Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Yleistä keskustelua => Aiheen aloitti: Toni Alenius - 11.04.07 - klo:14.34
-
Tarina alkaa vuoden 2006 alkukeväästä, olin juuri ostanut Ammattikoululta poistokoneen kahdella kympillä, mutta käyttöjärjestelmää ei ollut.
Luulin saavani XP:n kaupasta halvalla (siis alle satasella), ja olin saada halvauksen nähdessäni XP:n todellisen myyntihinnan.
Siis ei ainakaan luvallinen Windows.
kone oli liki kuukauden tyhjän panttina, kunnes iskin kaupungin kirjastossa silmäni erään kirjan selkämykseen.
LINUX KÄYTTÖKUNTOON
Kirjan mukana oli Mandrake Linux, kuulemma ensimmäinen versio, kirja vuodelta 1998.
eikun asentamaan.
Mandrake oli hyvä jakelu, mutta halusin jotain uudempaa, siksi koitin IT PRESS -nimisen kustantajan omaa jakelua IT Linuxia vuodelta 2000.
Sitten olikin seuraavan järkytyksen paikka, näytönohjaimeni oli liian uusi (Intel P810), samoin näyttöni (ADI Microscan P55, koneen alkuperäinen näyttö muussa käytössä) ja vaihtoehtoja oli kolme: 3x4 resoluution grafiikat, komentotulkki, tai näytön ominaisuuksien syöttö yksi kerrallaan.
Luovutin noin tunnin uudelleenkäynnistysten ja uusien yritysten jälkeen.
Seuraavaksi oli vuorossa Red Hat 6; englannin kielinen, ei sanaakaan suomea.
Sitten löysin Spectra Linux 1.2:hden vuodelta 2001, se oli riittävä, joten tyydyin siihen, kunnes hankin alkusyksystä -06 (vai olisiko ollut jo kesällä, ei muista) Ubuntu Dapperin.
Se oli hyvä, Spectran jälkeen en osannut edes kuvitella Linuxia, joka olisi niin lähellä Windowsin totuttuja ominaisuuksia.
Sitten menin ja ostin Windows 2000 Pro:n hyöty- (Suomenksi: peli-) käyttöön, säilyttäen Ubuntun toissijaisena. Sitten heitin GNOMEn pellolle ja otin tilalle KDE:n, heti perään testasin Edgyä, ja silloin paloivat minulta hihat, olin juuri äskettäin asentanut XP Pro:n koneelleni, jättänyt 2k:n jämät kummittelemaan samalle kovolle Kubuntun kanssa, ja kun asensin Dapperin tilalle Edgyn, lakkasi XP toimimasta.
Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että XP:n asennus ei vaivautunut tekemään uutta käynnistyslohkoa, koska se saattoi käyttää 2k:n lohkoa, kun 2k poistettiin, meni samalla XP:n käyttämä lohko., mutta tuolloin syytin Edgyä, enkä siihen enää kajonnut. Sain viime kuussa viimein XP:n levyn taas lainaksi, ja asensin sen.
Tuolloin olin jo tutustunut hienoon jakeluun nimeltä PCLinuxOS, joka on minulla nyt ensisijaisena, Windows yhä "hyöty käytössä", Perjantaina alkaa Linux -kurssi, jolle valitsemme itse jakelumme, voisi kokeilla vaikka Fedoraa, tai uutta Madrivaa, tai miksei vaikkapa Feistyä? Jos PCLinuxOS:n tämän vuoden neljäs testiversio ehtii tulla jakeluun, niin ehkäpä sitten se.
TILANNE 7. Syyskuuta 2007:
Olen palannut Kubuntuun, Feisty -versioon, koska muut jakelut eivät keskustele emoni kanssa, tai sitten toisin päin, taidan skipata Gibbonin yli.
TILANNE 30. Tammikuuta 2008:
PCLinuxOS yhdessä koneessa, toisessa OpenSuSE, tosin kohta puoliin voisi alkaa uudelleentutustua Ubuntuun, ellei joku toinen distro muuta mieltäni.
-
Minäpä hyppäsinkin suoraan Ubuntuun, siihen aikaan kun 5.10 oli käytössä, keväällä 2006. Koko kesän oli dualbootissa mukana myös eräs tunnetumpi työpöytäkäyttis "vuodelta 98", ja muutaman kerran silloisen ubuntun X:n rei'itin ja äänetkin katosivat. Siitä asti olen ollut tyytyväinen Ubuntuuni, ja innolla kuolaan jo Feistyn perään. Vaikka XP:llä näitä sivustoja olen viime aikoina enemmälti selannut-.-
-
Joskus 97-98 muistaakseni aloittelin RedHatillä. Sen jälkeen on tullu käyettyä Mandrakea, Gentoota ja Ubuntua.
-
Jaahas. Taisi olla että ensimmäistä kertaa tutustuin Linuxiin joskus vuonna nakkisota, eli jossain -99 tai näitä main. Ei se ottanut tuulta alleen. Mitään en saanut toimimaan kunnolla, mitään en osannut ja hermot meni. Nettiä en silloin omistanut, joten ohjelmien päivittely ei onnistunut ja levyillä/disketeillä törmäsin aina RPM-tiedostoissa olevaan depedency probleemaan. Aina puuttui jokin paketti ja se aiheutti itselläni sen, että vaihdoin takaisin Wintoosaan.
Noh, sitten joskus 2000 tai 2001 koettelin IT Linux 2000:sta. Sitäkään en saanut toimimaan juuri mitenkään. Näytönohjaimeni kanssa oli aina ongelmaa, ajureita joutui kääntämään komentoriviltä ja täytenä n00bina kärsivällisyys ei riittänyt. Silloin taisin tehdä periaatepäätöksen etten KOSKAAN enää koske YHTEENKÄÄN Linuxiin ja taisipa muutama ärräpääkin lentää. Myös Mandrake Linuxia tuli jossain vaiheessa koetettua, ja se sotkikin biosin asetuksia (Kovalevyn lukutapa LBA:sta joksiksin muuksi, Windowsiakaan en saanut asennettua ennen kuin äkkäsin BIOS-asetusten muuttuneen). Se jos mikä lisäsi inhoani Linuxia kohtaan :P
Noh, sitten itselleni tapahtui tuossa 2005 vai 2006, että käyttööni tuli taas ylimääräiseksi 166MHz pentium jossa muistia oli huimat 64MB. Ajattelin että tässähän voisi huvikseen sittenkin testata josko jokin Linux-distro suostuisi toimimaan. Siinä sitten säätelin ja sain kuin sainkin Debian Linuxin asennettua. Se oli jopa yllättävän kivutonta, joka oli positiivinen yllätys. Siinä se sitten jäikin serveriksi rullailemaan kaapin nurkkaan ja kavereille ja joillekkin irkkikavereille tuli tarjottua shellitunnuksia.
Huomattuani Linuxin vakauden ajattelin aivan huvikseni koetella, että olisiko mistään Linux-distrosta työpöytäkäyttöön. Linuxin asennus pääkoneeseen tuli ajankohtaiseksi kun Windows XP:n asennus olisi ollut uudelleen edessä. Ajattelin, että mitäpä tuossa menettää. Äkkiähän sen saa jyrättyä Windowsin asennuksella jos ei toimi. Näin sitten päädyin testaamaan Ubuntu Linuxia. Taisi olla, että juuri pari päivää sen jälkeen ulos tuli Breezy. Sen sitten asentelin.
Alku oli, kuten odottaa saattaa, monessa mielessä tuskien taivalta. Mitään ei osannut, kaikki oli sekavaa ja legendaarinen "Miksi tämä ei toimi!? TÄÄ ON IHAN PA****A" taisi tulla joskus varmaankin mieleen. Tietenkin se olisi toiminut, mutta eihän sitä voinut itselleen myöntää ettei vain osaa. Kunnes sitten päätin opettelemalla opetella. Periaatteena alussa oli aiemmin että komentoriviin ei kosketa, koska Windowsissakaan en ole moista tarvinnut juurikaan. Noh, aika muuttaa ja nykyään FTP-siirrot yms. teenkin komentoriviohjelmilla, koska ne ovat vain yksinkertaisesti nopeampia ja parempia.
