Ulkoisten kovalevyjen tiedostojärjestelmä

[planetisti]

Käsissämme on ongelma, sillä jotta datamme olisi käytettävissä kaikilla kolmella tärkeimmällä käyttöjärjestelmällä, Windows/OSX/Linux, niin tulisi olla kaikissa toimiva tiedostojärjestelmä. No, FAT32 on tällainen, mutta se on vanhentunut ja rajoittunut (esim. ei yli 4GB tiedostoja). Apple kulkee omia polkujaan, ja varmasti käyttää tulevaisuudessakin omaa systeemiään.

Mitä kannattaisi käyttää? Voidaan myös pohtia, mikä on tulevaisuus tällä saralla. Itse pidän ongelmaa vakavana. Data tulee yhä enemmän kannettavaksi, mutta Applen ja Windowsin takia tätä ei pystytä kunnolla hyödyntämään, ellei synny OS-tiedostojärjestelmää, johon kaikkien kannattaa vaihtaa... Käytännössä siis uuden järjestelmän tulisi olla ominaisuuksiltaan ja tehokkuudeltaan parempi mitä mikään nykyinen systeemi. Ja senkin jälkeen on mahdollista, että Apple tai Windows  tekevät siitä omat suljetut versionsa.

Kuinka hyviä ovat Applen/Windowsin ext-ajurit? Onko joku järjestelmä fat32:sen lisäksi jonka kaikki hallitsisivat? Olisiko mahdollista koodata joku itseasentuva systeemi, joka asentaisi esim. Btrfs-ajurit OSX:lle ja Windowsille kun tällainen kiintolevy yhdistettäisiin kiinni (esim. USB:n kautta)?

[Fri13]

NTFS on paras valinta tällä hetkellä kun ajurit on kaikille kolmelle käyttikselle (NT, Linux, XNU) saatavilla eli tuo tuttu NTFS-3G ajuri. Sitä varten kannattaa laittaa yksi pieni FAT32 osio heti alkuun johon tallentaa Mac OSX systeemille ajurin ja linuxillehan se löytyy aina distron pakettivarastoista ja windowsissa taas.. no se on selvää.

http://macntfs-3g.blogspot.com/

Toinen vaihtoehto on käyttää ExFat tiedostojärjestelmää http://en.wikipedia.org/wiki/ExFAT

Mutta sitä tuetaa vasta Mac OSX versiossa Snow Leopard. On muutenkin propietary tiedostojärjestelmä ja pahempi kuin NTFS joten ei kantsisi.

[Sami Lehtinen]

NTFS on paras valinta tällä hetkellä kun ajurit on kaikille kolmelle käyttikselle (NT, Linux, XNU) saatavilla eli tuo tuttu NTFS-3G ajuri.

Toistettu. Täysin samaan tulokseen olen tullut ulkoisten backup levyjen kanssa, joita joudun käyttämään useilla käyttiksillä.

Toinen vaihtoehto on FAT32 ja esim. datan 7-zip paketintoi esim. 25 megan paloiksi. Jos haluaa vielä lisäturvaa voi tuohon päälle mätkäistä PAR2 (Reed-Solomon matrix) suojauksen. Toimenpide mahdollistaa datan pelastamisen vaikka se korruptoituisi osittain.

Paketointi salattuna 25 megan paloihin:
7z a -v25m -mhe=on -t7z -m0=lzma -mx=9 -mfb=64 -md=32m -p data.7z data\

PAR2 suojaaminen:
par2 c data.par2 data.7z.*

Menetelmä on hyväksi havaittu. Pakettien koko kannattaa valita siten, että niitä tulee tarpeeksi monta. PAR2 suojaus pystyy silloin pelastamaan tiedot vaikka paketeista 1-2 katoaisi kokonaan.

[Ganymedes]

Itse lähtisin kyllä datan kanssa aivan eri linjoille - mielestäni millään tuollaisilla tavoilla arvokkaaseen dataan ei voi suhtautua. Oikeastaan olen tämän toteuttanut jo kotikäytössäkin aikoja sitten.

