ubuntu,kubuntu vai mikä

[SuperOscar]

vaikka makuasioista tunnetusti voi vain kiistellä. 

Mutta kuten tuolla ylempänä jo sanoin, minusta käytettävyys ei ole puhtaasti makuasia vaan se koostuu asioista, jotka voidaan todella osoittaa.

Ubuntu ja Xubuntu ovat käyttökelpoisimpia tavallsille käyttäjille.

Koska...?

Kubuntu eli ennen kaikkea KDE4 Plasma Desktop, on oletusasennuksena hidas, sekava ja epäergonominen.

a) Hitaus: Ainoastaan pikkukannettavassani (Samsung N140) jouduin luopumaan KDE:stä sen takia, että se olisi ollut hitaampi. Muissa koneissa en ole havainnut eroja suuntaan enkä toiseen, etenkään käytössä.

b) Sekava, koska...? Itse asiassa Gnomen, KDE:n ja Xfce:n (LXDE:stä en tiedä) oletusasennukset ovat niin samanlaisia, että on vaikea löytää niistä merkittävää eroa suuntaan tai toiseen. Tunnetuin lienee se, että Gnomessa oletuksena on sekä paneeleja että ”päävalikoita” moninkertainen määrä muihin ympäristöihin verrattuna.

c) Epäergonominen, koska...? Minusta ergonomisuus jos mikä puoltaa KDE:tä. Gnome on fiksattu sellaiseksi kuin se on: pienikin muutos saattaa vaatia sen Windowsin rekisterieditorin kaltaisen työkalun käyttöä, jos silläkään saa mitään aikaiseksi. Nimenomaan ja vain KDE:ssä järjestelmän saa toimimaan tavalla, joka tukee monia työskentelytapoja – eikä se ole edes vaikeaa.

[Eesaurus]

Ja Windows helpoin

Kun Ubuntusta tuli valtadistro, Gnomesta tuli valtaympäristö. Ihmiset pitävät helppona sitä, mitä heille ensiksi tarjotaan.

Noniinno, kaikki vaikuttaa tietysti kaikkeen, myös kokemukset muista käyttiksistä/työpöytäympäristöistä jne, mutta itse en pistäisi kaikkea sen logiikan piikkiin.

Mutta enivei, hyvä vaan, että on työpöytävaihtoehtoja.  

[Jallu59]

vaikka makuasioista tunnetusti voi vain kiistellä. 

Mutta kuten tuolla ylempänä jo sanoin, minusta käytettävyys ei ole puhtaasti makuasia vaan se koostuu asioista, jotka voidaan todella osoittaa.

[/quote]
KickOff-valikossa joutuu klikkaamaan useammin hiirellä halutun ohjelman käynnistämiseksi. Sama koskee ohjelmaluetteloita. Työpöydällä lojuvat minityöpöydät aivät ainakaan selvennä kuvaa.

Ubuntu ja Xubuntu ovat käyttökelpoisimpia tavallsille käyttäjille.

Koska...?

Selkeimmät, puumaiset valikot ja täysi palvelutarjonta.

Kubuntu eli ennen kaikkea KDE4 Plasma Desktop, on oletusasennuksena hidas, sekava ja epäergonominen.

a) Hitaus: Ainoastaan pikkukannettavassani (Samsung N140) jouduin luopumaan KDE:stä sen takia, että se olisi ollut hitaampi. Muissa koneissa en ole havainnut eroja suuntaan enkä toiseen, etenkään käytössä.

Tuo KickOff-valikon rakennus kestää huomattavan kauan ennen kuin KDE:llä pystyy käynnistämään mitään.

b) Sekava, koska...? Itse asiassa Gnomen, KDE:n ja Xfce:n (LXDE:stä en tiedä) oletusasennukset ovat niin samanlaisia, että on vaikea löytää niistä merkittävää eroa suuntaan tai toiseen. Tunnetuin lienee se, että Gnomessa oletuksena on sekä paneeleja että ”päävalikoita” moninkertainen määrä muihin ympäristöihin verrattuna.

