Yritän valaista asiaa esimerkin avulla. Kun eräälle win-käyttäjälle laitoin tämän entisen maksullisen palomuurin tilalle ilmaisen zone alarmin, niin kone kyseli alkuun eri sovelluksista että päästetäänkö tämä ja tämä sovellus trusted -alueelle, internettiin ja peräti serveriksikö. Zone alarm oli win-käyttäjästä huono, koska edellinen palomuuri "tiesi" mitä piti tehdä ja mitä ei. Järkipuhe ei auttanut sillä kyseessä oli tunneblokkaus ja tuudittautuminen, että kyllä kone (palomuuri) tietää, jos se on kelvollinen (=maksullinen).
Ihmiset eivät halua tietoa sillä "koneet ovat käyttämistä varten ja nörtit on erikseen". Siten ei monienkaan kohdalla kannata yrittää argumentoida, vaan viedä nämä ongelmien ohi ja ratkaisun (pakettivarasto) äärelle ja antaa näiden silti ottaa se oma tuttu ja turvallisuudentunnetta tuova lempilelu mukanaan. Kyllä nämä jossakin vaiheessa sitten huomaavat pakettivaraston olemassaolon.
Olisi tärkeätä ymmärtää kuinka "helppo" asia on paljon vaikeampi kuin jo kertaalleen opittu, joskin työllä ja tuskalla, mutta joka nykyisin on statuksella "just do it". Siten ei tule mitenkään vähätellä win-pakolaisten ongelmia linux-ympäristössä ja win-ikäväänsä.
Onhan se peruskäyttäjälle mukavampi, jos ei ole pakko käsin niitä ohjelmien oikeuksia asettaa. Mutta uskoakseni tuossa "hylkimisreaktiota" vähintäänkin vahvisti se, ettei palomuuria oltu vaihtamassa käyttäjän omasta tahdosta, vaan ulkopuolisen tahon suostuttelemana.
Esimerkki: Itse joskus ennen Linuxin käytön aloittamista olin löytänyt Opera-selaimen, joka silloin mainoksia lukuunottamatta oli oikein hyvä selain. Kaveri koetti minut saada Firefoxin betan käyttäjäksi, mutta itselleni nosti suorastaan vihan pintaan esimerkiksi se että Firefoxin oikean napin valikoissa toiminnot olivat eri järjestyksessä. Ja muitakin eroja luonnollisesti oli, joista melkein kaikki saivat negatiivisen tuomion.
Jos jonkun peruskäyttäjän siis koettaa saada Linuxia käyttämään, vaikka tämä ei itse sitä koe tarpeelliseksi, on melko varmaa, että pieninkin puute Windowsiin nähden moninkertaistuu, ja samalla valoisat puolet jäävät huomiotta. Ubuntun Wine-tukea parantamalla näitä pahoina puutteina loistavia ongelmia ehkä saataisiin vähenemään, jolloin aloitteleva käyttäjä ehkä jaksaisi pidempään opetella Ubuntun käyttöä.
Itse en kuitenkaan usko, että tällä lähestymistavalla saavutettaisiin kunnollista vastinetta työmäärään nähden. Lisää aloittelijoita saattaisi Ubuntun pariin tulla, mutta Wine todellakin on vielä kaukana siitä tilasta, että se oikeasti varsinkaan kärsimättömän aloittelevan Linux-käyttäjän käsissä saisi hyviä tuloksia aikaan. Mikäli Wine tarjottaisiin oletuksena käyttöön, sille luonnollisesti asetettaisiin nykyistä paljon kovempia odotuksia, joita se ei onnistuisi täyttämään. Wine oikein kiinnittäisi aloittelevan käyttäjän huomion siihen, että vaikka valikossa nyt lukee, että "Käytä Windows-ohjelmiasi Ubuntussa", niin ei se lupaus täyty lähimainkaan.
Tämän sijaan minusta ehdottomasti kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka Linuxilla ovat luonnostaan vahvoja alueita. Windowsin valtavan laajojen, monimutkaisten ja muutostilassa olevien rajapintojen perässä juoksemisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, että kun järjestelmää käyttää siihen, mihin se on suunniteltu, se toimii hyvin.
Erityisesti vapaisiin ohjelmiin aidosti panostaminen on jotain, missä Microsoft ei nykyisillä toimintamalleillaan pysty mitenkään kilpailemaan. Windowsilla pystyy kyllä tekemään uskoakseni melko tarkkaan samat jutut kuin Linuxillakin, ja kuluttajille ohjelmistotarjonta on Windows-alustalla laajempi, mutta silti tuhansien ohjelmien valikoima helposti asennettavana, laillisesti, turvallisesti ja ilman veloitusta on jo monelle käyttäjälle ehdottoman positiivinen asia. Ohjelmistovalikoimassa toki on vielä isoja aukkoja varsinkin enemmän ja vähemmän erikoistarpeiden osalta, mutta tilanne paranee jatkuvasti.
