Miten tutustuin Linuxiin?

[jere82]

En ollut tietokoneita oikeastaan koskaan käyttänytkään kun asensin ystävän avustuksella debianin xboxiin. Siitä sitten alkoi mahoton ihmettely ja pään raapiminen että mikä ihmeen komentorivi tai pakettivarasto,Meni varmaan
viikko ennen kuin sain mountattua G aseman (silloin minulla ei nimittäin ollut netti yhteyttä mistä hakea apua) ja voi sitä autuutta kun onnistumisia rupesi tulemaan Sitä kun oli tullut aikansa säädettyä ajattelin hommata ihan oikean tietokoneen ja laajakaistan. Sainkin lahjoituksena noin 2 vuotta sitten 300mhz/124ram tehomyllyn (xboxiki toimi jouheemmin) siinä sitä tuli linuxin käyttöä opiskeltua oikein olan takaa.
Nyt alla on vähän uudempaa rautaa, Lukemattomia määriä linux asennuksia ja 1 windows kokeilu.
Sen voin sanoa että jos aloittaa tietokoneiden käytön tyhjältä pöydältä linuxilla niin kylläpä tulee opittua kaikenlaista.
   
 

[Onni Lampi]

Mikrobitistä luin, että on ilmestynyt ubuntu linux 6.06 ja siitä se sitten lähti...

[shelby]

Alkoi Winukka ja sen ainaiset sekoilut potuttaan. Tuli sopivasti Mb:n hyötyromppu, niin asensin Edgyn ja nyt päivitin Feistyyn.
Joskus vuonna nolla kokeilin Mandrakea, mut ei ottanut tulta viel silloin.
Ei tuu paluuta enään Mikkisoftan puolelle.

[Sorkkarauta]

Minun ensimmäiset kokemukseni Linuxista ajoittuvat vuosille 95-96. Tosin itse en vielä uskaltanut asentaa, mutta parilla kaverilla oli into päällä ja siinä näin vähän sivusta mitä Linux on. Voin todeta, ettei se silloin vakuuttanut.

Seuraava kerta tulikin vuonna 98, jolloin koulun (RAMK) kurssilla käytettiin ohessa Linux -perusteita läpi. Silloin päätin, että asennanpa Linuxin joku päivä koneelle. No se joku päivä tuli sitten tuossa vuosituhannen vaihteessa, jolloin eräänä lauantaina oli vähän "day after" fiilikset ja eikä mitään tekemistä. Niinpä kävin hakemassa Mandrake Linuxin. Sekin oli vähän pettymys, mutta merkkejä paremmasta oli nähtävissä.

Sitten tulikin kokeiltua huvikseen eri versioita, josta Suse miellytti eniten. Vuonna 2003 asennus jäikin pysyvästi koneeseen, kun mielestäni Mandraken 9 -versio oli sopivan kypsässä vaiheessa. 2005 laitoin Susen, joka toimikin aika mainiosti, mutta huolimatta YAST:in kätevyydestä, en ollut oikein tyytyväinen Suseen koska mielestäni ohjelmien asennus oli vähemmän kätevää.

2006 kesällä tein periaatepäätöksen hylätä Susen sen epäonnistuneen 10.1 -version myötä ja aloin etsiä korvaavaa vaihtoehtoa. Muuten temppu, joka ei windows -maailmassa oikein onnistu Joku oli kehunut Ubuntua jossain ja niinpä päätin asentaa sen koneeseen. Langattomat verkkokortit ja muut härpäkkeet lähtivät kertalaakista käyntiin. Sitten ihastutti tämä ohjelmistojen asennusten vaivattomuus ja käytön helppous, joka on kyllä parasta mitä olen nähnyt. Logistiikan maisterikokelasta miellytti kovasti ohjelmistojen jakelutapa ja asennus, joka tehokas sekä keskitetty. Lisäksi uusia ohjelmistokirjastoja on helppo asentaa joten päätös oli selvä.

[mango]

Siirryin Linuxiin noin vuosi sitten kun XP:ni lakkasi toimimasta haluamallani tavalla.
Minulla oli, noh, kaverilta lainattu xp, joka toimi pari vuotta ihan siedettävästi, kunnes se yhtäkkiä alkoi jostain käsittämättömästä syystä hävittää tärkeitä tiedostojaan, jota seurasi aina uusi asennus ja asetusten säätö jne, jottai sai koneen toimintakuntoon.