Tuo KickOff-valikko juuri piilottaa ohjelmia rasittavasti monen klikkauksen taakse ja selaaminen on paljon hankalampaa.

c) Epäergonominen, koska...? Minusta ergonomisuus jos mikä puoltaa KDE:tä. Gnome on fiksattu sellaiseksi kuin se on: pienikin muutos saattaa vaatia sen Windowsin rekisterieditorin kaltaisen työkalun käyttöä, jos silläkään saa mitään aikaiseksi. Nimenomaan ja vain KDE:ssä järjestelmän saa toimimaan tavalla, joka tukee monia työskentelytapoja – eikä se ole edes vaikeaa.

Epäergonomisuutta kaikki edellä mainittu: hitaus. paljon klikkauksia, asioita enemmän piilossa, sekava työpöytä, ... .
Nyt puhutaan nimenomaan työpöydistä oletusasennuksina ja peruskäyttäjille. KDE:ssä on kyllä enemmän säätöruuveja oletuksena tyrkyllä, mutta ei peruskäyttäjät niihin juurikaan koske. Me säätäjät saamme vaikka perunasta haluamamme näköisen KDE 3.5 oli hyvä, KDE4 on huonompi, ennen kaikkea hankalampi.

T:Jallu59

[SuperOscar]

KickOff-valikossa joutuu klikkaamaan useammin hiirellä halutun ohjelman käynnistämiseksi.

Okei, sovellusvalikon pakkonapsautteluista en minäkään pidä (ja muistan niistä mussuttaneeni KDE4:n ollessa ihan uusi). Tosin valikon saa nopeasti vaihdetuksi ”perinteiseksi”, KDE3-maiseksi, jolloin se on samankaltainen kuin Gnomessa kuin Xfce:ssä, mutta uusi valikko on noita napsautuksia lukuun ottamatta parempi. Sinänsä sen koodaajien mietteitä on vaikea ymmärtää. Siirtyminen välilehdeltä toiselle on mahdollista napsautuksitta – miksei siis valikkorakenteen selaus?

Napsautuksilta välttyy myös sijoittamalla yleisimmin käyttämänsä ohjelmat suosikkinäkymään.

Työpöydällä lojuvat minityöpöydät aivät ainakaan selvennä kuvaa.

Tarkoitatko kansionäkymää vai mitä? En tykännyt minäkään siitä alkuun, mutta se on itse asiassa varsin pätevä. (Yhtä hyvin voisi niin Gnomea kuin Windowsia moittia siitä, että kun työpöydältä lähtee selaamaan kansiorakennetta, jostain yhtäkkiä löytyy rekursiivisesti... Työpöytä!)

Sinulle sopisi nähtävästi siduxin oletusnäkymä, jossa K-valikko on vanhaa mallia ja työpöytäkin käyttää kansionäkymää. Minusta sen valinta oletusnäkymäksi on kuitenkin vähän turhaa historiaan (ja Gnome-käyttäjiin?) katsomista. KDE on jo mennyt menojaan toiseen suuntaan.

[kuutio]

vaikka makuasioista tunnetusti voi vain kiistellä.  

Mutta kuten tuolla ylempänä jo sanoin, minusta käytettävyys ei ole puhtaasti makuasia vaan se koostuu asioista, jotka voidaan todella osoittaa.

KickOff-valikossa joutuu klikkaamaan useammin hiirellä halutun ohjelman käynnistämiseksi. Sama koskee ohjelmaluetteloita. Työpöydällä lojuvat minityöpöydät aivät ainakaan selvennä kuvaa.

Ubuntu ja Xubuntu ovat käyttökelpoisimpia tavallsille käyttäjille.

Koska...?

Selkeimmät, puumaiset valikot ja täysi palvelutarjonta.

Kubuntu eli ennen kaikkea KDE4 Plasma Desktop, on oletusasennuksena hidas, sekava ja epäergonominen.

a) Hitaus: Ainoastaan pikkukannettavassani (Samsung N140) jouduin luopumaan KDE:stä sen takia, että se olisi ollut hitaampi. Muissa koneissa en ole havainnut eroja suuntaan enkä toiseen, etenkään käytössä.

Tuo KickOff-valikon rakennus kestää huomattavan kauan ennen kuin KDE:llä pystyy käynnistämään mitään.

b) Sekava, koska...? Itse asiassa Gnomen, KDE:n ja Xfce:n (LXDE:stä en tiedä) oletusasennukset ovat niin samanlaisia, että on vaikea löytää niistä merkittävää eroa suuntaan tai toiseen. Tunnetuin lienee se, että Gnomessa oletuksena on sekä paneeleja että ”päävalikoita” moninkertainen määrä muihin ympäristöihin verrattuna.