Arvokasta dataa säilytetään palvelimella ja siitä tehdään asianmukaiset varmuuskopiot (joka on sitten oma tieteenhaaransa ja jossa voi soveltaa esim. yllä kerrottuna vinkkejä).

Palvelimella on joku käyttöjärjestelmä ja tiedostojärjestelmä kannattaa valita tämän ehdoilla, esim. Linuxissa ext4/4 tai Windowsissa NTFS tms. Palvelimissa on puhuttu viime aikoina jopa siitä, että nämä eivät saisi olla edes kytkeytyneenä ulkoisiin tietoverkkoihin, koska tiedon saastuminen on konkreettinen riski.

Käyttäjinä voivat olla windowsit, linuxit ja macit. Niitä varten käytetään Sambaa, Windowsin järjestelmiä tai NFS:ää - mikä nyt parhaiten käy ja mikä tuo kyseisessä tietoverkossa riittävän suojan.

Silloin kun tarvitaan kannettavuutta - minkä perään yllä kuulutettiin - voidaan client-koneella käyttää mitä hyvänsä tiedostojärjestelmää, mikä kyseiseen tarkoitukseen soveltuu, esim. ntfs, fat32, ext2/3/4 tai mikä hyvänsä. Esimerkiksi kotikäytössä IPODin tiedostojärjestelmään en muista koskaan edes vaikuttaneeni. Master-tiedostot ovat kuitenkin aina serverillä joten kannettavan levyn tai koneen tiedostojärjestelmä ei ole mikään ongelma. Yksittäisessä kannettavassa ympäristössä on muutoinkin mukana vain osa datasta.

Toisinsanoen, jos suhtaudut dataan asiaankuuluvalla vakavuudella, niin tiedostojärjestelmien yhteensopimattomuus eri järjestelmissä lakkaa olemasta minkäänlainen ongelma. Eihän kannettavalla levyllä muutoinkaan voi olla mitään ainutkertaista dataa - sehän voi hävitä tai tiedot voidaan varastaa milloin hyvänsä. Jälkimmäiseen varautuminen edellyttää sitten jo kryptausta, joka on sitten jo oma lukunsa - mutta pakko toteuttaa sekin, jos se on pakko toteuttaa.

[Sami Lehtinen]

Toisinsanoen, jos suhtaudut dataan asiaankuuluvalla vakavuudella, niin tiedostojärjestelmien yhteensopimattomuus eri järjestelmissä lakkaa olemasta minkäänlainen ongelma. Eihän kannettavalla levyllä muutoinkaan voi olla mitään ainutkertaista dataa - sehän voi hävitä tai tiedot voidaan varastaa milloin hyvänsä.

Täysin samaa mieltä. Nyt puhuttiinkin ns. koti backupeista tai muista ei niin rahanarvoisita backupeista. Kunnon backupit pitää olla päivittäiset ellei jopa realiaikaiset ja tietenkin off-site backuppina. Juuri off-site tavoitteen toteutumisen vuoksi käytän ulkoistalevyä. Tässä tietysti päästään nopeasti siihen, että montako kymmentätuhatta euroa backupjärjejestelmiin halutaan investoida.

Esimerkiksi nykyinen palvelin hostausta hoitava operaattori ei meinannut millään ymmärtää ensin, kun sanoin että: "Samassa konesalissa palvelinten kanssa olevat backupit eivät kelpaa meille. Backupit pitää ottaa vähintään toiseen konesaliin." En sentään vaatinut jatkuvaa backuppia eri mantereelle. Googlen strategia muistaakseni sanoo että datan on oltava jatkuvasti 2 levyllä USA:ssa, 2 levyllä Euroopassa ja 1 levyllä Aasiassa. Siinä on mielestäni datan hajautus hoidettu kohtuullisesti.

Jälkimmäiseen varautuminen edellyttää sitten jo kryptausta, joka on sitten jo oma lukunsa - mutta pakko toteuttaa sekin, jos se on pakko toteuttaa.

