Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Muut käyttöjärjestelmät ja Linux-jakelut => Aiheen aloitti: jms-ubuntu - 28.10.11 - klo:21.15
-
Näyttää että yhteinen taival Ubuntun kanssa on nyt Oneiricin myötä tepasteltu loppuun. Jotenkin ei vaan nykyiset kokemukset päivityksistä ja omat odotukset enää kohtaa, toki olisin voinut valita pysymisen LTS-versioissa mutta aikansa kutakin sano...
Mielellään pysyisin debian-pohjaisessa distrossa. Debian on tuttu jo ajalta ennen Ubuntua ja siinä kiinnostaa tuo "rolling distribution" periaate. Mutta entä "Linux Mint Debian" - onko mistään kotoisin? Onko mitään muuta em. lisäksi joita kannattaisi harkita?
-
Sama vika rahikaisella, Ubuntun Unity ei toimi läppärilläni joten nyt rinnakkain Debian ja MintDebian.
Gentoo on seuraava jota testaan.
-
Tere
Vähän samoilla linjoilla ollaan täälläkin. Olen nyt käyttänyt openSUSE 11.4 :ää ja ja KDE:tä
olen mielestäni tullut tällä paremmin toimeen kuin Unityllä.
Olen asentanut läppäriin openSUSE 12.1 beta1:n gnome3 työpöydällä eikä vaikuttanut
yhtään hullummalta, parempi kuin Unity kuitenkin.
Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä että openSUSE toimii näissä minun vähän vanhemmissa
koneissa ongelmitta, jopa WLAN toimii wanhassa Fujitsu Lifebookissa moitteettomasti.
Kubuntu on toisena käyttiksenä pöytäkoneessa ja sekin vaikuttaisi workkivan FB
-
Jos rolling release malli kiinnostaa niin Arch Linux kannattaa ehdottomasti tarkastaa.
-Isot pakettivarastot (käytönnössä samaa luokkaa Debianin kanssa), tähän kun lisätään vielä AUR niin lähes kaikki linux ohjelmat on katettu.
-Paketit ovat vain valmiiksi käännettyjä upstream julkaisuja. Niitä ei patchailla samaan tapaan kuin Debianissa tai Ubuntussa.
-Ohjelmat päivitetään todella nopeasti, yleensä parin päivän sisään julkaisusta ellei yhteensopivuus ongelmia ole jaettujen riippuvuuksien kanssa. Kernel, X.org ja työpöytäympäristö päivityksissä menee pidempään.
-Pakettivarastot ovat siistit: vain yksi versio kutakin ohjelmaa, ei erillisiä developement paketteja eikä versio numeroituja paketteja kuten Debianissa ja Ubuntussa.
-Myös ei-vapaita paketteja varastoissa (flashplayer, kodekit, opera jne.)
-Vakaa: sillä, että paketteja ei ole turhaan sorkittu voi olla asian kanssa paljon tekemistä.
-Turvallinen, uusimmissa versioissa on yleensä kaikki turvallisuus päivitykset jo valmiina eikä vastuu jää distrolle.
-Arch wiki on loistava tiedon haku paikka. Tämä toki pätee myös muille distroille.
*Paljon yhteisöprojekteja kuten Mate (Gnome 2 forkkaus), Unity (2D ilmeisesti toimii ja 3D parissa työskennellään), KDEmod tai Trinity (KDE 3 forkkaus), Quantum Project ("Qt" työpöytäympäristö tjsp)
*Pacman on ehkä selein pakettimanageri mitä on olemassa.
-
Mintiä nyt tovin testanneena voin suositella sitä muillekin...olenhan toki säätänyt tätä vanhalle koneelle sopivaksi poistamalla compizia ym mutta jos omaat hiemankaan tehoa sisältävän koneen niin ehdottomasti kannattaa Mintteillä
-
Te jotka olette jo kokeilleet muuta, löytyykö noista live-CD jolla pääsee nopeasti kokeilemaan ?
-
Te jotka olette jo kokeilleet muuta, löytyykö noista live-CD jolla pääsee nopeasti kokeilemaan ?
Isosta osasta löytyy, Debianista, MintDebianista, Fedorasta ainakin.
-
Mageia Gnome on erinomainen .. :)
http://www.mageia.org/fi/downloads/
Myös openSUSE 11.4 on erinomainen, mutta uudemmat versiot gnome 3:lla ovat keskeneräistä ****** ... :-\
http://software.opensuse.org/114/fi
Bodhi Linux on erinomainen valinta, joka toimii ripeästi myös vanhemmissa koneissa .. :)
http://distrowatch.com/table.php?distribution=bodhi
Scientific Linux on erinomainen valinta hieman kokeneemmalle käyttäjälle .. :)
http://distrowatch.com/table.php?distribution=scientific
PCLinuxOS lienee paras KDE distro .. :)
https://pclinuxos.fi/?page_id=11
-
Täältä ääni Mint LMDE:lle. Erittäin hyvin on toiminut ja on kyllä viimeistelty kokonaisuus.
-
Jos rolling release malli kiinnostaa niin Arch Linux kannattaa ehdottomasti tarkastaa.
-Isot pakettivarastot (käytönnössä samaa luokkaa Debianin kanssa), tähän kun lisätään vielä AUR niin lähes kaikki linux ohjelmat on katettu.
-Paketit ovat vain valmiiksi käännettyjä upstream julkaisuja. Niitä ei patchailla samaan tapaan kuin Debianissa tai Ubuntussa.
-Ohjelmat päivitetään todella nopeasti, yleensä parin päivän sisään julkaisusta ellei yhteensopivuus ongelmia ole jaettujen riippuvuuksien kanssa. Kernel, X.org ja työpöytäympäristö päivityksissä menee pidempään.
-Pakettivarastot ovat siistit: vain yksi versio kutakin ohjelmaa, ei erillisiä developement paketteja eikä versio numeroituja paketteja kuten Debianissa ja Ubuntussa.
-Myös ei-vapaita paketteja varastoissa (flashplayer, kodekit, opera jne.)
-Vakaa: sillä, että paketteja ei ole turhaan sorkittu voi olla asian kanssa paljon tekemistä.
-Turvallinen, uusimmissa versioissa on yleensä kaikki turvallisuus päivitykset jo valmiina eikä vastuu jää distrolle.
-Arch wiki on loistava tiedon haku paikka. Tämä toki pätee myös muille distroille.
*Paljon yhteisöprojekteja kuten Mate (Gnome 2 forkkaus), Unity (2D ilmeisesti toimii ja 3D parissa työskennellään), KDEmod tai Trinity (KDE 3 forkkaus), Quantum Project ("Qt" työpöytäympäristö tjsp)
*Pacman on ehkä selein pakettimanageri mitä on olemassa.
Rolling-release ja KDE kiinnosti minuakin joten otin käyttöön Aptosidin ja olen enemmän kuin tyytyväinen! Toinen asennus koneella on linhes mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta en ole vielä opetellu sitä kunnolla. Eiköhän sekin ole rolling release kun arch-linuxiin perustuu...
-
Jaa'a, toistaiseksi mennään Xubuntun xfce versiolla.
Jätin kuitenkin 10Gt tyhjän osion distrotestailuja varten.
Eiköhän 12.04 LTS ilmestyessä ole jo oma suosikki valittuna.
Tällä hetkellä viimeisin löytö on Peppermint OS. Sen saa suomenkielisenä ja se käyttää ubuntun ohjelmalähteitä. Tämä on ollut vanhassa P0,6GHz koneessani tähän mennessä "nopein gui" distro, jonka käyttö aukeaa helposti. (netbook tms. käyttö?)
Toisaalta "uusi koneeni" ei hyödy noista downshiftauksista enää mitenkään merkittävissä määrin, joten haku ja testailu jatkuu edelleen...
-
Mint 11 ainakin toistaiseksi. Ubuntu Studion xfce ei ollut selkeä, eikä vakaa. Mint Debianin, sekä Ubuntu Studio hukkasi N8, joka on modeemina. Mint 11 livenä heti nettiin, sekä ensikäynnistys muisti liittymän!
No vielä "vakiot" low-latency, vai 3.0.7 rt ?! Nvidiat on, eli rt vaatii muutaman _GPL poistoa.
t. Koivukoski1
Edit: AV-Linux taitaa mennä kokeiluun!
-
Kyllä on makuja monenlaisia. Itse olin kauan poissa Ubuntusta, mutta Oneiric 2d sai palaamaan siihen ja tykkään kovasti. Hyvä ominaisuus tämä "unity". Pyörittelen Ubuntu Oneiricissa myös Kubuntun ohjelmia, esim. Kaffeine (digiTV), Amarok ja Rekonq.
-
Olen aloittanut Ubuntulla ja aina siihen palannut. Mielestäni kehityssuunta on näin komentorivitaidottoman peruskäyttäjän kannalta ollut oikea ja suosittelen kaikille kokeilunhaluisille Ubuntua (ja rautarajoitteisille Lubuntua) koska tiedän että jopa kaltaiseni uusavuton Windows-broileri pärjää sen kanssa.
Olen pannut Unity-purnaamisenkin muutosvastarinnan piikkiin, koska kaiken tarvitsemani olen löytänyt Unitystäkin. Jotkut asiat hitaammin, toiset taas nopeammin.