Tuo KickOff-valikko juuri piilottaa ohjelmia rasittavasti monen klikkauksen taakse ja selaaminen on paljon hankalampaa.

c) Epäergonominen, koska...? Minusta ergonomisuus jos mikä puoltaa KDE:tä. Gnome on fiksattu sellaiseksi kuin se on: pienikin muutos saattaa vaatia sen Windowsin rekisterieditorin kaltaisen työkalun käyttöä, jos silläkään saa mitään aikaiseksi. Nimenomaan ja vain KDE:ssä järjestelmän saa toimimaan tavalla, joka tukee monia työskentelytapoja – eikä se ole edes vaikeaa.

Epäergonomisuutta kaikki edellä mainittu: hitaus. paljon klikkauksia, asioita enemmän piilossa, sekava työpöytä, ... .
Nyt puhutaan nimenomaan työpöydistä oletusasennuksina ja peruskäyttäjille. KDE:ssä on kyllä enemmän säätöruuveja oletuksena tyrkyllä, mutta ei peruskäyttäjät niihin juurikaan koske. Me säätäjät saamme vaikka perunasta haluamamme näköisen KDE 3.5 oli hyvä, KDE4 on huonompi, ennen kaikkea hankalampi.

Et ilmeisesti pidä kickoff-valikosta?

Kickoff ei ole kuitenkaan ole sama asia kuin KDE4.

Itsekään en käytä Kickoffia (Lancelot on mielestäni huomattavasti mietitympi), mutta ainakin läppärikäytössä ilman hiirtä Kickoff ja Krunner ovat monin verroin hiiren liikuttelua vaativia puuvalikkoja nopeampia ja tehokkaampia. Ja tosiaan sen puuvalikonkin saa käyttöön kahdella hiiren klikkauksella.

[Tha-Fox]

Jos asennuslevyltä haluat testata erilaisia nettivideoita, voi mennä säätämiseksi. Aika pitkälle luulisi pääsevän, kun käynnistää levyltä ja asentaa paketin ubuntu-restricted-extras. Mutta jos haluat vielä Sunin oman Javan ja Yle Arenan, Mtv 3:n Katsomon jne. toimimaan, voi joutua virittelemään vielä lisää.

[shelby]

Miulla on toisella levyllä Ubu ja toisella Kubu. Saa valita sitten mieleisensä, mitä käyttää. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Kubussa vaan miusta sekavammat haut ohjelmille. Ubun synaptic helpompi. Sitten muut jutskat on ulkoisella levyllä, kuvat musiikki yms. Tikulla varmuuskopiot sit.

[Timo Virtanen]

En tiedä miten tämä "GNOME-KDE maaottelu" auttaa  juliuzta.
Itse kysymyksiin muutama vastaus. Mint lienee helpoin ratkaisu, mutta hieman raskaampi kuin *buntut. Kaikissa kokeilemissani X/K/Ubuntun meseohjelmissa yhteydenpito winsu meseen toimii OK. Laitat vain ne tilitiedot oikein asetuksiin. Youtubesta voit ladata esimerkiksi Firefoxin Downloadhelperilla mitä haluat.  Eri työpöytäympäristöjen testaamiseen suosittelen muistitikulle asennettua linuxia, jossa on asennuksen yhteydessä määritelty tallennustilaa. Tähän tallennustilaan voit tallentaa esim. ajureita, meseasetukset, kuvia ja muita dokumentteja, yms. Testaile kaikessa rauhassa ja etsi itsellesi miellyttävin työpöytäympäristö.  terveisin Timo
 

[aku506]

Tarkoitatko kansionäkymää vai mitä? En tykännyt minäkään siitä alkuun, mutta se on itse asiassa varsin pätevä. (Yhtä hyvin voisi niin Gnomea kuin Windowsia moittia siitä, että kun työpöydältä lähtee selaamaan kansiorakennetta, jostain yhtäkkiä löytyy rekursiivisesti... Työpöytä!)

Miten niin? Winukassahan se menee hullusti, muttei Gnomessa...