Sillä tiellä vieläkin. Eli varsinaisesti pääasialliseksi käyttöjärjestelmäkseni Linux tuli Breezyn julkaisun aikoihin. Eli puolisentoista vuotta on tainnut tulla käytettyä Linuxia työpöytäkäytössä ja sillä tiellä vieläkin olen. :)
-
sain ensimmäisen tietokoneeni neljä vuotta sitten täysin palasina, sen koottuani asensin winukan ja sen kanssa tulikin taisteltua kolme vuotta.
viime kesänä sain läjän vanhoja opiston poisto koneita ja ajattelin että niistä saisi mukavasti kasattua käyttökelpoisia masiinoita mutta jos myymään alkaa niin winukka ja piraatti versio on hieman kyseenalainen ajatus.
aloinkin tutustua linux jakeluihin ja joidenkin kokeiluiden jälkeen päädyin ubuntuun, syksyyn mennessä kaikki wintoosat oli heivattu menee.
suuren kiitoksen tähän muutokseen annan tälle foorumille ja ubuntun käyttäjille.
-
Vuonna 1996 tuli ensimmäiset asennukset tehtyä, kun RedHatin ja Debianin asennusmediat sattui olemaan käden ulottuvilla.
-
Olen aina ollut avoin vaihtoehdoille. Entistä enemmän aloinkin herätä siihen että muutakin on kuin Windows, kun ryhdyin opiskelemaan lyhyehköksi jäänyttä painotuotantoassistentin linjaa. Siellä kun 95% koneista oli Mackeja. En lopulta koskaan tottunut koko sen vuoden aikana siihen, etten esim. voinut fullscreenittää ikkunoita, tai siihen että ikkunanamiskat olivat vasemmassa laidassa. Mutta koko käyttis vaikutti huomattavasti jykevämmältä kuin Windows. Jumittelua ilmeni aniharvoin.
En koskaan ostanut Mackia vaikka houkuttikin, mutta hinta ei. Joskus pari vuotta sitten kaveri alkoi mesessä pulisemaan jotain Linuxista ja aloin selvittelemään mitä Linux todella on. Alkuperäinen käsitys taisi olla että se on vaan jotain Linus Torvaldsin hiekkalaatikkoleikkejä über-nörttien tapaan.
2005 loppupuolella kokeilin ensimmäistä kertaa Linux-julkaisua. Muistan kuinka tuskaiselta tuntui etsiä oikeaa distroa. Olisinpa tiennyt Distrowatch.comin sivuista silloin. Jotenkin päädyin kokeilemaan SUSE 10.0:aa ja yksi turha, wanha kovalevy antoi tilaisuuden testaukselle. Asennus oli naurettavan helppoa. Taisin virnuilla kuin idiootti koko asennuksen ajan, koska asennuksen helppous oli mukava yllätys ja ajattelin että JES!, nyt taisin tehdä elämäni löydön. Lopulta päästiin SUSE:n orgasmisen tyylikkääseen työpöytään, mutta voivoi, netti ei toiminut. Paria boottia ja kuukautta myöhemmin yhtäkkiä netti sitten toimikin. Hm. Siinä vaiheessa käyttis oli jo vanha versio ja päätin tyhjätä kovon ja viedä levyn äidiltä kotiini, jossa voisin temmeltää Linuxien parissa rauhassa sydämeni kyllyydestä. No mutta pah. Irroitettuani levyn GRUB rupesi heittämään jotain erroria bootissa eikä kone jatkanutkaan suoraan Windowsiin, joka oli asennettu toiselle fyysiselle levylle. En keksinyt muutakaan kuin asentaa Windows miljoonannen kerran uudestaan.
2006-2007 on/oli tekeillä ikuisuuksia eräs elokuva ja muita projekteja Windowsin alla, joten siirtymisen Linuxiin tai edes Linuxin kokeilun katsoin vain häiriöksi projektieni etenemiselle. No, nyt hallelujah nämä projektit alkavat lähestyä valmistumistaan ja pääsen, toivon mukaan, takaisin Linux-maailmaan ensi viikolla kun Ubuntu Feisty julkaistaan. XP saa lähteä ja Ubuntulla jatketaan eikä vastoinkäymisille enään periksi anneta. Windows ei ole enään vaihtoehto.
-
Historian siipien havinaa :) Hieman taidan vielä dementialtani hämärästi muistaa.
Ensimmäiset asennuslevyt eli levykesarjat imuroin 9600 b/s modeemilla lähikaupungin ammattikoulun BBS-boxista. Kernel-versio oli 0.99 ja vähän tuon asennuksen jälkeen ilmestyi Linux kernel 1.0 (1994). Tuohon aikaan käytettiin yleisesti (?) Dossia, Win3 ja OS/2 (v.2.1). 1995 ilmestyi Koski/Tervo: Linux: asennuksesta tehokäyttöön, jonka aika tuoreeltani ostin. Ennen tuota Linux-opusta, oli julkaistu Kosken OS/2 Warp, joka myös löytyy kirjahyllystä. 1996 siirryin OS/2:n käytöstä käyttämään pääsääntöisesti Linuxia, koska terminaaliohjelmien sijaan saattoi käyttää TCP/IP:tä (PPP), jonka asennus ei OS/2 3.0:aan millään onnistunut. Hankin vielä OS/2 4.0, mutta siihen ei enää ollut paluuta.
Ensimmäiset Linux-asennukset muistuttivat läheisesti SlackWaren asennuksia, mutta varsin pian siirryin hankkimaan Red Hatin eri versioita. (Nimenomaan ostin kaupallisen MetroX:ään perustuvan RedHat paketin, jolla sain Tridentin (tukemattoman?) näyttökortin toimimaan X:ssä). Omaa polttavaa asemaa ei tuolloin vielä ollut, eikä CD-imagen imurointi silloisilla nopeuksilla (56000 b/s modeemit) ollut järkevää. Mm. CheapByte jakeli vapaita Linux-jakeluja kohtuu hintaan. Ensimmäiset itsepolttamani CD-imaget lienevät RH 7.3 laajakaista-aikana.
Käyttelin ennen Ubuntu-kokeiluja, Mepis-jakelua, joka vaikutti varsin mukavalta. Ubuntun valitsin pääosin siksi, että se perustui Gnomeen (vaikka ikkunamanagereita pääosin käytän). Ensimmäinen asennus oli Warty ;) Vasta oikeastaan Hoarystä alkoi Ubuntun käyttö ja nyt vast' ikää päivitin Feistyyn (Feistyä kokeilin heikkona hetkenäni jo aiemminkin, mutta silloin se oli liian aikaista).
-
Taisi olla syksyä 2005, kun sain tarpeekseni kaatuilevista windowseista(95,(98), 2000,.XP), keskenään epäyhteensopivine softineen, sinisine/mustine ruutuineen ja/tai viruksineen. Lisäpontta antoi tieto 98:n turvapäivitysten loppumisesta, mikä uhkasi vanhempia koneita. Niinpä koitin ensin asennella saamaani 400MHz:n runkoon Debian Sargea noin kolme viikkoa, lopputuloksena toimi hienosti, kunnes piti bootata jolloin tuloksena oli vain musta ruutu. Ei selvinnyt, joten päätin kokeilla silloin tuoretta Ubuntua(5.10), josta olin lukenut jostain lehdestä. Meni sisään heittämällä. Sen jälkeen varsioksi muuttui vain Dapper jolla edelleen pärjäillään, samoin appivanhemmat ;)
MUOKKAUS2012: Muisti paranee vanhetessa näemmä. Olin unohtanut, että ennen Sargea testasin Knoppixia ja kun se ei ollut "kunnon" jakelu, niin sitten päädyin kokeilemaan sen alkujuurta Debiania. Ubuntuissa edelleen, joskin ilman Unityä.
T:Jallu59
-
Ensimmäinen tututustuminen josku 1994 - 1995 kaverin vaahdottua Linuxista ja ensimmäisiä omia kokeiluja Redhatilla 1997, sen jälkeen kokeiluina Mandrake ja Gentoo. Pysyvässä käytössä Ubuntu jo 1.5 vuotta samalla asennuksella (Breezy pohjalla, päivitetty Dapperiin), välissä toisin koko roska siirretty levykuvana uudelle kovalevylle. Tuota ennen paljon kokemusta monista antiikkisista käyttöjärjestelmistä. Uusista käyttöjärjestelmistä en ole enää kovin kiinnostunut kuin satunnaisesti ja näin ollen keskityn pelkästään käyttämiseen.
-
Mikrobitin artikkelissa esiteltiin kauttarantain linuxia. Koululla oli myös juliste jossa mainittiin jonkun kernel-version julkaisusta ja että asennuslevyt olisi saatavilla.
Itse tietysti imuroin jonkun slackwaren version korpuille oppilaitoksen mikroluokassa. Olisiko X:n kera tehny reilut 40 korppua. Sen sitten asensin 4mb muistilla varustettuun pentium-tietokoneeseen. Ihmetys oli suuri kun sain sen ihan itse toimimaan X:ää myöten. Olisiko ollut vuonna 1995 tämä suuri tapaus. Siitä lähtien on joku linux-versio ollut käytössä ja nykyään se on pääkäyttöjärjestelmä osx:n ohella. Osx on varattu musiikintekoon garageband:n ansiosta.
