työpöydillä oleviin instansseihin ohjelmasta siten että näkymä on aktiivinen. Näkymästä voi valita sitten työpöydän jolla olevaa instanssia haluaa käyttää.
- informaatio käynnistyvästä ohjelmasta
Edellä mainitut asiat puuttuvat Gnome 2 työpöydästä tai sitten ovat kömpelömpiä (=pitää availla ja klikkailla jostakin muualta) toteutukseltaan, mielestäni.
Unityssä nämä kaikki toiminnot ovat samassa paikassa. Esim. Gnomessa pitää hiirellä käväistä koko ruudun alueella, jotta vastaavat toiminnot saa aikaiseksi. Tällä ei ole niin paljoa merkitystä työasemalla, jossa on ergomisesti hyvä toteutus ja hiiri, vaikka se siinäkin on periaatteessa ihan turhaa, mutta kaikenlaisessa mobiilikäytössä ja yleensäkin silloin kun ei ole vapaata pöytätilaa ja hyvää hiirtä, ongelma on aika suuri. Samoin pienet ikonit ja hierarkiset alasvedettävät menut ovat toivottomia jos niitä yrittää käyttää ilman hiirtä - käytännössä kaikenlainen käyttö olohuoneen nojatuolista käsin on ollut pitkään ideoinnin ja uudenlaisten käyttövempeleiden hankinnan kohde. Unity ratkaisee tämänkin ihan suoraan - tuskin tämäkään on sattumaa koska Ubuntu TV:tä puuhastellaan.
Noin laajempana alueena - miksi kotielektroniikassa on monesti prosessori, massamuistia ja ohjelmia, kuten TV:ssä on, mutta niitä voi vain käyttää monitorina? Miksei esim. TV:tä voi suoraan käyttää tietokoneena, koska siinähän on pitkälti valmis elektroniikka? Käyttöjärjestelmäkin niissä on - sehän on usein Linux. Näkisin, että yksi syy on ollut yleispätevän ohjelmistojärjestelmän puuttuminen - miksei sitä sitä sitten ole käytetty - ehkäpä yksi syy on se, että yleispätevien ohjelmistojärjestelmien (Windows / Linux) käyttöliittymät ovat olleet kelvottomia käytettäväksi ilman hiirtä. Tässä on Unitylla, mielestäni, ainutlaatuinen mahdollisuus.
-
Nickname EeroL tökkäsi ihan oikeaan paikkaa kun ajatellaan peruskäyttäjän huomioita siirryttäessä 10.04 LTS jakelusta 12.04 jakeluun. Voitte vain kuvitella sitä kysymysryöppyä, joka foorumille tulvii. Mummut ja papsukat ovat ihmeissään kun tuttu ja turvallinen työpöytä onkin huippumodernia tablet-tyyliä. Toivottavasti olemme valmiit tuleviin haasteisiin.
En sano, että Unity olisi huono työpöytäympäristö. Se ei vain miellytä minua ulkoisesti, eikä toiminnallisesti. Seuraava ihan heittona. Jos, teoriassa, 12.04 LTS jakelussa olisi valittavissa työpöytä Unityn ja GNOME 2 välillä, kumman "Mummu Tuupovaarasta" ex-10.04 LTS peruskäyttäjä olisi mahdollisesti valinnut? terveisin Timo
ps. meidän perheessä 1 käyttää Unityä, 1 käyttää GNOME 2 työpöytää, 1 XFCE työpöytää ja minulla on MATE. Ihanaa tämä valinnanvapaus!
-
...
Voitte vain kuvitella sitä kysymysryöppyä, joka foorumille tulvii.
...
Tuo on ihan totta ja sitä sopisi miettiä että miten se hoidetaan. Asiasta enemmän ehkä jossakin muualla.
...
ps. meidän perheessä 1 käyttää Unityä, 1 käyttää GNOME 2 työpöytää, 1 XFCE työpöytää ja minulla on MATE. Ihanaa tämä valinnanvapaus!
Kyllä. Mutta pitäisi miettiä sitäkin että miten tuo tehdään helpoksi. Etenkin kun Unity on vakiona ja sitten pitäisi saada "jotakin muuta" - kuten Gnome2 -tyyppinen - helposti käyttöön. Tarkoitan sitäkin, että pelkkä helppouskaan ei aina riitä, koska todennäköisesti tällaisessa asiassa pitäisi olla dokumentointi mahdollisimman vaivattomasti saatavilla ja ennen kaikkea käyttäjän pitäisi tiedostaa että sitä tarvitaan.
(Esimerkiksi ubuntu-restricted-extras -tarve ei käy uudelle käyttäjälle ilmi mistään - vaikka onkin helppoa asia kun tietää.)
Vaikka olenkin sitä mieltä että Unity on erittäin hyvä, kannatan myös vaihtoehtojen tekemistä helpoksi ja toimiviksi - jokainen saa tehdä mitä haluaa ilman turhia vaikeuksia, JOS ne ovat vältettävisssä kohtuullisilla järjestelyillä.
-
Netti on pullollaan ohjeita, mutta valtaosin englanniksi. Nykyään englantia osaamaton henkilö on tavallaan lukutaidoton.
Tulevaisuuden mummut ja papsut ovat imeneet tietotekniikan jo äidinmaidossa. Muutenkin minusta liian helposti aliarvioidaan seniorikansalaisten motorisia taitoja ja älynlahjoja.
Oppiva käyttöliittymä, jollainen Unity on, kehittyy käyttäjänsä mukana. Enää ei tarvitse tietää hakemistopolkua tai tiedostonimeä. Tämä taitaakin olla perussyy Unitya kohtaan osoitettuun kritiikkiin. Unity on liian helppo, ja sen konehuone on piilotettu.
Komentorivi on kuitenkin edelleen olemassa, samoin Synaptic-pakettienhallinta. Monet oletusasennuksesta poistetut työkalut on mahdollista asentaa itse.
-
Ainakin itselläni on tuo Gnome kakkonen kirjautumisruudussa valittavissa. jonkun päivityksen yhteydessä sinne pamahtanut, itse on en ole mitään Gnome-paketteja asennellut. Eli vanha kunnon Gnome 2 on mitä ilmeisemmin lopullisessakin versiossa valittaessa suoraan kirjautuessa ilman minkäänsortin asenteluja tai säätämisiä. (olisi muuten hienoa jos olisi vielä asennuksen lopussa ruutu 'Minkälaista työpöytäympäristöä haluat käyttää', jossa nuo kirjautumisruudussa oletuksena ovat vaihtoehdot, joista sitten asennin määräisi oletusvaihtoehdon)
Itse olen nyt ollut sangen tyytyväinen Unityyn, kun se on saatu valmiimmaksi. 11.04 ja 11.10 oli vielä sen verran iso läjä haisevaa, ettei itseäni ainakaan lämmittänyt jatkuvat kaatuilut, yleinen bugisuus ja tahmaisuus. Nyt jo vallan mainio.
Unity on erittäin näppärä ja nopea, täytyy vain päästää irti vanhoista pinttymistään ja uskaltaa kokeilla uutta. :)
-
Ainakin itselläni on tuo Gnome kakkonen kirjautumisruudussa.