[qwertyy]

Itse olen käytellyt Windowseja pitkään ja olen hiukan yllättynyt siitä, että suurin osa tuntuu pitävän Gnomea Windowsia eniten muistuttavana. Itse pidin siirtymässäni Gnomea kovin erilaisena ja KDE taas muistutti mielestäni selkeästi enemmän Windowsia paneeleineen ja hierarkioineen.

[SuperOscar]

Itse pidin siirtymässäni Gnomea kovin erilaisena ja KDE taas muistutti mielestäni selkeästi enemmän Windowsia paneeleineen ja hierarkioineen.

Kyse on siitä, mitä tarkoitetaan sillä, että ”X muistuttaa Windowsia”.

Kun joskus kyselin asiaa täällä, paljastui, että jotkut ajattelevat KDE:n muistuttavan enemmän Windowsia lähinnä yhdestä syystä: KDE:n tyypillisessä oletusjärjestelyssä on käytössä yksi paneeli näytön alalaidassa, K-valikko on sijoitettu sen vasempaan reunaan, tehtäväpalkki keskelle ja ilmoitusalue oikeaan reunaan – mikä muistuttaa Windowsin järjestelyä aina 95:sta alkaen. Gnomessa taas on yleensä kaksi paneelia, ylhäällä ja alhaalla, ja yksittäisen valikkopainikkeen sijaan yläpaneelissa kolme erillistä valikkoa – mikä taas on olevinaan ”erilaista”.

Tämä on kuitenkin hyvin pinnallinen tapa vertailla: kyse on tässä vain siitä, miltä asiat ensikatsomalta näyttävät. Järkevämpää on vertailla sitä, miten ympäristössä toimitaan ja miten asioihin voi vaikuttaa. Näissä Gnome on vahvasti windowsmaisempi: ympäristö on niin kuin on, eikä käyttäjällä ole mahdollisuutta sitä muuksi muuttaa. KDE:n taas saa toimimaan niin kuin haluaa, koska kaikkeen voi vaikuttaa.

[qwertyy]

Toki KDE on huomattavasti helpommin muokattavissa, mutta oletuksena ja valikkojen rakennekin muistuttaa minusta huomattavasti enemmän Windowsia KDE:ssä. Eihän Gnomessa esimerkiksi pääse suoraan käynnistysvalikosta ohjauspaneeliin ja muuttelemaan järjestelmäasetuksia. Lähellä ollaan toki, mutta silti mielestäni KDE muistuttaa hierarkioineen enemmän Windowsia kuin Gnome. Varsinkin perinteinen KDE-valikko muistuttaa mielestäni huomattavasti Windowsin käynnistysvalikkoa ja asetusten muuttaminenkin esim. ulkonäön mukaan on lähempänä KDE:ssä kuin Gnomessa, eli en tarkoita pelkkää alapalkkia ja sen järjestystä. Joskus tuntuu siltä, että KDE-käyttäjille särähtää korvaan jos joku sanoo sen muistuttavan enemmän Windowsia kuin Gnomen, mutta mielestäni tämä ei ole mikään huono asia.

Kaikissa on puolensa. Gnome on ihan ok, mutta omaan makuun liikaakin mentaliteetillä "tyhmälle käyttäjälle, jonka ei tarvitse edes halutessaan päästä muokkaamaan mitään". Juu tiedän voi Gnomeakin muokata, mutta se on hiton vaikeaa vrt. KDE

[SuperOscar]

silti mielestäni KDE muistuttaa hierarkioineen enemmän Windowsia kuin Gnome.

”Hierarkioineen”? Mitä se tässä tarkoittaa? Ohjelmavalikoiden rakenne on minusta KDE:ssä ja Gnomessa hyvin samanlainen; suurin huomaamani ero on, että KDE:ssä pääteohjelma on sijoitettu Järjestelmät-kohtaan, Gnomessa Apuohjelmiin (kuten Windowsissa ).

[qwertyy]

”Hierarkioineen”? Mitä se tässä tarkoittaa?

Sitä juuri, mutta hiukan syvällisemmin kuin ohjelmavalikoiden rakenteineen. Kaikkine oletusplasmoidien oikean hiiren korvalla valittavine valikoineen, asetusten löytymispaikkoineen, oletusohjelmineen, asetusten samankaltaisuuksia katsottaessa mm. fonttien muuttamiset, resoluution muuttamiset yms. löytyvät mielestäni loogisemmin jos on ennen käyttänyt Windowsia. Lyhyesti ohjelmat, sekä rakenteet.

