Yksilösuoritus on tärkeetä että jokaine havaitsee virheet itse eikä luota että muut havaitsee ne.
Mutta kouluissa on se vika että vasta ylä-asteella pitäisi alkaa kiinnittämää huomiota kirjoitusvirheisiin.
Ala-asteella kun tartutaan kirjoitusvirheisiin aiheuttaa se tilanteen että lapsi ei enää halua ilmaista itseään koska pelkää tekevänsä virheitä. Se tappaa luovuuden ja painostaa lapsen ilmaisutaitoja. Myöhemmissä vaiheissa oikeinkirjoitus voidaan helposti opettaa kun nuori ei pelkää itseilmaisua. Muodostuu päinvastainen tilanne että nuori haluaakin oppia ilmaisemaan itseään paremmin ja oppii kieliopilliset asiat paremmin. Tuo ei kuitenkaan tarkoita että sitä ei opetettaisi vaan että niihin ei puututtaisi kärkkäästi vaan opetetaan kärsivällisesti ohjaten luopumaan virheistä ilman että lapsi pelästyy virheiden tekoa.
Nykyiset koulutukset tappavat luovuuden ja luovat valtaosasta väkeä ihmisiä jotka ovat kuin lampaita jotka eivät uskalla olla väärässä tai tehdä virheitä koska siitä on aikasemmin rangaistu. Mitään uusia ajatuksia ei tule kun ensimmäiseksi on mielessä "en saa olla väärässä" jolloin pelataan varman päälle eikä kokeilla.
http://www.ted.com/talks/ken_robinson_says_schools_kill_creativity.htmlSanotaan että lapsi on paras keksijä koska ei tiedä että mikä on mahdotonta. Mitä enemmpän saa päähänsä tietoa tulee sieltä enemmän rajoitteita ja perusteluja miksi asiat on mahdottomia, sen sijaan että olisi rohkeutta ja luovuutta kokeilla pääseekö ongelmista ylitse mitä muut eivät ole aikoinaan päässeet.
Tämä on myös open sourcen perusideoita että kun kuka tahansa näkee miten se softan koodi toimii, voi joku keksiä miten tehdä se paremmin tai ovelammin välttäen jotain muita ongelmia. Miljoonasta silmäparista löytyy aina tuhansia jotka osaa parannella olemassa olevaa koodia mutta eivät osaa luoda koodia alunperin vaan ainoostaan parannella muiden koodia.
Open sourcen kehitystyökaluilla kuten GIT avulla voidaan tehdä useampaa erilaista kokeilua yhtä aikaa ja napsia aina parhaimmat osat yhteen.
Linuxin vahvuus on sen distrojen lukumäärässä mutta myös se heikkous (
http://www.ted.com/talks/barry_schwartz_on_the_paradox_of_choice.html). Jokaista distroa voidaan vääntää juuri tiettyihin tarkoituksiin ja testata niissä sen tietyn alueen tarvitsemia ominaisuuksia. Ne mitkä havaitaan hyväksi otetaan mukaan muihinkin jos ne toimii muilla alueilla.
Jos yksi ryhmä työskentelee tekstinkäsittelynparissa ja toinen ryhmä taulukkolaskennan parissa ja kolmas diashow sovelluksen parissa niin kolme ryhmää tekee paremmin töitä kuin yksi ryhmä joka työskentelee jokaisen kolmen eri osan parissa vuorotellen ja aina kolmas osa koko ryhmästä on oikeasti aktiivisesti kiinnostuneita sen hetkisestä työstä eikä kaikki. Kolmessa ryhmässä kaikissa on aina täysin kiinnostuneita tekijöitä ja työ tapahtuu yhtä aikaa.
LibreOffice tulee olemaan parannus kun päästää eroon sunin ja microsoftin painostuksista ja päästää kokeilemaan vapaammin ideoita ja yhdistelmeään niitä miten tarvitaan. Ilman että joku on sanomassa että niin ei saa tehdä.
Sitten distrojen tekijät saakin napsia parhaimpia ominaisuuksia koko LibreOffice projektista ja testata niitä omilla innokkailla käyttäjillään ja tarjota samaa aikaa vakaata versiota jotka vain haluaa vakautta. Ja kymmenet distrot sitte tekee erilaisia kokonaisuuksia ja tarjoilee niitä niin sieltä tulee niin monipuolista tietoa että mikä toimii ja mitä tarvitaa mitä ei voisi yhdessä paikassa vaan päättää.