-
Osx on varattu musiikintekoon garageband:n ansiosta.
Oletko jo kokeillut avoimilla softilla? (Ardour, jack, zynaddsubfx)
Itse musisoin noilla. Hyvin pärjää.
-
Itse ensimmäistä kertaa tutustuin noin 2v sitten, kun tuli tarvetta palvelinkoneelle, tuli sitten ostettua moinen ja sehän ei hyvin tehokas ollut. Kaikesta huolimatta asensin siihen windows xp:n (koneessa ei ollut toimivaa korppuasemaa enkä jaksanut moista alkaa vaihtamaan joten vanhemmat windowsit eivät tulleet kyseeseen). Tämä xp ei kovin pitkiä aikoja pystyssä pysynyt ja parin kuukauden aikana olin kyllästynyt mokomaan ja ajattelin kokeilla Linuxia. Linux vaikutti todella vaikealta asennettavalta/käytettävältä, eikä rohkaisevia sanoja juuri jaeltu, sillä tuttavat olivat/ovat lähes poikkeuksetta vannoutuneita windows käyttäjiä.
Luin isot kasat asennus ja käyttö-oppaita sekä erinäisiä foorumeita ja päädyin Debianiin (Woody). Debiania povattiin vaikeasti asennettavaksi, joten asennoiduin sen mukaisesti ja otin asioista selvää ennen asennusta. Yllätyksellisesti kaikki sujuikin heti ensi yrittämällä, eikä mitään ongelmia tullut.
Kului noin puoli vuotta ja hermot menivät windowsin kanssa, tällöin päätin asentaa käyttökoneelle windowsin tilalle Debianin. Asennus onnistui "rutiinilla", mutta sitten tuli ongelmia, kun käyttökoneeseen tarvitiin hieman monipuolisempia toimintoja ja mm. äänien kannsa oli suuria ongelmia ja päädyinkin muutaman kuukauden käytön jälkeen takaisin windowsiin. Pari kuukautta windowsia riitti ja eikun uutta linuxia katselemaan, kokeilin Ubuntua mutta en pitänyt siitä jostain syystä ja asensin samantien SuSen. Susea käytin taas muutamia kuukausia, mutta se tuntui jotenkin hitaalta ja taas palattiin häntä koipien välissä windowsiin. Tällä kertaa windowsin kanssa olinkin pidemmän tovin, kunnes noin puolivuotta sitten windows teki viimeisen temppunsa, virusohjelma poisti kaikki .exe tiedostot. Tuore Ubuntu "edgy" tuli asennettua ja tällä kertaa kaikki onnistui oikein mainiosti ja sain systeemin heti itselleni sopivaksi ja windowsiin en ole tämän jälkeen kaipaillut. Ainut ongelma oli 3d kiihdytyksen toimintaan saattamisessa, mutta sekin onnistui viimein. Uskoisin että onnistuminen johtui Ubuntu.fi:n ansiosta, tätä foorumia on tullut luettua paljon, tuli oikein rekisteröidyttyä joku aika sitten. Wikikirja on myös luettu moneen otteeseen :)
-
Oletko jo kokeillut avoimilla softilla? (Ardour, jack, zynaddsubfx)
Itse musisoin noilla. Hyvin pärjää.
Garageband:n etu avoimiin softiin on nuo valmiit looppi-kokoelmat. Varsinkin rumpurytmejä löytyy hirveä läjä joita muokkaamalla saan pohjat nopeasti valmiiksi. Oikeita instrumentteja äänittäessä pärjäisin hienosti avoimilla softilla ja taitavat sillä osastolla olla parempia kuin garage.
Hydrogen:ä tulee käyteltyä myös rytmien luontiin mutta en saa niillä aikaan kuin mekanomaista komppia.
Niin ja huom. en ole mikään pro eli oma osaaminen ja tottumukset sanelee myös millä ohjelmalla tulee toimittua. Kallis Applen Logic-lojuu useimmiten käyttämättömänä kun garagella saan ideat nopeammin talteen.
-
Ensimmäisen kerran tutustuin linuxiin kun eräs tuttavani sillä juppaili, joskus vuonna nakkisota. En siis vuotta muista, mutta tämä tuttu oli juuri maksanut itsensä kipeeksi upouudesta 300mhz pentiumistaan joten se kertokoon jotain aikajanaa. En tuolloin vielä niistä mitään tajunnut, muuta kuin että kuulemma linux rulettaa ja microsoft on peruna.
Ekat omat linux kokemukset oli sitten mepsillä joskus loppuvuodesta 2003. Eikä mennyt kauaakaan kun koulussa jo alettiin tietotekniikan tunnilla opettelemaan redhatin asennusta. Koska opetukset tuosta linuxista jäi vain siihen että osasimme tehdä dualbootin niin myös linuxin käyttö jäi vain tuxracerin peluuseen, siihen asti kunnes vikana vuona kouluun lomalta palatessa oli atk luokassa vain formatoidut koneet, muutama ubuntun asennus cd ja opettaja cccp paita päällä nauramassa paskasta naurua...
Jälkimmäisestä voitta arvata mikä oli ensimmäinen tehtävä koko tunneilla ja kurssin aihe?
Tämän jälkeen olen onnistunut ubuntun sullomaan jopa siviilissä omille koneilleni, serverissä pyörii täl hetkel ubuntu ja käyttö koneessakin se on dualbootin takana.
-
Olin kyllästynyt Windowsien helppouteen ja "kaikki toimii muutamalla hiiren naksautuksella" -tyyliin. MikroBitistä sitten bongasin jutun Linux live-levyistä ja niinpä Knoppix live-cd oli ensimmäinen Linux kokeilu. Ensimmäinen kiintolevylle asennettu versio oli Mandrake, sekin MikroBitin artikkelista bongattu. Siitähän se alkoi kova Linuxin käyttämisen opettelu. Se oli juuri sitä mitä olin hakenut Windowsien jälkeen. Mandrakessa oli kuitenkin jotain, josta en pitänyt ja se vaihtui SuSe liven kautta kiintolevylle asennattavaan SuSeen. SuSe olikin sitten todella mukava järjestelmä ja tietenkin myös hieno. Siihen aikaan SuSen pakettienhallinta ei ollut kovin toimiva, joten lähinnä siitä syystä vaihtui alle Ubuntu Hoary. Siitähän sitä mentiin aina Feistyyn asti. :D Ubuntun aikana se Linuxin käyttö sitten enemmän opeteltiin. Mandraket ym. antoivat kyllä hyvän pohjan Linuxeista. Edelleenkin Linuxit ovat juuri sitä mitä hain Windowsien jälkeen - ei liian helppo, joskus liian vaikea mutta sehän siitä kivan tekeekin.
Toisessa koneessa käytössä pelkästään Xubuntu ja toisessa Ubuntu sekä Windows XP.
Seuraavaksi kenties FreeBSD kokeilussa? ;D
-
Minun Linux tarinan voit lukea osoitteestani: http://www.ubuntu.ehdokkaasi.net
-
Olin kyllästynyt Windowsien helppouteen ja "kaikki toimii muutamalla hiiren naksautuksella" -tyyliin.
Siis joo, tällä jätkällä on asennetta!
Toiset parkuu Linuxin ongelmia ja vaikeutta, mutta sä haet niitä.
Respektiä pukkaa täältä!
-
Itse tapasin Hattrick-pelin foorumilla ubuntu-tyypin, ja sitten kokeilin. Sain formatoitua kovalevyni kahteen kertaan, mutta nyt toimii ongelmitta.
-
Seuraavaksi kenties FreeBSD kokeilussa? ;D
Parempi idea(?): Asenna OS X pc-koneeseen, niin pääset kokeilemaan. :)
Aiheesta kertoakseni: ensikosketukseni linuxiin tuli jo lukioaikana, mutta varsinaisesti käyttö alkoi vasta koulun ja kaverien innostamana viime vuoden keväällä. Oman aikansa se otti, että pääsi linux-järjestelmän sielunelämään käsiksi. :) On aika lohduton näky se komentorivi, kun ei ole yhtään perillä siitä, missä asetustiedostot sijaitsevat tai mitä niillä voi tehdä. Aika kuitenkin parantaa haavat ja kultaa muistot...