Olen vilkaissut ja kokeillut lyhyesti muutamaa distroa, mutta pitempään lähinnä vain Mintin perusversiota sekä LXDE:tä. Eilen asensin CrunchBangLinuxin, kun halusin kokeilla miten vähän karumman linuxin kanssa pärjää. Räpeltämistähän se on mutta mitenkuten saan netin auki :) Tässä on se hyvä että saattaa joutua opiskelemaan komentoriviä vähän enemmän ja onpahan sitten muutakin tekemistä tietsikan edessä kuin nettilehtien lukeminen. Epäilemättä palaan Ubuntuun.
-
Alotin win 98 I:llä, josta ME, ja järjestyksessä XP:en asti.
ME:in aikoihin vaihtokelkalla MEPIS Linux(raskas, mutta nopeampi kuin silloset wintut).
Sitten aiheeseen..
Ubuntuun tutustuin MEPISin omien sekoilujen aikoihin, mutta koska on niin suljettu(vaikka komentorivin kautta aukeisikin jonkin verran), en enää 7-10-versiokokeilujen jälkeen täyteen ubuun sekaannu. Niinpä päädyin takaisin Crunchbangiin, jonka 7- tai 8-versiota joskus kompassittoman vaellukseni aikana kokeilin ja ihastuin askeettiseen keveyteensä. Dual Boottina on nyt Bodhikin, mutta on liian sateenkaarimainen jotta sen kanssa kauaa viittisin sählätä. CB on jatkossa distro jota käytän.
-
Tässä ollut jo jonkin aikaa samanlaisia ajatuksia itselläkin.. Mihin siirtyisi Ubuntusta.. Tai oikeastaan, mihin siirtyisi debianiin/ubuntuun pohjautuvista distroista.
Tässä on kohta vuodenpäivät tullut harrastettettua melko ahkeraa distrohoppausta ja kaikki vähänkään asiallisen oloiset debian/ubuntu pohjaiset distrot on tullut käytyä läpi. Ja itse debiankin tullut kokeiltua. Koneessa on käynyt ubuntut (10.04-11.10), kubuntua, lubuntua, xubuntua, peppermintOS, wattOS, CrunchBang, UbuntuServer itse alusta saakka väännettynä, Bodhi, Mint jne jne jne jne.
Aikoinaan tuli ihastuttua Ubuntun keveyteen, vakauteen ja toiminnallisuuteen. Ja ylipäätänsä siihen, että Ubuntulla kaikki pelitti useimmiten paremmin ja kevyemmin kuin Wintoosaalla. Viimeaikoina taas on alkanut kaipaamaan taas Windowsia koneelle.
Tuntuu siltä, että joka distrosta löytyy pitkä liuta bugeja joiden kanssa saa painia. Lisäksi vakaus tuntuu olevan kaukana siitä kuin ennen. Keveydellekkin on voinut heittää hyvästit Unityn myötä. Ubuntun 10.04 ja 10.10 olin tyytyväinen. 11 sarjalaiset ovat tuntuneet tahmaisilta, hitailta, bugisilta ja epävakailta. Milloin jonkin ohjelman joutuu vaihtaa toiseen kun ohjelma jäädyttää koko koneen, milloin x kettuilee jne.
CrunchBang oli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja olin taas pitkästä aikaa tyytyväinen. Crunchbangin kanssa onkin varmaan tullut vietettyä edellisvuoden aikana eniten yhteistä aikaa. Tuon ihanan pelkistetyn kokonaisuuden toiminnalliset puutteet taas alkoivat kaivamaan jossain vaiheessa. Avuksi hyökkäsikin nopeasti vanhoista laajemmista työpöytäympäristöistä tutut ohjelmat ja kappas, tuo kevyt ja pelkistetty, vakaa ja simppeli Crunchbang ei ollutkaan enää ihan niin kevyt ja vakaa kuin oletuksena.
CrunchBangistä olikin hyvä vaihtaa aivan toisen ääripään distroon ja otin alle Mintin. Alkuhuuman jälkeen alkoikin taas kaduttaa. Ohjelmat kaatoivat välistä koko koneen, ja käyttö oli törkeän tahmeaa ja hidasta CrunchBangiin verrattuna. Vaikka alla on liki 4ghz kellotettu tuplaydin neljällä gigalla muistia ja tuoreella nVidian näytönohjaimella. Windows puolella käyttö on sujuvaa ja uutuuspelejäkin voi pelailla hyvillä grafiikka-asetuksilla. Sitten tulee Gnome 3 ja kyykyttää koneen työpöytäkäytössä. Samaa vikaa oli Unitynkin kanssa.
Yksi ongelma tuntuu olevan myös 64--bittisyys. Vaikka kone tukee 64bittisyyttä täysin ja 64-bittinen Windows pyörii mukisematta (ja jopa paremmin kuin 32bit) niin distro kuin distro; 32bittinen on toiminut aina paremmin ja ollut huomattavasti 64bittistä nopeampi..
Noh.. Debian/Ubuntupohjaiset taitaa olla nähty ja koettu... Mutta mitäs sitten? Fedora? Mageia? Arch?
Arch kiinnostaisi oikeasti. Archia on aina kehuttu nopeaksi ja se on pyritty pitämään mahdollisimman simppelinä, mutta Arch nyt ei oikein edusta sitä vakaampaa puolta jota oikeasti kaipaisin. Kun koneella joutuu tekemään töitäkin ei oikein halua tilannetta jossa päivitys rikkoo jotakin ja sitten vietetään parituntinen googlen ja nanon kanssa. Ja vaikka oikeasti tykkään säätää ja vääntää koneen kanssa, niin se on kivaa vian silloin kun oikeasti haluaa säätää ja vääntää, ei silloin kun "jokin ei vaan toimi silloin kun pitäisi ja niinkuin pitäisi".
Nyt olen löytänyt tilapäisen mielenrauhan 10.04 32bit ubuntusta, mutta mieli tekee vielä etsiä sitä jotakin. Joka olisi oikeasti hyvä eikä vain sinnepäin.
Minkälaisia kokemuksia teiltä löytyy? Mihin siirryitte Ubuntusta/Debianista ja mistä löysitte "sen oikean". Onko Fedora/Mandriva/OpenSUSE/Arch/Gentoo yms. isommat oikeasti Debiania parempia ja millä tavalla?
E: Itseasiassa olen jo pitkään harkinnut Archin kokeilua ArchBangin muodossa. Olisi sinällään huomattavasti helpompi hyppy tuntemattomaan, ArchBang kun on asennukseltaan hieman käyttäjäystävällisempi. Tähän voisi sitten lyödä perään Gnomea, KDEtä tai mikä nyt lopulta sitten hyvältä tuntuukaan. Debian/ubuntu puolelta kuitenkin tullut huomattua, että mikään distro ei toimi "kivasti" jollakin muulla kuin oletustyöpäytäympäristöllä eikä integrointi vastaa ikinä sitä mitä distrossa jossa ympäristö tulee oletuksena. Eli tekeekö Archikaan tähän poikkeusta?
E2: LMDE:tä en ole kokeillut. Tuon Mintin 12:en jälkeen tuota LMDE:tä mietin jonḱun aikaa, mutta päädyin sitten lopulta tähän Ubuntun 10.04 32bittisenä. Sinällään Debianin Testing repoihin perustuva distro ei oikein jaksa innostaa, kun bugisuutta esiintyy näissä "vaikaissa" versioissakin. Vai onko ongelma sitten itse Ubuntu eikä niinkään Debian, ken tietää. Sinällään kun miettii, niin CrunchBangin kanssa oli todella vähän ongelmia ja tuohan perustuu puhtaasti Debianiin. Sinällään kyllä käytin #!:ssä pitkään myös mahdollisimman simppeleitä ja keveitä ohjelmia, joten nämä monipuolisempien työpöytäympäristöjen ohjelmat jäivät vähemmälle käytölle (joissa näitä ongelmiakin on pääosin esiintynyt).
Anyway, tuntuu että Ubuntu ei osaa hyödyntää kunnolla järjestelmän resursseja kun miettii kuinka paljon sulavampaa esim. openboxin käyttö vaikkapa gnomeen, unityyn tai kde:hen verrattuna on. Sinällään vaikea ymmärtää miten työpöytäympäristö voi vaikuttaa nykykoneilla näin radikaalisti käyttökokemukseen. Jos windowspuolta ajatellaan, niin eipä tällä kokoonpanolla huomaa työpöytäkäytössä kummoista eroa, oli sitten alla seiska kaikilla silmäkarkeilla tai xp niin pelkistettynä kuin vain voi olla. Linuxpuolella taas käyttäminen tahmaantuu heti jos haluaa monipuolisemman/nätimmän työpöytäympäristön. Sama pätee tähän 32 versus 64bit. 64bittisen käyttiksen kun pitäisi osata hyödyntää 64bittisyyttä tukevaa rautaakin tehokkaammin, mutta käyttö vaan tahmaantuu. Vai täytyykö tässä nyt sitten ruveta opettelemaan kernelin viilausta, että saa järjestelmän pelaamaan asianmukaisesti. :P
-
Kokeillut jo MintDebiania?