Olin jo pitkään halunnut kokeilla Linuxia ja tutustunut aiheeseen, muttei pokka ollut vaan aiemmin riittänyt. Kun kuitenkin olin erään viikon aikana asentanut ja säätänyt XP:n 5 kertaa uudestaan, päätin kokeilla. Asensin XP:n rinnalle kaverilta saamani Ubuntun ja ihastuin melko äkkiä.

Ubuntun jälkeen olen kokeillut ZenWalkia, Slackwarea, Eliveä, Fluxbuntua ja joitakin muita distroja, ja nyt tässä ykköskoneessa on Fedora Core 6. Servukoneessa hyrrää Ubuntu.

[berethiel]

Suurin syy taitaa olla windows. Viime talvena rohkaisin itseni kokeilemaan linuxia. Aikaisempaa kokemusta ei ollut. Olin kyllä nähnyt ja kuullut, joten tiesin mistä oli kyse. Kubuntun asennettuani yllätyin ja sille tielle jäin. Tykkään säätämisestä, mutta en silloin jos kone tekee ongelmia itsekseen ja linuxini ei niitä juurikaan tee.

[pjotr]

Jokunen vuosi sitten (taisi olla 2005?) työpaikalla oli käytössä Mandrake. Käytin sitä vain, en joutunut säätämään muuta kuin tulostimeen ajurit ja siihenkin sain apua. Samasta paikasta sain ensimmäisen Ubuntun asennuslevykkeeni, versio oli Hoary Hedgehog eli 5.04. Asensin sen kotikoneelleni ja pienen opettelun jälkeen sain jopa päivitettyä Breezyyn. Ja sillä tiellä ollaan...

Tämän foorumin taas löysin aika myöhäisessä vaiheessa, vain vähän reilu vuosi sitten. Siihen asti ohjeita löytyi kyllä muutenkin mutta ei niin Ubuntu spesifisiä ja pääasiassa englanniksi.

Hauskaa oli kun sitten myöhemmin toisessa työpaikassa näytettiin vain kone ja annettiin Ubuntu Dapperin asennus-cd (ja monitori) kouraan ja sanottiin, että tiedät varmaan mitä pitää tehdä...

[MikkoJP]

Helmikuussa 1999 Lapinjärven sivarikoulutuskeskuksessa tapahtui "first contact". Windows-koneesta telnet(?)-yhteys paikalliselle linux-palvelimelle ja sieltä ssh-yhteys yliopiston koneelle s-postia lukemaan.

2000 huhtikuusta alkaen käytin linuxia päivittäin, vaikka oivalsin vasta parin kuukauden kuluttua, että kyseessä oli linux jollakin Win97-klooni-ikkunoinnilla.  Jatko-opiskelin tuolloin Saksassa ja kaikki opiskelijoiden webbi & s-postikoneet olivat linuxilla pyöriviä.

Palattuani 2001 syksyllä Suomeen tuuppasin ensitöikseni yliopistolla SuSE 6.4 tms rompun työpaikan tietokoneeseen :-) Aluksi oli vähän vaikeuksia saada X viritettyä toimimaan, mutta  sekin lopulta onnistui.

Mulla ei ollut missään vaiheessa mitään kulttuurishokkia käyttiksen kanssa, olinhan lukenut jo 1993 alkaen s-postini ja usenet-nyyssit pinellä ja strn:llä yliopiston unix-päätteillä, joilla oli hauskoja nimiä kuten plootu, kruuna ja klaava. Webbisivutkin tehtiin emacsilla käsin koodaten. Joskus pääsi jopa yhdelle keskusta-alueen harvoista X-päätteistä (semmoinen massiivinen pystysuuntainen mustavalkoruutu).

Ja koko  windows-ajan muutenkin tein työni WP5.1 -teksturilla (dossikamaa) enkä millään windows-ohjelmalla...