Kuten varmaan huomasit, laittamassani esimerkissä data on vahvasti salattuna ulkoisella levyllä. (aes256)

Varmistukset on oma taiteenlajinsa kun ruvetaan puhumaan oikeasti arvokkaasta datasta. Aina välillä voi leikitellä erilaisilla kauhuskenarioilla. Mitäpä jos NYSE:n transaktiot viikonajalta katoaisivat taivaantuuliin.

Vieläkin nauran sille jätkälle, joka keksi varmistaa datat WTC tornista toiseen. Siihen kun SAN venyi juri sopivasti. Ehkäpä tavoitteena pitäisi olla toiselle mantereelle? Siksi otan kerran kuussa varmistukset amerikanmantereelle tiedoistani.

Tiedät varmaan miten usein backupit laiminlyödään. Kaikki niihin investoitu aika ja raha on hukkaanheitettyä, kunnes varmistuksia tarvittaisiin. Uskon että tälläkin foorumilla on monta käyttäjää joiden varmistukset eivät ole kunnossa. Muistakaa myös että ulkoistus ei takaa että tiedot ovat tallessa. Onko Gmail viestisi varmuuskopioitu? Kolmanteen osapuoleen luottaminen on riskikästä. Jos backupit otetaankin, niin koska olet viimeksi testannut niiden palauttamista? 99% ihmistä ei vaivaudu moiseen.

Monesti sanon käyttäjille jotka haluavat tietojen palautusta että:
1) Jos tiedot ovat arvokkaita, ota tietosi varmuuskopiosta.
2) Jos sinulla ei ole varmuuskopioita, tiedot eivät ole arvokkaita.
3) Voin mä ne teille sieltä levyltä todennäköisesti kaivaa, mutta tämä tulee teille kalliiksi.

Palataan takaisin aiheeseen, eli tiedostojärjestelmän valintaan.

[Ganymedes]

Oikeastaan kommenttini oli lähinnä alkuperäisen kysymyksen mukaan enkä sikäli lähtenyt näitä backup-kuvioita käsittelemään. Eikä se nytkään ole tarpeen, koska niitä on käsitelty edellä jo hyvin monipuolisesti.

Pointtini oli siis se, että kun tietojärjestelmä rakennetetaan siten kuin se yleensä rakennetaan, jää eri järjestelmien hyväksymien tiedostojärjestelmien ongelma ainoastaan näennäiseksi ongelmaksi.

Yksi lisäys tähän kuitenkin koska edellä otettiin esiin backupit laajemmin. Myöskään backup-levyjen tiedostojärjestelmä ei ole ongelma, koska backup-levyillä luonnollisesti käytetään sellaista tiedostojärjestelmää, joka kyseisellä palvelimella toimii ja josta palautukset saadaan järkevästi tehtyä.

Tässä tulee esiin yksi backuppien tärkeä ominaispiirre, joka joskus unohtuu. Se, että backupit on tehty ja ovat olemassa, on tietysti ensimmäinen ehto. Mutta käytännössä tämä ei riitä, vaan pitää olla myös mietitty, miten backupeista saadaan tiedot palautettua siinä virhetilanteessa, johon halutaan varautua. Tällä ajatuksella on siis vaikutusta myös valittuun tiedostojärjestelmään (ja esim. kryptaukseen).

Esimerkki: edellä esitetty WTC-torni-esimerkki on asian toisesta ääripäästä: Tällaisessa tilanteessa backupin palauttamisen kustannus ja sujuvuus eivät ole merkittäviä asioita ollenkaan  - riittää, että backupit todella ovat olemassa, palautuskustannuksista viis. Toisessa ääripäässä on backup, jolla varaudutaan esim. yksittäisen käyttäjän tekemään virheeseen, jolloin halutaan palauttaa monimutkainen järjestelmä virhettä edeltävään tilanteeseen, esim. edelliseltä päivältä, mahdollisimman helposti ja tuhoamatta kenenkään muun työtä backupin oton ja palautuksen välisenä aikana. Tällainen backup on todennäköisesti sovellusspecifinen backup jollakin levyllä, joka on serverin käytettävissä välittömästi.

