octal=oktetti=8 bittiä eli heppu on siis ilmeisesti opetellut prossun käskykannan ulkoa ja koodaa konekielellä.
VÄÄRIN: Oktaaliluku on kahdeksankantainen luku eli käytössä on merkit 0-7 eli tavun esittämiseen tarvittiin kolme merkkiä. Sillä lailla konekäskykanta ilmaistiin ainakin vielä 70/80-lukujen taitteessa. Oktaalia notaatiota esiintyi esim. Digitalin PDP-sarjan konekielen dokumentaatiossa. 80-luvun puolenvälin paikkeilla siirryttiin heksalukujen (merkit 0-F) yleiseen käyttöön 8-bittisten mikroprosessorien myötä.
Sinänsä tuohon aikaan konekäskyjen määrä oli sen verran vähäinen, että käskykannan ulkoa oppiminen jopa oktaalina/heksana ei ollut mikään ongelma, jos hiukankin enemmän koodasi samalle prossulle. Alkuunhan primitiivisillä rakennussarjoilla käännettiin koodi ensin käsin oktaaliksi/heksaksi ja vasta sitten syötettiin koneeseen numero/heksa näppäimistöllä. Isommille koneille syötettiin tavara reikänauhalla tai reikäkorteilla. Voi sitä editoinnin ihanuutta
![Grin ;D](https://forum.ubuntu-fi.org/Smileys/default/grin.gif)
Ohjelmien ja alustojen kehittyessä piti pikkuhiljaa siirtyä käyttämään symbolisia kieliä ja kääntäjiä kirjastoineen mikroitietokoneissakin, mutta tuollaisia parin kilotavun ohjelmia vielä tehtiin ihan heksana 8-bittisten värkkien alkuaikoina.
Minäkin aikanaan tein pieniä pätkiä projekteissani suoraan konekielellä Commodoren ensimmäisillä 8-bittisillä(RCA6502) henkilökohtaisilla tietokoneillani(CBM4032, 8032, VIC-20, C64) ja Motorolan 8-bittisille(68xx) prossuille opinahjossa (TTKK, nyk.TTY)
Siihen aikaan ei ollut epäselvyyttä miten I/O mahtaa toimia, sen osoitteet ja toiminta kun piti tietää tarkalleen, jotta vehkeet sai toimimaan haluamallaan tavalla. Vian hakeminen tuollaisesta kahden kilotavun heksakoodista se vasta mukavaa onkin
![Wink ;)](https://forum.ubuntu-fi.org/Smileys/default/wink.gif)
T:Jallu59