Suomessa on laaja sopimusvapaus ja tiettyjä lakisääteisesti määrämuotoisia sopimuksia lukuunottamatta vapaamuotoiset sopimukset kuten suulliset, hiljaisesti hyväksytyt tai vaikkapa klikkaamalla hyväksytyt sopimukset ovat lähtökohtaisesti yhtä sitovia kuin kirjalliset (allekirjoitetut) sopimuksetkin.
On syytä kuitenkin ottaa huomioon, että näyttötaakka sopimuksen syntymisestä tietyn osapuolen kanssa on aina sillä, joka yrittää vedota sopimukseen (tai sen rikkomiseen). Yrityksen, joka yrittää vedota "klikkaamalla hyväksyttyyn" sopimukseen on siis mm. pystyttävä todistamaan, että sopimuksen on hyväksynyt tietty sopijapuoli (eikä esimerkiksi joku hänen kanssaan samassa taloudessa asuva samaa konetta käyttävä henkilö), mikä on käytännössä aika hankalaa, jos toinen osapuoli ei suosiolla myönnä klikanneensa "hyväksy"-nappia. (Vastaava on voimassa ns. yksityisten pysäköintifirmojen tapauksissa, joissa maksut perustuvat hiljaisesti hyväksyttyyn yksityisoikeudelliseen sopimukseen, ei siis hallinnollisoikeudellisiin tai rikosoikeudellisiin sanktioihin kuten pysäköintivirhemaksuihin tai sakkoihin).
Allekirjoitettu (ja erityisesti todistajien kanssa allekirjoitettu) sopimus on tässä mielessä käytännössä paljon "vahvempi" sopimus, ja siihen on paljon helpompi vedota oikeudessa.
Aihetta sivuten, tällaisissa EULA-sopimuksissa (tai missään muissakaan sopimuksissa) ei voida heikentää kuluttajasopijapuolelta kuluttajan lakisääteisiä oikeuksia, silloin kuin toisena osapuolena on elinkeinonharjoittaja, vaan ne ovat sellaisten ehtojen osalta pätemättömiä.