[Eskobastion]

Itse aloittelin Linuxin käytön lukiossa joskus vuoden -95 tienoilla. Päätettiin kavereiden kanssa jättää työpöytäversiot kokonaan väliin, kun saatiin idea perustaa koululle oma web-/sähköpostipalvelin. Kolmen innokkaan nörtin parin viikon projekti poiki toimivan palvelimen, jossa oli Apache, nimipalvelin, proxy ja sähköpostipalvelin. Taidetiin pyörittää myös omaa news-palvelinta. Lisäksi palvelimella oli pieni soittosarja niitä käyttäjiä varten, jotka halusivat päästä paikallispuhelumaksuilla nettiin. Jakeluversiona taidettiin käyttää Slackwarea tai Red Hatia. Kumpaakin kokeiltiin, en muista kumpi jäi käyttöön. Yhteys WANiin taisi toimia aluksi 512 radiolinkin välityksellä ja myöhemmin päästiin kuidun päähän.

Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, silloin oli aikaa nörtteillä ja puuhastella (ja odotella kernelin kääntymistä yön yli ei niin nopealla kotikoneella.. ;-). Se oli sitä aikaa kun nettisivut koodattiin tekstieditorilla, sähköpostit luettiin päätteltä Pinellä ja tekstipohjaiset MUD-pelit olivat suosionsa huipulla. Lukion jälkeen nörtteilyyn tuli muutaman vuoden tauko armeijan ja opiskelujen takia ja tietokonetta käyttelin vain surffailuun ja sähköpostin lukemiseen. Muutaman viime vuoden ajan olen kokeillut eri jakeluversioita (aikaisemmin mm. Best Linux, SOT Linux, myöhemmin Fedora, Ubuntu, OpenSuse) ja tällä hetkellä Ubuntu Feisty koneella. Viimeisen 8 kk on koneessa ollut pelkästään Linux enkä juuri ole Windowsia kaivannut. Vielä kun avovaimon saisi käännytettyä Linuxin käyttöön..

[dotdeb]

Ite tutustuin linuxiin 2002 kun menin uuteen kouluun. Ammattiopistossa oli sitten yksi hippi joka kävi asentamassa mulle vanhaan koneeseen linuxin. Kun huomasin kuinka tehokas ja helppokäyttöinen se oli niin olinkin sen jälkeen aivan myyty. Debian sai pysyä serverissä mutta omassa koneessa distro vaihtuin kuukausittain. Lopulta se nyt on pysähtynyt ubuntuun joka onkin varsin kelpo käyttis. Aluksi tuotti ongelmia tottua konsoli tilaan kun sitä ei juurikaan joudu windowsissa käyttämään mutta nykyisin en pärjäisi ilman konsolia.

[Speedy G]

Jaa-a .. niin ne vuodet vierii. Se oli silloin käpysodan rauhan aikaan kun ensimmäisen Best-Linux 5.2:n ostin. Koneenakin taisi olla sen ajan ehdoton huippu, 486DX 66. Ja muistia huimat 4 megaa.
Siihen sitten aloin sörkkiään Linuxia. *muistaa vieläkin sen vihreiden ja muidenkin väristen rauhoittavien määrän* Mikään ei toiminut, ja jos toimi niin se oli ihme. Best-Linux siksi, että se oli suomenkielinen. Englanti on ollut minulle vaikeampaa kuin hebrea. Ja saameakin osaan aika huonosti.
No siitä sitten löytyi kirjastosta IT-pressin Linux. Olikohan 2000. Ja eikun kiiruusti kaverin luo polttamaan se CD-levylle ja omaan koneeseen laitamaan. Taas oli lääkäri mielissään, reseptiä pukkas meikäläisen käteen rauhottavia varten. *pyrsk* Sitten tuli noita eri distroja kokeiltua jos jonkunlaisia. Ja mikään ei oikeen ollut minun mieleen. Toisessa koneessa ollut aina Windows, jota on joutunut käyttämään eri projekteihin. Ja nykyäänkin pakko pitää opiskelun takia Windows yhdessä koneessa.
Tässä on nyt viritelty Feisty 2200 Duroniin, 0.75 gigaa muistia ja 20 Gt kiintolevy. Läppäriin tungin Debianin 4.0:n ja kun saan ton yhden läppärin toimimaan (muistin odottelua), niin eiköhän siihenkin tungeta joku Linux. Windows on poissuljettu siitäkin.
Aika menee tällä hetkellä opetteluun ja säätämiseen. Verkon kun sais toimimaan niin vois vaikka vapun kunniaksi ottaa lasin pikasimaa (pullo kossua ja 3 rusinaa pullossa, ravistetaan hyvin).
Asennuksen helppous on yllättänyt, verrattuna siihen mitä se joskus oli. Viikko meni, että sai edes Linuxin auki, sitten toinen viikko kernelin kääntöön ja muuhun hauskaan.
Mutta olen aina sanonut, päivä jolloin et opi mitään on mennyt hukkaan.

