Tämä keskusteluhan meni kiinnostavaksi siinä vaiheessa kun heitettiin uskonnon kastevettä kiukaan kiville: Toiset alkoivat lyömään raamatulla päähän ja toiset sanoivat että eiväthän uskonnot enää ole edes kiinnostavia.
Mikäli oikein tulkitsin tämän keskustelun lähtökohdan, niin kyseessä oli amerikkalainen surkuhupaisa räpiköinti - no niitähän siellä riittää, ja sinänsä hyvä alkupiste koska provokaatiostahan värikkäimmät keskustelut aina lähtevät.
Siinä mielessä olen kyllä joidenkin kirjoittajien kanssa eri mieltä, etteikö uskonto olisi mielenkiintoinen polemiikin kohde. Mutta katsotaanpa voiko tästä kirjoittaa mitään ilman ylimääräistä eettistä painolastia, ihan vain funktionaalisuuden kuvauksesta lähtien.
Oikeastihan tämä ei ole vaikea kysymys ollenkaan (=tämä on se provokaatio-osuus).
Koulun tehtävä on opettaa ja oppilaan velvollisuus on opetella - tästä voidaan johtaa kaikki. Pitää vain kehittää järjestelmä joka on läpinäkyvä ja lainmukainen. Kokonaan eri keskustelu syntyy sitten siitä, että jos lainmukaisuus unohdetaan - sehän sinänsä voidaan ja joskus pitääkin unohtaa, koska laithan ovat sellaisia miksi me ne haluamme ja sikäli toisinaan ne voi ja pitää unohtaa - mutta ei nyt.
Seuraavassa on ideointia siitä mitä tämä saattaisi tarkoittaa - varmaan löytyisi parempiakin varsinaisia toteutuksia - tosin kuten logiikan polkua astellessa huomataan, onko niilläkään mitään väliä?
Koulun tehtävänä ei ole ensi sijaisesti urkkia ketään, vaan opettaa. Joten koulun tehtävä ei ole esimerkiksi kerätä tiedusteluaineistoa oppilaista. Sehän voisi olla koulun tehtävä ja jossakin päin maailmaa varmasti onkin. Jos puhutaan luokkahuoneista, niin oppilailla on velvollisuus opetella. Tätä asiaa on usein hämärretty ja varsinkaan monet (huonot) vanhemmat (=toinen provokaatio) eivät tätä tunnu mieltävän, mutta mielestäni tämä on varsin looginen lähtökohta, koska en voi ymmärtää oppivelvollisuutta muulla, järkevällä tavalla. Sitten taas järjettömistä tavoista puhumisen jätän mielelläni poliitikoille, jotka esittävät vain tarkoitushakuisia vaihtoehtoja. Tähän asiaan liittyy ei-niin-vanha suomalainen sananlasku: "Ainoastaan koiria ja kadetteja voidaan kouluttaa - muiden pitää opiskella".
Jos opetukseen annetaan työvälineeksi esim. PC, niin mielestäni oppilaalla ei ole siinä mielessä mitään yksityisyyttä sen käytössä. Jos hän chattaileee sillä, niin ne tiedot eivät ole yksityisyyden piirissä. Sellaiset perusteet että ei voi estää oppilasta tekemästä tunnilla mitä hän haluaa, ovat turhanpäiväisiä. Tällaisessa tapauksessa sekä koulu että oppilas lyövät laimin velvollisuutensa eikä tämä PC luokkahuoneessa muuta tätä virheellistä lähtökohtaa mitenkään. Tämä perustelu voidaan siis sulkea ulos irrelevanttina.
Läpinäkyvyys on tässä avainsana - ei ole hyväksyttävää urkkia salaa, mutta avoimesti voi luokkahuoneiden PC:n käyttötarkoituksen kertoa. Nykynuoret eivät ole mitään hölmöjä, mielestäni paljon fiksumpia kuin mitä me olimme, he kyllä edellä mainitun ymmärtävät varsin hyvin, jos se avoimesti ja toistuvasti kerrotaan.
Jos puhutaan sitten siitä, että koulun pitää antaa huonompiosaisille mahdollisuuksia tietotekniikan laajempaan käyttöön, niin sitten sellaista pitää tehdä. Avainsana on tässä taasen avoimmuus ja läpinäkyvyys - pitää kertoa etukäteen ehdot. Yleisessä käytössä olevat PC:t voisivat sijaita vaikkapa eri tiloissa ja näissä ei sitten olisi mitään valvontaa, muuta kuin yleistä IT-teknistä valvontaa, joten eivät nekään täysin yksityisiä voisi olisi.
Jos PC:n yksityisyyden ja koulukäytön välillä on yksityisyysmielessä ristiriita, niin se pitää poistaa. Ei asia muutoin ratkea. Edellinen esimerkki oli vain hahmotelma tämän poistamiseksi.
Sitten se, jos valvontaa tehdään, pitäisi tämäkin organisoida yleisten turvaperiaatteiden mukaiseksi. Ensimmäiseksi tulee mieleen se, että ketkä valvontaa tekevät ja ketkä saavat käsiinsä valvonnassa saadut tiedot. Tämähän on aivan avainkysymys - ei olisi mitenkään hyväksyttävää että näitä valvontatietoja leviteltäisiin esim. kaikille opettajille tai tukihenkilöille. Valvontaa tekevien henkilöiden tausta pitää olla tarkistettu, heillä pitää olla asianmukainen koulutus, heidän pitää raportoida tekemisistään, jne, aivan perusasioita, ennenkuin mitään järjestelmällistä valvontaa voidaan ajatellakaan.
No, edellisenkaltaisen järjestelmän luonnin yksi edellytys olisi se, että tiedot koneista eivät muutoin voisi vuotaa ulospäin. Toisinsanoen niiden turvallisuus pitäisi olla taattu kaikissa olosuhteissa. Ainoastaan niillä koneilla, joissa näin voidaan menetellä, olisi mielekästä edes keskustella yksityisyydestä - jos kone on suojaton, niin kuka hyvänsähän voi niiltä lukea mitä hyvänsä - esim. boottaamalla Ubuntu Livellä ja kopioimalla koko koneen sisällön itselleen - mahdollisesti laittamalla ensin jonkinlaisen logituksen päälle, jolloin kaikkien käyttäjien tiedot varastoituvat talteen.
Sanoisin noin arviolta, että oppilaskäytössä ei kouluissa ole montaakaan konetta joka täyttää tällaisia turvakriteereitä (koneet fyysisesti lukkojen takana, biokseen pääsy estetty, kaikki turvapäivitykset tehty, ohjelmien asentaminen tehty valvotusti jne) - korjatkaa toki, jos jotkut edistykselliset ovat sellaisia koneita kouluihin nikkaroineet.
Jos laitteiden ja ohjelmien turvakriteereitä ei ole noudatettu, niin silloinhan mitään yksityisyyttä ei voi olla olemassa - kaikki yksityisyys on pelkkää haihattelua (=tämä ei ole provokaatio, vaan ainoastaan looginen johtopäätös). Sanoisin, kuten aiemminkin, että nykynuoret fiksumpina ihmisinä tämän kyllä tajuavatkin eivät yritäkään käyttää koulun koneita minkään arkaluonteisen tiedon lähettelyyn tai vastaanottoon.