Onko Unity tehty liian yksinkertaiseksi?

[oobetimer]

Itselläni on hieman samankaltaisia kokemuksia Unitystä .. 

http://www.jemmatzan.com/2011/10/unity-is-the-end-of-ubuntu.html

[J3K]

Totta, tuo ikkunan automaattinen maximize ja ikkunaluettelon puute ovat kyllä vähän...

[jekku]

Totta, tuo ikkunan automaattinen maximize ja ikkunaluettelon puute ovat kyllä vähän...

No, pelkästään joku tuollainen automaattinen maximize pistäisi etsimään 'deletenappia' - nottas hyvä kun olen ollut riittävän hidas edes kokeilemaan.
Ja nyt ei tarvitse, lukemani perusteella olen muodostanut riittävän vahvat ennakkoluulot

[Eesaurus]

ikkunaluettelon puute ovat kyllä vähän...

Ikkunaluettelon puutteen takia käytän Unityssa itse paljon hiiren rullaa, jota klikkaamalla saa "alla" olevan toisen ohjelman aktiiviseksi, eli päällimmäiseksi näkymäksi. Pitää siis klikata aktiivisena olevan ohjelman yläpaneelia. Eihän se täysin korvaa ikkunaluetteloa paneelissa, mutta on suht hyvä korvike.

[Hajakenttä]

Tuota ikkunaluettelon puutetta olen myös täällä harmitellut.

Työtilan vaihto käy nuolinäppäimillä kyllä, mutta lienee vanhaa tottumusta kun silmät etsivät paneelista työtilanvaihdinta ja tietoa siitä, mitä missäkin työtilassa on. Näkeehän sen jos avaa sen vasemmalta näkyviin, mutta epäpraktillista.

Noihin lienee parannusta 12.04:ssä tulossa ainakin työtilan vaihtimeen. Minkälaista... siitä ei tullut selvyyttä kun niitä kirjoituksia kahlasin, eikä tuosta ikkunaluettelosta tainnut olla mainintaa, tai en löytänyt (kielimuuri), onkohan toiset löytäneet?

Kysyin tuolla peruskäyttöalueella, vastausta saamatta, että onko minun järjestelmässä (vai taidoissa) joku vika, vai miksi se Dash hakukone ei anna hakutuloksia ilman niitä hakurajoittimien tökkimisiä? Tai antaahan se, mutta vain äskettäin käytettyjä, vaikka pyytäisi kaikkia. Vai käytänkö väärin? Kuinka se toisilla toimii? Olisi nimittäin aika kätevää, jos minkä tahansa tiedoston saisi etsimättä auki vähän alkukirjaimia nimestä muistaen. Sitä vaan ei aina muista: oliko se kansio vai tiedosto. Hakeehan sen nytkin, mutta saa naksutella hakuehtoja saman verran kuin varsinaisen tiedostoselaimen käyttö vaatisi.

Ihan tuon Dashin takia käyttäisin Unityä, jos osaisin. 

Lienee ollut kehittäjillä tarkoituksena keventää ympäristöä kun paneelin muokattavuus on poistettu ja lisää paneeliin sovellus jätetty pois. Vaimo haluaa käyttää Gnome Classic työpöytää vain siksi, että saa paneeliin napit "muistilaputt" ja "näytä työpöytä". Jälkimmäinen siksi, että voi Conkystä vilkaista tärkeitä asioita, kuten viestiliikenteen sujumista, nämä mobiilit kun ovat nykyisin vähän tämmösiä.

Vain muutaman napin takia...

[% rm]

Itselläni on hieman samankaltaisia kokemuksia Unitystä .. 

http://www.jemmatzan.com/2011/10/unity-is-the-end-of-ubuntu.html

Vaihdoin xfce:n unityn tilalle. Ubuntuun en palaa niin kauan kuin unityä pakkosyötetään. Xubuntu ehkä ensi keväänä.
 
 http://www.psychocats.net/ubuntu/purexfce

[BBT]

Mikä automaattinen maximize? Minulla ne ohjelmat aukeaa sen kokoisina kuin ne tilaa vaativat. Eikö tuo ole enemmän gnome-shellin ominaisuus että ikkunan kokoa ei paljon muutella kun reunasta löytyy vain sammutusruksi?

Ikkunaluettelo on se vasemman laidan paneeli... (launcher) ja se kyllä pompauttaa hetkeksi näkyviin huomiota vaativan ohjelman kuvakkeen jos auki on koko ruudun sovellus ja paneeli on piilossa. En näe tässä mitään eroa perinteiseen gnome 2 paneeliin joka on asetettu piiloutumaan automaattisesti.