------------------------
Minulla valittavissa ainoastaan 'Ubuntu' (Unity 3D) ja 'Ubuntu 2D' (Unity ilman tehosteita).
En ole Gnome 2:sta kaivannut. Oli jatkuvia ongelmia kaatuvien tai muutoin huonosti käyttäytyvien applettien kanssa. Usein jokin ikoni jäi latautumatta tai näkyi vain puolittain.
-
Testailua.
Neljä konetta, joissa Ubuntu 08.10 (A), Ubuntu 10.04 (B), Ubuntu 11.04 (C ) ja Ubuntu 12.04 (D). Taustalla Fedora (E), jolla kokosin USB-tikun. Ubuntu 11.04 on uudessa moodissa, mutta käynistyspaneeli on autohide-tilassa (muutin sen kuvan ottamisen jälkeen kiinteäksi samalla kun pienensin sitä – mutta käytän joka tapauksessa Classic-moodia).
http://www.imagebam.com/image/49e6b4186338537
Tämä nyt on itsestään selvää, mutta vertailun vuoksi:
Ohjelman käynnistäminen tapahtuu eri Ubuntun versioissa klikkaamalla hiirellä nappeja seuraavassa järjestyksessä. Esimerkkiohjelma on Gimp. Käyttöjärjestelmistä yksi on suomenkielinen ja muut englanninkielisiä, joten kielisekamelska johtuu tästä. Seuraavat selostukset on tehty suoraan jokaisen kokeilun jälkeen.
Vanhat Ubuntut:
Applications → Graphics → Gimp Image Editor
Kolme hiiren klikkausta valikon eri kohdissa riittää, ja Gimp on käynnissä. Aikaa kuluu pari sekuntia.
Ubuntu 11.04 Unity työpöydällä:
aloitusnappi → mediasovellutukset → näytä 22 tulosta lisää → (ei löytynyt) → uudelleen aloitusnappi (kaksi kertaa) → lisää sovellutuksia → näytä 126 tulosta lisää → Gimp kuvankäsittely
Aika lailla joutuu harhailemaan ja etsimään. Useita sekunteja kuluu.
Ohjelman käynnistys Ubuntu 12.04
Dash Home → toinen symboli alareunassa vasemmalta → installed See 84 more results → filter results → Media (ei tapahdu mitään) → etsitään ja löydetään Gimp
(Koska Gimp ei ollut asennettu, sitä ei oikeasti löytynyt, mutta hakuruudun kautta löytyi mahdollisuus ladata se → Apps available for Download
Ohjelman käynnistys hakuruudun kautta (Ubuntu 11.04 ja 12.04)
Aloitusnappi → tekstiä ruutuun → Gimp
http://www.imagebam.com/image/361428186333277
Hakuruudun kautta ohjelma löytyy sunnilleen samassa ajassa kun vanhassa Ubuntussa – riippuen ohjelmasta. Tällöin joutuu kuitenkin käyttämään toista kättä kirjoittamiseen, jos toisella käyttää hiirtä, tai panemaan hiiren kirjoituksen ajaksi sivuun.
Jos Unityn reunapaneli on oletuskokoa, ja kuvakkeita on paljon, alimmaiset kuvakkeet menevät lomittain eivätkä näy kunnolla. On hieman hankala kaivella reunapaneelin alareunan ”piilotetuista” kuvakkeista esille symbolia, jolla saa auki ohjelmaruudun (esimerkiksi asetuksien säätämisohjelman, johon on käynyt välillä katsomassa ohjetta netistä). Jos käynnistyspalkin pienentää minimikokoon, siihen mahtuu enemmän ohjelmia, jolloin ohjelmakuvakkeet eivät pakkaudu niin helposti alareunasta, ja niitä on helpompi availla.
Ubuntu 12.04:ssä on mahdollisuus vetää Dashista joitakin ohjelmakuvakkeita työpöydälle, mutta kaikkien kohdalla se ei onnistu. Firefox ja Screenshot esimerkiksi toimivat kuvakkeista, mutta Libre Office ei toiminut.
Ubuntussa on tapahtunut muutoksia vuoden takaiseen versioon verrattuna. Uusi versio Unitystä on toimivampi. Sivupaneelia voi säätää helposti. Vanhemmassa Ubuntussa säädöt löytyivät vasta googlaamisen jälkeen (osittain siksi, että olen käyttänyt Classicia enkä Unityä).
Kyllä Unityn uuden version kanssa juuri ja juuri toimeen tulee – jos on pakko. Siinä on yläpalkissa linkkejä, joilla pääsee mm. kätevästi tiedostoihin. Kevään 2011 versiossa näitä linkkejä ei ole. Valitettavasti nämä linkit ovat olemassa vain silloin, kun ohjelmana on ”työpöytä”. Jos jokin selain esimerkiksi on käynnissä, silloin yläpalkissa ovat selaimeen liittyvät linkit. Selaimista ja yleensä ohjelmista puheen ollen, en edelleenkään pidä siitä, että käyttösymbolit ovat vasemmassa yläreunassa. En tullut kokeilleeksi, saako ne oikeaan reunaan.
On todennäköistä, että selostan edellä jonkin asian väärin, koska en ole huomannut jotain asiaa (nappia, linkkiä, asetusta tms.). Mutta tämä onkin aloittelevan käyttäjän kokeilua.
Lyhyen testailun jälkeen ”loppuarvioni” on se, että viime keväinen Unity on sekava ja epämukava, mutta uusin Unity on jo jonkin verran parempi. Onko se vieläkään hyvä tai mukava, siitä riitelemisen jätän muille. Itse en sitä kuitenkaan aio käyttää, joten ehkä tämä kertoo jotain.
Lopuksi vielä vertailua muutamissa perusasioissa.
a) ohjelmien käynnistäminen
Vanhassa Ubuntussa se on helppoa ja nopeaa. Unityssä se on suosikkiohjelmien kohdalla helppoa ja nopeaa, mutta harvemmin käytettävien kohdalla ei niin helppoa.
b) sen näkeminen, mitkä ohjelmat ovat auki.
Vanhassa Ubuntussa helppo nähdä alapalkista. Unityssä melko helppo nähdä pienestä merkistä, jos ohjelmia on sivupaneelissa vähän, mutta hankalaa, jos niitä on paljon. Itse hukkasin jossakin vaiheessa Libre Officen, joka löytyi yllättäen sivupalkin alaosasta muunlaisella symbolilla kuin vakiomallinen Libre Officen symboli (ehkä asiakirja). Ehdin jo käynnistää ohjelman uudestaan.
c)tiedostojen selaaminen
Vanhassa Ubuntussa erittäin helppoa. Unityssä... mistähän ne tiedostot löytyvät... jotakin yläreunan linkistä tai Dashiin piilotetusta Home-napista... tai jostakin. No, kyllä ne joskus löytyvät.
-
Gimpin käynnistäminen on Unityssa nopea toimenpide. Sama koskee muitakin ohjelmia.