[j_aikioniemi]

Ensimmäinen kokemus yläasteen kahdeksannelta luokalta vuonna -98. Kirjastosta lainasin jonkun kirjan, jossa tuli slackware. Eihän sitä saanu asennettua sitte millään.. perkeleet ja saatanat lensi isäukolta, kun windows oli kadonnut koneelta

No yritin pari vuotta myöhemmin uudestaan red hatin jollain versiolla ja äläpä huoli, sehän asentui. Työpöytä ja kaikki ilmestyi näkyviin. Mitään en osannut tehdä ja englanti ei vielä ollut tarpeeksi vahvaa, että olisi netistä löytyvien ohjeiden avulla saanut mitään aikaan. Joitain ohjelmia käytin ja taas lähti linux koneelta.

Vuoden verran tästä aloin taas innostumaan aiheesta, ehkä jonkun mikrobitin tai vastaavan luettuani. Debian löysi tiensä koneeseeni ja taas alettiin opiskella käyttistä "uudella innolla". Kuivui kokoon sekin. prkl.

Kun sitten kuulin ubuntusta, "linux for human beings" kiinnitti huomioni. Nyt tärppäsi. Asensin 5.04 moneen kertaan ja joka kerralla opin jotain uutta ja erinomaisen hienoa. Ajattelin, että tästä se lähtee ja niihän tuo teki. Ei ole vielä tullut sellaista päivää vastaan etteikö tästä jotain uutta olisi oppinut ja mielenkiinto kasvaa joka kerta. Mahtava värkki, täytyy sanoa ei tätä ilman voi enää olla

[wilhelmi]

En ole koskaan käyttänyt Windowsia tai muita. Kolmisen vuotta sitten poikani, joka oli alan ammattilainen, toi koneen. Siinä oli englanninkielinen Suse 9.1. Sitä sitten huonolla kielitaidolla opettelin. Onnistuin saamaan tulostinasetukset täysin sekaisin ja eräs ystävä latasi koneelle Suse 10.0 version. Sitä sitten käyttelin ja foorumin ohjeilla onnistuin osittain suomentelemaan. Nuori soittajakaverini kehui Ubuntua ja hänen levyllään asensin 6.06 version. 6.10 version latasin netistä, poltin levykuvan ja asensin. Feistyn tein päivittämällä. Käytän Kubuntua ja KDE:tä. Tottumus Susen ajoilta. Foorumia olen seuraillut alusta asti. Viimeksi sain arvokasta apua. Sain Rosegardeniin tarvittavat lisäpaketit ja nyt tallennus toimii kitkattomasti. Kiitokset tässä Asmo Koskiselle.
Olen todennäköisesti varttuneimpia Ubuntun käyttäjiä, mutta ainakin tässä vaiheessa homma sujuu.

[Lady Owl]

Mistäköhän lienen Linuxista ensimmäistä kertaa kuulleeni, en muista enää. Kaupassa kuitenkin törmäsin kotimaiseen ITLinuxia puffaavaan lehteen - pääasiallisena sisältönä asennus- ym. ohjeita, ja tietysti rompulla kyseinen distro. Meni aika monta vuotta, ennen kuin se romppu pääsi käyttöön, mutta oli kuitenkin ensimmäinen Linux minkä exä koneeseemme asensi 2002 tai 2003 (taloudessamme elettiin vielä 56k-modeemin aikakautta). Sen kanssa taisi olla jotain häikkää, pikavauhtia ilmestyi koneelle myös Suse, Mandrake, Slackware, en muista missä järjestyksessä. Kubuntun asennuksen (2005) hoidin pääasiassa minä, jotta oppisin, exä oli taustatukena. Häikkää oli siinäkin, hän joutui paljon auttamaan, mutta saatiin kaikki pelittämään.