Mutta, mutta. Tästä päästääkin siihen, että näistä keskusteltaessa mielipiteet todellakin taitaa olla subjektiivisia kuten jo joku mainitsi aiemmin. En siis todellakaan pidä Gnomea mitenkään vaikeana tai logiikattomana, mutta kun tämän ketjun loppuaiheena on ollut aiheen katselu Windowsista Linuxin työpöytäympäristöön, niin siinä suhteessa mielestäni KDE muistuttaa huomattavasti enemmän Windowsia. En siis puhu nyt lainkaan liittymien muokattavuudesta tai yleisestä "loogisuudesta". Toki KDE:ssä on rujosti enemmän optioita työpöydän muutteluun kuin Windowsissa, jonka taas muistuttaa enemmän Gnomea sen suhteen, että muutteluun vaaditaan enemmän paneutumista ja ehkä jopa ulkopuolisia ohjelmia jos hommasta haluaa helpomman, mutta se on taas sitten eri aihe se.

Se miten halutut toiminnot ja ominaisuudet löytyy out-of-box asennuksen jälkeen, niin mielestäni Windowsista siirryttäessä KDE:n vastaavuudet löytyy helpommin.

En kai nyt onnistuntu nostamaan mitään flamebaittia kun tulin sanomaan, että KDE muistuttaa enemmän Windowsia kuin Gnome?

[SuperOscar]

Kaikkine oletusplasmoidien oikean hiiren korvalla valittavine valikoineen, asetusten löytymispaikkoineen, oletusohjelmineen, asetusten samankaltaisuuksia katsottaessa mm. fonttien muuttamiset, resoluution muuttamiset yms. löytyvät mielestäni loogisemmin jos on ennen käyttänyt Windowsia.

Tähän on paha äkkiseltään sanoa mitään, varsinkaan kun en vieläkään ihan ymmärrä, mitä ajat takaa Kontekstivalikoiden rakennettahan säätelee (kaikissa mainituissa järjestelmissä) ennen kaikkea se, että ne ovat kontekstivalikoita: toisin sanoen niistä odottaa löytyvän sellaisia toimintoja, jotka liittyvät kyseiseen objektiin. Jollei Gnomessa näin ole, silloinhan se toimii vain väärin.

”Asetusten löytymispaikka” sitten... Tarkoitatko, että kun KDE-ohjelmissa varsin usein on Asetukset-niminen ensimmäisen tason valikko, se on jotenkin ”windowsmaista”? En muista, että se olisi Windowsissa ollut kovin tavallista. Muistikuvani mukaan Windows tässä(kin) muistuttaa pikemmin Gnomea: ohjelman asetukset löytyvät holtittomasti milloin mistäkin.

Mitä ovat ”asetusten samankaltaisuudet”? Jos poimitaan yksi esimerkeistäsi, resoluution muuttaminen: Windowsissa se tapahtuu yleensä ottamalla työpöydän kontekstivalikosta Ominaisuudet ja siirtymällä dialogissa resoluutio-lehdelle. Näin sitä ei tehdä KDE:ssä sen paremmin kuin Gnomessakaan, vaan kummassakin on mentävä erilliseen säätömoduuliin. KDE ja Gnome muistuttavat siis siinä enemmän toisiaan kuin kumpikaan Windowsia.

En kai nyt onnistuntu nostamaan mitään flamebaittia kun tulin sanomaan, että KDE muistuttaa enemmän Windowsia kuin Gnome?

Et ainakaan minun puolestani. Olen vain aina yrittänyt tajuta, mitä ihmiset tuollaisella väitteellä tarkoittavat, kun kaikki todisteisto puhuu päinvastaista.

Sitä en tiedä, kumpi ympäristö on siirtyjälle helpompi. Aika moni tuttava on siirtynyt sujuvasti Windowsista (yleensä 2000 tai XP) Ubuntuun (ts. Gnomeen); KDE-lähtöiset kokeilijat ovat syystä tai toisesta olleet harvemmassa ja muistaakseni kaikki sen verran nörttejä, etteivät käy testistä.

[Teho]

KDE-lähtöiset kokeilijat ovat syystä tai toisesta olleet harvemmassa ja muistaakseni kaikki sen verran nörttejä, etteivät käy testistä.