--> Super (Windows-logo) --> g --> kliks (ikonia, yksi painallus riittää)
Unityssa Dash oppii käyttäjän tavoille ja jatkossa käynnistys on entistäkin liukkaampaa. Seuraavalla kerralla Gimp löytyy heti kohdasta "recent apps". Valikoissa ei tarvitse kahlata.
Gimpin voi kiinnittää Launcheriin pysyvästi, jolloin ei tarvitse avata Dashia lainkaan.
Tiedostoja voi selata vaivatta Launcherin Home-ikonista oikealla hiiren napilla. Tällöin avautuu valikko, josta pääsee suoraan vaikka musiikki-hakemistoon. Jo käytössä olleet tiedostot löytyvät Dashista kohdasta "recent files". Pikanäppäinkomento Super+F avaa files-linssin suoraan. Dashin alakategorioihin pääsee Launcherin ikonista hiiren oikealla napilla.
(http://dl.dropbox.com/u/49224198/Ubuntu/Home_Icon_Menu.png)
(http://dl.dropbox.com/u/49224198/Ubuntu/Dash_Home.png)
Unityssa on todella paljon hyviä ominaisuuksia, jotka nopeuttavat työskentelyä. Dashin linsseissä voi suodattaa hakuehtoja nimen, luontiajan, koon tai muiden kriteereiden mukaan. Enää tiedostot tai ohjelmat eivät pääse hukkumaan kiintolevylle tai valikkojen syövereihin. Linssi toimii kuin Macin Spotlight.
(http://dl.dropbox.com/u/49224198/Ubuntu/Filter_Results_Dash_Precice.png)
Avoinna olevat ikkunat näkee painamalla Super+W. Tämä on kuin Macin Exposé. Launcherin ikoneissa on pieni väkänen osoittamassa, että sovellus on auki.
Näppäimistöoikotiet (http://dl.dropbox.com/u/49224198/Ubuntu/Keyboard_Shortcuts_Precice.png) näkee painamalla Superia ja pitämällä sitä pohjassa.
-
Hei ja tervehdys lämmin!
Itselläni vei vähän aikaa ennekuin löysin Unity:ssä reitit, pidin niin paljon Gnome 2:sta jota olen käyttänyt 6 vuotta mutta pienen ajan päästä oli sinut Unity:n kanssa.
Joustavuudesta on hyvä esimerkki poikani joka omalla pöytäkoneellaan käyttää Windowsia, kannettavallaan Mackia ja mun koneella Ubuntua ja eikä ollut moksiskaan Gnomen vaihtumisesta Unityyn. Kerran kerrroin reitin mistä leffat löytyy ja sen jälkeen "no problem". ;D
Itse ole tyytyväinen Untity työpöytään ja kokeilen varmast mutitakin vaihtoehtoja. Gnome2 oli vaan niin hyvä. ;D Kun luopuu saa uutta.
valoisin terveisin Junnu
-
Avoinna olevat ikkunat näkee painamalla Super+W.
Onko tuohon mahdollista liittää sellaista toimintoa, mikä itselläni on tällä hetkellä käytössä, eli kun liikutan hiiren esim. näytön vasempaan reunaan ja painan hiiren näppäintä, niin tulee juurikin tuo expose efekti?
-
Omaa vertailuani asiasta:
Ohjelman käynnistäminen:
a)
Harvemmin tulee "käynnistetty ohjelmaa", koska en ajattele Windows 3.1:n tavalla (Program Manager), vaan ajattelen sitä työtä mitä ole tekemässä. Eli ensimmäiseksi avaan kansion jossa datat ovat, sanotaan esimerkiksi hakemisto "projekti1". Sieltä katson mitä olinkaan tekemässä, esim. editoimassa dokumenttia "teksti.odt".
Avaus on tupla-klikkaus tai hiiren oikealla napilla avaus vaihtoehtoisella ohjelmalla. Tämän tekemiseksi on suunnilleen sama käyttääkö Unityä, Gnome2:ta tai uutta Windowsia (XP on kaikessa heikompi).
b)
Jos kuitenkin käynnistän ensimmäiseksi ohjelman, niin ei sitä voi ensimmäiseksi tehdä. Pitää ensin tietää onko se jo auki.
Gnome 2 - muistinvaraisesti tai pahimmillaan muiden työpöytien läpikäynti, jota asian näkee. Joskus näkee ikoneista, joskus ei. Jos instansseja on useampia auki ja haluaa avata niistä tietyn, oikea instanssi pitää hakea. Ajatukset harhautuvat tässä kohtaa muualle ja mahdollisesti tarvitaan klikkauksia.
Unity - avataan siitä yhdestä ja samasta paikasta, josta näkee onko se jo auki. Toisen instanssin avaaminen sujuu hiiren oikealla napilla. Työpöydän vaihto sujuu automaattisesti jos ohjelma on jo auki. Kaikkien instanssien näyttäminen neljäsosaruuduissa sujuu automaattisesti jos on jo useampia auki.
Unity on tässä ylivoimainen Gnome 2:een nähden ja parempi kuin Windows 7, jossa toteutus on vajavainen.
Gnome 2:lla ohjelman helppo käynnistyminen riippuu siitä onko käytössä hiiri ja työpöytä. Muuten hierarkisten menujen käyttö on vaikeaa tai toivotonta. Windows on vielä huonompi äärimmäisen sekavan menurakenteen vuoksi.
Harvemmin käytetyn ohjelman hakeminen:
a)
Unityssä ei tarvitse hakea ollenkaan jos ohjelmaa on kuitenkin jo käytetty aiemmin - se on valmiiksi näkyvillä.
Gnome 2:ssa pitää aina hakea.
b)
Gnome 2:ssa voi hakea hierarkisia menua kahlaamalla. Jos ohjelmaa ei löydy sieltä, pitää avata Software Center ja hakea sieltä eri tavalla.
Unityssä voi Dashin avulla hakea hyvin nopeasti tai hitaammin, jonka joku mieltää helpommaksi. Siinä on sisäänrakennettuna sekä haku että menut. Ohjelman lataukseen pääsee siirtymään suoraan Dashistä.
-
Jutun alkuperäinen idea oli, että miten Windowsia käyttävä siirtyisi Linux käyttäjäksi. Ei ainakaan Unityn kanssa. Windows käyttäjä on tottunut valikoihin ja niin myös "vanhakantainen" Linux käyttäjä.
Juttu vähän karkasi alkuperäisestä aiheesta mutta hyvä että Unitylle löytyy kannattijia. Yritin antaa unitylle mahdollisuuden mutta se ei ole mulle tehty. En millään ymmärtänyt sen logiikkaa. Löysin kyllä ohjelmat ym. mutta jotenkin sen käyttö on aivan ihmeellisen sekavaa. Varmaan kosketusnäytöllä se toimii hyvin. MUTTA kosketusnäytöille ja tietokoneille TÄYTYY olla omat työpöytänsä. Jos niitä ruvetaan yhdistelee niin silloin mennään metsään ja rajusti. Nyt mun mielestä niin on käynyt.