[planetisti]

Hienoa, kiitoksia vastauksista! Itse olen kuitenkin amatööri tietoteknisissä asioissa, ja on aina hienoa nähdä, että vastauksissa on näkökulmia, mitä en olisi ikinä itse keksinyt.

Onko Linuxin NTFS-ajurit niin hyviä, mitä voisivat olla? Jos niiden luotettavuus (ja nopeus?) ovat samalla tasolla Windowsin kanssa, niin mikä ettei, voisihan sitä alkaa käyttämään.

Tiedonsiirto palvelimen ja clientin välillä ei varmaan ole pitkään aikaan usb3 tai firewire800 -tasoa.

[Ganymedes]

...
Onko Linuxin NTFS-ajurit niin hyviä, mitä voisivat olla? Jos niiden luotettavuus (ja nopeus?) ovat samalla tasolla Windowsin kanssa, niin mikä ettei, voisihan sitä alkaa käyttämään.

Tiedonsiirto palvelimen ja clientin välillä ei varmaan ole pitkään aikaan usb3 tai firewire800 -tasoa.

Joku muu osaa varmaan paremmin kommentoida NTFS:n hyvyyttä, mutta en ole ainakaan huomannut mitään varoituksia sen käytöstä Linux-maailmassa. Itse en käytä sitä Linuxilla - Windowsilla toki.

Eivät tietoverkot ole samantasoisia kuin paikalliset levyt. Harvassa asiassa sillä on kuitenkaan merkitystä tai jos käyttäjiä on useita, niin ei ole vaihtoehtoja.

Silloin kun paikallisesti tehdään jotakin kriittistä, niin serveriltä voi toki kopioida datasetin paikalliseksi, parempi käyttää paikallista levyä eikä ulkoista, työstää dataa ja palauttaa sen sitten työskentelyn jälkeen. Fiksut sovellukset tekevät näin tietysti automaattisestikin, jos tarpeen.

Joka tapauksessahan datan ON oltava alunperin serverillä ja se ON sinne kopioitava lopuksi. Edellä mainitut backupit tehdään kuitenkin vain serverin levyiltä, joten dataa ei voi olla siroteltuna epämääräisiin paikkoihin clienteilla. Se, että jokaista clientia varmistettaisiin keskitetysti on kyllä tuhoon tuomittu ajatus - sinullahan oli tässä pelissä aivan erilaisia koneitakin: windows, linux ja macit.

Tällainen kysymys, clientien varmistus automaattisesti tietoverkossa, on kyllä auki tällä foorumillakin, mutta yleisessä tapauksessa ajatus on mahdoton - tottakai erikoistapauksia aina voi löytyä missä tämä toimii, mutta voisi sanoa niinkin, että jos tätä pitää kysyä joltakin muulta että miten se tehdään, niin älä missään tapauksessa edes ajattele tekeväsi.

[planetisti]

Kun puhutaan multimediasta, niin tuo serveri ei ole tarpeeksi hyvä vaihtoehto suuren datamäärän takia. Siis pitää olla ulkoinen kovalevy, johon joutuu ilmeisesti valitsemaan ajasta ikuisuuteen jonkun suljetun tiedostojärjestelmän, ja toivoa, että homma toimii Linuxissa tyydyttävästi.

[Ganymedes]

Kun puhutaan multimediasta, niin tuo serveri ei ole tarpeeksi hyvä vaihtoehto suuren datamäärän takia. Siis pitää olla ulkoinen kovalevy
...

Miksi ihmeessä? En tiedä mitä tuo "multimediasi" tarkalleen tarkoittaa ja missä sitä käytetään, mutta jos puhutaan normaalitasoisesta äänestä ja kuvasta (erotuksena studiotasoisesta), niin mitä vikaa on esimerkiksi kotikäytössä:

- palvelinkotelo (alle 100 eur) johon saa 6-10 kpl, 2 TB:n SATA-II levyjä kiinni
- siihen joku emo, joka tukee RAIDia, valinta esim. RAID 5 tai 10

Tuo on jo vikasietoinen järjestelmä ja samanhintainen kuin vastaava määrä ulkoisia USB-levyjä (jotka ovat toki halpoja parhaimmillaan).