-
Mint debian tosiaaan perustuu debian testing versiooon mutta se ei tarkoita että se olis epävakaa. En ole ihan varma mutta ubuntun LTS versiotkin perustuu debian testingiin ja väliversioissa paketteja myös epävaakasta debianista, eli debianissa sanalla vakaa todellakin tarkoitetaan sitä ja pakettit voi olla hyvinkin vanhoja. Itse olen olen hyvin tyytyväinen aptosidiin joka perustuu debianin epävakaaseen sidiin. Vaikka pohjalla on sid niin tuntuu olevan vakaa ja ennenkaikkea todella nopea eikä kankeudesta ole tietoakaan vaikka KDE työpöytä. http://aptosid.com/
-
Kukaan ei näköjään vielä uskaltanut sanoa että Windows. Kun tuunaaminen ja säätäminen alkaa kypsyttämään, voi asentaa perus windowssin, siihen muutaman pakollisen ohjelman ja sitten olla tekemättä yhtään mitään koneelle vuosiin. Ah ideaalia. Omat ongelmani alkoivat siinä, kun menin hölmöilemään ja laitoin distribution upgraden menemään. Aina vaan LTS versio käyttöön ja päivitys vasta aikaisintaan seuraavan LTS version tullessa.
https://wiki.ubuntu.com/LTS?action=AttachFile&do=get&target=ubuntu-release-cycle-2.png
Edit: Tuolla näköjään keskustelu siitä aiheesta, eli Windows Linuxin jälkeen. http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=25361.0
-
Tässä parhaillaan valuu koneelle Debianin pohjainen Crunchbang, jota aion kokeilla yhdellä vanhemmalla koneella. Jos se ei miellytä pitemmän päälle, niin otan luultavasti 12.04 versioisen Lubuntun alle kyseiseen koneeseen. Numeromurskain pöytäkoneessa taas olisi tarkoitus kokeilla pitkästä aikaa openSUSEa johon yleensäottaen olen ollut aika tyytyväinen.
Ubuntun tonttuilut on nyt kyllä nähty ja jos kerran KDE tipautetaan pelistä pois, niin meikäläisen makuun ei sitten jääkään kuin varsin kevyt Ubuntu ja Xubuntu, joka taas on ehkä aina jotenkin ollut kyllä raskaan näppi buntulainen vrt. muiden jakeluiden xfce. Sinänsä varsin toimiva tuo XFCE, mutta kait se nykyään onkin astumassa lähinnä vanhan Gnomen saappaisiin? Täältä tulee jyrkkä ei Gnome3:lle ja Unitylle, jotka vaan on minusta lähiaikojen suurinta softaroskaa. Pidän näitä huonompana kuin KDE4:sta julkaisun aikaan.
-
Ubuntun tonttuilut on nyt kyllä nähty ja jos kerran KDE tipautetaan pelistä pois
Ei sitä mihinkään olla pudottamassa. Kubuntulla on aiktiivinen kehtiystiimi (10-20 henkeä), jolla on nyt enemmän valtaa kuin koskaan. https://apachelog.wordpress.com/2012/02/07/how-kubuntu-did-not-change/
-
Ai, se jäi vain virallisesta tuesta pois. Luulin että koko jakelu kuopataan. No yksi kieltämättä kiinnostava vaihtoehto jäi mainitsematta. CentOS koska se ilmeisesti olisi todella vakaa ja kuitenkin huoliteltu jakelu?
-
Kubuntun käyttämäärät on todellakin marginaalissa verrattuna esim päädistroon. Miksi juuri kubuntun pitäisi olisi eri asemasssa kuin lubuntu ja xubuntu?
<off-topic>
Minä yhdistäisin lubuntu ja xubuntu koska nämä on vähän suunnattu samoille markkinoille.
</off-topic>>
-
Kubuntun käyttämäärät on todellakin marginaalissa verrattuna esim päädistroon. Miksi juuri kubuntun pitäisi olisi eri asemasssa kuin lubuntu ja xubuntu?
Koska sille on potentiaalista kaupallista kysyntää ja KDE on yksi maailman suurimmista avoimen lähdekoodin yhteisöistä, joka on ehkä sata kertaa suurempi kuin LXDE tai XFCE.
"Kubuntu" on ollut myös osa maailman suurinta Linux työpöytien käyttöönottoa. Tämä tekee siitä "käytännössä" Ubuntua suositumman jakelun.
The Brazil deployment has been rolling out in phases since 2008, and currently includes more than 42,000 schools in 4,000 cities. The base distribution is one created by the Brazilian government, called Educational Linux [Portuguese], which is based on Kubuntu.
https://lwn.net/Articles/455972/
By the end of next year (2009) those numbers will have swelled to 53,000 labs serving some 52,000,000 students.
http://aseigo.blogspot.com/2008/04/deploying-kde-to-52-million-young.html
Onhan tuo toki vähän kaukaa haetta, mutta joo... :p
LXDE:llä ja Xubuntulla on aika vähän tekemistä keskenään. Lubuntu on oikeasti kevyt jakelu joka pohjautuu LXDE:hen ja Openboxiin. Xubuntu on "kevyt" jakelu, joka pohjautuu XFCE:hen ja Xfwm:ään. Suurinosa oletusohjelmista myös ovat erijä niiden välillä ja toki molempien ympärillä on omat yhteisönsä.
-
Kubuntun käyttämäärät on todellakin marginaalissa verrattuna esim päädistroon.
Ettei vain olisi mutua?
Miksi juuri kubuntun pitäisi olisi eri asemasssa kuin lubuntu ja xubuntu?
http://www.google.com/trends/?q=gnome,kde,xfce,lxde&ctab=0&geo=all&date=all&sort=0
-
Kubuntun käyttämäärät on todellakin marginaalissa verrattuna esim päädistroon.
Ettei vain olisi mutua?
Miksi juuri kubuntun pitäisi olisi eri asemasssa kuin lubuntu ja xubuntu?
http://www.google.com/trends/?q=gnome,kde,xfce,lxde&ctab=0&geo=all&date=all&sort=0
Hait tuota työpöydillä, et jakeluilla. Ovat ihan erinäköisiä. Tosin en tiedä miten hyvin tuo käyttäjämääriä kuvastaa todellisuudessa.
http://www.google.com/trends/?q=ubuntu,kubuntu,xubuntu,lubuntu&ctab=0&geo=all&date=all&sort=0
Ubuntulla tulee hieno käyrä, koska se nousee parisen kertaa vuodessa uusien versioiden julkaisun yhteydessä.
-
Kubuntun käyttämäärät on todellakin marginaalissa verrattuna esim päädistroon.
Ettei vain olisi mutua?
Miksi juuri kubuntun pitäisi olisi eri asemasssa kuin lubuntu ja xubuntu?
http://www.google.com/trends/?q=gnome,kde,xfce,lxde&ctab=0&geo=all&date=all&sort=0
Hait tuota työpöydillä, et jakeluilla.
Tietenkin, koska kysymys oli "miksi juuri kubuntun pitäisi olla eri asemassa (verrattuna xubuntuun ja lubuntuun)?".
Vastaukseni oli tarkoitus olla: "Tarjoamalla KDE:tä saadaan todennäköisesti merkittävästi enemmän käyttäjiä kuin XFCE:llä ja LXDE:llä".
Tosin en tiedä miten hyvin tuo käyttäjämääriä kuvastaa todellisuudessa.
Luotettavia mittareita ei taida olla olemassakaan, mutta aika yleisesti gnome:a ja kde:tä pidetään suunnilleen yhtä suosittuina työpöytinä (vaikkei jakauma luonnollisesti olekaan tasainen ubuntussa, joka on gnomeen keskittynyt jakelu).
http://www.google.com/trends/?q=ubuntu,kubuntu,xubuntu,lubuntu&ctab=0&geo=all&date=all&sort=0
Jakeluiden nimillä vertailu google trendsissä on luultavasti vääristynyt jo yksistään siitä syystä, että kaikki canonicalin markkinointi ja valtaosa uutisoinnista tapahtuu "ubuntu"-nimellä ja toisaalta kubuntua pidetään "vain" ubuntuna vaihtoehtoisella työpöydällä (mitä se toki monin tavoin onkin).
Työpöytien vertailu antaa paremman (joskaan ei mitenkään 100% luotetttavan) kuvan eri työpöytien tunnettuudesta (toki nykyään pitäisi varmaan lisätä myös unity ja plasma mukaan, mutta toisaalta nämä nimet voivat sekoittua myös täysin linuxiin liittymättömiin hakuihin).
Tarkoituksena ei sinänsä ole kritisoida Canonicalin ratkaisua, varmaan on taloudellisesti perusteltua keskittää voimavarat unityn taakse, jos toiminta halutaan joskus saada kannattavaksi (mikä todennäköisesti vaatii unityn puskemista tabletteihin ja muihin laitteisiin).
Itse olen sitä paitsi KDE-käyttäjänä ihan tyytyväinen kubuntun "uuteen rooliin", mitä vähemmän Canonical sorkkii KDE:tä, sen parempi ;)
-
Suurin osa nykyisin myytävistä tietokoneista taitaa olla läppäreitä, joiden mukana tulee Windows, halusipa sitä tai. Valmiissa pöytäkoneissakin se tulee. Koska Windowsille on määritelty jokin rahallinen arvo (mitä ei tosin yksilöidä läppärin kokonaishinnassa), se kannattanee jättää koneeseen, vaikka asentaisikin Linuxin. Näin ainakin minä olen tehnyt kahdessa läppärissämme. Pöytäkoneet kasaan yleensä itse komponenteista.