Ajaaskel kirjoitti: Käyttöliittymä jonka käyttöön pitää "totutella" kaksi viikkoa on mielestäni ala-arvoisesti suunniteltu. .
Olen täysin samaa mieltä. Olen yhä sitä mieltä, että ykkösvaihtoehtona pitäisi olla joku perinteisempi työpöytä (kiitos linkeistä) ja sitten voisi valita valikosta Unityn. Tai sitten päinvastoin. Nyt perinteistä työpöytää ei edes pysty valitsee koska sitä ei ole. Se pitäisi ehdottomasti lisätä.
Mielestäni tässä on yksi syy miksi Linux ei leviä kansan keskuuteen. Tehdään liian vaikeaa. 10.04:n suhteen ajattelin että tästä lähtee Linux-käyttöjärjestelmän voittokulku mutta 12.04 romutti ajatuksen. Ei voi kuin todeta että HUOH. Muutama mummo käyttää onnellisena 10.04:ää ja vähät välittää mikä taustalla pyörii. Firefox, sää ja pasianssi on ne tärkeimmät. Nyt Unityn myötä se autuus hajoaa. Liian radikaali muutos. Mä kyllä vielä uskon ja toivon kevytversiota perinteisellä työpöydällä :).
Toinen este on distrojen määrä ja niiden yhteensopimattomuus.
Hermostuttuani Unityn juttuihin asensin Mintlinux:in. Se on varsin mainio. Siinä on hieno yhdistelmä perinteistä käyttistä ja unityä. Jos sitä nyt voi unityksi sanoa. Vasempaa yläkulmaan kun vie hiiren niin tulee toinen työpöytä. Todella hieno. Tällaisen kun saisi Ubuntuunkin. Ubuntu pyörii nyt VirtualBox:ssa ja täytyy odotella parempaa.
-
Avoinna olevat ikkunat näkee painamalla Super+W.
Onko tuohon mahdollista liittää sellaista toimintoa, mikä itselläni on tällä hetkellä käytössä, eli kun liikutan hiiren esim. näytön vasempaan reunaan ja painan hiiren näppäintä, niin tulee juurikin tuo expose efekti?
---------------------
Eiköhän se ole edelleen mahdollista asentamalla Compiz Config Settings Managerin.
-
Turha on itkeä jostakin Unitystä kun kerran voi asentaa esim cairo-dock taikka fallback:n.
-
Täällä on kerrottu aika hyvin millaista on kun käyttäjälle laitetaan yht'äkkiä eteen Unity-työpöytä. Kun ajatellaan siirtymistä "Win-jotain" -käytöstä Linuxiin tuo Gnome 2 on käyttäjille erittäin helppo ja ongelmaton. Tavarat ja käyttötavat löytyivät heti mitä tarvitaan ja tukitarve on liki nolla.
Ajatellaanpa että joku yritys/yhteisö nyt käyttäälaajasti Gnome 2 -työpöyttää ja eteen lyötäisin yht'äkkiä Unity. Mitä luulet tapahtuvan
1) Käyttäjien keskuudessa ?
2) Atk-tuessa ?
3) Pomojen puhelimessa ?
Tuo olisi täydellinen kaaos ja veisi luottamuksen työpöydän toimittajaan yhdellä kertaa. Ei tuote jonka käytöstä ollaan riippuvaisia oleellisesti voi yht'äkkiä muuttua kokonaan toiseksi, tuo on täydellinen hölmöys. Se pitäisi tuoda rinnakkaisena vaihtoehtona.
Olen itse ollut pitkään atk-tuessa ja nähnyt monenlaisia käyttäjäliittymiä siinä sivussa. Silti se mitä minä ajattelen, mitä sinä ajattelet tai mitä joku muu atk: ssa pidempään mukanaollut ajattelee ei merkitse mitään: Jokainen käyttäjä katsoo sitä työpöytää itse, arvioi itse ja tekee johtopäätökset itse. Ei tyrkyttäminen auta asiaa eikä myöskään epäkohtelias lähestymistapa fanaattisten Unity-kannattajien tyyliin: "Tarvitset koulutusta Unityn käyttöön" tai "Ihan helppo se on kun vaan opettelet" tai "Turha ruikuttaa".
Uuden kehittäminen on hieno asia, sen tarjoaminen väärällä tavalla "väkisin" paha virhe. Kaikki uusi ei automaattisesti ole parempaa kuin mitä aikaisempi. Jokin asia voi olla paremmin mutta samalla jokin muu menee takapakkia. Tiedän hyvin että Unity voisi tarjota käyttäjälle asian mitä ohjelmoinnissa usein kuvataan nimellä "näkymä", sama tavara taustalla mutta ulkoasu valittavissa. Unityssä voisi helposti olla valittavissa se totutun näköinen menukko vaihtoehtoisena näkymänä ja asetuksista voisi vaihtaa sen nykyiseksi. Tuolloin ei työnnettäisi käyttäjän ja tuen eteen kaaosta yht'äkkiä, käyttäjä valitsisi mitä haluaa ja kaikki hymyilisivät tyytyväisinä.
Se, että käyttäjille tarjotaan taas komentojen ulkomuistelua graafisen käyttöjärjestelmän yhteydessä että oikean ohjelman saa käyntiin on kuin mentäisiin takaisin kymmeniä vuosia. Kätevää se on niille jotka jo tietävät kaiken ja erityisesti kaikkien komentojen tai ohjelmien nimet, muille täydellisen hyödytön ja hankala. Kaiken nähneet atk-miehet/naiset selviävät itse mistä vain ja pääte toimii jos grafiikka tökkii vastaan. Pitänee kuitenkin ajatella sitä laajaa käyttäjäjoukkoa johon viitattiin jo joissakin puheenvuoroissa tuolla aikaisemmin ja mikä on heidän historiansa.
Otetaan lopuksi pieni vertaus tähän kuivaan tekstiin kuvaamaan asiaa: Menet ravintolaan jonka nimi sattui olemaan "Unity Restaurant". Istut pöytään ja haluaisit tilata ruokaa. Ystävällisen näköinen tarjoilija saapuu ja pyydät häneltä menua. Kumma kyllä, tarjoilija ei vastaa mitään. Yrität kaikilla tuntemillasi kielillä mutta tarjoilija ei vastaa, hymyilee vaan tyytyväisenä. Käytettyäsi jo kaikki selityskeinosi, parhaat ilmeesi ja käsimerkkisi saat lopulta selville että tarjoilija haluaakin tietää alkukirjaimen ruuasta jota haluat syödä. Mutta, mutta... miten voin tilata jos en tiedä mitä on valittavissa ? Tarjoilija hymyilee taas leveästi, ei näytä ymmärtävän mitään ja menee palvelemaan toista myöhemmin tullutta asiakasta. Vatsa huutaa jo ruokaa ja rauhallisen asiakkaan sietorajakin lienee jo täyttymässä.....
Voit itse arvata meneekö tuo asiakas jonnekin selvittämään miten tuon tarjoilijan kanssa pitäisi kommunikoida että saisi lopulta ruokaa --- vai käveleekö toiseen ravintolaan ?