-
En ollut tietokoneita oikeastaan koskaan käyttänytkään kun asensin ystävän avustuksella debianin xboxiin. Siitä sitten alkoi mahoton ihmettely ja pään raapiminen että mikä ihmeen komentorivi tai pakettivarasto,Meni varmaan
viikko ennen kuin sain mountattua G aseman (silloin minulla ei nimittäin ollut netti yhteyttä mistä hakea apua) ja voi sitä autuutta kun onnistumisia rupesi tulemaan Sitä kun oli tullut aikansa säädettyä ajattelin hommata ihan oikean tietokoneen ja laajakaistan. Sainkin lahjoituksena noin 2 vuotta sitten 300mhz/124ram tehomyllyn (xboxiki toimi jouheemmin) siinä sitä tuli linuxin käyttöä opiskeltua oikein olan takaa.
Nyt alla on vähän uudempaa rautaa, Lukemattomia määriä linux asennuksia ja 1 windows kokeilu.
Sen voin sanoa että jos aloittaa tietokoneiden käytön tyhjältä pöydältä linuxilla niin kylläpä tulee opittua kaikenlaista.
-
Mikrobitistä luin, että on ilmestynyt ubuntu linux 6.06 ja siitä se sitten lähti...
-
Alkoi Winukka ja sen ainaiset sekoilut potuttaan. Tuli sopivasti Mb:n hyötyromppu, niin asensin Edgyn ja nyt päivitin Feistyyn.
Joskus vuonna nolla kokeilin Mandrakea, mut ei ottanut tulta viel silloin.
Ei tuu paluuta enään Mikkisoftan puolelle.
-
Minun ensimmäiset kokemukseni Linuxista ajoittuvat vuosille 95-96. Tosin itse en vielä uskaltanut asentaa, mutta parilla kaverilla oli into päällä ja siinä näin vähän sivusta mitä Linux on. Voin todeta, ettei se silloin vakuuttanut.
Seuraava kerta tulikin vuonna 98, jolloin koulun (RAMK) kurssilla käytettiin ohessa Linux -perusteita läpi. Silloin päätin, että asennanpa Linuxin joku päivä koneelle. No se joku päivä tuli sitten tuossa vuosituhannen vaihteessa, jolloin eräänä lauantaina oli vähän "day after" fiilikset ja eikä mitään tekemistä. Niinpä kävin hakemassa Mandrake Linuxin. Sekin oli vähän pettymys, mutta merkkejä paremmasta oli nähtävissä.
Sitten tulikin kokeiltua huvikseen eri versioita, josta Suse miellytti eniten. Vuonna 2003 asennus jäikin pysyvästi koneeseen, kun mielestäni Mandraken 9 -versio oli sopivan kypsässä vaiheessa. 2005 laitoin Susen, joka toimikin aika mainiosti, mutta huolimatta YAST:in kätevyydestä, en ollut oikein tyytyväinen Suseen koska mielestäni ohjelmien asennus oli vähemmän kätevää.
2006 kesällä tein periaatepäätöksen hylätä Susen sen epäonnistuneen 10.1 -version myötä ja aloin etsiä korvaavaa vaihtoehtoa. Muuten temppu, joka ei windows -maailmassa oikein onnistu :) Joku oli kehunut Ubuntua jossain ja niinpä päätin asentaa sen koneeseen. Langattomat verkkokortit ja muut härpäkkeet lähtivät kertalaakista käyntiin. Sitten ihastutti tämä ohjelmistojen asennusten vaivattomuus ja käytön helppous, joka on kyllä parasta mitä olen nähnyt. Logistiikan maisterikokelasta miellytti kovasti ohjelmistojen jakelutapa ja asennus, joka tehokas sekä keskitetty. Lisäksi uusia ohjelmistokirjastoja on helppo asentaa joten päätös oli selvä.
-
Siirryin Linuxiin noin vuosi sitten kun XP:ni lakkasi toimimasta haluamallani tavalla.
Minulla oli, noh, kaverilta lainattu xp, joka toimi pari vuotta ihan siedettävästi, kunnes se yhtäkkiä alkoi jostain käsittämättömästä syystä hävittää tärkeitä tiedostojaan, jota seurasi aina uusi asennus ja asetusten säätö jne, jottai sai koneen toimintakuntoon.
Olin jo pitkään halunnut kokeilla Linuxia ja tutustunut aiheeseen, muttei pokka ollut vaan aiemmin riittänyt. Kun kuitenkin olin erään viikon aikana asentanut ja säätänyt XP:n 5 kertaa uudestaan, päätin kokeilla. Asensin XP:n rinnalle kaverilta saamani Ubuntun ja ihastuin melko äkkiä.
Ubuntun jälkeen olen kokeillut ZenWalkia, Slackwarea, Eliveä, Fluxbuntua ja joitakin muita distroja, ja nyt tässä ykköskoneessa on Fedora Core 6. Servukoneessa hyrrää Ubuntu.
-
Suurin syy taitaa olla windows. Viime talvena rohkaisin itseni kokeilemaan linuxia. Aikaisempaa kokemusta ei ollut. Olin kyllä nähnyt ja kuullut, joten tiesin mistä oli kyse. Kubuntun asennettuani yllätyin ja sille tielle jäin. Tykkään säätämisestä, mutta en silloin jos kone tekee ongelmia itsekseen ja linuxini ei niitä juurikaan tee.
-
Jokunen vuosi sitten (taisi olla 2005?) työpaikalla oli käytössä Mandrake. Käytin sitä vain, en joutunut säätämään muuta kuin tulostimeen ajurit ja siihenkin sain apua. Samasta paikasta sain ensimmäisen Ubuntun asennuslevykkeeni, versio oli Hoary Hedgehog eli 5.04. Asensin sen kotikoneelleni ja pienen opettelun jälkeen sain jopa päivitettyä Breezyyn. Ja sillä tiellä ollaan...
Tämän foorumin taas löysin aika myöhäisessä vaiheessa, vain vähän reilu vuosi sitten. Siihen asti ohjeita löytyi kyllä muutenkin mutta ei niin Ubuntu spesifisiä ja pääasiassa englanniksi.
Hauskaa oli kun sitten myöhemmin toisessa työpaikassa näytettiin vain kone ja annettiin Ubuntu Dapperin asennus-cd (ja monitori) kouraan ja sanottiin, että tiedät varmaan mitä pitää tehdä...
-
Helmikuussa 1999 Lapinjärven sivarikoulutuskeskuksessa tapahtui "first contact". Windows-koneesta telnet(?)-yhteys paikalliselle linux-palvelimelle ja sieltä ssh-yhteys yliopiston koneelle s-postia lukemaan.
2000 huhtikuusta alkaen käytin linuxia päivittäin, vaikka oivalsin vasta parin kuukauden kuluttua, että kyseessä oli linux jollakin Win97-klooni-ikkunoinnilla. Jatko-opiskelin tuolloin Saksassa ja kaikki opiskelijoiden webbi & s-postikoneet olivat linuxilla pyöriviä.
Palattuani 2001 syksyllä Suomeen tuuppasin ensitöikseni yliopistolla SuSE 6.4 tms rompun työpaikan tietokoneeseen :-) Aluksi oli vähän vaikeuksia saada X viritettyä toimimaan, mutta sekin lopulta onnistui.
Mulla ei ollut missään vaiheessa mitään kulttuurishokkia käyttiksen kanssa, olinhan lukenut jo 1993 alkaen s-postini ja usenet-nyyssit pinellä ja strn:llä yliopiston unix-päätteillä, joilla oli hauskoja nimiä kuten plootu, kruuna ja klaava. Webbisivutkin tehtiin emacsilla käsin koodaten. Joskus pääsi jopa yhdelle keskusta-alueen harvoista X-päätteistä (semmoinen massiivinen pystysuuntainen mustavalkoruutu).
Ja koko windows-ajan muutenkin tein työni WP5.1 -teksturilla (dossikamaa) enkä millään windows-ohjelmalla...
-
Itse aloittelin Linuxin käytön lukiossa joskus vuoden -95 tienoilla. Päätettiin kavereiden kanssa jättää työpöytäversiot kokonaan väliin, kun saatiin idea perustaa koululle oma web-/sähköpostipalvelin. Kolmen innokkaan nörtin parin viikon projekti poiki toimivan palvelimen, jossa oli Apache, nimipalvelin, proxy ja sähköpostipalvelin. Taidetiin pyörittää myös omaa news-palvelinta. Lisäksi palvelimella oli pieni soittosarja niitä käyttäjiä varten, jotka halusivat päästä paikallispuhelumaksuilla nettiin. Jakeluversiona taidettiin käyttää Slackwarea tai Red Hatia. Kumpaakin kokeiltiin, en muista kumpi jäi käyttöön. Yhteys WANiin taisi toimia aluksi 512 radiolinkin välityksellä ja myöhemmin päästiin kuidun päähän.
