Laittaisitko kuvankaappauksen tästä, miten pidät kansiota auki työpöydällä ilman että sen on avannut joku ohjelma.
Ainahan kansion avaa ”joku ohjelma”, on se sitten tiedostonhallintaohjelma tai Plasma. Vai eikö Plasma sinusta ole ”ohjelma”?
Ei hirveesti tarvia älynlahjoja olla kun oivaltaa, että jos se kuvake ei siihen "lootan" ulkopuolelle suostu tarttumaan, niin kokeilee siihen lootaan sisälle missä ne muutkin kuvakkeet on. Niitähän sinne tulee oletuksena jo muutama.
Kuule, voisin ihan etsimättä näyttää sinulle monta käyttäjää, jotka taatusti ällistyisivät yrittäessään ja epäonnistuessaan tuossa toimessa!
Mutta varsinainen pointti on tietenkin yhä edelleen vain se, että KDE 4:n työpöytä ei toimi sillä tavalla kuin työpöydät ovat toimineet ainakin Apple Lisan ajoista vaan rajoittaa toimintaa jollakin tavoin.
MIKSI? Mitä tällä saavutettiin?
Eli se että, voit sisällyttää työpöydälle toimintoja yhtä paljon kuin usealle työpöydälle vaikkapa vanhemmissa KDE:issä on pyörän keksimistä uudelleen ja historiaan palaamista. Aika persoonallinen näkemys
Luet minua kuin piru raamattua. ”Pyörän uudelleen keksimisellä” viittasin vain ja ainoastaan siihen, että KDE 4:n työpöytä ei enää ole kansio kuten se on ollut useimmissa yleisesti käytössä olevissa työpöytäympäristöissä ainakin viimeiset viisitoista vuotta.
Hyvien puolten ja parannustesi lista sen sijaan alkaa todella ”persoonallisesti”. Hyvä parannus on siis se, ettei sitä ole pakko käyttää ja että se toimii ristiin vanhemman version kanssa? Mitä
uutta siinä on verrattuna mihinkään Linuxin työpöytäympäristöön?
Muissa mainitsemissasi taitaa olla
yksi asia, jota en saisi aikaiseksi KDE 3:ssa (samat asiat työpöydällä ja paneelissa).