octal=oktetti=8 bittiä eli heppu on siis ilmeisesti opetellut prossun käskykannan ulkoa ja koodaa konekielellä.
VÄÄRIN: Oktaaliluku on kahdeksankantainen luku eli käytössä on merkit 0-7 eli tavun esittämiseen tarvittiin kolme merkkiä. Sillä lailla konekäskykanta ilmaistiin ainakin vielä 70/80-lukujen taitteessa. Oktaalia notaatiota esiintyi esim. Digitalin PDP-sarjan konekielen dokumentaatiossa. 80-luvun puolenvälin paikkeilla siirryttiin heksalukujen (merkit 0-F) yleiseen käyttöön 8-bittisten mikroprosessorien myötä.
Sinänsä tuohon aikaan konekäskyjen määrä oli sen verran vähäinen, että käskykannan ulkoa oppiminen jopa oktaalina/heksana ei ollut mikään ongelma, jos hiukankin enemmän koodasi samalle prossulle. Alkuunhan primitiivisillä rakennussarjoilla käännettiin koodi ensin käsin oktaaliksi/heksaksi ja vasta sitten syötettiin koneeseen numero/heksa näppäimistöllä. Isommille koneille syötettiin tavara reikänauhalla tai reikäkorteilla. Voi sitä editoinnin ihanuutta
Ohjelmien ja alustojen kehittyessä piti pikkuhiljaa siirtyä käyttämään symbolisia kieliä ja kääntäjiä kirjastoineen mikroitietokoneissakin, mutta tuollaisia parin kilotavun ohjelmia vielä tehtiin ihan heksana 8-bittisten värkkien alkuaikoina.
Minäkin aikanaan tein pieniä pätkiä projekteissani suoraan konekielellä Commodoren ensimmäisillä 8-bittisillä(RCA6502) henkilökohtaisilla tietokoneillani(CBM4032, 8032, VIC-20, C64) ja Motorolan 8-bittisille(68xx) prossuille opinahjossa (TTKK, nyk.TTY)
Siihen aikaan ei ollut epäselvyyttä miten I/O mahtaa toimia, sen osoitteet ja toiminta kun piti tietää tarkalleen, jotta vehkeet sai toimimaan haluamallaan tavalla. Vian hakeminen tuollaisesta kahden kilotavun heksakoodista se vasta mukavaa onkin
T:Jallu59