Oma tieni oli vähän monivaiheinen, kokeilin Ubuntua kakkoskoneessa (muistaakseni jotain kasiversiota) mutten silloin siitä innostunut. No kuinkas ollakaan ykköskoneesta järjestelmälevy otti ja hajosi, kun sitten konetta korjailin asentelin (totaalisen hölmönä) hyvin palvelleen XP pron sijaan Vistan (jota temppua olen katunut siitä lähtien), kas kummaa ennen kohtuu nopsasti toiminut kone alkoi tahmailemaan ja käyttis huudattaa kovalevyä koko ajan aivan perustyöpöytä kuormallakin mikä on sangen kummaa, koskapa muistia pitäisi olla riittävästi jottei turhaa swappailua tarvittaisi. No jonkun aikaa Vistaa kärsittyäni mieleeni juolahti, että millainen Ubuntu mahtaa olla nykyään. Ja ei kun tuumasta toimeen, lataamaan ja asentamaan. Homma meni yllättävän tuskattomasti ja yllätyin erittäin positiivisesti. Systeemi toimii sulavammin kuin Xp tässä, Vistasta nyt puhumattakaan. Nyt käytännössä käynnistän Vistaa lähinnä pelaamiseen, muu käyttö tapahtuu Linux puolelta, ja joka kerran kun Vistan käynnistän Windowsin metkut saavat ärräpäät esiin. Ubuntu nyt vaan vaikuttaa joka suhteessa paremmalta ja miellyttävämmältä.
Itseäni ei oikein windows vihaajana yleisesti ottaen ole voinut pitää, vanha 9x sarja oli ihan asiallinen kun niiden puutteet vain huomioi (ja vanhana amigistina ei oikein voinut valittaa edes epävakaudesta), windows ME:tä vihasin kyllä (omissa tietokoneissani sitä abominaatiota ei koskaan ollut), XP pro:sta pidin kovasti, mutta Vista tuo ikävällä tavalla ME:n mieleen. Tietoturvapuolikaan ei hirveästi huolestuttanut, kun vältteli Exploreria ja Outlook Expressiä ja ei suorittanut joka ikistä epämääräistä tiedostoa välttyi aika pitkälti kaikensortin haittatöhkältä. (Lisäksi ajoin XP:tä rajoitetulla käyttäjätunnuksella, ylläpito tunnusta käytettiin vain ylläpitoon, vaati pientä kikkailua mutta onnistui kyllä)