Tosin tässä pompattiin tiedostojärjestelmässä johonkin muuhun kuin mitä edellä mainittiin, mutta voihan tuon toteuttaa ilman RAIDia ja yksittäisillä ext4-tiedostojärjestelmillä varustetuilla levyilläkin - ihan yhtähyvin kuin ulkoisilla levyilläkin.

Tosin, jos kyseessä on jokin studio-juttu tai yleensäkään videoiden tuottamisjuttu, niin sitten varmaan pitää lisäksi tehdä muutakin.

[SuperOscar]

Kun puhutaan multimediasta, niin tuo serveri ei ole tarpeeksi hyvä vaihtoehto suuren datamäärän takia. Siis pitää olla ulkoinen kovalevy,

Onkohan USB-kiintolevy paljonkaan esim. gigaista lankaverkkoa nopeampi? Langattomassa verkossa juttu voi tietysti olla toinen.

[planetisti]

Tietysti jossain hamassa tulevaisuudessa meillä on mobiili gigainen laajakaista mukanamme kaikkialla. Siihen menee aikaa.

Tässä välillä ulkoinen kovalevy on ehdoton. Multimedia voi viedä paljon tilaa. Kaksikerroksinen DVD-levykin on jo vajaa 9 gigaa.

Lopulta on myös aina epävarmuus verkkoyhteyksien toimivuudesta. Jossain vaiheessa meillä on useita terabittejä avaimenrenkaassa mukanamme, jolloin kaikenlaisen datan jakaminen on helppoa, jos tiedostojärjestelmät ja formaatit ovat avoimia. Muussa tapauksessa ei voida olla varmoja toimivuudesta.

[Ganymedes]

...
Jossain vaiheessa meillä on useita terabittejä avaimenrenkaassa mukanamme, jolloin kaikenlaisen datan jakaminen on helppoa, jos tiedostojärjestelmät ja formaatit ovat avoimia. Muussa tapauksessa ei voida olla varmoja toimivuudesta.

Viitaten ensimmäiseen postiini ... sinä puhut nyt jostakin kertakäyttödatan mukana pitämisestä.

Sehän on helppoa, edullista ja nopeaa:

- helppoa: käytä järjestelmää joka toimii. Esim. Macissa jotakin, Linux mniläppärissä jotakin ja IPODissa jotakin muuta
- edullista: siirrettävät mediatkin ovat halpoja. Ei ole mitään erityistä syytä rajoittaa niiden lukumäärää.
- nopeaa: huolehdi siitä, että datat on järkevästi saatavilla jossakin keskitetyssä paikassa. Yksisuuntainen datan synkronointi on hyvin nopea toimenpide (rsync, robocopy jms järjestelmästä riippuen). Ulkoiset mediat ovat verrattain nopeita nekin.

Tällä viimeisellä kommentilla tarkoitin esim. seuraavaa käyttötilannetta:
- palvelimelle tulee uutta dataa 500 MB, sinne sun tänne, mutta periaatteessa jonnekin yhden päähakemiston "multimedia_data" alle
- lähiverkossa on windows-kone tai linux-kone, johon on kytketty 2 TB:n ulkoinen Firewire/USB-levy, jossa on vanha tilanne "multimedia_data" hakemistosta

- synkronoidaan client-kone. Se kestää e.m. tapauksessa luokkaa 5 minuuttia ja tapahtuu "yhtä nappia painamalla" (ohjeita tarvittaessa). Sillä mitä tiedostojärjestelmiä edellä käytetään palvelimella tai client-koneilla, ei ole sinänsä mitään merkitystä - kunhan vain toimivat siinä koneessa missä ne ovat kiinni (esim. FAT32 EI toimi jos yksittäiset tiedostot ovat yli 4 GB ja muita sellaisia hyvin tunnettuja, rajoituksia). Synkronointi korjaa tässä senkin, haluttaessa, että edellä tarkoitetulla client-koneella saattaa olla tahattomia muutoksia dataan, jotka synkronoinnissa nyt korjaantuvat.