Voi niitä vanhoja hyviä aikoja, silloin oli aikaa nörtteillä ja puuhastella (ja odotella kernelin kääntymistä yön yli ei niin nopealla kotikoneella.. ;-). Se oli sitä aikaa kun nettisivut koodattiin tekstieditorilla, sähköpostit luettiin päätteltä Pinellä ja tekstipohjaiset MUD-pelit olivat suosionsa huipulla. Lukion jälkeen nörtteilyyn tuli muutaman vuoden tauko armeijan ja opiskelujen takia ja tietokonetta käyttelin vain surffailuun ja sähköpostin lukemiseen. Muutaman viime vuoden ajan olen kokeillut eri jakeluversioita (aikaisemmin mm. Best Linux, SOT Linux, myöhemmin Fedora, Ubuntu, OpenSuse) ja tällä hetkellä Ubuntu Feisty koneella. Viimeisen 8 kk on koneessa ollut pelkästään Linux enkä juuri ole Windowsia kaivannut. Vielä kun avovaimon saisi käännytettyä Linuxin käyttöön..
-
Ite tutustuin linuxiin 2002 kun menin uuteen kouluun. Ammattiopistossa oli sitten yksi hippi joka kävi asentamassa mulle vanhaan koneeseen linuxin. Kun huomasin kuinka tehokas ja helppokäyttöinen se oli niin olinkin sen jälkeen aivan myyty. Debian sai pysyä serverissä mutta omassa koneessa distro vaihtuin kuukausittain. Lopulta se nyt on pysähtynyt ubuntuun joka onkin varsin kelpo käyttis. Aluksi tuotti ongelmia tottua konsoli tilaan kun sitä ei juurikaan joudu windowsissa käyttämään mutta nykyisin en pärjäisi ilman konsolia.
-
Jaa-a .. niin ne vuodet vierii. Se oli silloin käpysodan rauhan aikaan kun ensimmäisen Best-Linux 5.2:n ostin. Koneenakin taisi olla sen ajan ehdoton huippu, 486DX 66. Ja muistia huimat 4 megaa.
Siihen sitten aloin sörkkiään Linuxia. *muistaa vieläkin sen vihreiden ja muidenkin väristen rauhoittavien määrän* Mikään ei toiminut, ja jos toimi niin se oli ihme. Best-Linux siksi, että se oli suomenkielinen. Englanti on ollut minulle vaikeampaa kuin hebrea. Ja saameakin osaan aika huonosti.
No siitä sitten löytyi kirjastosta IT-pressin Linux. Olikohan 2000. Ja eikun kiiruusti kaverin luo polttamaan se CD-levylle ja omaan koneeseen laitamaan. Taas oli lääkäri mielissään, reseptiä pukkas meikäläisen käteen rauhottavia varten. *pyrsk* Sitten tuli noita eri distroja kokeiltua jos jonkunlaisia. Ja mikään ei oikeen ollut minun mieleen. Toisessa koneessa ollut aina Windows, jota on joutunut käyttämään eri projekteihin. Ja nykyäänkin pakko pitää opiskelun takia Windows yhdessä koneessa.
Tässä on nyt viritelty Feisty 2200 Duroniin, 0.75 gigaa muistia ja 20 Gt kiintolevy. Läppäriin tungin Debianin 4.0:n ja kun saan ton yhden läppärin toimimaan (muistin odottelua), niin eiköhän siihenkin tungeta joku Linux. Windows on poissuljettu siitäkin.
Aika menee tällä hetkellä opetteluun ja säätämiseen. Verkon kun sais toimimaan niin vois vaikka vapun kunniaksi ottaa lasin pikasimaa (pullo kossua ja 3 rusinaa pullossa, ravistetaan hyvin).
Asennuksen helppous on yllättänyt, verrattuna siihen mitä se joskus oli. Viikko meni, että sai edes Linuxin auki, sitten toinen viikko kernelin kääntöön ja muuhun hauskaan.
Mutta olen aina sanonut, päivä jolloin et opi mitään on mennyt hukkaan.
-
Ensimmäinen kokemus yläasteen kahdeksannelta luokalta vuonna -98. Kirjastosta lainasin jonkun kirjan, jossa tuli slackware. Eihän sitä saanu asennettua sitte millään.. perkeleet ja saatanat lensi isäukolta, kun windows oli kadonnut koneelta ???
No yritin pari vuotta myöhemmin uudestaan red hatin jollain versiolla ja äläpä huoli, sehän asentui. Työpöytä ja kaikki ilmestyi näkyviin. Mitään en osannut tehdä ja englanti ei vielä ollut tarpeeksi vahvaa, että olisi netistä löytyvien ohjeiden avulla saanut mitään aikaan. Joitain ohjelmia käytin ja taas lähti linux koneelta.
Vuoden verran tästä aloin taas innostumaan aiheesta, ehkä jonkun mikrobitin tai vastaavan luettuani. Debian löysi tiensä koneeseeni ja taas alettiin opiskella käyttistä "uudella innolla". Kuivui kokoon sekin. prkl.
Kun sitten kuulin ubuntusta, "linux for human beings" kiinnitti huomioni. Nyt tärppäsi. Asensin 5.04 moneen kertaan ja joka kerralla opin jotain uutta ja erinomaisen hienoa. Ajattelin, että tästä se lähtee ja niihän tuo teki. Ei ole vielä tullut sellaista päivää vastaan etteikö tästä jotain uutta olisi oppinut ja mielenkiinto kasvaa joka kerta. Mahtava värkki, täytyy sanoa ;D ei tätä ilman voi enää olla
-
En ole koskaan käyttänyt Windowsia tai muita. Kolmisen vuotta sitten poikani, joka oli alan ammattilainen, toi koneen. Siinä oli englanninkielinen Suse 9.1. Sitä sitten huonolla kielitaidolla opettelin. Onnistuin saamaan tulostinasetukset täysin sekaisin ja eräs ystävä latasi koneelle Suse 10.0 version. Sitä sitten käyttelin ja foorumin ohjeilla onnistuin osittain suomentelemaan. Nuori soittajakaverini kehui Ubuntua ja hänen levyllään asensin 6.06 version. 6.10 version latasin netistä, poltin levykuvan ja asensin. Feistyn tein päivittämällä. Käytän Kubuntua ja KDE:tä. Tottumus Susen ajoilta. Foorumia olen seuraillut alusta asti. Viimeksi sain arvokasta apua. Sain Rosegardeniin tarvittavat lisäpaketit ja nyt tallennus toimii kitkattomasti. Kiitokset tässä Asmo Koskiselle.
Olen todennäköisesti varttuneimpia Ubuntun käyttäjiä, mutta ainakin tässä vaiheessa homma sujuu.
-
Mistäköhän lienen Linuxista ensimmäistä kertaa kuulleeni, en muista enää. Kaupassa kuitenkin törmäsin kotimaiseen ITLinuxia puffaavaan lehteen - pääasiallisena sisältönä asennus- ym. ohjeita, ja tietysti rompulla kyseinen distro. Meni aika monta vuotta, ennen kuin se romppu pääsi käyttöön, mutta oli kuitenkin ensimmäinen Linux minkä exä koneeseemme asensi 2002 tai 2003 (taloudessamme elettiin vielä 56k-modeemin aikakautta). Sen kanssa taisi olla jotain häikkää, pikavauhtia ilmestyi koneelle myös Suse, Mandrake, Slackware, en muista missä järjestyksessä. Kubuntun asennuksen (2005) hoidin pääasiassa minä, jotta oppisin, exä oli taustatukena. Häikkää oli siinäkin, hän joutui paljon auttamaan, mutta saatiin kaikki pelittämään.
No, se kone meni erossa. Linuxia on ollut ikävä ja kun nyt olen ostanut uuden koneen, siihen tulee Ubuntu tai Kubuntu. Vanhakin läppäri saattaa vielä saada Xubuntun, kuka tietää. Kysymysmerkkinä on enää, jääkö uuteen koneeseen wintoosa lainkaan rinnalle vai ei...
-
Jostakin vahingossa luin Untubusta, ja huvikseni kokeilin, ja sillä tiellä edelleen...
Ekasta kokeilusta vajaa viikko... ;D
-
kauniita elämän alkamiseen johtaneita tarinoita ei ole näkynyt vähään aikaan, joten herätellääs taas ketjua, älkää enää pidätelkö Windowsista vapautumisen riemuun johtaneita tapahtumia sisällänne!
