Tässä ollut jo jonkin aikaa samanlaisia ajatuksia itselläkin.. Mihin siirtyisi Ubuntusta.. Tai oikeastaan, mihin siirtyisi debianiin/ubuntuun pohjautuvista distroista.
Tässä on kohta vuodenpäivät tullut harrastettettua melko ahkeraa distrohoppausta ja kaikki vähänkään asiallisen oloiset debian/ubuntu pohjaiset distrot on tullut käytyä läpi. Ja itse debiankin tullut kokeiltua. Koneessa on käynyt ubuntut (10.04-11.10), kubuntua, lubuntua, xubuntua, peppermintOS, wattOS, CrunchBang, UbuntuServer itse alusta saakka väännettynä, Bodhi, Mint jne jne jne jne.
Aikoinaan tuli ihastuttua Ubuntun keveyteen, vakauteen ja toiminnallisuuteen. Ja ylipäätänsä siihen, että Ubuntulla kaikki pelitti useimmiten paremmin ja kevyemmin kuin Wintoosaalla. Viimeaikoina taas on alkanut kaipaamaan taas Windowsia koneelle.
Tuntuu siltä, että joka distrosta löytyy pitkä liuta bugeja joiden kanssa saa painia. Lisäksi vakaus tuntuu olevan kaukana siitä kuin ennen. Keveydellekkin on voinut heittää hyvästit Unityn myötä. Ubuntun 10.04 ja 10.10 olin tyytyväinen. 11 sarjalaiset ovat tuntuneet tahmaisilta, hitailta, bugisilta ja epävakailta. Milloin jonkin ohjelman joutuu vaihtaa toiseen kun ohjelma jäädyttää koko koneen, milloin x kettuilee jne.
CrunchBang oli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja olin taas pitkästä aikaa tyytyväinen. Crunchbangin kanssa onkin varmaan tullut vietettyä edellisvuoden aikana eniten yhteistä aikaa. Tuon ihanan pelkistetyn kokonaisuuden toiminnalliset puutteet taas alkoivat kaivamaan jossain vaiheessa. Avuksi hyökkäsikin nopeasti vanhoista laajemmista työpöytäympäristöistä tutut ohjelmat ja kappas, tuo kevyt ja pelkistetty, vakaa ja simppeli Crunchbang ei ollutkaan enää ihan niin kevyt ja vakaa kuin oletuksena.
CrunchBangistä olikin hyvä vaihtaa aivan toisen ääripään distroon ja otin alle Mintin. Alkuhuuman jälkeen alkoikin taas kaduttaa. Ohjelmat kaatoivat välistä koko koneen, ja käyttö oli törkeän tahmeaa ja hidasta CrunchBangiin verrattuna. Vaikka alla on liki 4ghz kellotettu tuplaydin neljällä gigalla muistia ja tuoreella nVidian näytönohjaimella. Windows puolella käyttö on sujuvaa ja uutuuspelejäkin voi pelailla hyvillä grafiikka-asetuksilla. Sitten tulee Gnome 3 ja kyykyttää koneen työpöytäkäytössä. Samaa vikaa oli Unitynkin kanssa.
Yksi ongelma tuntuu olevan myös 64--bittisyys. Vaikka kone tukee 64bittisyyttä täysin ja 64-bittinen Windows pyörii mukisematta (ja jopa paremmin kuin 32bit) niin distro kuin distro; 32bittinen on toiminut aina paremmin ja ollut huomattavasti 64bittistä nopeampi..
Noh.. Debian/Ubuntupohjaiset taitaa olla nähty ja koettu... Mutta mitäs sitten? Fedora? Mageia? Arch?