Työtilan vaihto käy nuolinäppäimillä kyllä, mutta lienee vanhaa tottumusta kun silmät etsivät paneelista työtilanvaihdinta ja tietoa siitä, mitä missäkin työtilassa on. Näkeehän sen jos avaa sen vasemmalta näkyviin, mutta epäpraktillista.

Työtilan vaihdin löytyy sieltä paneelista... (eli siis vasemman laidan launcherista)

Kysyin tuolla peruskäyttöalueella, vastausta saamatta, että onko minun järjestelmässä (vai taidoissa) joku vika, vai miksi se Dash hakukone ei anna hakutuloksia ilman niitä hakurajoittimien tökkimisiä?

Tuossa on kyllä parantamisen varaa. Se haku ei etsi tiedostoja kaikista kotihakemiston kansiosta, vaan pelkästään jostain tietyistä jne. Toivottavasti tähän tulee muutos tulevaisuudessa.

Lienee ollut kehittäjillä tarkoituksena keventää ympäristöä kun paneelin muokattavuus on poistettu ja lisää paneeliin sovellus jätetty pois.

Unityn muokkausmahdollisuudet ovat vielä rajalliset, koska kehittäjien aika on mennyt uusien ominaisuuksien kehittämiseen. Muokattavuus tulee kuitenkin parantumaan. Kokonaan 11.10 Ubuntun rajoittunut muokattavuus ei johdu Unitystä, vaan myös siitä että Gnome 3:sta on karsittu pois mahdollisuuksia säätää järjestelmää ja 11.10 käyttää Gnome 3:a. Yrittäkääpä säätää gnome-shelliä...

http://www.omgubuntu.co.uk/2011/11/ubuntu-desktop-designers-clarify-on-configurability/
http://www.omgubuntu.co.uk/2011/11/user-testing-of-unity-reveals-some-surprising-results/

[Heikki Ketoharju]

Tähän ketjuun (kuten aiempiinkin Unityä käsitteleviin ketjuihin) on pakko kertoa sama ohje, jonka rakastamani ja syvästi kunnioittamani äiti minulle antoi, kun ensimmäistä kertaa pikku poikansa tietokoneen ääreen päästi: opettele näppäinkomennot.

Gnome 2:ssa minua aina ärsytti, kun tiettyihin asioihin ei ollut näppäinkomentoja. Ja jos olikin, ne olivat mitä sattuu. Itse sai olla virittelemässä, jos halusi mukavat ja loogiset näppäinkomennot. Noh, ehkä tämä oli vain minun kokemukseni asiasta, mutta Unityn kohdalla tilanne on selkeä: näppäinkomentoja löytyy oletuksena. Ne on myös selvästikin mietitty ja suunniteltu yhtenä könttänä, mikä tekee niiden käytöstä mukavaa, ainakin minulle.

Tässä siis vinkit ketjussa esitettyjen ongelmien ratkaisuun (Super-näppäin tarkoittaa siis Windows-näppäintä, Ubuntu-näppäintä, Omppunäppäintä tai mikä ikinä se vasemmanpuoleisten Control ja Alt -näppäimien välissä oleva nappi teidän näppäimistöissänne onkaan):
Ikkunaluettelo: Super+W
Ikkunan maksimointi: Alt+F10
Ikkunan palautus: Alt+F5
Ikkunan pienentäminen: Alt+F9
(Sivumennen sanoen Alt+F7 ja Alt+F8 ovat myös kivoja ikkunoiden hallitsemisessa)

Jos työtilanvaihdinta kaipaa, niin Super+S luulisi kelpaavan?

Ikkunan yläpalkin klikkaus hiiren rullalla on muuten tosi hyvä vinkki! Sitä en tiennytkään...

Kun pidät Super-näppäintä pohjassa, saat vasemmalla olevan ikonipalkin, eli Launcherin näkyviin. Mikäli näppäimet kiehtovat vieläkin enemmän, paina Alt+F1, ja saat Launcherin pysyvästi ruudun reunaan. Selaaminen onnistuu nyt nuolinäppäimillä, ja Enter valitsee ikonin, sekä piilottaa Launcherin. Escillä pääsee pois valitsematta mitään.