Toinen edellä mainituista läppäreistä, Sony Vaio, on ostettu viime kesänä Saksasta, joten siinä on saksalainen Windows. Toinen, HP Pavilion DM1, on ostettu pari vuotta sitten Verkkokaupasta 50-60 euron ylihinnalla (koneen hinta kaikkialla muualla oli noin 380-390 euroa ja Verkkokaupassa 443,90 euroa, kunnes se sielläkin seuraavalla viikolla laski noin 380:een euroon). Vaikka olen äärimmäisen hintatietoinen ja vertaan hintoja aivan sairaalloisuuksiin asti eri liikkeiden välillä, sorruin tekemään järkyttävän huonon kaupan. Olin jo parin tunnin ajan vertaillut myymälässä läppäreitä, ja oli kuuma ja nälkä, kun päädyin lopulta HP-läppäriin, joka ei ollut alunperin vaihtoehtojen joukossa. Sen hintaa en ollut verrannut muiden liikkeiden hintoihin, joten otin tietoisesti riskin, että hinta voisi pahimmassa tapauksessa olla muutaman euron kalliimpi kuin jossakin muussa liikkeessä. En voinut kuvitellakaan, että Verkkokaupassa konetta myytiin Suomen kalleimmalla hinnalla, koska liikehän mainostaa olevansa "todennäköisesti aina halvempi". Tulin siis lahjoittaneeksi Verkkokaupalle noin 60 euroa.
Edellä mainituissa koneissa käytetään yli 90-prosenttisesti Ubuntua. Windowsin puolelle mennään ainoastaan joskus harvoin, esimerkiksi MTV:n Katsomon ohjelmia katsottaessa tai jotain äänihommaa tehtäessä. Äänen käsittelemisen olen huomannut yhdeksi Linuxin vaikeaksi alueeksi. On työn takana saada äänet toimimaan edes joten kuten. Toisessa koneessa olen saanut ääninauhurin nauhoittamaan netistä, mutta toisessa en.
Vaihtoehtoisia Linux-versioita olen kokeillut yhdessä vanhassa (Pentium 4 ) koneessa. Linuxit on asennettu omille kovalevyilleen ilman Windowsia. Toinen on Linux Mint 11 ja toinen Fedora 15. Jälkimmäisessä on kolme vaihtoehtoa, Gnome 3, KDE 4.7.4. ja Xfce 4.8. Fedora 15:n varsinainen KDE versio olisi ollut 4.6.3 mutta asensin 4.7.4:n erillisen ohjeen mukaan. Se on muuten asiallinen, mutta haluaisin, että alapalkki olisi samalla tavalla läpikuultava kuin Ubuntuun asentamassani KDE:ssä.
Suurin ”ongelma” tämän toisen koneen Linuxeissa on se, että en tarvitse niitä. Niiden käyttäminen on lähinnä kokeilua kokeilun vuoksi. Ääni on ongelmana näissäkin versioissa. Traverso -ohjelman ääntä esimerkiksi en ole saanut kuuluviin.
Fedoran asennettava vakiovaihtoehto video-ohjelmaksi oli Kdenliven versio 0.7.8 tai jotain, jolla ei tee mitään. Se kaatui saman tien, kun siihen latasi videon. Uusin Kdenlive 0.8.2.1 on aivan toista maata. Ohjelmassa on tapahtunut paljon kehitystä positiiviseen suntaan varsin lyhyenä aikana.
Asentaakseni koneeseen uuden version Kdenlivestä, latasin tiedostot rpm fusion sivulta, mutta ohjelman asentaminen näytti toivottomalta minun vaatimattomilla taidoillani. Se olisi pitänyt kääntää, compile. Komennoillahan sekin tehdään, joten jos ohjeet olisivat olleet tarpeeksi yksinkertaiset, kai sekin olisi onnistunut (en ymmärtänyt, missä kansiossa operaatio pitää tehdä ja miten). Jossakin vaiheessa löysin helpon ohjeen ohjelman lataamiseksi ja asentamiseksi lyhyellä terminaalin komennolla, ja homma oli sillä selvä. En edes tiedä, mistä ohjelma latautui. Kdenlive joka tapauksessa toimii. Sain jopa tehtyä teräväpiirtovideota sillä, vaikka kone itsessään on niin heikko, ettei teräväpiirto edes jaksa pyöriä siinä.
Jos nyt pitäisi asentaa uuteen läppäriin Linux, minkä asentaisin... siinäpä pulma. Fedora olisi kokeilujeni perusteella yksi vahva vaihtoehto. Järjestelmä vaikuttaa jämäkältä ja monipuoliselta. Mint olisi toinen vaihtoehto. Ubuntukin tietysti olisi, jos Unity-vaihtoehdon saisi helposti pois. Jokin siinä on tökkinyt alusta alkaen minun kohdallani. Ehkä sen ulkonäkö ei ole esteettisesti miellyttävä. Sivupalkki ei yksinkertaisesti ole kaunis. Mutta tämä on tietysti makuasia.
(Vaativin Linuxiin tekemäni asennus on ollut se, kun asensin aikoinaan Mandrake Linuxiin Nvidia näytönohjaimen terminaalin kautta - siihen meni kaksi viikkoa.)
-
Se on muuten asiallinen, mutta haluaisin, että alapalkki olisi samalla tavalla läpikuultava kuin Ubuntuun asentamassani KDE:ssä.
KDE:ssä ei ole lähestulkoon mitään eroa Fedoran ja Ubuntun välillä. Läpinäkyvyys vaatii työpöytätehosteiden käyttöönottoa ja sellaista teemaa, joka sitä hyödyntää (esim. Air). Joissain tapauksissa avoimen lähdekoodin ajurit eivät tue työpöytätehosteita ja tällöin joutuu asentamaan suljetut ajurit.
Fedoran asennettava vakiovaihtoehto video-ohjelmaksi oli Kdenliven versio 0.7.8 tai jotain, jolla ei tee mitään.
Jos ohjelma kaatuu käynnistyksessä on vika silloin paketoinnissa eikä ohjelmassa itsessään.
Ubuntukin tietysti olisi, jos Unity-vaihtoehdon saisi helposti pois
Onhan noita vaihtoehtoja Unitylle vaikka esimerkiksi KDE (Kubuntu), XFCE (Xubuntu) ja LXDE (Lubuntu).
Itse suosittelen aina lähtökohtaisesti KDE:ä ja siihen panostavia Linux distribuutioita on mm. openSUSE, Chakra, Pardus, Sabayon ja Kubuntu.
-
Ikävää todeta näin julkisesti, mutta itsekin olen päättänyt matkani Ubuntun kanssa... itse asiassa ubuntuiluni on ollut koko ajan vähenemään päin reilusti kiihtyvällä vauhdilla 10.04:stä lähtien... tuo 11.10 päätti jo testailu halutkin muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen, unity tietysti suurena syynä matkan katkeamiseen myös.
Vaihtoehdoiksi itselleni olen löytänyt seuraavat jakelut:
1. Debian (tälläkin hetkellä asennettuna, suosittelen lämpimästi jos haluaa oikeasti hyvin toimivan käyttiksen)
2. OpenSuse
3. LinuxMint Debian
4. Mageia
- LinuxMinttiä kannattaa kyllä testata jo pelkästään MATE:n ja CINNAMON:in vuoksi
-
LinuxMinttiä kannattaa kyllä testata jo pelkästään MATE:n ja CINNAMON:in vuoksi
Molemmat on tosin saatavissa myös monelle muullekin distrolle.
-
PCLinuxOS on luultavasti paras ainakin KDE:llä.
Gnome-kakkaan ei kannata koskea pitkällä tikullakaan.
-
Tulipahan jatkettua vielä testailuja ja samalla voisi tännekkin jakaa taas ajatuksiaan.. Edellisen viestini jälkeen suositeltiin mm. LMDE:tä ja aptosidia. Noh, molemmat tuli kokeiltua.
LMDE oli alusta saakka tervassa kahlaamista. Asennus onnistui ihan ok, ei siinä mitään, mutta ensimmäinen päivitys rikkoi järjestelmän ihan totaalisesti. Lopulta kun vehkeen sai taas toimimaan totesin, että päivitys oli poistanut tukun ohjelmia ja näitä kun yritin asentaa takaisin, tsädäm, ei onnistu :D Noh, aptitude selvitti pahimmat solmut, loppuviimeksi, siihen pisteeseen, että ohjelmia pääsi asentelemaan ja päivittämään. Leffoja katsellessa tuli huomattua, että äänet ei pelaa ja niitä selvittelemään heti seuraavaksi. Nvidian ajuritkaan eivät suostuneet asentumaan kunnolla ja videokuva "puuroutui" vähän väliä. Noh, pientä alkukankeutta, mutta miltä tuo LMDE tuntui käytössä? Eip mitenkään ihmeelliseltä. Käynnistys oli todella hidas ja työpöytäympäristö tuntui takertelevan siinä missä gnome3 normimintissäkin. Loppupäätelmänä isoja ongelmia ja turhanpäiväistä säätöä kertyi liiaksi ja eipä tuo LMDE tarjonnut mitään kummempaa niiden korvaamiseksi, joten seuraavan vaihtoehdon pariin..