-
Ohjelmat ovat Unityssa pääosin vanhoja tuttuja. En oikein ymmärrä, miksi käyttäjät yhtäkkiä alkavat unohtaa vuosikausia käyttämiensä ohjelmien nimiä. Joka tapauksessa Dashista ne kaikki löytyvät - helposti. Ohjelmat ja tiedostot voi suodattaa ("filter results") kategorioittain. Tämä vastaa perinteistä valikkotyyliä. Edellä olevassa viestissäni on tästä kuva.
Super+A näyttää kaikki asennetut ohjelmat.
(http://dl.dropbox.com/u/49224198/Ubuntu/Dash_Apps_Installed.png)
Unityn tilalle on vaihtoehtoja. Minä suosittelen Unityyn tyytymättömiä siirtymään Linux Minttiin.
-
En oikein ymmärrä, miksi käyttäjät yhtäkkiä alkavat unohtaa vuosikausia käyttämiensä ohjelmien nimiä.
Haluatko uusia Ubuntun käyttäjiä ? Me tiedämme ohjelmien nimet ja vähän muutakin--- sillä ei ole mitään merkitystä. Entä ne uudet käyttäjät ?
-
Uudet käyttäjät pääsevät onnekkaasti suoraan Unityyn ilman totuttelua vuosikymmeniä vanhaan valikkohierarkiaan.
-
Uudet käyttäjät pääsevät onnekkaasti suoraan Unityyn ilman totuttelua vuosikymmeniä vanhaan valikkohierarkiaan.
Jonkinlaisen todennäköisyyden mukaan siinä voi käydä toisin (kuten tuossa vertauksessani tuolla ylempänä).
-
Windows 95 -mallinen valikkojärjestelmä oli alusta loppuun sekava viidakko, kuin heinikko, jonne hukattuja käynnistimiä sai hakea. Siksi käyttäjät laittoivatkin pikakuvakkeet Windowsissa suoraan työpöydälle. Tämä vastaa likipitäen Dashin "näytä kaikki ohjelmat" -moodia.
-
Windows 95 -mallinen valikkojärjestelmä oli alusta loppuun sekava viidakko, kuin heinikko, jonne hukattuja käynnistimiä sai hakea. Siksi käyttäjät laittoivatkin pikakuvakkeet suoraan työpöydälle. Tämä vastaa likipitäen Dashin "näytä kaikki ohjelmat" -moodia.
Saman asian voi tehdä hyvin ja huonosti. Gnome -menut ovat olleet käyttäjille erittäin helpot käyttää alusta lähtien. Tukitarve liki nolla ja siirtyminen jostain "Win-jotain" -versiosta helppoa.
-
Dashin ikonista saa halutessaan suorat linkit kaikkiin tiedostoihin ja ohjelmiin. Oikea hiiren nappi tuo esiin valikon, jos sellaista kaipaa.
(http://dl.dropbox.com/u/49224198/Ubuntu/Dash_Home.png)
-
Saa toki sitä ja tätä mutta Unity ei vain toistaiseksi alkuunkaan pärjää rakenteellisessa selkeydessä Gnome 2: n menukoille.
-
...miten voin tilata jos en tiedä mitä on valittavissa?
--------------------------
Japanissa useissa ravintoloissa on annoksista muoviset mallit, joita osoittamalla ei tarvitse osata Kanji-merkkejä
http://www.mywisewife.com/japan-gastronomy-culture-plastic-food-samples-food-replica.html (http://www.mywisewife.com/japan-gastronomy-culture-plastic-food-samples-food-replica.html)
http://www.goodsfromjapan.com/food-sushi-replicas-c-250_115.html (http://www.goodsfromjapan.com/food-sushi-replicas-c-250_115.html)
The first food replicas in Japan date back over 80 years. Food samples gained added popularity with restaurant owners after 1945, when the arrival of more westerners post-war, created the need for a simplified ordering system.
Minusta Dashissa ohjelmat ja tiedostot ovat vähintään yhtä hyvin esillä. Ihminen on luontaisesti utelias. Kokeilemalla ja painelemalla ikoneita oppii hyvin nopeasti järjestelmän salat. Unityn myötä komppuutteri tuntuu taas mielenkiintoiselta ja palkitsevalta.
-
Off-topic:
Hyvä idea tuokin tavallaan tosin Aasian maissa saattaa turisti helposti valita jonkun tutultä näyttävän vaihtoehdon kun ei saa selvää mistä aineista mikin ruoka on tehty. Monia erittäin herkullisa ruokia kyllä on, itse pidän erityisesti thaimaalaisesta kanakeitosta ("tom khaa kai") riisin kanssa mutta eräät (en viitsi luetella tarkemmin mistä tehty) jäävät itseltäni kyllä syömättä.
Sama voi tapahtua tietokoneiden kanssa. Sekavalta näyttävä ruoka jää syömättä.
Itse kyllä kokeilen monenlaisia ruokia ja kokki voi olla aivan mestari mutta jos ei maistu niin ei maistu. Näinhän se menee myös tietokoneiden kanssa.
-
Nyt puhutaan jo dinosaurus-ajan käyttöliittymistä, eli WinXP ja Gnome2 tyyppiset. Ei taida Win8 olla mitenkään helppo ATK-tuelle tai pomoille toimistossa. Nuoret hyppää vauhdissa unityn kaltaisiin juttuihin. Vanhemmat siirtyvät niihin pakosta. Ainoastaan muutos on varmaa ja kyllähän WinXP ja Gnome2 jutut pysyvät retroina mukana pitkäänkin.
Jos mummut käyttää vain nettiä, laskuria ja pasianssia niin voihan ne laittaa unityssa sivupalkkiin. Kyllä ne sinne mahtuu ja helposti löytyy.
-
Itse olen sisäistänyt mielestäni hetkessä iOS, Android, Symbian (Belle) ja työpöydistä esim. Gnome2,KDE ja E17 on minusta helppo sisäistää ja ovat suhteellisen selkeitä. Unityä huonompaa käyttöliittymää en taas henk.kohtaisesti edes keksi. Jos ajattelee kosketusnäytönkannalta, niin jopa Win8 hakkaa sen. Se nyt vaan on monien mielestä tuo "dinosaurusajan" XP ja Gnome tyyppinen käyttöliittymä tehokas käyttää. Itse en näe Unityssä kyllä mitään modernia. Kankea käyttää näppäimistöllä, hiirellä ja kosketusnäyttösovelluksiinkaan tuo ei mahda sopia oikein häävisti. No ok, varmaan paremmin kuin esim. vanha Gnome, mutta silti.
-
Windows 95 -mallinen valikkojärjestelmä oli alusta loppuun sekava viidakko, kuin heinikko, jonne hukattuja käynnistimiä sai hakea. Siksi käyttäjät laittoivatkin pikakuvakkeet Windowsissa suoraan työpöydälle. Tämä vastaa likipitäen Dashin "näytä kaikki ohjelmat" -moodia.