Näytä työpöytä: Ctrl+Alt+D tai Super+D, jompikumpi toiminee - jos tämä ei kelpaa, niin nappulan saa myös Launcheriin: http://www.webupd8.org/2011/04/show-desktop-icon-for-ubuntu-unity.html
Tai sitten voi kokeilla muita kikkoja: http://askubuntu.com/questions/29969/is-there-a-unity-equivalent-of-the-gnome-panel-show-desktop-applet

Ja ainakin minulla muistilaput näkyy automaattisesti yläpalkissa, kun vain käsken Tomboyn käynnistyä. Siellä ovat kivasti, kuten kaikki muutkin softat, indicator appletteina.

Dashin toimimattomuudesta: minusta Dash on parantunut jonkin verran siitä, mitä se oli 11.04:ssä. Toivottavasti jossain vaiheessa homma alkaa toimimaan oikein kunnolla, ja saadaan Dashista oikeasti parilla napinpainalluksella toimiva vempain! Siihen asti voi koettaa vaikka Synapsen käyttöä (löytyy suoraan pakettivarastoista).

[Heikki Ketoharju]

Ai niin: Launcherin ilmestyminen näkyviin kun hiiren vie sivulle: Asenna Myunity: http://www.omgubuntu.co.uk/2011/11/myunity-is-a-small-simple-unity-tweaking-tool/ tai sitten ihan vain CompizConfigSettingsManager, ja säädä sieltä, että Launcher tulee näkyviin vain kun hiiren vie ruudun alanurkkaan. Kätevää!

Toinen mahdollisuus on laittaa Scale aktivoitumaan, kun vie hiiren vasempaan yläkulmaan. Samalla kun ikkunat zoomautuu, tulee myös Launcher näkyviin. Mahtava kikka, ja olo on ihan niinkuin Gnome kolmosta käyttäisi!

[J3K]

Mikä automaattinen maximize? Minulla ne ohjelmat aukeaa sen kokoisina kuin ne tilaa vaativat. Eikö tuo ole enemmän gnome-shellin ominaisuus että ikkunan kokoa ei paljon muutella kun reunasta löytyy vain sammutusruksi?

Elokuvasoitin, VLC ja useimmat popupit esim Youtuben share teki tuota. Eihän se suuri harmi ole mutta kuitenkin.

Ikkunaluettelo on se vasemman laidan paneeli... (launcher) ja se kyllä pompauttaa hetkeksi näkyviin huomiota vaativan ohjelman kuvakkeen jos auki on koko ruudun sovellus ja paneeli on piilossa. En näe tässä mitään eroa perinteiseen gnome 2 paneeliin joka on asetettu piiloutumaan automaattisesti.

Tiedän että se löytyy sieltä. Vaan eipä se vaihtaminen ole yhtä näpsäkkää... Lisäksi jos on esim 3kpl pdf-tiedostoja auki niin se avaa randomilla jonkin niistä. Saako tuota muutettua siten, että esimerkiksi Libreoffice Writerin kolme ikkunaa olisivat erikseen listalla eikä niputettuina?

[BBT]

Mikä automaattinen maximize? Minulla ne ohjelmat aukeaa sen kokoisina kuin ne tilaa vaativat. Eikö tuo ole enemmän gnome-shellin ominaisuus että ikkunan kokoa ei paljon muutella kun reunasta löytyy vain sammutusruksi?

Elokuvasoitin, VLC ja useimmat popupit esim Youtuben share teki tuota. Eihän se suuri harmi ole mutta kuitenkin.

Erikoista. Minulla ne aukeaa ihan "normaalin" kokoisina. Minkähän kokoinen näyttö sulla on käytössä (resoluutio)?

Ikkunaluettelo on se vasemman laidan paneeli... (launcher) ja se kyllä pompauttaa hetkeksi näkyviin huomiota vaativan ohjelman kuvakkeen jos auki on koko ruudun sovellus ja paneeli on piilossa. En näe tässä mitään eroa perinteiseen gnome 2 paneeliin joka on asetettu piiloutumaan automaattisesti.

Tiedän että se löytyy sieltä. Vaan eipä se vaihtaminen ole yhtä näpsäkkää... Lisäksi jos on esim 3kpl pdf-tiedostoja auki niin se avaa randomilla jonkin niistä. Saako tuota muutettua siten, että esimerkiksi Libreoffice Writerin kolme ikkunaa olisivat erikseen listalla eikä niputettuina?