Chakraa lähdin kokeilemaan läppärillä ja chakrankin kanssa vähän tahmea aloitus. Asennus nimittäin jäätyi/kaatui/jotain sinnepäin kolme kertaa kesken asentelujen, mutta loppuviimeksi suostui asentumaan ja pääsi kokeilemaan miten se chakra pelittää. Täytyy sanoa että Chakra oli ihan mukava tuttavuus. Vaikka Chakra imikin läppärin muistia melkoisella tohinalla ja olisi voinut kuvitella, että ikivanha sempron ja integroitu radeon eivät ikipäivänä jaksaisi rullata KDE:tä tehosteet päällä jotenkuten sulavasti niin toisin kävi. KDE rullaili ihan mallikkaasti, Chakra sai wlanin yms. laakista toimimaan, minkäänlaisia kaatuiluja/bugeja ei muutaman päivän käytössä huomannut, äänet toimivat laakista myös greativen usb-liitäntäisen headsetin kanssa ja muutenkin ensivaikutelma oli erittäin hyvä.
Ainut miinus löytyi siitä, että Chakra rasitti jollain tavalla läppäriä turhanpäiten, sillä lämmöt olivat jatkuvasti korkealla ja tuuletin ujelsi jatkuvasti täysillä kierroksilla vaikkei konetta rasittanutkaan. Ongelma jäi arvoitukseksi sillä top/htop eivät näyttäneet, että prosessorilla olisi jatkuvasti kova kuorma, eikä käyttökokemukseen heijastunut minkäänlaisia takerteluja/jämähtelyjä. Jännä juttu jota en lähtenyt sen enempää selvittelemään. Voi olla, että löytää tiensä vielä pöytäkoneeseen jossain vaiheessa.
Aptosid... Öh, paljon tälläkin palstalla mehuteltu... Kokeilin siis tuota itsekkin. Täälläkin on paljon puhuttu että aptosid on KDE:stä riippumatta sangen vikkelä liikkeissään ja tuo tuli itsekkin houmattua. Läppäriin tuo aptosid tuntuu kuitenkin huonohkolta valinnalta, wlanin toimimiseksi kun tarvitsee hakea firmwaret ja loppuviimeksi conffausfilujen kanssa sai pähkäillä jokusen tunnin ennenkuin kaikki lähti pelittämään. Parin päivän päästä päätin sitten päivittää ja kas, noh, langattoman kanssa tappelun sai alottaa alusta kun kernelikin meni päivittymään :D Ensin ajattelin, että asentaisin tuon pöytäkoneelle jossa langattomasta ei tarvitse välittää, mutta jätin lopulta väliin kun päätin kokeilla jotain Archiin pohjautuvaa.
Nyt alla CTKarch ja kohtuu tyytyväinen tähän mennessä. Alkuun pientä taistelua kahden näytön kanssa ja jonkun verran joutui näpertelemään että sai netin kännykän kautta toimimaan, mutta tuohonkin oli hyvä graafinen työkalu jolla homma hoitui helposti. Kaikki pelittää hyvin ja nopeasti ja ohjelmat tuntuvat käyttävän huomattavasti vähemmän mehuja koneesta kuin debian-pohjaisten kanssa. Esim. olen tottunut siihen että työpöytäympäristöstä riippumatta X hörppää jatkuvasti jokusen prossan suoritintehoa, mutta tämän kanssa X:n tehontarve pyörii 0,2-1% luokassa. Debian pohjaisten kanssa muutenkin tottunut siihen, että vaikka kone idlaa ilman, että ohjelmia on käynnissä, prossukuorma seilaa 2-10% välillä. CTKarchin kanssa taas prossukuorma pysyy idlessä alta 1% kuten voi odottaakkin. Mm. smplayer haukkasi prossulta 5% toistaessaan shoutcastia ja nyt CTK:lla vlc vie tasaisesti 1% samassa toimessa (smplayeriä en saanut shoutcastia toistamaan vielä epäselvästä syystä, kaikki codekit kun on asennettu, tarvinnee ilmeisesti jonkun pluginin). Muuten nopeammasta käyttökokemuksesta kertoo mm. chromium joka, vaikka nopeasti on aina käynnistynytkin, käynnistyy nyt CTK:ssa ~2x nopeammin kuin mihin on tottunut millään debian/ubuntu-distrolla.
Vaikka CTK olikin hyvin löysä aloitus Archin kanssa niin täytyy kyllä olla tyytyväinen. Hyvin vähän mitään turhaa tuon CTK:n kanssa tuntui tulevan mukana ja kylmäkäynnistyksen jälkeen prosesseja on käynnissä reilut 70 (tottunut melkein distron kuin distron kanssa pitkälti yli sataan). Kylmäkäynnistyksessä en ole vielä muistinkäyttöä huomannut tarkastaa, mutta nyt 16h uptimen jälkeen muistia näyttäisi olevan käytössä rapiat 600megaa josta suurinosa chromiumin/vlc:n käytössä. Sinällään tuntuu melko suurelta tuo muistinkulutus, mutta kun rammia on tarjolla 4gb niin ei sinällään haittaa.
Visuaalisesti CTK on yllättävänkin "nätti" openboxia käyttäväksi distroksi. Valittavaksi löytyy mustanpuhuvaa ja vaaleaa teemaa joista ainakin tuo tumma sopii itselle vallan mainiosti. Itseasiassa valitsin CTK:n archbangin sijasta juurikin hifistellyn ulkoasun takia, muutenhan distrot ovat hyvin samanlaisia.
Yllättävän helppo ja tuskaton asennus ja käyttöönotto, erittäin nopea ja visuaalisesti "tarpeeksi nätti" ja pohjimmiltaan melko simppeli alkukattaus Archin pariin. Kannattaa ehdottomasti kokeilla jos archia on halunnut testata, mutta asennusrumba on jäänyt pelottamaan.
CTK:nkin kanssa toki joutui säätämään conffausfilujen ja terminaalin kanssa, että homma lähti pyörimään kunnolla (localet, kahden näytön conffailu, netti usbin kautta, äänet hdmi:n kanssa yms. pientä), mutta yllättävän vähällä pääsi kuitenkin alkuun. Ja nyt kun nuo alkuconffailut on tehty, kaikki tuntuu toimivan kuin junan vessa.
Ainut ongelma tällä hetkellä on, että pacman ei suostu päivittämään järjestelmää (-Syu) herjaten riippuvuuksista package-queryn ja jonkun yuotudin (tai jotain sinnepäin :D) kanssa, mutta tuohon en vielä sen enempää perehtynyt. Ilmeisesti package-query pitäisi poistaa ja asentaa uudempi versio ohi pacmanin tai odottaa että pakettivarastoihin päivittyy jokin uudempi versio "joskus lähitulevaisuudessa". Vaillinainen lontoonymmärrys ja nopea googlettelu nyt ei vielä selventänyt ihan täysin mitä pitäisi tehdä ja miten. Täytyy katsoa jossain vaiheessa kun on hetki ylimääräistä aikaa ja vähän intoa ruveta näpertelemään isommin.
Läppärissä taidan pysytellä toistaiseksi ubuntu 10.04:ssä, tuolla kun läppärin rauta toimii ilman säätöjä, mutta pöytäkoneen kanssa tulen kyllä pysyttelemään hetken jos toisenkin tämän CTKarchin parissa. Voi olla, että mielenkiinnosta täytyy vielä ArchBang ja ihan putipuhdas Arch jossain vaiheessa kokeilla, mutta erittäin tyytyväinen tälläerää :)
Sinällään voi tuntua tämä postaus vähän ristiriitaiselta; CTK vaati ihan yhtälailla säätöä kuin LMDE tai aptosidikin, mutta silti hylkäsin molemmat CTK:n tieltä. Kyse onkin siitä, antaako distro oikeasti vastinetta sille säätömäärälle minkä se vaatii ja selviääkö ongelmista yhdellä säätökerralla, vai joutuuko järjestelmän kanssa taistelemaan jatkuvasti. Toki alkukattaus vaikuttaa asiaan yhtälailla.
LMDE jota pidin jo valmiiksi hyvinkin "valmiina" aiheutti ison läjän ongelmia ja vääntämistä, eikä tarjonnut mitään vastineeksi. Käyttökokemus/nopeus/toiminnallisuus/työpöytäympäristö ei ollut sen kummempi kuin perus Ubuntussakaan, joka toisaalta toimii heittämällä. Lisäksi käyttö oli oikeastaan jopa Ubuntua takertelevampaa.
Aptosid taas vaikutti monellakin tapaa hyvältä ja pöytäkoneessa saatan tuon kanssa ottaa vielä uuden yrityksen. Nopea KDE-distro olisi kuitenkin mukava kokeilla. Läppäriin tuo on kuitenkin huono valinta. Toisaalta, KDE:n voin asennella tähän CTKArchiin yhtälailla, mikä tuntuukin todennäköisemmältä vaihtoehdolta. Sinällään Debian ei tarjoa mitään, mitä Arch ei tarjoaisi ja molemmat ovat rolling releaseja joten ajan hermolla pysyy molempien kanssa.
Chakra olisi varmaan jäänyt läppäriin, jos olisin lähtenyt selvittelemään tuota lämpenemisongelmaa laajemmin.
