Ehdottomasti KDE on käytettävämpi työpöytäympäristönä kuin gnome.
Ominaisuuksia siinä riittää, mutta käytettävyydessä mielestäni tärkeintä on ettei työpöytäympäristö tule tielle. Käytin kyllä KDE:ta kuusi vuotta ainoana työpöytäympäristönä, ja hauskahan sitä oli säätää kun oli aiemmin tottunut säätämään Windowsissakin kaikkia ohjelmistoja. Mutta Gnome on enemmän tausta-alalla, ja vain tarvittavat valinnat on oletuksena näkyvillä ohjelmissa joilla kuitenkin saan tehtyä 95% tarvittavasta työstä. Yksinkertaisesti, jos minun tarvitsee tehdä jotain monimutkaisempaa/erikoisempaa, käytän nykyään komentoriviä - se on kuitenkin tehokkaampi kuin mikään GUI vaikka vipuja, valikoita ja ruksattavia kohtia olisi kymmenen sivun verran. Windowsin puolella on toki aina ollut paljon graafisia ohjelmia joista löytyy paljon ominaisuuksia, ja luulen että se on joillekin syynä miksi KDE miellyttää entisiä Windows-tehokäyttäjiä jotka haluavat tehdä "kaiken" hiiren napsautuksella.
Sekä KDE:n että Gnomen fanittamisessa on paljon ymmärrettävää, mutta mielestäni olisi hyvä unohtaa se oma, säätämiseen tottuneen tietokonekäyttäjän rooli _jos_ suositellaan yleiseen käyttöön käytettävää työpöytäympäristöön. Aloittelijoille ainakin Ubuntun Gnome-implementaatio on paljon selkeämpi kuin Kubuntun tai SUSEn oletusnäkymä ja -valikot. Parempaan alkuvaikutelmaan riittää se että valikkorakenteessa on vain olennainen, työpöytä on tyhjä ja järjestelmätyökalut on paremmin erillisessä paikassa (etenkin dapperissa) ja niitä on vähemmän (Työpöytä/Asetukset-valikko alkaa olla liian pitkä, toivottavasti tulee yhdistelyä). Lisäksi esim. Konqueror ja Control Center, yhdet tärkeimmistä ohjelmista, muistuttavat liikaa "insinöörin suunnittelemia" ohjelmia juuri tässä ominaisuus/valikko/valintapaljoudessa. KDE 4.0 voi olla ratkaisevasti parempi kohtuullisen kokoisilla muutoksilla joita on ilmeisesti myös tulossa. Lisäksi jos Kubuntussa keskityttäisiin enemmän perus-KDE:n pieniin mutta tärkeisiin viilailuihin (kuten Gnomeenkin on tehty), niin se voisi olla parempi.
KDE:sta on erittäin hyvä kertoa kokeneille Windows-käyttäjille, ja muillekin, mutta ymmärrän miksi Gnome on nimenomaan tässä pää-Ubuntussa.
Täällä on kyllä ihan mukava ettei ole pahemmin lähdetty taistelemaan näiden kahden välillä. Se on turhaa, ja toisaalta sekä KDE:n tietyt tekniset ominaisuudet (ei sillä etteikö Gnomessakin olisi varsin edistyksellisiä ominaisuuksia paljon) että Gnomen hyvät tavoitteet (ei sillä etteikö KDE:lla olisi myös) on kohtuullisen helppo molempien käyttäjien ymmärtää. Käsittääkseni yksi suuri syy maailmalla silloin tällöin tapahtuvaan fleimaamiseen on Gnomen 2.x-sarjan pitkä, synkähkö historia kun ominaisuudet hävisivät ja bugeja riitti. Itsekään en tiedä asennoituisinko ihan yhtä lempeästi Gnomeen jos olisin yrittänyt sitä käyttää ennen ensimmäistä Ubuntua / Gnome 2.8:aa (joka oli ehkä ensimmäinen Gnome 2.x-sarjan tuote joka alkoi lunastaa lupauksia).
Gnomen kehityksen nopeus on muuten ollut jonkinlainen pettymys itselleni, mutta onneksi tärkeitä parannuksia tulee joka versiossa ja tosiaan taustalla on nykyään aika paljon resursseja. KDE on ollut enemmän tuomassa uusimpia hienouksia esille ensimmäisenä, mutta jotkut perusasiat ovat ehkä unohtuneet.
Äänestys