En usko, että saa erikseen listalle, mutta jos on auki vaikka kolme Libreoffice Writer ikkunaa niin tuplaklikkaamalla kuvaketta aukeaa "ikkunaluettelo" ts. kaikkien ikkunoiden esikatselukuvat.

[J3K]

Erikoista. Minulla ne aukeaa ihan "normaalin" kokoisina. Minkähän kokoinen näyttö sulla on käytössä (resoluutio)?

1920 x 1080. Tosiaan nyt popupit pelaavat kunnolla. Onkohan noissa mediasoittimissa "muistissa" ikkunan koko ennen viimeistä sulkemista. Muistaakseni aiemmin avattuina skaalautuivat siihen videon resoluutioon.

En usko, että saa erikseen listalle, mutta jos on auki vaikka kolme Libreoffice Writer ikkunaa niin tuplaklikkaamalla kuvaketta aukeaa "ikkunaluettelo" ts. kaikkien ikkunoiden esikatselukuvat.

Jep, tuon tiesin kyllä että sieltä sivupaneelista sen näkee että on useita ikkunoita samoista sovelluksista auki. Libreofficessa on myös jännä bugi joka aiheuttaa ainakin Writerin aukeamisen toiseen työtilaan jos se on suljettu maksimoituna.

[Hajakenttä]

Palaan taas tähän aiheeseen kun pääsin opettelemaan Unityä vaimon koneella kun se vapautui hetkeksi tuotantokäytöstä.

Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin: Tavallaan on tehty. On menty taakse kehityksessä ja kohti Windowsmaista tai peräti Mäkkimäistä käyttökokemusta. Tarkoitan, että työympäristö on juuri sellainen kuin on ja siihen on sitten tyytyminen. Jos Unity on ensikosketus Linuxiin, se menee kyllä täydestä. On se ihan helppo oppia ja monessa asiassa ihan hyvä. Dash on erinomainen juttu. Kuitenkin, jos on tottunut tekemään työympäristöstä itsensä näköisen, joka on Linuxille korkealle arvostettu arvo, joutuu kyllä hylkäämään Unityn ja valitsemaan jotain muuta. Onneksi valinnanvaraa on.

Äiti ei neuvonut minua opettelemaan näppäinkomentoja. Sen sijaan olen opettanut niitä aika monelle äidille ja muutamalle mummollekin. Minulla on vieläkin jossain tallessa pahvisabluuna, joka laitettiin näppäimistön päälle opastamaan tekstinkäsittelyohjelman näppäinkomentoja. Graafinen käyttöliittymä kehitettiin juuri siksi, että niistä näppäinkomennoista pääsisi eroon. En suurin surminkaan enää tahdo sitä sabluunaa takaisin. Siinä asiassa Unity on menossa myös taaksepäin ajassa, ja peräti 30 vuotta.

En myöskään näe mitään lisäarvoa tuolle Launcherille. Xubuntussa on sellainen ollut jo vuosia ilman isompaa ylistystä. Itse osaan tehdä (Gnomella) yhteen ainoaan ohjauspalkkiin, joka sekin voi olla piiloutuva, kaiken tarvittavan.

Launcherin käyttö on lisäksi kömpelöä. Se on myös visuaalisesti ruma (makuasia). Ei ole mitään lisäarvoa sillä, että jotkin kuvakkeet ovat Windowsmaisesti kulmikkaita. Varsinkin kun näin häivytetään niiden visuaalinen viesti ja sotketaan kaikki samaan mössöön. Siitä ei saa yhdellä silmäyksellä tarvittavaa informaatiota vaan sitä täytyy klikkailla tai painella numeroita, siis vain nähdäkseen miten asiat ovat.

Voi! Kunpa osaisin koodata! Tekisin Unityyn yläpalkin, jossa olisivat tehtävien pienet kuvakkeet rivissä. Muistatteko vielä Jayntyn Netbook Remix laajennuksen? Siinä oli esimerkillinen tehtäväluettelo, pikkukuvakkeita palkissa rivissä. Dashin omaksuisin erittäin mielelläni, mutta Launcherin heivaisin. Yhdellä piiloutuvalla yläpalkilla tulisi hyvä. Mutta enhän minä osaa. 

Onneksi on paljon hyviä ihmisiä, jotka osaavat, ja tekevätkin vielä meille monta hyvää vaihtoehtoa. Kehitys kehittyy. 