CTK taas tarjosi selvästi vastinetta alkusäätämiselle. Käyttö on nopeaa ja sulavaa, koneen resursseja ei tunnu kuluvan hukkaan, kaikki tarvittava pelittää kuten pitääkin ja käyttökokemus on kaikinpuolin hyvä. Alkusäätämisestäkin voidaan olla vähän niin ja näin. Yhdellä näytöllä, ethernetillä, vapailla ajureilla ja oletussoftilla kaikki toimi ilman mitään säätämistä. Loput olikin enää hifistelyä joiden kanssa on joutunut vääntämään lähes jokaisen vaihtoehtodistron kanssa. Ja oli muuten linux-aikani simppelein nvidian suljettujen ajureiden asennus.
Lisäksi, vaikka ArchWikiä voi toki käyttää minkä distron kanssa tahansa, jo pelkästään tuon wikin takia täytyy nostaa hattua Archille joka suhteessa.
Ubuntu on kuitenkin hyvä mittari näitä distroja verratessa. Ubuntu 10.04 on pelittänyt käytännössä heittämällä jokaisella koneella johon olen sen asentanut, ilman mitään ylimääräistä näpräämistä. Lisäksi se on kohtalaisen nopea ja vakaa. Jos vaihtoehto vaatii säätöä, on sen oltava myös jollaintavalla Ubuntua parempi käyttökokemukseltaan ja nopeudeltaan. CTK täyttää tällä erää kriteerit oikein mallikkaasti :)
Edit: Vertailu lähimpään debian-serkkuun meinasi unohtua kokonaan.. Nimittäin CrunchBangiin.
CrunchBangista on paljon tuoreita kokemuksia, sillä #! oli työkoneella käytössä ihan viimepäiviin saakka. CTK:hon verratessa käyttökokemus on pitkälti samanlainen. CTK on ulkoasullisesti vähän hifistellympi ja käyttö on kokolailla yhtä nopiaa. CTK käynnistyy nopeammin ja ohjelmat vievät vähemmän mehuja koneelta, kuten aiemmin mainitsinkin. Nvidian suljetut ajurit asentuivat CTK:hon helpommin (#! kanssa jouduin turvautumaan johonkin scriptiin, että sain ajurit pelittämään kunnolla). #!:ssa törmäsin kuitenkin joku aika sitten mielenkiintoisiin ongelmiin. Kone jäätyi totaalisesti pari kertaa viikossa ja chromium takerteli pahasti. Käyttö tahmaantui muutenkin radikaalisti heti kun uptimeä alkoi kertymään enemmän (melkein kuin windowsissa konsanaan). Lisäksi kaverin läppärillä #! sotkee näyttöasetukset jokaisella käynnistyskerralla, eikä suostu liittämään kaikkia osioita #!:n käyttöön ilman komentoriviä.
Distroja on ehkä melko vaikea verrata toisiinsa.. Molempien käyttö on nopeaa ja mutkatonta, mutta jo pelkästään huomio siitä, että CTK:ssa samat ohjelmat vievät vähemmän resursseja samassa käytössä, asettaa CTK:n edelle. Tähän vielä nopeampi käynnistyminen ja #!:n jäätymisongelmat (jotka tosin ovat varmasti väliaikaisia ja johtuivat mitä ilmeisemmin jostakin päivityksestä) niin ainakin itse miellyin enemmän CTK:hon joka on kaikenlisäksi vielä rolling release.
...Tulipa pitkä postaus :D
-
Onko jokin erityinen syy tai taho, joka pakottaa käyttämään Ubuntua Unityllä tai Gnomella? Itse en ole *buntuissani käyttänyt miesmuistiin oletuksena tulevaa työpöytäympäristöä vaan tempaissut tilalle jotain Flux-/Open-/ jne. boxia tai muuta tarpeen ja mieltymyksien mukaan.
Tosin pitää tunnustaa, että tuppaa olemaan Debiania enimmäkseen koneissa.
-
Pitkästä aikaa tuuppasin parille koneelle 12.1:n openSUSEn. Varsin toimivan oloinen jakelu.
-
... ja toinen Fedora 15. Jälkimmäisessä on kolme vaihtoehtoa, Gnome 3, KDE 4.7.4. ja Xfce 4.8. Fedora 15:n varsinainen KDE versio olisi ollut 4.6.3 mutta asensin 4.7.4:n erillisen ohjeen mukaan. Se on muuten asiallinen,
Apua. Ei noin, jos et halua rikkoa jakelua. Kuten todennäköisesti teitkin kun Kdelive ei toiminutkaan :( KDELive on nimenomaan KDE:hen perustuva sovellutus, ja asentaessasi liiaan uuden KDE:n rikoit yhteensopivuuden. Varmin tapa rikkoa jakeluversio on päivitellä sitä _maailmalta löytyvien ohjeiden mukaan_ ohi virallisten päivitysten. Fedora päivittyy usein, ja käyttössä ovat viimeisimmät, vakaat versiot sovellutuksista. Fedora 15 pitäisi päivittää Fedora 16 ja tuolloin olisi tarjolla tuo versio KDE:stä jakeluun sovitettuna. Fedora-version tuki on n. 13kk, joten kun versio Fedora 17 kevään aikana ilmestyy, jää Fedora 15 ilman tukea - eikä Fedora 15 kannata erityisemmin enää tuon jälkeen käyttää.
Fedora tarjoaa vielä seikkailunhaluiselle testing-repoja, joista saa asennettua ne viimeisimmätkin uutukaiset ohjelmapaketit.
-
Unityn tullessa tuli tarve vaihtoon. Jakelun piti kuitenkin pohjautua Debianiin, päädyin jatkuvapäivitteiseen Minttiin XFCE-työpöydällä.
Valintaperusteina oletettu keveys, selkeys ja Debianin paketit. Koska on jatkuvasti päivittyvä, oletan että vähän uudemmatkin oheislaitteet pelittäisi myös. Mintin suomenkielisillä sivuilla on myös selkeitä ohjeita asentamisesta.
Käytännön kokemusta tästä ei ole vielä paljoa. Skanneri, tulostus, nettitikku, videot ja kuvankäsittely onnistui saada toimimaan 7 v. vanhaan peruspöytäkoneeseen (tosin 2Gt muistilla). Asennuksen aikana oppi kovon osioimisestakin jotain. Asennuksen jälkeen ennen suurta päivitystä pitää kiinnittää huomiota ohjelmalähteisiin, suoraan Debianiin viittaavat kohdat poistettava, tämä selviää päivitysikkunan infopainikkeen takaa. Jos oletusasetuksilla päivitti, paketit rikkoutui.
Ensivaikutelma on miellyttävämpi ja paljon selkeämpi kuin Ubuntun Unity-työpöytä.
-
... ja toinen Fedora 15. Jälkimmäisessä on kolme vaihtoehtoa, Gnome 3, KDE 4.7.4. ja Xfce 4.8. Fedora 15:n varsinainen KDE versio olisi ollut 4.6.3 mutta asensin 4.7.4:n erillisen ohjeen mukaan. Se on muuten asiallinen,
Apua. Ei noin, jos et halua rikkoa jakelua. Kuten todennäköisesti teitkin kun Kdelive ei toiminutkaan :( KDELive on nimenomaan KDE:hen perustuva sovellutus, ja asentaessasi liiaan uuden KDE:n rikoit yhteensopivuuden.
Otan neuvot huomioon vastaisen varalle. Kone, mihin näitä olen asentanut, ei ole pääasiallinen käyttökoneeni vaan testailukone, jossa voi ottaa riskejä. Jos järjestelmä menee tarpeeksi solmuun, niin formatoidaan kovalevy ja aloitetaan alusta. Ei siinä sen kummempaa. Mitä Kdenliveen tulee, niin kirjoitin, että se toimii, ja tein sillä kokeeksi teräväpiirtovideotakin. Asentaminen vain ei meinannut alussa onnistua. Kone on joka tapauksessa niin heikko, että en (joitakin kokeiluja lukuun ottamatta) tee sillä videoita. Asensin Kdenliven vain kokeeksi. Asentamassani Linux Mintissä Kdenlive kaatuu heti ja on tästä syystä käyttökelvoton. Mintiin en ole tehnyt mitään virityksiä.
Jos palataan otsikkoon, niin aion käyttää Ubuntua (ainakin kolmessa koneessa) vielä pitkään. Sen rinnalle voi tosin tulla muita Linux-versioita muihin koneisiin. Näistä muista Fedora alkaa olla vähitellen suosikkini. Kun Gnome kolmoseen tottuttelee, se on aika kätevä.
-
Otan neuvot huomioon vastaisen varalle. Kone, mihin näitä olen asentanut, ei ole pääasiallinen käyttökoneeni vaan testailukone, jossa voi ottaa riskejä.
Hyvä periaate! Fedora on kuitenkin nimenomaan jakelu, joka tarjoaa "uusinta uutta". Fedoraa voi toki kuvailla Red Hat Inc.:in Enterprise -version testialustaksi, mutta mielestäni tuossa ei ole mitään pahaa, jos suurin kaupallinen Linux-jakelija hyötyy ko. jakelun käyttämisestä. Vielä on siinä käytettävissä testing-repotkin uhkarohkeille. Toki nuo toimivat ihan kivasti, mutta nykyisin jätän testing-repot käyttämättä, kun jo virallinen 'vakaa versio' tarjoaa ihan riittävän tuoretta tauhkaa...