-
No ekan kerran taisin nähdä linuxin livenä ammattikoulussa kun luokan nörtit sitä näppäilivät ATK tunnilla. Jakeluna taisi olla Fedora Core 1 joten siitä innostuneena päätin itsekin sen kotikoneelle asentaa. Taisi olla joskus vuonna 2003 muistaakseni (?)
Fedora vaikutti ihan mukavalta käyttikseltä, joskin opettelemista siinä äkistään piisasi. Jossain vaiheessa kuitenkin onnistuin saamaan paketinhallinnan rikki ja en kovasta googlettelusta huolimatta onnistunut sitä saamaan toimimaan joten päätin kokeilla jotain toista jakelua. Sen jälkeen kokeilin SuSE 9.3 versiota joka sekin vaikutti oikein mukavalta. Sitä käytinkin sitten 10.1 versioon asti joka se taas olikin todella keskeneräinen rävellys joten jouduin taas miettimään jotain uutta jakelua. Silloin oli (K)Ubuntun 6.06 versio taidettu juuri julkaista ja sitä hypetettiin vähän joka paikassa siihen malliin että päätinpä kokeilla seuraavaksi sitä. Erityisesti paketinhallinta häikäisi nopeudellaan ja kätevyydellään. Se oli aivan omaa luokkaansa verrattuna hitaaseen Yast:iin. Ja tällä tiellä ollaan edelleen. Aina välistä tulee testattua muitakin jakeluita mutta en ole ainakaan vielä löytänyt mistään sellaista jakelua jossa olisi asiat hoidettu selkeästi parremin kuin (K)Ubuntussa.
Ja KDE:tä käytän siksi koska sillä aloitin omat Linux kokeiluni Fedora Corella, joten se vaan tuntuu kotoisammalta.
Ja mainittakoon vielä loppuun että ilman tätä kyseistä sivustoa olisin todennäköisesti jossain vaiheessa turhautunut (K)Ubuntuunkin ja lähtenyt taas etsimään jotain korvaavaa distroa. Valtavan suuri apu on ollut (K)Ubuntua opetellessa erityisesti wikikirjasta ja foorumista. Kiitos siitä!
-
Minä taas tutustuin Unixiin yliopiston päätetiden ääressä, kuten kai moni muukin aikalainen. Tuolloin myös kuulin huhuja jostain uudesta käyttiksestä, "linuxista"...
Syvempää tuttavuutta unixiin tuli tehtyä eräiden harjoitustöiden parissa, eikä ohjelmointiopintojen alkeistakaan haittaa ollut.
Joitain vuosia myöhemmin siirtyminen "perintönä" saadun linux-palvelimen kylläpitäjäksi ei siis ollut aivan mahdotonta. Siitä asti on tullut kokeiltua ja seurattua, mutta pysyvästi kotona ja sitten töissä siirryttiin CentOS:n kautta Ubuntun käyttäjiksi vasta parisen vuotta sitten.
PS. On se windows vielä kotonakin, poika pelaa paria autopeliä. Mutta käyttää Ubuntua kaikkeen muuhun. Saa nähdä, kyselevätkö hänen ikäisensä samoja kysymyksiä (Miten tutustuin Linuxiin) joskus 20 vuoden kuluttua?
-
Oma ensikosketukseni Linuxiin taisi olla lukioaikoina, joskus vuoden 1997 tienoilla. Kyseessä oli kirjaston mediariihi-luokka, jossa oli kaksi Windows 3.1-konetta, sekä joku muu vähän vanhempi masiina. Näihin koneisiin eräs tuttavani oli asentanut jonkin tekstipohjaisen linux-version Windowsien rinnalle. Näitä kävin sitten ihmettelemässä välillä ja pelasinpa jopa etänä tekstipohjaista tetristä vanhemmalla koneella ;D.
Sitten, kun aloitin ylemmät opinnot lukion jälkeen hankin itselleni käytetyn IBM:n 200Mhz puskevan koneen, jossa tuli mukana Win95. Tuohon lähdin asentelemaan koemielessä Punahattua, mutta se ei tietenkään toiminut kunnolla integroidun näytönohjaimen kanssa ja kokeilu jäi oikeastaan siihen.
Sitten tuossa vuoden 2003 tienoilla tuli aika, että on parempi taas hankkia vähän uudempaa rautaa ja kokosin itselleni koneen, jossa olikin jo sitten XP mukana. Asensin tähänkin jossain vaiheessa sitten Redhatin rinnalle, mutta sitä ei tullut juuri koskaan käytettyä, koska parisuhteen toinen osapuoli halusi käyttää tuttua Wintoosaa.
Tätä sitten käyttelin ehkä vuoden pari, kunnes jotain tapahtui. XP ei enää eräänä päivänä käynnistynyt kirveelläkään. Jopa asennus-CD jumitti aina tiettyyn kohtaan. Epäilen vahvasti, että kyseessä on jokin emolevyn rautavika, josta Winkkari ei selvinnyt. Sen sijaan Redhat pelitti kuten ennenkin, joten vaihtoehto oli aika selvä :D.
Tässäkään vaiheessa en oikein tykännyt Redhatista vaan lähdin etsimään sille vaihtoehtoa, joksi muodostuikin Gentoo Linux. Pidin erityisesti Gentoo nimestä ja muutenkin se tuntui kivalta. Gentoota käytinkin sitten vaikka kuinka pitkään.
Siirtyminen Ubuntuun tapahtuikin sitten hieman salakavalasti. Muutama vuosi sitten sain töissä oman kannettavan ja halusinkin tietysti asentaa siihen Linukan rinnalle. Tässä tapauksessa Gentoo ei ollut hyvä vaihtoehto, koska levytilaa oli rajallisesti, eikä Gentoo kaikkine lähdekooditiedostoineen olisi mitenkään mahtunut. Taas alkoikin etsiminen, joista Ubuntu 5.10 tuli esiin ja päätin kokeilla sitä. Se toimikin ihan kohtuullisesti kyseisessä koneessa.
Gentoota käytinkin pitkään pöytäkoneessa, kunnes päätin kokeilla siinä Ubuntu Dapperia ja olin siihen ihan tyytyväinen. Näin ollen olenkin sitten jäänyt Ubuntu-tielle :D
-
Itsellä tarina alkaa näin yläasteella kuvaamataidon opettaja käytti toisessa louokan koneessa knoppixsia, ja sitten kysyin voisiko polttaa sen mullekkin levylle ja sitä sitten kotona käytin livecd:ltä jun tykkäsin sen ohjelmista enemmän, kunnes jossain vaiheessa osui silmiini ubuntu, jota alkusi yritin onnistumatta itse polttaa kun en tajunnut että sse pitää iso levynä polttaa, ja sitten tilasin shipitistä cd:t (5.10) ja hetken aikaa käyttelin liveä, kunnes asensin sen xp:n rinnalle ja opettelin sen käyttöä, sitten tuli 6.06, johon sitten päivitin sen ja kun 6.10 tuli ja aloin sitä asentamaan tässä tänä keväänä vasta niin jokin meni pieleen kun tein sille isompaa osiota, ja onnistuin hävittämään koko winkkarin ja sitä ei ole sen jälkeen tässä koneessa näkynyt, vaan opettelin silloin toden teolla ubuntun opettelemisen. sen jälkeen on koneessa pyörinyt moni jakeluita niin ubuntun rinnakkais versioita kun muitakin jakeluita, mutta aina on tullut paluu ubuntuun, joka varmaan tulee kauan aikaa pysymäänkin.
-
Aika monella tuntuu olevan ensikosketus jossain koulussa. Itse taas kuulin linuxista kavereiltani ja mediasta. En ollut ollenkaan nähnyt linuxia missään koneella enkä ollut käyttänyt. Kiinnostukseni heräsi jo kuitenkin tuossa 2000-luvun alussa. Kauan piti asentaa, mutta aina ajattelin ettei ole juuri nyt aikaa säätää(kuvittelin linuxin vaativan hirveästi, mahdollisesti viikkojen, säätämistä). Lopulta sitten tuossa viime keväällä tuli ensimmäinen kosketus linuxiin, kun päätin testata ubuntun livecd:tä. En sitä suoraan asentanut, mutta sitten kun ubuntun uusin versio feisty julkaistiin niin päätin, että on aika asentaa se vihdoinkin koneelle.