[veekoo]

- palvelinkotelo (alle 100 eur) johon saa 6-10 kpl, 2 TB:n SATA-II levyjä kiinni
- siihen joku emo, joka tukee RAIDia, valinta esim. RAID 5 tai 10

Eipä taida emolla tarvita RAID-tukea. Riittää vaan että siellä löytyy riittävästi SATA-liittimiä. Raid-tehdään sitten Linuxilla. Jostain halpojen emojen feikki-raidista ei ole linuxissa mitään hyötyä (jos ei ehkä haittaakaan).

Eri asia on tietysti sitten RAID-SATA-liityntäkortit, jotka tekevät aidosti RAIDIA raudalla. Noita ei kuitenkaan taida löytyä harrastelijabudjetilla, mutta käytetään aktiivisesti serveripuolella.

[planetisti]

Viitaten ensimmäiseen postiini ... sinä puhut nyt jostakin kertakäyttödatan mukana pitämisestä.

No en mielestäni. Esim. kuljettaisin omaa musiikkikokoelmaa (ja muutakin dataa, jonka olen haluamallani tavalla järjestänyt) mieluusti mukanani, jotta esim. kaverilla voidaan soittaa jotain omasta valikoimastani. Toki data pitää olla jossain muuallakin, esim. kotikoneessa.

Sehän on helppoa, edullista ja nopeaa:

- helppoa: käytä järjestelmää joka toimii. Esim. Macissa jotakin, Linux mniläppärissä jotakin ja IPODissa jotakin muuta
- edullista: siirrettävät mediatkin ovat halpoja. Ei ole mitään erityistä syytä rajoittaa niiden lukumäärää.
- nopeaa: huolehdi siitä, että datat on järkevästi saatavilla jossakin keskitetyssä paikassa. Yksisuuntainen datan synkronointi on hyvin nopea toimenpide (rsync, robocopy jms järjestelmästä riippuen). Ulkoiset mediat ovat verrattain nopeita nekin.

Ei se mikään triviaalijuttu tunnu olevan, jos tässä nyt on konsensus että Windowsin oma NTFS on itse asiassa yleisesti toimivin tiedostojärjestelmä. Onhan tuo Linuxin kannalta epäkelpo tilanne.

[retu]

Ei voi olla noin vaikeeta. Hommaa vaikka Buffalo Linkstation Mini tms.

• Ei tarvitse ruveta omaa palvelinta rakentamaan.
• Ei tarvitse kärsiä NTFS/FAT systeemeistä.
• Tuota kuskaillessa ei tule heiveröisemmällekään kaverille ryhtivikaa.
• Raid 1 mahdollisuus.
• Multimediahärpäkkeille on DLNA, iTunes, bittorrent, jne. tuki.

[planetisti]

Ei voi olla noin vaikeeta. Hommaa vaikka Buffalo Linkstation Mini tms.

• Ei tarvitse ruveta omaa palvelinta rakentamaan.
• Ei tarvitse kärsiä NTFS/FAT systeemeistä.
• Tuota kuskaillessa ei tule heiveröisemmällekään kaverille ryhtivikaa.
• Raid 1 mahdollisuus.
• Multimediahärpäkkeille on DLNA, iTunes, bittorrent, jne. tuki.

Kovaa kamaa! Jos oikein ymmärrän, niin tuossa on oletuksena XFS tiedostojärjestelmä jonka Ubuntu osaa suoraan, eli tuon kiintolevyn saa vaikka Nautilukseen kirjanmerkiksi. Windowsin ja OSX:n kanssa joutuu kuitenkin asentamaan ohjelman, jotta tuota voi käyttää. Onkohan mahdollista pistää tuota suoraan verkkopiuhalla koneeseen ja lukea/kirjoittaa tiedostoja ilman erillisiä ohjelmia? Entä onkohan XFS:n kanssa ongelmia, jos käyttää 32 bittistä ja 64 bittistä Linux-clienttiä sekaisin? En olekaan tutustunut näihin NAS-ratkaisuihin ennen.