Ubuntut on koneella vertailun vuoksi, ja selvittämään, missä Debian-pohjaisissa jakeluissa mennään.
Proposed -repot kai tuossakin ovat hieman riskialttiita.
Sama koskee koneiltani löytyviä Zenwalk/Salix -jakeluja, joten tuntuma Slackwareenkin säilyy ;)
Zenwalk:ssa käytän nimenomaan snapshot-repoja, jotka ovat enempi kokeiluja kunnes ne todetaan toimiviksi ja jaetaan vakaaseen jakeluun.
-
Kun sain USB-tikut toimimaan, testailin Mint 12 -versiota. Siitä jäi hieman levoton vaikutelma, koska järjestelmä ei oikein osaa päättää, haluaako se olla perinteisen näköinen Windowsia muistuttava vai sellainen, millaisena Gnome 3 näyttäytyy esimerkiksi Fedorassa. Alhaalta valikot avaava Windows-tyyli näyttää olevan se varsinainen, koska tämä tyyli palautuu aina kun hiirellä koskee työpöytää "Gnome-tilassa" oltaessa.
USB-Mint on tietenkin karsittu versio, mutta sai siitä jonkinlaisen ajatuksen. Minulla on yhdellä kovalevyllä asennettuna Mint 11, joten näitä kahta versiota voi verrata. Latasin ja asensin vanhan version muutamaa tuntia ennen kuin 12-versio julkaistiin.
Ehkä käyttöliittymä ei olekaan ratkaiseva peruste Linux-version valitsemisessa vaan muut asiat kuten järjestelmän päivityksen jatkuvuus (Ubuntussa hyvä), käytön helppous/vaikeus ja muut tämän tyyppiset asiat.
Lisäys (23.3.)
Innostuin kokeilemaan muitakin Linux-versioita, kun USB-tikkujen tekeminen osoittautui niin helpoksi. Debian oli vähällä asentua koneen kovalevylle mikä ei ollut tarkoitus. Sammutin koneen ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua. Debian lienee kuitenkin "tuttu" siinä mielessä, että se muistuttaa perinteistä Ubuntua. Ehkä kokeilu ei olisi tuonut mitään uutta.
Centos toimi ja vaikutti hyvin jämäkältä ja asialliselta ja perinteiseltä. Mageia juuttui alkuruutuunsa yrittäessään käynnistyä. En saanut kokeiltua sitä.
Hankalinta oli tehdä USB-tikku Open Suselle. Tarvittiin Windowsia. Mutta kun homma oli lopulta valmis, itse Open Suse (kokeilin gnome-versiota) osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Kokeilu on vielä hieman kesken (eli ohjelma on auki toisessa koneessa). Joka tapauksessa kaikki toimi suoraan USB-tikulta. Youtube-blugista vilahti huomautus, mutta Firefox ohitti ongelman automaattisesti ja video alkoi näkyä. Libre Officen käynnistyessä tuli ilmoitus puuttuvasta Java-ympäristöstä, mutta tämäkin ongelma ratkesi saman tien, ja Libre Office käynnistyi. Koneen kiinteä verkko ja langaton verkko toimivat heti. Oikeastaan vain hitaasta USB-tikun toiminasta huomasi, että käyttöjärjestelmä ei ole kovalevyllä. Kaikki tuntui valmiilta.
Työpöytäympäristöjä vertaillessani mielipiteeni on vaihdellut, enkä ole oikein osannut päättää. Jossakin vaiheessa tulin siihen tulokseen, että kyllä Ubuntu on sittenkin paras. Niinpä yritin suorastaan pakottaa itseni pitämään Unity-työpöydästä. Ajattelin, että ehkä en vain tajua sen nerokkuutta. Netistähän löytyy kirjoituksia, joissa kirjoittaja on ensiksi inhonnut Unityä, mutta nyt rakastaa sitä. Versio, jota minulla on tilaisuus kokeilla, on viime keväältä. Jostakin olen lukenut, että syksyn versio on jo parempi. Mutta jokin siinä vain tökkii. Sivupalkki on mielestäni ruma eikä sovi yhteen yläpalkin kanssa. Sen toiminta (ainakin tässä vanhassa versiossa) on epävarmaa. Palkki piileksi välillä puoliksi näkyvissä osaamatta päättää, tullako esille vai ei. Ja Kdenlive -videoeditoria käytettäessä palkki pomppaa aina esille, kun vetää hiirellä "clipin" aikajanalle, vaikka hiiri ei käy lähelläkään kohtaa, josta palkin pitäisi ilmestyä.
Originaalin Gnome 3:n kassa oli myös vaikeuksia. Välillä se oli olevinaan hyvä, ja välillä ei. Minua alkoi inhottaa se, että siinä piti käyttää osittain näppäimiä ja niiden yhdistelmiä ohjelmien vaihtamiseksi ja esille saamiseksi. Sekin ärsytti, että kun hiiren vei vahingossa ylänurkkaan, ohjelma pieneni. Tämä "ongelma" kuitenkin osoittautui lopulta g3:n pelastukseksi arvoasteikollani. Huomasin nimittäin vasta tässä vaiheessa, että hiiren käyttäminen nurkassa on toimenpide, jolla työpöydän saa näkyviin, ja ohjelmat on helppo vaihtaa. Nurkan merkitystä symboloidaan säteilevillä "aalloilla". Ei siis tarvitakaan mitään sormiakrobatiaa, vaikka napeillakin ohjelmia saa vaihdetuksi. Ja kun tämän "nurkkajutun" keksi, g3 alkoikin näyttäytyä aivan uudessa valossa. Siinä on erittäin nopea vaihtaa ohjelmasta toiseen. Yksi pieni hiiren heilautus vain ja ehkä napsautus halutusta ohjelmasta. Näinhän täytyy tehdä myös g2:ssa. Jos alapalkki on autohide-muodossa, päällä olevia ohjelmia ei näe kuten ei näe g3:ssakaan.
Jossakin vaiheessa yritin totutella myös xfce-työpöytään, mutta en oikein ollut tyytyväinen. Palkkien toiminta oli epävarmaa, eikä esimerkiksi yläpalkki tullut aina näkyviin niin kuin pitäisi, ja selaimen yläreuna meni jotenkin palkin päälle... tai jotain tällaista sekoilua tapahtui. Pieni valikko on myös hieman hitaan puoleinen etsiä ohjelmia.
”Ihannetyöpöydän” ja ”ihannelinuxin” etsintä jatkuu vielä toistaiseksi. Ehkä sellaista ei koskaan löydykään. Yhdessä on jotain hyvää ja jotain huonoa, ja toisessa jotain muuta hyvää ja muuta huonoa.
-
Tätä ketjua lukiessa sai vaikutuksen, että kokeilua kokeilun vuoksi. Ihmetystä aiheutti myös kaatumisien lukumäärä. Itse kun en muista, että minulla olisi kone kaatunut. Moni ohjelma kylläkin. Siihen auttaa yleensä kill pid tai killall "ohjelma" vaikka merkkipohaisessa virtuaalikonsalissa. On hyvä, että vaihtoehtoja löytyy ja siten kokeiltavaakin. Itse en pidä kaikista 3D efekteistä mitä työpöydillä on oletuksena. Niistä on hankala päästä eroon ja tuovat vain epävakautta ja lisää kuormaa koneelle.
Taustalla minulla on nyt kääntymässa KDE 4.8.2 Gentoossa. Ottaa oman aikansa myönnän. Etuna on kuitenkin että voin suht helposti valita ne osat KDE:stä jotka oikeasti haluan ja jättää turhakkeet pois. Ei pelejä, ei kmail, kopete, tiedostojen hakuindeksoitia strigi, nepomuk... Tuloksena saan suht nopean ja vakaan työpöydän. Tietysti sen pyörivän kuution plus ne kymmenet muut karkit voisi asentaa myös jos sitä työpöytäviihdettä haluaa. Lxde on myös kevyt työpöytä esim. musan tai leffojen katselun taustalle. Onneksi siinä ei ole mukana automaattista näytönsäästäjää tai muita virranhallintoja jotka keskeyttävät ikävästi leffanautinnon tai musan kuuntelemisen.
Jotkut kikkareet kuten pulseaudio ovat turhan hankalia poistettavia Ubuntusta. Muistaakseni pulsen poiston riippuvuudet olisi poistanut vaikka mitä.. Onhan se hienoa, että kaikki on valmiina. Mutta jos ei satu tarvitsemaan bluetooth, tulostin ym. palveluita heti startissa. Minusta palvelut pitäisi asentaa vain jos niitä tarvitsee. Ei ftp, etätyöpöytää, ntfs levytukea. Networkmanegerinkin olen poistanut. Mitä sillä pöytäkoneessa tekee kun verkkossa ei muutoksia.