Ubuntusta siis aloitin ja ubuntu tutuksi oppaan avulla sainkin koneen toimimaan hyvin. Olin erittäin tyytyväinen uuteen käyttikseen. Noin kuukauden käytön jälkeen heräsi kuitenkin kiinnostus kokeilla muitakin distroja. Ensin asensin opensusen. Toimi. Vaikutti kuitenkin vähän liian raskaalta, joten seuraavaksi asensin kubuntun. Tämä ei pysynyt koneessani kuin pari tuntia ja siirryin pclinuxos:ään. Pclinuxos tuntui toimivan erittäin hyvin. Tämä olikin sitten koneessani koko kesän. Lopulta päätin siirtyä takaisin ubuntuun, koska en saanut kesällä hankkimaani digitv korttia toimimaan pclinuxos:ssä ja muutenkin ubuntun ohjelmavarastot tuntuivat olevan paremmin ajan tasalla puhumattakaan paremmasta forumista. Ehtisin melkein ubuntun koneelleni jo asentamaankin, kunnes päätin kokeilla minttia, josta olin lukenut, että se on valmiiksi säädetty ubuntu. No asensin sen sitten ja on tälläkin hetkellä koneella. Digitv kortinkin sain toimimaan tässä mintissä melko helposti.
Nyt olen siis kohta käyttänyt linuxia puoli vuotta ja montaa kertaa en ole windowsin puolelle mennyt. Joitakin pelejä vain olen pelannut windowsilla. Muuten tehnyt kaiken linuxissa. Ei voi valittaa kun toimii.
-
Kirjastosta löysin Tietotekniikka hyllylltä Lineox Eterprise Linux kirjan jossa oli asennus DVD matkassa.Tajusin sen heti käyttöjärjestelmäksi ja lainasin sen ja kotia asentamaan.Helppoa oli kuin mikä.Graafinen asennus niinkuin Fedorassakin.Sitten Linux maailma olikin se ainut.Siinäpä se lyhyesti.
-
Ai että kuinka tutustuin Linuxiin. No se onkin hyvä kysymys. Näinhän se meni: Joskus 3 vuotta sitten kaverini asensi itselleen SuSEn. Ihmettelin tietysti tätä, että kylläpäs käyttis on outo. No, sitten vuosi myöhemmin tutustuin itsekin joulun alla SuSEen. Linuxista en tiennyt mitään, mutta kyllähän minä sitten jotakin yritin, ja hyvinhän se sujui. Löysin sitten Raja-anturan foorumit ja sain paljon apuja sieltä. Noin viikko myöhemmin SuSE alkoi sekoilla. Lopulta kyllästyin, ja olin jo valmis jo uudelleenasennukseen, kunnes löysin Ubuntun ja tämän foorumin. Ei muuta kuin asennusta kehiin. Jatkoin ubuntun käyttöä tämän vuoden kesäkuuhun, kunnes rupesi laittamaan kernel paniccia. Tästä alkoi "pimeä aika", ja laitoin koneeseen XPn. Ja nyt noin 2 vikkoa sitten laitoin Ubuntun uudelleen, ja tässä sitä ollaan. Taas järjestelmä toimii kuten pitääkin.
-
Ensimmäinen kosketus Linuxiin (en tiedä mikä versio ja mistä) oli pari vuotta sitten veljeni koneella (jos Mahjongin pelaaminen lasketaan kosketukseksi). Tutkailin hieman, ja totesin että kuvitelmani Linuxin vaikeudesta olivat suuresti liioiteltuja, ja "ehkä minäkin sitten joskus...". Viime kevääseen asti tuskailin xp:n kanssa. Siinäkin vaiheessa vielä olin vähän vastahankaan että ei mitään uutta käyttöjärjestelmää ennenkuin gradu on puserrettu valmiiksi - tässä oli joku logiikka mutta en enää muista että mikä. Ilmeisesti vinkumiseeni kyllästyttiin, koska koneelle asennettiin xp:n rinnalle Ubuntu (Feisty). Xp on koneella edelleen, tosin en ole sitä kertaakaan edes käynnistänyt Ubuntun asentamisen jälkeen. (Enkä käynnistä, ellei ole pakko.)
Kannattaa siis valittaa - voi saada koneelleen oikeasti toimivan systeemin. Jota en siis ole saanut rikki puolessa vuodessa päivittäisellä käytöllä!! Jee!!
-
Pari vuotta sitten sain siskoltani wanhan 433 mhz tietokoneen. No siinä oli Windows 98 ja kyllähän siihen viimein kyllästyi, kun kaikki valikot olivat tylsän harmaita. Kyselin IRCissä toisten linux kokeiluista. No vaikutti hyvältä. Sitten kysyin, mikä distro. Mandrake, kuului vastaus. No laitoin sen sitten lataukseen. Mutta kyselin lisää, ja sitten suositeltiin Ubuntua. No pikainen googlaus, ja siitä lähtien olen ollut teidän vaivananne ;). Eipä aikaakaan, kun laitoin Ubuntun asennuksen käyntiin. Voi voi, se ei toiminut. Noh onneksi siskoni oli ostanut uuden DVD-polttavan aseman ja häneltä jäi sitten yli CD-asema. Sen laitoin kiinni, ja uskomatonta. Asennus lähti menemään. Kun hidas koneeni pyöritti asennusta eteenpäin, se pysähteli välillä ja sillon tuntui että voi *****. Tässäkö sitten meni wanha kunnon 98. Mutta ei, sitkeä koneeni pyöritti asennuksen väkisin loppuun asti. Ja tässä sitä ollaan. Ja kas kummaa, siskoltani jäi ylimääräiseksi tämä kone, jolla kirjoittelen. Viimeinkin pystyin luopumaan wanhasta 433 mhz koneesta. The story ends now.
-
Olikohan vuosi 95, kun SRAL:n talvipäiviltä ostin, jonkun 5 cd:n linux paketin. Olin veljen koneella päässyt kokeilemaan Slackwarea.
Siihen aikaan se oli kyllä melkoista "säätöä" ;D Mutta hyvin pärjättiin, kun en tota tekstitilaa säikkynyt. Suurimmaksi osaksi se käyttökin oli "purkkeihin" soittelu ja musiikin kuuntelu sekä C64 pelien pelailu emulla :P . Distro muuttui jossain vaiheessa "punahatuksi".
Vuodet 2001-06.2007 menikin sitten täysin windows maailmassa kauheen pelivimman saattelemana. :)
Kesäkuussa tuli mitta täyteen kun sai olla asentamassa joka toinen viikko wintoosaa uudelleen.
Nyt jälleen tyytyväisenä Linuxin käyttäjänä pariviikkoa oli rinnalla xp, mut nyt sekin on virtualbox:n kautta, koska tarvitsen muutamia ohjelmia, jotka eivät suostuneet wineen asentumaan. Nyt ei ainakaan koko systeemi pysähdy , vaikka mikkisoftan tuote sattuisi tilttaamaan.
Ubuntu Tutuksi wikistä oli isoapu alussa ja tältä foorumilta on myös löytynyt apu moneen ongelmaan.
"Näillä mennään!"
Z
-
Vuosi 1995 ja ensimmäisenä distrona RedHat. Nykyisin käytössä Fedora (8), Gentoo, OpenSolaris ja Windows Vista.
-
Taistelu ja kikkailu Windowsin, maksullisten ohjelmien,spywaren, virusten ja alituisen takkuamisen kanssa oli sapettanut jo vuosikausia ja Windowsin puolella olisi pikkuhiljaa alkanut tulemaan aika joutua siirtymään Vistaan. Salamannopeana ja aikaansaavana miehenä sainkin jo kymmenen vuoden kiroilun jälkeen aikaiseksi harkita linuxiin siirtymistä. Sopiva tilaisuus tulikin, kun appiukko antoi keväällä vanhan toimistokoneensa minulle, koska se muka oli peruuttamattomasti rikki ja hän oli aikeissa heittää sen lähimpään elektroniikkakierrätyspisteeseen. Kotona paljastui, ettei masiinassa ollut minkäänlaista mekaanista vikaa, vaan hän oli, ilmeisesti pienessä mökäöljyssä, sössinyt käyttöjärjestelmän peruuttamattomasti solmuun. Pelastin kiintolevyltä mitä pelastettavissa oli ja asensin siihen Ubuntun kokeeksi.
Yllätyksekseni kaikki toimikin hyvien ohjeiden ja alkeellisen lukutaidon ansiosta hämmästyttävän helposti, ottaen huomioon, ettei minulla ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta mistään muusta, kuin microsoftin käyttöjärjestelmistä. Koska olin tyytyväinen, asensin uuden käyttöjärjestelmän talouden kaikkiin koneisiin. Yksi xp on kyllä tässä masiinassa, jossain kiintolevyn syövereissä pölyttymässä, muttei juurikaan ole ollut sitä ikävä. Kitaranviritysohjelmaa tosin absoluuttisen sävelkorvan omaamattomana kävin winukan puolella käyttämässä, pitäisi sellainen linuxiinkin löytää.