Eiköhän vähäisten KDEllä alottavien määrä johdu siitä, että harva distro tarjoaa sitä oletus työpöytäympäristönä, jos Ubuntu vaihtaisi Gnomesta KDEen tilanne kääntyisi päinvastaiseksi.

Uskallan myös väittää, että jos alottelijalta kysytään muutaman tunnin käyttökokemuksella että kumpi on enemmän Windowsmainen Gnome vai KDE, vastaus olisi lähes aina KDE. Sillä, että onko konsoli sitten apuohjelmissa vaiko järjestelmä valikossa, ei ole mitään merkitystä - sitä kun nyt ei peruskäyttäjä koskaan Windowsissa hyödynnä. Voisin myös kuvitella, että windows käyttäjälle KDEn järjestelmän asetukset tuntuisivat tutummilta kuin Gnomen Järjestelmä pudotusvalikko. Ja nyt jos puhutaan Ubuntusta, niin suljeym. näppäiden siirtyminen vasemmalle tuo varmasti alussa hämmennystä; Vanilla Gnome nyt olisi alottelijalle aivan liikaa - muista syistä, kokeilkaa.

[qwertyy]

KDE-lähtöiset kokeilijat ovat syystä tai toisesta olleet harvemmassa ja muistaakseni kaikki sen verran nörttejä, etteivät käy testistä.

Eiköhän vähäisten KDEllä alottavien määrä johdu siitä, että harva distro tarjoaa sitä oletus työpöytäympäristönä, jos Ubuntu vaihtaisi Gnomesta KDEen tilanne kääntyisi päinvastaiseksi.

Aivan samaa mieltä.

”Asetusten löytymispaikka” sitten... Tarkoitatko, että kun KDE-ohjelmissa varsin usein on Asetukset-niminen ensimmäisen tason valikko, se on jotenkin ”windowsmaista”?

En todellakaan, vaan tuossakin on taas yksi yhtäläisyys. Vaan alat selailemaan asetuksista yleensä ottaen melkein sama mihin ohjelmaan vertaat, niin esim. tuolta asetuksista löytyvät välilehdet muistuttavat huomattavasti enemmän KDE:ssa Windowsin tyyliä kuin Gnomessa. Kuten jo mainitsin, niin esimerkkinä tuo fonttien vaihto. Jos annettaisiin Windows siirtymää tekevälle Gnome ja KDE testiin, niin väitän että KDE:lla käyttäjä lähtisi hakemaan oikeammasta suunnasta valintoja kuin Gnomella. Minusta Gnomen järjestelmävalikot eivät muistuta Windowsia lainkaan. Mielestäni Windowsin asetukset eivät ole lähellekään niin ripoteltuna sinne tänne mitä sinä taas väität ja jos taas toisaalta olet tuota mieltä, niin silloin vasta Gnome poikkeaakin jo perusrakenteeltaan Windowsista rajusti jos katsotaan pelkästään järjestelmän asetuksiin liittyviä toimintoja. Gnomessahan ne on ympätty kaikki kahden valikon alle. Windowsissa taas useamman (lue useamman kuin kahden) ja näin on mielestäni KDE:ssakin.

Mutta jos pidät minun mielipidettä jotenkin vääränä, niin ei siinä mitään. Nyt ainakin allekirjoitan jo mainitun asian, että nämä on täysin subjektiivisia asioita, eikä näistä voi järkevästi väitellä kun kukaan ei ole oikeassa. Me ollaan erilaisia ja katsotaan asioita erilailla ja tämä keskustelu jo todistaa sen. Mutta heitän nyt vielä kuitenkin, että openSUSEa on kehuttu juuri siksi, että se muistuttaa Windowsia ja on helposti lähestyttävä uusille käyttäjille ja sehän käyttää oletuksena KDE:tä. Onko nämä jutut sitten ihan huuhaata? Gnomea vain tyrkytetään helposti uusille käyttäjille ja se on ok sinänsä. Se ei ole edellään vaikea käyttää kuten jo mainitsin, mutta se ei minusta nyt vain muistuta Windowsia oikeastaan mitenkään. Oikeastaan minua on aina askarruttanut se, että mitä yhteistä Windowsilla Gnomella todellakin on tyylissään? Minä en löydä oikein häävin mitään, mutta KDE:sta olen löytänyt samankaltaisuuksia paljonkin.