Paitsi että 95:n käynnistä valikkoa oli helppo muokata, sen kuin meni asianmukaiseen kansioon c-asemalla, teki sinne haluamansa alikategoriat ja a vot. Itselläni Windowsissa edelleen samat käytössä, hyötyohjelmat alivalikkoon Sovellukset, jos niitä paljon niin jaottelee nekin käyttötarkoituksen mukaan, pelit alivalikkoon pelit, jaottelee ne genren mukaan jne. Selkeää ja toimivaa.
-
Uusi 12.04 on lunastanut odotukset: Unity on nopea, nätti ja skaalautuva. Gnome 2:ssa ei ole mitään syytä pitäytyä, sillä sen korvaa kolmonen kaikissa jakeluissa ennemmin tai myöhemmin.
-
Mun täytyy kyllä sanoa että Windowsista siirtyville, joilla koneessa vaan on riittävästi muskelia suosittelen automaattisesti KDE:tä ja jättämään kaikenlaiset tablettien kanssa yhdenmukaisuutta hakevat kuviot suosiolla niitten faneille. KDE:llä pitkälti toimivat samat käyttökikat kuin Windowsin kanssa, ja mukaan tulee muutamia uusia (jotka oikeasti ovat parannuksia). Kickoff käynnistin toimii hyvin samaan tapaan kuin Win Seiskan käynnistysvalikko, sen kuin kirjoitat muutaman kirjaimen sovelluksesta jota haet, ja se löytyy. Mutta jos taas etsit sen valikoista Kickoff ei ainakaan meikällä järjestele sovellusten järjestystä niiden käytön mukaan mitä Windows tekee (ja mitä vihaan, haluan että sovellus löytyy aina tasan samasta paikasta). Työpöydälle saa pikakuvakkeita, käynnissä olevat sovellukset näkee heti alapaneelista jne...
Ehkä olen sitten konservatiivinen näissä jutuissa, mutta itse en kerta kaikkiaan viitsi opetella uusia tapoja tehdä samat asiat, varsinkin jos uusien tapojen tehokkuuslisä on parhaimmillaankin kyseenalainen.
-
Windowsista siirtyville: Linux ei ole koskaan ilmainen Windows. Jos ei ole valmis opettelemaan uusia tapoja, on parempi pysyä Windowsissa. Macista Unityyn siirtyminen on varmaan kaikkein helpointa, mutta vaikeata se ei ole mistään.
-
Olen Ajaaskel:n kanssa täysin samaa mieltä. Taidetaan olla samanlaisessa työssä. Mutta Timo on löytänyt ratkaisun meille "kalkkiksille". Ja uskoakseni kaikille uusille Ubuntun käyttäjille jotka siirtyvät windowsista. Ehkä Ubuntulla on sittenkin mahdollisuuksia.
http://mate-desktop.org/ (http://mate-desktop.org/)
Juttua: http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=41902.msg326258#msg326258 (http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=41902.msg326258#msg326258)
Kommentiksi vielä, että miten uusi Ubuntun käyttäjä voi tietää ja osata kirjoittaa ohjelmien nimet hakuruutuun kun ei ole koskaan kuullutkaan niitä? :P
khaosaming:lle, Eikö tarkoitus olisi saada Ubuntua leviämään eikä sysätä niitä vähiäkin käyttäjiä pois puhumattakaan uusista käyttäjistä?
-
Minä suosittelisin Windows-käyttäjille Unitya sen keveyden vuoksi, siis verrattuna KDE-ympäristöön, tai Linux Minttiä. Aluksi paras vaihtoehto olisi kenties käyttää Linuxia virtuaalikoneella, jos koneesta löytyy muistia ja kohtuullisen nykyaikainen tuplaydinprossu. Virtualbox (https://www.virtualbox.org/) toimii hienosti Windowsissa, jopa niin, että dual-bootin voi unohtaa. Esiasennettua Windowsia ei kannata heittää menemään, mikäli kone sitä vaikeuksitta pyörittää.
KDE:n nelossarjan tullessa uunista oli vastustus valtaisaa. Ajan kuluessa KDE:stä on kehittynyt vakaa, hyvä työpöytäympäristö, eikä monikaan enää kaipaile kolmossarjaa. Sama käy Unity/Gnome 2 -vertailussa (tai Gnome 2/Gnome 3).
Minusta paras tae Linuxinkin leviämiselle ovat tutut ohjelmat. Windowsille on saatavilla paljon vapaan lähdekoodin ohjelmia, joita voi käyttää edelleen Linuxiin siirryttyään. Käyttöliittymä on vasta toissijainen merkitykseltään.
-
Uusi 12.04 on lunastanut odotukset: Unity on nopea, nätti ja skaalautuva. Gnome 2:ssa ei ole mitään syytä pitäytyä, sillä sen korvaa kolmonen kaikissa jakeluissa ennemmin tai myöhemmin.
Saanen olla eri mieltä - jälleen kerran. Jos Unity on niin hyvä, miksi sitten on olemassa Gnome Classic, MATE, Cinnamon jne? Nuo kaikki hakevat GNOME 2 ulkonäköä ja käytettävyyttä. Lähinnä alkuperäistä lienee MATE. On siis olemassa (iso?) joukko ihmisiä, jotka yhä haluavat käyttää vanhaa, rupista ja niin askeettista työpöytää kuin GNOME 2. Osa heistä on jopa valmis käyttämään taitojaan ja aikaansa forkkauksen ylläpitoon. terveisin Timo
ps. onpas tullut paljon kirjoituksia naputteluni aikana :o
-
...miksi sitten on olemassa Gnome Classic, MATE, Cinnamon jne? Nuo kaikki hakevat GNOME 2 ulkonäköä ja käytettävyyttä.
--------------
Minusta tuossa on paljon tekemistä sillä, että Gnome-teami siirtyi uuteen kolmosversioon.
-
Windowsista siirtyville: Linux ei ole koskaan ilmainen Windows. Jos ei ole valmis opettelemaan uusia tapoja, on parempi pysyä Windowsissa. Macista Unityyn siirtyminen on varmaan kaikkein helpointa, mutta vaikeata se ei ole mistään.
Ei juu ei Linux ole ilmainen Windows, mutta kokemuksesta sanon sen, että mitä vähemmän pitää jotain ihan peruskäyttötapoja muuttaa, tyyliin miten käynnistän sovelluksen, ja miten näen mitä on auki, ja missä kohtaa näyttöä tämmöiset tiedot oletusarvoisesti ovat, sitä helpompi siirtymä on. Jos nyt ajatellaan ihan sen pena peruskäyttäjän kannalta jolle komentorivi voisi yhtä hyvin olla kirjoitettu klingoniksi, niin mitä se haluaa. Okei se haluaa avata verkkoselaimen, käytännössä vaikkapa saman Firefoxin kuin sillä on Windowsissakin. Haluaako se etsiä sitä jonkin valikon takaa käyttöliittymällä, josta sanotaan, että kun kuluttaa pari viikkoa sen opiskeluun se alkaa aueta. Vai haluaako se laukaista sen niinkuin se on tehnyt Windowsissa. Työpöydän pikakuvakkeesta.
Tulee paljon vähemmän pettyneitä tyyppejä jotka kommentoivat Linuxista, ettei koskaan enää kun siirtymä on mahdollisimman helppo.