[Ganymedes]

Kokeilin vasta nyt Unity:ä - ihan sopivilla ennakkoasenteilla varustettuna, koska Gnome 2 on mielestäni hyvä. Oheisena vertailua ensivaikutelman perusteella - pitkäaikaisemmasta käytöstä en tiedä:

Vasen paneeli: Nykynäytöissä periaatteessa parempi paikka kuin ylhäällä tai alhaalla. Ongelmana on se, että tekstiä ei ihminen voi lukea kapeasta pystypalkista yhtä helposti kuin leveästä ylä/alapalkista ... eli jotain uutta on tarvinnut keksiä.

Ikkunaluettelo: Onhan se vasemman laidan pystypalkissa, sen alaosassa. Vaikea sanoa yht.äkkiä onko parempi vai huonompi.

Aina käytettävien ohjelmien käynnistys: Ne saa Unityssä vasempaan paneeliin helposti ja turhat pois.

Harvemmin käytettävien ohjelmien looginen löytyminen: Dashillä löytyy aihepiireittäin loogisesti ja haulla loput. Gnomessa on hierarkiaan perustuva logiikka, Dashissä on sumeampi logiikka, mutta logiikka kuitenkin.

Ylänauhaan laitettavat ohjelmaikonit: Niitä ei Unityssä tarvita koska ne saa vasempaan laitaan.

Ohjelmien omat menut: Unityssä, ehkä aika nerokkaastikin, aina samassa paikassa ylänauhassa. Pystysuuntaista tilaa vapautuu.

Status bar ikkunoissa: Unityssä dynaaminen, hyvä ajatus. Pystysuuntaista tilaa vapautuu.

Ikkunaluettelo: Unityssä erilainen, vaikea sanoa kumpi on parempi. Unityssä on havainnollisempi, ehkä joskus hitaampi.

[Tomin]

Yksi pikku juttu tuossa Unityssä jatkuvasti häiritsee. Vasemman laidan palkista ei ikkunaa klikkaamalla se tulee kyllä esiin, mutta ei mene piiloon. Saako sen jostain päälle vai eikö sitä vaan ole koodattu siihen?

[Ganymedes]

Yksi pikku juttu tuossa Unityssä jatkuvasti häiritsee. Vasemman laidan palkista ei ikkunaa klikkaamalla se tulee kyllä esiin, mutta ei mene piiloon. Saako sen jostain päälle vai eikö sitä vaan ole koodattu siihen?

Ei nyt ole Unityä tähän hätään jotta voisi kokeilla, mutta ... Win 7:ssa on tavallaan vastaava, uudistettu "Windows List" - siinäkään ei saa klikkaamalla kiinni jos on useampia samantyyppisiä avattu, mutta silloin saa niiden esikatselun näkyviin. Jos on vain yksi samaa tyyppiä, esim. vain yksi Firefox, niin kyllä menee kiinni (tai siis minimoituu tarkoitin) klikkaamalla.

... olisiko tässä jotain? ... samaa ainakin voisi toivoa ...?

[Jallu59]

En myöskään näe mitään lisäarvoa tuolle Launcherille. Xubuntussa on sellainen ollut jo vuosia ilman isompaa ylistystä. Itse osaan tehdä (Gnomella) yhteen ainoaan ohjauspalkkiin, joka sekin voi olla piiloutuva, kaiken tarvittavan.

Voi! Kunpa osaisin koodata! Tekisin Unityyn yläpalkin, jossa olisivat tehtävien pienet kuvakkeet rivissä. Muistatteko vielä Jayntyn Netbook Remix laajennuksen? Siinä oli esimerkillinen tehtäväluettelo, pikkukuvakkeita palkissa rivissä. Dashin omaksuisin erittäin mielelläni, mutta Launcherin heivaisin. Yhdellä piiloutuvalla yläpalkilla tulisi hyvä. Mutta enhän minä osaa. 

Sekä Xubuntun(XFCE4), että Lubuntun(LXDE) paneelin voi virittää yläpalkiksi, johon voi lisätä käynnistimiä ja jonka saa piiloutumaan. Jos haluaa lisäksi isoja ikoneita työpöydälle tuhlaamaan työtilaa, niin nekin voi laittaa. tarvittaessa.