No, se kone meni erossa. Linuxia on ollut ikävä ja kun nyt olen ostanut uuden koneen, siihen tulee Ubuntu tai Kubuntu. Vanhakin läppäri saattaa vielä saada Xubuntun, kuka tietää. Kysymysmerkkinä on enää, jääkö uuteen koneeseen wintoosa lainkaan rinnalle vai ei...

[Pikkuhannu]

Jostakin vahingossa luin Untubusta, ja huvikseni kokeilin, ja sillä tiellä edelleen...
Ekasta kokeilusta vajaa viikko...

[Toni Alenius]

kauniita elämän alkamiseen johtaneita tarinoita ei ole näkynyt vähään aikaan, joten herätellääs taas ketjua, älkää enää pidätelkö Windowsista vapautumisen riemuun johtaneita tapahtumia sisällänne!

[lunatiC]

No ekan kerran taisin nähdä linuxin livenä ammattikoulussa kun luokan nörtit sitä näppäilivät ATK tunnilla. Jakeluna taisi olla Fedora Core 1 joten siitä innostuneena päätin itsekin sen kotikoneelle asentaa. Taisi olla joskus vuonna 2003 muistaakseni (?)
Fedora vaikutti ihan mukavalta käyttikseltä, joskin opettelemista siinä äkistään piisasi. Jossain vaiheessa kuitenkin onnistuin saamaan paketinhallinnan rikki ja en kovasta googlettelusta huolimatta onnistunut sitä saamaan toimimaan joten päätin kokeilla jotain toista jakelua. Sen jälkeen kokeilin SuSE 9.3 versiota joka sekin vaikutti oikein mukavalta. Sitä käytinkin sitten 10.1 versioon asti joka se taas olikin todella keskeneräinen rävellys joten jouduin taas miettimään jotain uutta jakelua. Silloin oli (K)Ubuntun 6.06 versio taidettu juuri julkaista ja sitä hypetettiin vähän joka paikassa siihen malliin että päätinpä kokeilla seuraavaksi sitä. Erityisesti paketinhallinta häikäisi nopeudellaan ja kätevyydellään. Se oli aivan omaa luokkaansa verrattuna hitaaseen Yast:iin. Ja tällä tiellä ollaan edelleen. Aina välistä tulee testattua muitakin jakeluita mutta en ole ainakaan vielä löytänyt mistään sellaista jakelua jossa olisi asiat hoidettu selkeästi parremin kuin (K)Ubuntussa.
Ja KDE:tä käytän siksi koska sillä aloitin omat Linux kokeiluni Fedora Corella, joten se vaan tuntuu kotoisammalta.

Ja mainittakoon vielä loppuun että ilman tätä kyseistä sivustoa olisin todennäköisesti jossain vaiheessa turhautunut (K)Ubuntuunkin ja lähtenyt taas etsimään jotain korvaavaa distroa. Valtavan suuri apu on ollut (K)Ubuntua opetellessa erityisesti wikikirjasta ja foorumista. Kiitos siitä!

[Ville Pöntinen]

Minä taas tutustuin Unixiin yliopiston päätetiden ääressä, kuten kai moni muukin aikalainen. Tuolloin myös kuulin huhuja jostain uudesta käyttiksestä, "linuxista"...

Syvempää tuttavuutta unixiin tuli tehtyä eräiden harjoitustöiden parissa, eikä ohjelmointiopintojen alkeistakaan haittaa ollut.

Joitain vuosia myöhemmin siirtyminen "perintönä" saadun linux-palvelimen kylläpitäjäksi ei siis ollut aivan mahdotonta. Siitä asti on tullut kokeiltua ja seurattua, mutta pysyvästi kotona ja sitten töissä siirryttiin CentOS:n kautta Ubuntun käyttäjiksi vasta parisen vuotta sitten.

PS. On se windows vielä kotonakin, poika pelaa paria autopeliä. Mutta käyttää Ubuntua kaikkeen muuhun. Saa nähdä, kyselevätkö hänen ikäisensä samoja kysymyksiä (Miten tutustuin Linuxiin) joskus 20 vuoden kuluttua?