-
Minusta tuossa on paljon tekemistä sillä, että Gnome-teami siirtyi uuteen kolmosversioon.
Niin siirtyi, se on totta. Ei siinä paljon käyttäjiä kuunneltu. Osa käyttäjistä vaan ei mieltynyt uusiin ajatuksiin. terveisin Timo
-
Minä suosittelisin Windows-käyttäjille Unitya sen keveyden vuoksi, siis verrattuna KDE-ympäristöön, tai Linux Minttiä. Aluksi paras vaihtoehto olisi kenties käyttää Linuxia virtuaalikoneella, jos koneesta löytyy muistia ja kohtuullisen nykyaikainen tuplaydinprossu. Virtualbox (https://www.virtualbox.org/) toimii hienosti Windowsissa, jopa niin, että dual-bootin voi unohtaa. Esiasennettua Windowsia ei kannata heittää menemään, mikäli kone sitä vaikeuksitta pyörittää.
KDE:n nelossarjan tullessa uunista oli vastustus valtaisaa. Ajan kuluessa KDE:stä on kehittynyt vakaa, hyvä työpöytäympäristö, eikä monikaan enää kaipaile kolmossarjaa. Sama käy Unity/Gnome 2 -vertailussa (tai Gnome 2/Gnome 3).
Minusta paras tae Linuxinkin leviämiselle ovat tutut ohjelmat. Windowsille on saatavilla paljon vapaan lähdekoodin ohjelmia, joita voi käyttää edelleen Linuxiin siirryttyään. Käyttöliittymä on vasta toissijainen merkitykseltään.
No jaa KDE:n raskaus on suhteellista. Onko se raskain Linux työpöytäympäristöistä? On. Onko se raskaampi ja kankeampi kuin moderni Windows. Ei. Jos on kone joka tyydyttävästi pyörittää Vistaa Aero liittymällä se pyörittää kyllä KDE4:ääkin jokseenkin kaikki herkut päällä. Itse täytyy sanoa että olen positiivisesti yllättynyt tämänhetkisestä Kubuntusta (12.04), se toimii nätisti ja pahemmin hidastelematta, ja pyyhkii kyllä tän koneen Vistalla lattiaa. Ja meikäläisen masiina ei ole mikään nopeushirmu. Hitain Core2 Duo mitä on valmistettu, pari gigaa muistia ja low-end Nvidian ohjain. Unohtamatta että järjestelmälevynä häärii vanha PATA-levy.
-
Vai haluaako se laukaista sen niinkuin se on tehnyt Windowsissa.
------------------
Minusta seiskassa on ihan dockin näköinen palkki alhaalla. Unityssa launcher on vasemmalla pystysuorassa. Molemmissa Firefoxin ikoni hyvin saatavilla. Ei varmaan mitenkään mahdotonta hiffata. Käytännössä mainitsemasi erot eivät ole kovin suuria.
-
Unity muistuttaa Windows 7:ää käyttölogiikaltaan huomattavasti enemmän kuin Gnome. XP:n tapauksessa on eri, mutta sen antiikkimallin käyttäjät on jo vähemmistö. Enemmistön kannalta Unity on paras valinta, sillä Linux-käyttöliittymät ovat jääneet ennen Unityä jumiin vuoteen 2000. Windows ja Macit kehittyivät mutta Linuxin käyttöliittymä ei. Unity on ensimmäinen kunnollinen uudistus sitten Gnome 2:n. Ja jos ei parannella, ihmiset siirtyvät parempiin käyttöliittymiin. (...) Käyttäkää Gnome 2:ta jos koette sen parantavan tietokoneenkäyttöänne. En näe mitään hyvää siinä vanhentuneessa ja epäselvässä käyttöliittymässä. Ajat muuttuvat ja sekä Gnomen tiimi ja Canonical tajusivat sen - yhtä aikaa. Esim. LibreOfficen porukat eivät ole vielä heränneet. Windows 7:n ja Macin käyttäjälle tutuin käyttöliittymä on Unity. Muistan itse kokeneena 11.04:n ensimmäisen käyttökerran. Napsauttelee vain nappeja ja katsoo mitä tapahtuu, ei se mitään opettelua vaadi. Unity on suunniteltu kokeiltavaksi, joka on peruskäyttäjälle mahtava asia.
-
Jotenkin nyt tuntuu että monet täällä yleistävät omat tuntemukset "useimpiin" muihin ihmisiin. Moni, niin kuin minäkin, innolla kokeilen uutta ja tuoretta. Tämmöinen on Unity. Pitäisikö kaikissa älykännyissä tästä lähtien olla se tuttu ja turvallinen Android 4? Pitääkö kaikki jättää siihen muottiin joka sille on ensiksi keksitty?
Jos pelätään että Unity jotenkin karkoittaa käyttäjiä niin se pelko on "precautionary principle" . Eli, ihan vain varman päälle meidän ei tule tehdä muutosta koska se voi karkoittaa käyttäjiä. Tai paremminkin minä pelkään että se karkoittaa käyttäjiä koska minä en siitä tykkää. Kuitenkin on nähtävissä että Unityn puoltajia ja vastustajia on aikaslailla 50-50. Ja vastustavista 50 osa siirtyy Unityyn kun luontainen muutoksenvastustus aika on mennyt. Muutenkin, jos käytät Win7 ja saat nokkas eteen Gnome2 linuxin niin voi hyvinkin käydä että osa käyttäjistä nauraa Gnome2den yksinkertaisuudelle. Eikä siirry linuxiin. Voi hyvinkin olla että monet näkee Unityn kiinnostavaksi ja tuoreeksi kokemukseksi ja siirtyy sen takia winnistä linuxiin. Kumpainenkin suunta, hylkiminen ja innostus, ovat ihan yhtä mahdollisia.
Sekänä ei perus-win-käyttäjä ihan tosta vaan tarvitse jotain Gnome2den muokkauksen helppoutta. Jos ei ole sitä kaivannut winnissä niin miksi sitä kaipaisi linuxissakaan. Jos taas sitä kaipaat niin kyllä luulisi sen verran olla tietokoneen käyttökykyä että Unityn ominaisuuksia tajuaa.
Jos linux kuolee Ubuntun Unityn takia niin silloin olette oikeutettuja sanomaan että mitäs sanottiin, olis kandennut kuunnella. Jos Ubuntu kuolee Unityn takia niin onhan siellä aina joku toinen kommuuni kuka siitä voi hyötyä. Canonical on kuitenkin tehnyt pitkän ajanjakson suunnitelmansa ja sen yksi ydin on Unity. He toimvat yrityksenä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Vaikka Ubuntu kulkee Unity suuntaan niin ei sitä pidä yleistää linuxiin. Ei Unity tapa linuxia. Ei Unity karkoita ihmisiä linuxista. Linuxissa löytyy kyllä muitakin mahdollisuuksia. Antaa Canonicalin tehdä omaa juttuaan. Siitä tykkäävät olkoot pulkassa mukana ja vihaavat vaihtakoon toiseen pulkkaan.