Turvallisuus on myös Linux-käyttöjärjestelmissä vahva alue, jota vähemmänkin teknisen käyttäjän luulisi arvostavan.
Vaikka Ubuntu nimenomaan peruskäyttäjiin on erityisesti panostanutkin, ei minusta näiden kärsimättömien ja usein huomattavan vaativien käyttäjien eteen kannata uhrata liikaa aikaa ja vaivaa. Aika monen tällaisen käyttäjän avautumista olen näilläkin foorumeilla nähnyt, ja hieman se siltä näyttää, ettei sensorttisista käyttäjistä ole yhteisölle mitään etua. Toisaalta etua on paljonkin sellaisesta käyttäjästä, joka on oikeasti innostunut vaikka Ubuntusta, ja sen seurauksena haluaa auttaa muitakin sitä käyttämään, ja siten vaikka osallistuu ohjelmien suomentamiseen tai auttaa foorumilla. Tällaista innostumista saa aikaan uskoakseni enemmän se, että Ubuntun vahvoja puolia vahvistetaan kuin se, että sen heikkoja puolia koetettaisiin paikata. Toki normaalin käytön ongelmat tulee ratkoa, ettei käyttöjärjestelmä esimerkiksi kaatuile tai hukkaa dataa, mutta Windows-ohjelmien ajamisesta ei oikeastaan Linux-jakelu voi tehdä tekemälläkään kovin sujuvaa. Ja kun järjestelmä on erittäin laadukas ja mielekäs käyttää ilmankin Wineä, on ihan hyvä ratkaista ongelma jättämällä se huomiotta ja Wine pois jakelusta.
Otin joitakin rivejä pois tuosta tekstistäsi, toivottavasti en häiritsevästi.
En häiriintynyt
Offtopiccia, vaan palasit jo n. kerran aiheeseen "wine ei ole emulaattori". Tätä täytynee siis jonkin verran käsitellä.
Aiemmin mainitsin tietäväni sanan "wine" olevan akronyymi, mutta pyrin olemaan johdonmukainen sille linjalle jolla aloitin. Siinähän vain siteerasin nettilehden mukaisesti sitä mitä Mark S. sanoi Winestä ja muista emulaattoreista. Tekniset yksityiskohdat eivät ole tässä siis nyt lainkaan huomion kohteena, vaan kyseistenlaisten ohjelmien käyttötarkoitus, joka on yhteinen ns. oikeille emulaattoreille ja winelle. Mikä sitten lie yhteisnimitys näille yhdistetysti, en tiedä, joten käytän näille yhteisnimitystä emulaattori, aivan kuten Mark kyseisen lehden mukaan.
Joo, turha varmaan tästä nimestä vääntää, Wine kuin Wine.
Olet aivan oikeassa siinä että win-tulokas olisi hyvä heti tutustuttaa pakettienhallintaan, vaikka tuossa hieman ylempänä en sitä pitänyt aivan prioriteettina. Win-tulokkaita on innokkaiden ja oppimishaluisten lisäksi myös nämä jotka pitäisivät windowsia hyvänä käyttiksenä, paitsi että se maksaa ja kuinka sen tietoturvakin on mitä sattuu.
Jos ainoa Windowsissa ärsyttävä asia on sen maksullisuus, GNU/Linux tuskin pystyy sen kanssa kilpailemaan. On siinä Windowsissa toki myös tietoturvaongelmia, jotka osaava käyttäjä kyllä pystyy ainakin melko pitkälle välttämään. Innokkaita ja oppimishaluisia käyttäjiä on ja tulee varmaan olemaan jatkossakin, ja näihin minusta kannattaa panostaa mieluummin kuin patalaiskoihin "miksi tässä ei toimi HL2 ja Kultakala" -ihmettelijöihin, jotka kuitenkin palaavat sinne Windowsin pariin kasvamaan. Jos Windows kerran on näiden mielestä niin hyvä, niin ei se ainakaan minulta pois ole. Näitä innostuneita ja oppimishalusia käyttäjiä toisaalta mielellään haluaa yhteisöön mukaan.
Näille uuden oppiminen ei välttämättä ole riemukasta ja epäilyksiäkin heillä varmaan on. Nämä pitää karistaa pois mahdollisuuksien mukaan, mutta ei katteettomin lupauksin. Itsellänikin on kokemuksia open officesta, jotka eivät ole aina kovin riemukkaita. Tässäpä pari:
- Powerpoint-esitys ei pyöri O.O:ssa, vaikka naksutellen saakin seuraavan sivun esille. Esitys olisi hyvä saada auki sellaisena kuin mitä tekijä on sen tarkoittanut.