Itse rakensin yhdelle 84-vuotiaalle mummelille Xubuntun, jonka työpöydällä oli vain firefoxin ja kuvakatseminen isot ikonit vasemmassa reunassa. Yläpaneelin olen laittanut oletuksena piiloon. Ohjelmat olen konfannut avautumaan niin, että ikonit eivät käynnistettäessä peity. Pankkiasiat ja sähköpostit hoituvat, samoin kuvien lataus kamerasta ja niiden katselu vaarin katsoessa olan takaa
Muita käyttötarpeita heillä ei ole ilmennyt kahden vuoden aikana ja ovat tosi tyytyväisiä Vistan jälkeen Xubuntuun tuossa 512MB-keskusmuistilla myydyssä koneessa(hävetköön myyjät ).

Unity saa parantua paljon, ennen kuin sillä pääsee samaan ergonomiatasoon noiden perinteisten oloisten työpöytien kanssa. Samoin on tehovaatimusten kohtuullisuuden kanssa.

T:Jallu59

[Hajakenttä]

Kyllä Unityssä todella on paljon hyvää. Etenkin tuo helppo omaksuttavuus. Ja nykykoneiden leveä ja matala näyttötila on tehokkaasti hyödynnettävissä.

Näillä koneilla kuitenkin on tarkoitus tehdä työtä. Se ei saa olla käyttöjärjestelmän käyttämistä. Ergonomia on kaikkea muuta kuin makuasia. Työtä tehdessä tietokoneella täytyy riittää, kun silmäterä tekee pikkiriikkisen liikkeen sen selvittämiseksi: missä tilassa työkalu juuri nyt on? Ei voida ajatella, että ikkunasta toiseen, tai työtilasta toiseen siirtyminen vaatii useita operaatioita (ja hiirikyynärpään). Eikä varsinkaan, että työtä on tehtävä, ikään kuin säkki päässä, tietämättä auki olevien ikkunoiden/työtilojen sisältöä, tai saamatta mitään vihjettä niistä. Saahan sen Lauchin näkymään pysyvästi (toivottavasti), mutta tällaisenaan se ei kyllä täytä sitä tehtävää, koska tietokonetta on jatkuvasti ohjattava sen itsensä vuoksi, työn tekemisen lisäksi. Siis napsittava auki kuvakkeesta ikkunat tai työtilat pöydälle.

Mikähän lienee nyt järjestys, jos eri työympäristöt lajitellaan konetehon vaativuuden mukaan? Jotenkin minusta tuntuu, että Unity on jopa vaativampi kuin KDE. Olen asentanut samaan koneeseen useita työpöytiä valittaviksi, siitä kokeilemalla noin päättelin. Lienenkö väärässä?

Uudessa koneessa Unity kyllä ihan 3d:näkin toimii vaivattomasti, ei voi moittia siitä. Vaimo saa käyttää sitä (useimmiten kyllä käynnistää Gnome Classicin), mutta minä saan tyytyä näihin entisiin vapautuneisiin koneisiin, ja näihin täytynee sitten asentaa Xubuntu, kun Lucidista aika jättää. (Kohta en tarvitsekaan muuta kuin ne Foxin ja Kuvakatselimen kuvakkeet.) Mutta näinhän on tarkoituskin... vaihtoehtoja kaikille.

[Teho]

Mikähän lienee nyt järjestys, jos eri työympäristöt lajitellaan konetehon vaativuuden mukaan? Jotenkin minusta tuntuu, että Unity on jopa vaativampi kuin KDE.

KDE Plasma Workspace ei ole raskas. Kevyeksi säädetyssä työpöytäjärjestelmässä sen muistinkulutus on reippaasti alle 200Mt, näytönojaimelle ei ole mitään vaatimuksia (KWin ei tarvitse tukea rautakiihdtykselle) ja CPU käyttö pysyy "nollassa". Unity on sidottu Ubuntuun, joka on luultavasti raskain Linux pohjainen työpöytäjakelu, Unity3D vaatii rautakiihdytyksen ja käynnisytsnopeus on 11.10:ssä surkea optimoinnin puutteen takia (12.04 on luultavasti paljon nopeampi). KDE:n käynnistysnopeus riippuu hyvin paljon siitä mitä palveluita on päällä ja KDE:ssä niitä on helppo säätää.

Ohjelmissa löytyy kevyitä ja raskaita, mutta ne harvoin ovat työpöytään sidottuja.

[Eesaurus]

Jokos alt+tab (sarkain) -yhdistelmä on mainittu? Sekään ei korvaa koko ajan näkyvillä olevaa ikkunaluetteloa, onpahan muuten vaan näppärä tapa tsekata/vaihtaa avoinna olevia sovelluksia. Alt pohjassa kun painelee sarkainta, niin aktiivinen sovellus vaihtuu jne...