Canonical on tuonut linuxia paljon eteenpäin. Jos he tuhoavat oman aikaansaannoksensa niin se siitä. Ei meillä kuitenkaan ole mitään sanottavaa siihen miten he haluavat omaa juttuaan kehittää ja mihin suuntaan sitä viedä. Onhan Ubuntu kuitenkin, vielä, ilmainen.
Joten jos Unity noin harmittaa niin MATEa, cinnamonia tai mitä vaan muuta kehiin. Jos sen asentaminen on mummon koneelle liian vaikeata niin ehkä mummon kandee jatkaa sen winnin käyttöä. Ei taida kuitenkaan mummot olla Canonicalin tavoite käyttäjäryhmä.
Sekänä verrataan 11.04 Unitya ja 12.04 Unitya ja edistystä on tapahtunut melkoisesti. Vuoden päästä Unity on varmasti jo ihan eri kuin 12.04 versio.
-
Minä olen viime aikoina laittanut mummoille ja papoille Xubuntuja ja nuhapumppukoneisiin (alle 1 GHz/512MB) Lubuntuja. Unity ja Gnome3 ovat yksinkertaisesti heidän kannaltaan sekavia. Näissä vanhanaikaisissa valikoissa on se hyvä puoli, että kaikki löytyy valikoista, eikä mitään tarvitse tietää etukäteen. Eniten käytettyjä ohjelmia varten laitan joko palkkikuvakkeen tai työpöydälle ison käynnistimen
T:Jallu59
-
Gnome2:sta käyttävät muutkin kuin "mummot" tai muutoin tietoteknisesti osaamattomat/vanhanaikaiset henkilöt. Monet jopa perustellusti ja muita kokeilleena.
Vanha käpy taidan olla, mutta tehokäyttäjänä kaipaan tehokkuutta ja työppöydän muokattavuutta: omia menuja, pikakuvakkeita, indikaattoreita yläpalkkiin yms. Ja erityisesti haluan NÄHDÄ mitä sovelluksia ja tiedostoja kahdella näytölläni on auki painamatta mitään Super-w:tä (=alapalkki).
Omal kannaltani Unityn ongelmat liittyvät puutteellisiin räätälöintimahdollisuuksiin, niitä ei vielä ole. Samat sanat Gnome 3.4:lle. Lisää on tulossa, varmaan nopeastikin. Odotellessa onnittelen Canonicalia Gnome Classicin mukana pitämisestä, ei tarvitse vaihtaakaan muuhun distroon.
-
Asentamalla CompizConfig Settings Managerin voi säätää jonkin näytön kulman toimimaan niin, että hiirellä saa avoimet ikkunat näkyviin ('hot corner', Scale-efekti). Vastaa pikanäppäinyhdistelmää Super+W. Tätä paremmin tuskin voi nähdä avoimia ohjelmia yhdellä kertaa. Vastaa Macin Exposé-toimintoa. Mac-näppiksissä toiminnolle on oma näppäin (F3).
sudo apt-get install compizconfig-settings-manager
Ohje Askubuntusta:
http://askubuntu.com/questions/84709/is-there-a-way-in-ubuntu-11-10-to-configure-the-mouse-on-edges-effects (http://askubuntu.com/questions/84709/is-there-a-way-in-ubuntu-11-10-to-configure-the-mouse-on-edges-effects)
-
Ihmettelen suuresti Unity-vastaisuutta. Käyttöliittymässä ei ole ainakaan Windowsiin tai Maciin tottuneelle mitään erikoista. Tärkeimmät ohjeet koottu käynnistimeen (Tehtäväpalkki/Dock) ja muut löytyy Unity-valikosta (Käynnistä-valikko/Finder). Kaikki uusi vaatii aina totuttautumista, mutta itse miellän Unity eron Gnome Paneliin lähinnä vain alapalkin siirtymisellä vasempaan reunaan ja että tekstit kuvakkeista on poistettu. Tämä taas sopii yleistymässä oleville kosketusnäytöllisille laitteille mainiosti.
Kuten odotinkin vajaa vuosi sitten, Unity-viha on hiipunut sitä tahtia kun ihmiset on "pakotettu" siirtymään siihen versioiden vanhenemisen myötä.
Onkos Unityssä Levytyökalua, tai Disk Utilitya, niinkuin on 10.04:ssä?
ML
Suomenkielisessä Unity 12.04:ssä se onkin nimeltään Levytyökalu ei Disk Utility.
-
Hienoa keskustelua. Sitten vielä väitetään, etteivät suomalaiset tätä osaisi.
Itse en uudistuksia pelkää. Olen sen täällä keskustelupalstoilla jo joskus sanonutkin. Ei kannata väheksyä uusia käyttäjiä. Kyllä ihminen on oppivainen eläin. Tyttäreni osti alkuvuodesta Asuksen tabletin. Siinä on Android käyttöjärjestelmänä. Se oli uusi käyttökokemus ja helposti opittiin. Myös iPadit ja muut Macit myyvät hyvin. Jokainen uusi käyttäjä joutuu opettelemaan uusia asioita.
Näillä sivuilla on valitettu aikaisemmin paljon myös Gnomen ulkonäköä. Omasta mielestäni Unity on kiinnostavan ja tyylikkään näköinen. Pidän myös siitä,että tuo valikko on tuolla vasemmalla. Se on paljon käytännöllisempi ja paremmin harkittu, kuin Applen Dock.
LibreOffice tulee varmasti myös uudistusten tielle jossain vaiheessa, koska omistajuuskin on vaihtunut.
T: Roikka
-
Tänään nuorimman pojan koneeseen asentui 12.04, työpöytänä Unity. Että silleen ... ;D terveisin Timo
-
Vieläkö sais tuon "mac tyylisen expose" -toiminnon vain normaalisti auki oleville ikkunoille. Ei huomioisi ikkunoita, jotka ovat minimoituna.
-
10.10:ssä roikuttu. Viimeyönä päivitin puolivuosittain päätyen lopulta tähän 12.04 versioon. Puhdas asennuskin olisi ollut varmaan järkevämpää, mutta kun kotihakemisto ei mahdu ulkoisille levylle, lisäksi halusin testata meneekö koko päivitysketju läpi.
Hyvin Meni. OpenShot hävisi. Muut taitaa olla tallessa, myös yli 66,000 valokuvaa.
Unity on varmaan hieno ja rohkeasti yritän tähän totutella. ::) Sekava on aluksi, mutta periksi en anna. Vanhemmille polville (5konetta) luulen laittavani Mintin, niin ei tarvitse niin paljoa säätää, kun ovat myös tottuneet "yläpalkki"-Gnomeen.
2-viikkoa "opettelen" jos ei sinä aikana sopeudu, pitää miettiä sitten muuta...
Ubuntussa on kyllä vahva side se, että on olemassa tämä kattava keskustelupalsta, ja juurikin suomeksi.
Tuhannet kiitokset teille monista vinkeistä ja avunannoista :)
-
Tämän ketju pitäisi arkistoida ja lukita tai uudet viestit siirtää uuden otsakkeen alle. Kukas käyttää enää betaa, kun valmis levykuva on julkaistu?