- Eräiden tärkeiden ja erittäin pitkien lomakepohjien täyttäminen piti tehdä Wordilla sillä O.O. sotki joidenkin kenttien asetteluita ja jopa poisti muutamasta kohdasta täyttämäni vastaukset kun avasin tiedoston seuraavan kerran. Sama toistui enkä saanut ongelmaa ratkaistuksi linuxissa. Onneksi en ollut vielä heittänyt koneella lojunutta xp:tä pois, jolla sain tehtyä työn loppuun.
Joillekin nämä olisivat jo varsin riittäviä syitä karttaa linuxia. Tietenkin olisi parempi, että O.O. kehittyisi paremmaksi rajapinnaksi win-tuotteiden kanssa ja mitään emulaattoria ei tarvittaisi, mutta yhtälailla emulaattorin kehittyminen on parempi kuin pakko pitää windows koneella linuxin rinnalla ja joutua käynnistämään kone aina uudelleen kun on win-puolen tarpeita.
Itselleni tämmöiset asiat ovat varsin riittäviä syitä karttaa tahoja, jotka haluavat minun täyttävän doc-muodossa olevia lomakkeita tai pitävän esityksiä nimenomaan Powerpointilla. Aina ei tietenkään saa valita, mutta ihan oikeasti aika harvoin noita nimenomaan tarvitsee. Työn puolesta jos pitää vaikka Word-dokumentteja tehdä, olisi minusta ihan kohtuullista työnantajan hankkia käyttööni tarvittavat ohjelmat. Näistä käytännöistä en kyllä sen kummemmin tiedä, miten ne käytännössä menevät.
Mieluiten siis olisi täysin riippumaton ja kaikkia tarpeita tyydyttävä itsenäinen linux. Jos ei onnistu, niin sitten win-puolen ominaisuuksia ja ohjelmia lähtökohtaisesti tukeva linux. Mikäli tämäkään ei käy, niin sitten ollaan nykytilanteessa, mikä valitettavasti tarkoittaa monelle sitä että pysytään windowsissa kokonaan tai osittain. Nämä nyt vain ovat niitä realiteetteja, vaikka emme niistä pitäisikään.
Minusta on ihan hyväksyttävä realiteetti, että GNU/Linux ei sovi kaikille. Sen sijaan sitä kuitenkin pyritään kehittämään jatkuvasti niin, että se mahdollisimman monelle sopisi. Siihen nähden, että esimerkiksi Ubuntun saa ilmaiseksi joka kotiin postitettuna, on minusta ihan kohtuullista ja reilua odottaa käyttäjältä sen verran omaa mielenkiintoa ja panostusta, että viitsii lukea ohjeet ja ymmärtää, että se ei ihan kaikkeen Windowsilla sujuvaan hommaan välttämättä sovellu.
Toivon tietysti, että Markilla olisi jokin ratkaisu asian korjaamiseksi. Hän ei ole sitä tietääkseni kuitenkaan esittänyt ja siksi pidän virhearviona emulaattorien väheksymistä.
Mark muistaakseni jossain haastattelussa totesi, että niihin Ubuntun vahvoihin puoliin panostetaan. Se on erittäin hyvä käyttöjärjestelmä jo nyt, ja hyviin puoliin panostamalla se paranee enemmän kuin Windows-ohjelmien tukea paikkaamalla. Uskon, että jos
Winen kehittäjät, ei siis Ubuntun, saavat Winen nykyistä paljon paremmalle mallille, se voidaan ehkä Ubuntuun mukaan ihan oletuksena ottaakin, jos tilanne silloin vielä sitä näyttäisi vaativan. Epätodennäköisenä tätä siltikin pidän.
Markin ratkaisu kuitenkin varmaan on, että Canonical tekee mahdollisimman hyvää käyttöjärjestelmää omissa oloissaan, ja antaa Microsoftin tehdä omaansa. Ubuntun ei tarvitse suoraan toimia Windowsin ohjelmilla, kun yhteensopivuuden perustaksi otetaan
avoimet standardit ja vapaan lähdekoodin, jolloin vaikka Microsoft voi vapaasti siirtää ohjelmat omalle alustalleen niin halutessaan. Microsoft ei samaa tee, joten on minusta aika kummallista sanoa Microsoftin jotenkin panostavan yhteensopivuuteen Ubuntua enemmän.
Keskustelussa on myös tuotu esille eettinen puoli, avoimen lisenssin näkökulma. No, vaikka se on tärkeää, se ei silti ole se tärkein asia käyttöjärjestelmän kannalta. Käyttöjärjestelmän tulee toimia ja ideologia on vasta toisarvoinen seikka, vaikka ei toista ilman toista.
Ubuntu toimii, samoin kuin suurin osa muistakin jakeluista. Kovin montaa kehittäjää vaan ei kiinnosta tehdä halpaa Windowsia, vaan jotain aivan uutta, ja parempaa.