[Marko Lavikainen]

Oma ensikosketukseni Linuxiin taisi olla lukioaikoina, joskus vuoden 1997 tienoilla. Kyseessä oli kirjaston mediariihi-luokka, jossa oli kaksi Windows 3.1-konetta, sekä joku muu vähän vanhempi masiina. Näihin koneisiin eräs tuttavani oli asentanut jonkin tekstipohjaisen linux-version Windowsien rinnalle. Näitä kävin sitten ihmettelemässä välillä ja pelasinpa jopa etänä tekstipohjaista tetristä vanhemmalla koneella  .

Sitten, kun aloitin ylemmät opinnot lukion jälkeen hankin itselleni käytetyn IBM:n 200Mhz puskevan koneen, jossa tuli mukana Win95. Tuohon lähdin asentelemaan koemielessä Punahattua, mutta se ei tietenkään toiminut kunnolla integroidun näytönohjaimen kanssa ja kokeilu jäi oikeastaan siihen.

Sitten tuossa vuoden 2003 tienoilla tuli aika, että on parempi taas hankkia vähän uudempaa rautaa ja kokosin itselleni koneen, jossa olikin jo sitten XP mukana. Asensin tähänkin jossain vaiheessa sitten Redhatin rinnalle, mutta sitä ei tullut juuri koskaan käytettyä, koska parisuhteen toinen osapuoli halusi käyttää tuttua Wintoosaa.

Tätä sitten käyttelin ehkä vuoden pari, kunnes jotain tapahtui. XP ei enää eräänä päivänä käynnistynyt kirveelläkään. Jopa asennus-CD jumitti aina tiettyyn kohtaan. Epäilen vahvasti, että kyseessä on jokin emolevyn rautavika, josta Winkkari ei selvinnyt. Sen sijaan Redhat pelitti kuten ennenkin, joten vaihtoehto oli aika selvä .

Tässäkään vaiheessa en oikein tykännyt Redhatista vaan lähdin etsimään sille vaihtoehtoa, joksi muodostuikin Gentoo Linux. Pidin erityisesti Gentoo nimestä ja muutenkin se tuntui kivalta. Gentoota käytinkin sitten vaikka kuinka pitkään.

Siirtyminen Ubuntuun tapahtuikin sitten hieman salakavalasti. Muutama vuosi sitten sain töissä oman kannettavan ja halusinkin tietysti asentaa siihen Linukan rinnalle. Tässä tapauksessa Gentoo ei ollut hyvä vaihtoehto, koska levytilaa oli rajallisesti, eikä Gentoo kaikkine lähdekooditiedostoineen olisi mitenkään mahtunut. Taas alkoikin etsiminen, joista Ubuntu 5.10 tuli esiin ja päätin kokeilla sitä. Se toimikin ihan kohtuullisesti kyseisessä koneessa.

Gentoota käytinkin pitkään pöytäkoneessa, kunnes päätin kokeilla siinä Ubuntu Dapperia ja olin siihen ihan tyytyväinen. Näin ollen olenkin sitten jäänyt Ubuntu-tielle

[overlow]

Itsellä tarina alkaa näin yläasteella kuvaamataidon opettaja käytti toisessa louokan koneessa knoppixsia, ja sitten kysyin voisiko polttaa sen mullekkin levylle ja sitä sitten kotona käytin livecd:ltä jun tykkäsin sen ohjelmista enemmän, kunnes jossain vaiheessa osui silmiini ubuntu, jota alkusi yritin onnistumatta itse polttaa kun en tajunnut että sse pitää iso levynä polttaa, ja sitten tilasin shipitistä cd:t (5.10) ja hetken aikaa käyttelin liveä, kunnes asensin sen xp:n rinnalle ja opettelin sen käyttöä, sitten tuli 6.06, johon sitten päivitin sen ja kun 6.10 tuli ja aloin sitä asentamaan tässä tänä keväänä vasta niin jokin meni pieleen kun tein sille isompaa osiota, ja onnistuin hävittämään koko winkkarin ja sitä ei ole sen jälkeen tässä koneessa näkynyt, vaan opettelin silloin toden teolla ubuntun opettelemisen. sen jälkeen on koneessa pyörinyt moni jakeluita niin ubuntun rinnakkais versioita kun muitakin jakeluita, mutta aina on tullut paluu ubuntuun, joka varmaan tulee kauan aikaa pysymäänkin.