Multimedia minkä kanssa touhuan paljon musan ja leffojen ystävänä. Monissa jakeluissa on yllättävän vanhoja osia. Jopa ALSA voi olla niin vanha, että uudehkon koneen omistaja ei saa ääntä kuuluviin. Samoin monet kodekit uupuu tai ovat vanhoja.. Ubuntussa on onneksi hyvä pakettivalikoima ja sen lisäksi paljon ylimääräisiä "repoja" joista saa toimivamman VDR:n, XBMC:n, VLC:n + uudemmat kodekit. Joskus tuntuu, että olisi parempi että niitä soitto-ohjelmia ei olisi ollenkaan. Jos haluaa teräväpiirron toimimaan niin yleensä mennään virallisten pakettien ulkopuolelle. xine-lib vdpau tuella löytyy harvasta jakelusta. TV-kanavia löytyy jo HD:na. Samoin monella on niitä teräväpiirto matroskoja. Noissa kone yleensä nyykähtää. Vaikka olisi 4 ydintä, niin kodekki voi olla sellainen, että ei osaa jakaa kuormaa ja näytön-ohjaimen tuki rautapurulle uupuu. Vaikka tehoa olisi niin softat ei osaa käyttää. Ketjussa oli väite, että 32 bittiset olisivat vakaampia kuin 64 bittiset systeemi. Mikä osin voi pitää paikaansa, jos pohjana 32 bittinen systeemi. Kyllä 64 bittinen on vakaa ja nopeampi. Normaalissa netti selailussa siitä ei juuri ole etua.
Sitten päivittäminen. Nopea on sykli nykyään. Kun kerran kone on saanut vakaaksi ja toimivaksi kannattaa miettiä pakettien päivitysvauhtia. Jos kerran toimii kannattaako kirjasto X päivittää. Saataisiko se rikkoa jotain? jotkut kirjastot ovat sellaisia, että niitä käyttää kymmenet ohjelmat, jotka mahdollisesti tarvitsevat uudellaan kääntämisen jotta toimivisivat päivityksen jälkeen. Mikä tuo haastetta ns. jatkuvasti päivittyville jakeluille jollainen esim. Gentoo on. Muut jakelut julkaisetvat kerran pari vuodessa uuden version, mikä ratkaisee kirjastojen/ohjelmien riippuvuudet. Itse tykkään tästä jatkuvasta "rolling release" systeemistä. Kun KDE on päivittymässä, niin olla toisella työpöydällä netissä. Varsinaisia käyttäkatkoja ja uudelleen käynnistyksiä tulee hyvin vähän. Lähinnä silloin kun kernelin vaihtaa kerran pari vuodessa. Tai siirtää käyttiksen toiselle levylle ym rauta päivitykst. Mutta kaatuminen? Eihän Linux kaadu jos kone on ehjä... Väite että Linux kaatuisi jatkuvasti tuntuu oudolta...
-
Sitten päivittäminen. Nopea on sykli nykyään. Kun kerran kone on saanut vakaaksi ja toimivaksi kannattaa miettiä pakettien päivitysvauhtia. Jos kerran toimii kannattaako kirjasto X päivittää. Saataisiko se rikkoa jotain?
Tuo on enemmän kuin totta omankin havaintoni mukaan aika pitkältä ajalta. Aina kun hyväksyy päivityksen suorittamisen ottaa riskin että jotain menee ohessa rikki ja mahdollisesti vielä sillä tavalla että ei heti tajua tai huomaa sitä.
Laitetaanpa tähän aluksi "Disclaimer", lieneekö tuo suomeksi tai savoksi "rutinan, kitinän, valituksen ja vastalauseiden poistaja (?)":
"Nämä kaikki havainnot voivat johtua omista virheistäni ja/tai niistä voi aina syyttää/moittia minua."
Mitäpä siis sattui ? Lähtökohta oli Natty joka oli alkuaan päivitetty 10.10 versioista. Toimi melko pitkään ok ilman havaintoja ongelmista. Jakelupäivityksen/päivitysten jälkeen alkoi suksi tökkiä eri nurkilla järjestelmää. Systeemi muuttui vähitellen "viipyileväksi" eli tahmeaksi jolloin arvasin että jotain on nyt kyllä vinossa. Vilkaisin "free -m" ja huomasin swapin kasvaneen aika vauhtia, "dmesg" näytti puolestaan että PulseAudio lähetti viestiä logitiedostoon liki yhtä soittoa. Sain tappamalla PulseAudion viestitulvan loppumaan mutta se latautui automaattisesti uudestaan, ei auttanut kuin "sudo apt-get remove pulseaudio". Yritin tutkia liittyikö tämä uuteen kernel-versioon mutta en löytänyt selkeää logiikkaa. Ongelma nimittäin olikin häipynyt kun asensin PulseAudion takaisin. Tuo korjaus ei vielä yksinään riittänyt, havaitsin Thunderbird: in Lightning lisäosan myöskin seonneen ja jouduin poistamaan sen. Onneksi en ollut tuota tarvinnut mihinkään vakavaan käyttöön. Toisena aamuna myöhastyin päiväkodista --- koneeni kello oli jätättänyt todella paljon. Mitenkäs tämä on mahdollista, koneessahan oli käynnissä "ntpd" ? Oli vain ntp: n toiminta mennyt jotenkin sekaisin ja näytti järjettömiä lukuja kun katsoi "ntpq -p". Vaihdoin käyttöön "ntpdate" ohjelman "crontab": in avulla toimivaksi kuten eräs foorumin käyttäjä vinkkasi. Tuo sentään toimi vielä vaikka "ntpd" oli mennyt jotenkin rikki.
Tuossako se olikin ? Ei...... Nuorimmainen katsoi koneella aiemmin nauhoitettua lasten ohjelmaa omalla tunnuksellaan ja kertoi: "Iskä, tämä kone sulkeutuu aina jos yritän suurentaa tämän nurkasta." Luulin ensin että olin saanut owner: it väärin johonkin ohjelmaan toisella tunnuksella mutta: Tämähän teki samaa omallakin tunnuksellani. Elokuvasoitin lähti käyntiin ja pyöri ok, jos yritit suurentaa nurkasta vetämällä niin puf --- olit kirjautunut ulos. Tämä lienee se tilanne mitä jotkut käyttäjät tarkoittavat "koneen sammumisella".
Raportoin vikoja ajoittain LauchPad: iin. Nyt vikoja on niin monta ja hankalasti selvitettävissä (jos ollenkaan) että mikä liittyy mihin että nostan käteni pystyyn. Onneksi tällä koneellani oli Gparted: in avulla tehty systeemikopio 10.10 versiosta (ennen päivitystä Nattyyn), käyntiin vaan. Ei töki kello kun "ntpd" käytössä:
ntpq -p
remote refid st t when poll reach delay offset jitter
==============================================================================
*ntp1.kolumbus.f 192.36.144.22 2 u 74 128 377 6.266 -0.774 0.595
+ns.inet.fi 195.156.100.62 3 u 94 128 377 5.622 -0.247 0.398
+ntp.saunalahti. 192.36.143.150 2 u 104 128 377 6.178 -1.176 1.836
Ei myöskään kurahda sessio ja kirjaa ulos kun venyttää elokuvasoitinta nurkasta.
Saan ajoittain täällä foorumilla vastalauseita vanhojen versioiden käytöstä. Tässä tapauksessa vanhemman version säilömisestä oli ilmeistä hyötyä. Päivitysintoisille jäitä niskaan: Aina ei kannata päivittää sillä mielellä että saa jotain uusinta ja hienoa. Toimivaa ei aina kannata "korjata". Uusien asioiden ollessa testivaiheessa menee helposti jotain vanhaa rikki ennen kuin ongelmat on havaittu ja korjattu.
Itse koen myös Ubuntun päivityssyklin hätäiseksi. Kun 10.10 on vakaan oloinen --- tuki lopetetaan. Eri asia on sitten tarvitseeko tuota tukea paljoakaan sen jälkeen kun kaikki toimii. Mitäs ehjää korjaamaan. Ainut harmi tietysti puuttuvat tietoturvapäivitykset vaikka en ole itse sellaisia ongelmia Linuxin kanssa kohdannutkaan.
-
En ihmettele yhtään Ubuntun epävakautta. Se on aivan normaalia.
Ubuntun paketit pohjautuvat Debianin unstable-kehityshaaraan: molemmat jakelut käyttävät paketeissaan Debianin deb-tiedostomuotoa ja paketinhallintatyökaluja (APT:ia ja Synapticia). Debian- ja Ubuntu-paketit eivät kuitenkaan välttämättä ole binääriyhteensopivia keskenään ja joskus .deb-paketit pitää kääntää uudelleen lähdekoodista jotta ne toimivat Ubuntussa. Monet Ubuntun kehittäjät ovat myös Debianin tärkeiden pakettien ylläpitäjiä. Ubuntu tekee yhteistyötä Debianin kanssa tuomalla tekemänsä muutokset takaisin Debianiin, mutta kriitikoiden mukaan tätä ei tapahdu tarpeeksi usein. Debianin perustaja Ian Murdock on ilmaissut huolensa siitä, että Ubuntun paketit mahdollisesti eriytyvät liikaa Debianista ollakseen yhteensopivia. Ennen julkaisua paketteja tuodaan Debianin unstable-haarasta ja niihin liitetään Ubuntu-spesifit muutokset. Kuukautta ennen julkaisua uusien muutosten tuominen lopetetaan, minkä jälkeen paketoijat keskittyvät varmistamaan, että tuodut ominaisuudet toimivat hyvin keskenään.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ubuntu#Historia_ja_kehitysprosessi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ubuntu#Historia_ja_kehitysprosessi)