[SuperOscar]

Kuten jo mainitsin, niin esimerkkinä tuo fonttien vaihto.

No otetaan se. Katselin muutamaa Gnomen, KDE:n ja Windowsin varusohjelmaa, jossa kirjasimen ylipäänsä voi vaihtaa.

• Gnomessa näkyy useimmiten olevan oletuksena rastitettava ruutu ”Käytä järjestelmän kirjasinta”, ja vasta kun siitä poistaa valinnan, pääsee määrittämään kirjasimen.
• KDE:ssa tilanne vaihtelee: joissakin ohjelmissa on samanlainen rasti, joissakin kirjasimen valinnan voi tehdä valintadialogista, Konsole kirjasimen kokoa voi säätää vaikka järjestelmäkirjasimen muuten hyväksyisikin.
• Windowsissa on aina valintadialogi.

KDE näyttäisi tuon perusteella olevan ohjelmasta riippuen Windowsin tai Gnomen kaltainen.
Tilanne kuitenkin muuttuu, jos katsotaan sovellusohjelmia (esim. Inkscape), joissa järjestelmäkirjasimen käyttö ei tarkoita mitään: silloin kaikki kolme järjestelmää antavat hyvin identtiset dialogit.

Minusta Gnomen järjestelmävalikot eivät muistuta Windowsia lainkaan.

”Lainkaan” on raju väite... Jos Windowsin ohjauspaneelin purkaa valikoksi (mikä ainakin XP:ssä oli mahdollista tehdä yksinkertaisella valintaruudulla), Gnomen ja Windowsin asetusvalikot muistuttavat toisiaan kuin kaksi marjaa. KDE 4:ssa tuota valikoksi purkamista ei (harmi kyllä) voi edes tehdä.

Mielestäni Windowsin asetukset eivät ole lähellekään niin ripoteltuna sinne tänne mitä sinä taas väität

Tarkoitin siis ohjelmien asetusten löytämistä. Joissakin ohjelmissa on Asetukset-valikko, joissakin asetukset löytyvät Työkalut-, Muokkaa- tai Tiedosto-valikoista – ja näin asia näkyy olevan Gnomenkin ohjelmisa. KDE:ssä taas käytetään yleisesti Asetukset-valikkoa.

silloin vasta Gnome poikkeaakin jo perusrakenteeltaan Windowsista rajusti jos katsotaan pelkästään järjestelmän asetuksiin liittyviä toimintoja. Gnomessahan ne on ympätty kaikki kahden valikon alle. Windowsissa taas useamman (lue useamman kuin kahden) ja näin on mielestäni KDE:ssakin.

No jaa: Gnomessa on yksi valikko, Windowsin ohjauspaneelin saa purettua yhdeksi valikoksi, KDE:ssa on valikoksi purkautuminen Järjestelmän asetukset. Ei suurta eroa siinä.

Mutta heitän nyt vielä kuitenkin, että openSUSEa on kehuttu juuri siksi, että se muistuttaa Windowsia ja on helposti lähestyttävä uusille käyttäjille ja sehän käyttää oletuksena KDE:tä.

En ole tuollaista kehua kuullutkaan Useimmiten olen openSUSEa kuullut kehuttavan YaSTin takia, joka tekee jotkin KDE:n ja Gnomen ulkopuolelle jäävät ylläpitotoimet käyttäjälle helpommiksi (ja tämä pitää paikkansa).

Oikeastaan minua on aina askarruttanut se, että mitä yhteistä Windowsilla Gnomella todellakin on tyylissään?

Windowsia ja Gnomea yhdistää minusta sama joustamaton toimintatapa: kehittäjä on päättänyt, että asiat toimivat tavalla X, eikä minkään muun yrittäminen ole mahdollista. KDE:ssä käyttäjä voi valita, haluaako asian toimivan tavalla X vai jotenkin ihan muuten.

Jos taas tarkoitat tyylillä ulkoasua, niin Gnome kuin KDE:kin ovat nykyään aika kaukana Windowsista – ja enitenhän on muuttunut Windows. Vielä Windows 2000:n aikaan KDE ja Windows olivat tyylillisesti kyllä aika lähellä toisiaan.