Arch kiinnostaisi oikeasti. Archia on aina kehuttu nopeaksi ja se on pyritty pitämään mahdollisimman simppelinä, mutta Arch nyt ei oikein edusta sitä vakaampaa puolta jota oikeasti kaipaisin. Kun koneella joutuu tekemään töitäkin ei oikein halua tilannetta jossa päivitys rikkoo jotakin ja sitten vietetään parituntinen googlen ja nanon kanssa. Ja vaikka oikeasti tykkään säätää ja vääntää koneen kanssa, niin se on kivaa vian silloin kun oikeasti haluaa säätää ja vääntää, ei silloin kun "jokin ei vaan toimi silloin kun pitäisi ja niinkuin pitäisi".
Nyt olen löytänyt tilapäisen mielenrauhan 10.04 32bit ubuntusta, mutta mieli tekee vielä etsiä sitä jotakin. Joka olisi oikeasti hyvä eikä vain sinnepäin.
Minkälaisia kokemuksia teiltä löytyy? Mihin siirryitte Ubuntusta/Debianista ja mistä löysitte "sen oikean". Onko Fedora/Mandriva/OpenSUSE/Arch/Gentoo yms. isommat oikeasti Debiania parempia ja millä tavalla?
E: Itseasiassa olen jo pitkään harkinnut Archin kokeilua ArchBangin muodossa. Olisi sinällään huomattavasti helpompi hyppy tuntemattomaan, ArchBang kun on asennukseltaan hieman käyttäjäystävällisempi. Tähän voisi sitten lyödä perään Gnomea, KDEtä tai mikä nyt lopulta sitten hyvältä tuntuukaan. Debian/ubuntu puolelta kuitenkin tullut huomattua, että mikään distro ei toimi "kivasti" jollakin muulla kuin oletustyöpäytäympäristöllä eikä integrointi vastaa ikinä sitä mitä distrossa jossa ympäristö tulee oletuksena. Eli tekeekö Archikaan tähän poikkeusta?
E2: LMDE:tä en ole kokeillut. Tuon Mintin 12:en jälkeen tuota LMDE:tä mietin jonḱun aikaa, mutta päädyin sitten lopulta tähän Ubuntun 10.04 32bittisenä. Sinällään Debianin Testing repoihin perustuva distro ei oikein jaksa innostaa, kun bugisuutta esiintyy näissä "vaikaissa" versioissakin. Vai onko ongelma sitten itse Ubuntu eikä niinkään Debian, ken tietää. Sinällään kun miettii, niin CrunchBangin kanssa oli todella vähän ongelmia ja tuohan perustuu puhtaasti Debianiin. Sinällään kyllä käytin #!:ssä pitkään myös mahdollisimman simppeleitä ja keveitä ohjelmia, joten nämä monipuolisempien työpöytäympäristöjen ohjelmat jäivät vähemmälle käytölle (joissa näitä ongelmiakin on pääosin esiintynyt).
Anyway, tuntuu että Ubuntu ei osaa hyödyntää kunnolla järjestelmän resursseja kun miettii kuinka paljon sulavampaa esim. openboxin käyttö vaikkapa gnomeen, unityyn tai kde:hen verrattuna on. Sinällään vaikea ymmärtää miten työpöytäympäristö voi vaikuttaa nykykoneilla näin radikaalisti käyttökokemukseen. Jos windowspuolta ajatellaan, niin eipä tällä kokoonpanolla huomaa työpöytäkäytössä kummoista eroa, oli sitten alla seiska kaikilla silmäkarkeilla tai xp niin pelkistettynä kuin vain voi olla. Linuxpuolella taas käyttäminen tahmaantuu heti jos haluaa monipuolisemman/nätimmän työpöytäympäristön. Sama pätee tähän 32 versus 64bit. 64bittisen käyttiksen kun pitäisi osata hyödyntää 64bittisyyttä tukevaa rautaakin tehokkaammin, mutta käyttö vaan tahmaantuu. Vai täytyykö tässä nyt sitten ruveta opettelemaan kernelin viilausta, että saa järjestelmän pelaamaan asianmukaisesti.