[Tha-Fox]

Ei voi olla noin vaikeeta. Hommaa vaikka Buffalo Linkstation Mini tms.

• Ei tarvitse ruveta omaa palvelinta rakentamaan.
• Ei tarvitse kärsiä NTFS/FAT systeemeistä.
• Tuota kuskaillessa ei tule heiveröisemmällekään kaverille ryhtivikaa.
• Raid 1 mahdollisuus.
• Multimediahärpäkkeille on DLNA, iTunes, bittorrent, jne. tuki.

Kovaa kamaa! Jos oikein ymmärrän, niin tuossa on oletuksena XFS tiedostojärjestelmä jonka Ubuntu osaa suoraan, eli tuon kiintolevyn saa vaikka Nautilukseen kirjanmerkiksi. Windowsin ja OSX:n kanssa joutuu kuitenkin asentamaan ohjelman, jotta tuota voi käyttää. Onkohan mahdollista pistää tuota suoraan verkkopiuhalla koneeseen ja lukea/kirjoittaa tiedostoja ilman erillisiä ohjelmia? Entä onkohan XFS:n kanssa ongelmia, jos käyttää 32 bittistä ja 64 bittistä Linux-clienttiä sekaisin? En olekaan tutustunut näihin NAS-ratkaisuihin ennen.

Ymmärtääkseni tuohon pääsee Windowsissa käsiksi liittämällä sen esim. verkkoasemaksi ja Macissakin on se oma toimintonsa, olikohan joku "yhdistä palvelimeen" tai vastaava. Ei siis mielestäni vaadi mitään erityissoftia.

[Ganymedes]

Nuo ovat verkkolevyjä - tarkoittaa sitä, että samassa purkissa on palvelin ja levy. Sitä käytetään verkkoasemana eli sama kuin palvelin jossa on levyjä kiinni - erona vain se, että palvelin on rajoittunut vain tähän yhteen käyttöön ja sikäli mukana kuljetettava.

Näiden kanssa voi tulla omat pulmansa käyttäjien hallinnassa ja synkronoinnissa muiden koneiden kanssa. Tuollaisessa yksinkertaisessa käytössä toimivat sinänsä suoraan riippumatta clientin käyttöjärjestelmästä.

Tämä on hyvä ratkaisu client-päähän, jos oikeasti on tarvetta heitellä samaa levyä eri järjestelmistä toiseen. Tämä on myös jonkin verran halvempaa kuin hankkia eri järjestelmiin oma levynsä.

Edellä esitettyä palvelintahan nämä levyt eivät tietenkään korvaa, jos ovat liikuteltavassa käytössä, mutta kotikäytössä näistä levyistä voi tehdä "sen palvelimen". Näiden käytössä oikean serverin korvikkeena on omat hyvät puolensa ja selvät rajoituksetkin.

[planetisti]

Ymmärtääkseni tuohon pääsee Windowsissa käsiksi liittämällä sen esim. verkkoasemaksi ja Macissakin on se oma toimintonsa, olikohan joku "yhdistä palvelimeen" tai vastaava. Ei siis mielestäni vaadi mitään erityissoftia.

Linkstationin manuaalissa sivulla 51 lukee XFS-tiedostojärjestelmän kohdalla: disadvantages: you cannot read data by directly connecting to a PC.

Edellä esitettyä palvelintahan nämä levyt eivät tietenkään korvaa, jos ovat liikuteltavassa käytössä, mutta kotikäytössä näistä levyistä voi tehdä "sen palvelimen". Näiden käytössä oikean serverin korvikkeena on omat hyvät puolensa ja selvät rajoituksetkin.

Varmasti näin, mutta tuollainen helposti liikuteltava verkkolevy taitaa olla kaikkein dynaamisin ratkaisu - vaikka vaatiikin ulkoisen virtalähteen.