Mainittakoon myös, että periaatteelisilla ja eettisillä syillä oli toki myös osuutta asiaan, näitä tuskin täällä tarvitsee erikseen eritellä ;)
Ilmaista on myös pidettävä kohtuuhintaisena vaihtoehtona.
"Nämä on hyvät hanskat, nämä minä pidän"
-
Jaa-a... Joskus mikrobitissä oli eri jakeluita testattu, silloin tietämys linuxista oli tasoa "se on varmaan joku ohjelma..", eli melko vähäistä. No, kun kuitenkin joka puolella Linuxista puhuttiin, niin päätimpä pistää googleen hakusanaksi "ubuntu" (näin muistaakseni, ai miksi ubuntu? no, koska se oli tuon mb:n vertailun silloin voittanut) ja niimpä pääsin ubuntu suomen sivuille. Screenshotit nähtyäni päätin, että tuotahan voisi jopa kokeilla. Siinä sitten joskus, kun wintoosa alkoi todella olemaan finaalissa latasin ubuntun .iso:n koneelle ja poltin, sekä asensin. Näihin päiviin asti ollaan ubuntulla hyvin pärjäilty. Wintoosaan ei paluuta ole, toki joskus voin esim. visvaa kokeilla ja katsoa kuinka huono se sitten on (verrattuna ubuntuun).
-
Jaa-a... Joskus mikrobitissä oli eri jakeluita testattu...
Oi niitä aikoja (tm) :)
Heräs kans muistikuvia kun luin kirjotukses. Pöyhin hetken aikaa, ja sieltähän se löytyi, mikrobitti 8/2005.
Ubuntu 5.04 voitti vertailussa Susen, Debianin, Fedoran, Mandrivan ja Gentoon (tuossa järjestyksessä).
Tämä oli hetki kun aivan ekan kerran kuulin mikä on "linux".
Lähes vuotta myöhemmin ajatus oli kypsynyt niin, että asensimme yhteistuumin kaverin koneelle maaliskuussa 2006 Ubuntun 5.10:n.
No, eihän me sitä osattu käyttää, ja winukaksi se nopeasti vaihtui, mutta hyvä maku jäi suuhun.
Ubuntu Dapperin ilmestyttyä tuli myös omalle koneelleni ensimmäinen linux. Paria kuukautta myöhemmin asennus tuhoutui kiintolevyn rikkoutuessa (topic http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=6865.0 (http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=6865.0)). Siinä meni hirvittävä määrät tärkeitä tiedostoja ja aluksi syytin siitä linuxia, ennen kuin täällä foorumeille selvitettiin asian oikea laita (ks. se edellinen topic).
Siitä alkoi pimeä aika, joka päättyi joulukuussa 2006 Ubuntu 6.10:n myötä. Ubuntusta tuli tuolloin pääkäyttis, ja XP saikin lähteä lopullisesti helmikuussa 2007. Siitä asti linuxistina ja "ubuntuistina".
Muista distro seikkailusta löytyy sabayon, opensuse, pclos ja xandros, mutta mikään ei ole minua vakuuttanut.
Tällä hetkellä onkin menössa siirtymävaihe KDE-työpöytään ja tietysti alla silloin Kubuntu :)
-
Jaahas... Taisi olla siinä 2006 keväällä. Kaverilta paloi ensimmäisen kerran hermot Windowsin kanssa ja päätti testata Linuxia kun hän oli kuullut siitä kaikkea hyvää. Kun itse en varmaan koskaan ollut kunnolla Linuxia nähnytkään, niin päätin mennä kaverin luokse seuraamaan mikä tämä ihmeellinen Linux on. Kaveri oli viime ajat keräillyt kaikenlaista perustietoa Linuxista ja selitti ennen asennusta minulle nämä, esim. mikä on kernel, distro jne. Kaikista ironisinta asiassa oli se, että kaveri otti ensimmäiseksi distrokseen Gentoon (perusteli sillä, että kunnon nörtille nörtin tarvikkeet ;D ). Onneksi sentään olin ymmärtänyt Gentoosta sen, että se on poikkeuksellisen hankala käyttää. Muuten olisin varmaan saanut harhakäsityksen, että "Linuxia osaa käyttää väin harvat ja valitut". Kun olin tapittanut kaverin ruudulla olevaa Gentoon asennusta 3h ajan, päätin lähteä kotiin.
Seuraavana päivänä kaveri soitteli iloisena, että oli saanut viime yönä Gentoon käyttökuntoon. Menin uudestaan kaverille, joka sitten esitteli kaikkia hienouksia, mm. Berylliä. Valtaosa ajasta kuitenkin paloi hienosäätämisessä. Sitten se kipinä iski, että tämähän voisi olla myös minulle hupaisa vehje. Etenkin silloin kiinnostuin, kun keskustelu siirtyi Winen ja Cedegan puoleen (itse pelaan nimittäin melko paljon).
Muutaman päivän kuluttua kaveri sanoi, että kyllästyi Gentoon kanssa alituiseen säätämiseen ja päätyi Ubuntuun. Kun hän kertoi, että asennus oli ohi puolessa tunnissa ja kaikki perusasiat mitä Gentoon kanssa piti leikkiä toimi suoraan asennuksen jälkeen ilman mitään erityissäätöjä, päätin että Ubuntu on minun valintani.
Loput voitte arvata. ;)
-
Poikaystävä joskus leikki tosinörttinä jollain Linuxin jakelupaketilla, mutta kuulemma XP soveltu paremmin hänen käyttötarkoituksiinsa ja päätyi takaisin siihen. Tottakai "mäki tahoin kokeilla" ja nyt Ubuntu hyrrää kauniisti vanhassa kannettavassa, ja poikaystävä välillä tuskailee kun joutuu toimimaan tukihenkilönä näissä asioissa :-D Yli puolivuotta on jo yhteiseloa tämän Ubuntuni kanssa, eikä ole seurustelu suhdekkaan vielä kaatunut vaikka taisi WLANin asennuksessa mennä poikaystävältä hermot moneen kertaan ja konekkin meinasi lentää ikkunasta ulos ;-)
-
En muista tarkalleen millon, mutta joskus aikoinaan löysin Debianin 2.x levyn veljen hyllystä, ja olihan se pakko kokeilla. Asensin sen läppäriini, kun ei siinä winukka tahtonut pyöriä. Tykkäsin kovasti debianista, mutta jostainsyystä se jäi pelkäksi kokeiluksi. Sitten tossa ubuntu 7.10 tullessa päätin kokeilla onneani uudestaan, ja siitä se uusi elämän rakkaus alkoi. Heti seuraavaksi maalasin koneeni kylkeen Tux:in, joten tähän koneeseen ei enään mitään winukkaa ängetä. Eipä ole tullut windowsia yhtään ikävä, ja kyllä olen saanutkin jo 2 kaveria kokeilemaan linuxia. Tämän hetken kone tilasto on 5 pc:tä ilman os:ää, 2 linux pc:t ja yksi amiga. Windowsin ongelmiahan en tähän taloon halua.
vaika vähän joitain pelejä tulee ikävä, niin en halua siirtyä takaisiin windowsiin, sen sijaan voisin ostaa sexbox 360 tai ps3, vaikka laneissa ne ei ole yhtä kivat kuin pc, mutta ei voi mitään.
edit:
Olihan sielä välissä jotain pikku kokeiluja (lähinnä live), ubuntu 5.1 taisi olla ensimmäinen kosketus ubuntuun, mutta sitä en asentanut koskaan pääkoneeseeni, vaan kakkos koneeseen.
-
Omissa nurkissa oli viimeisiään vetelevä IP 2, jonka pienillä lisämuisteilla olisi onnistunut pyörittämään WinXP:tä ilman tietoturvaohjelmistoja. Niinpä otin Ubuntu 5.10:n. Sen jälkeen useimille koneille jokin Linux-käyttis on asentunut ainakin kerran. Kun sain käytöstä poistuneen Dell Inspiron 8500-läppärin, tiesin että sain vihdoinkin täysin oman koneen, joka tietysti pääsi ensitöikseen pyörittämään pelkkää Ubuntu 7.10:ä, kunnes myöhemmin lisäsin rinnalle Windows XP:n muutamista pikkusyistä.
-
jahas, hiljaista on kuin Ku Klux Klanin Namibian alaosastossa, joten herätellääs taas ketjua.
-
Tuossa vuosien varrella ajatus Linuxin kokeilemisesta kävi silloin tällöin kääntyilemässä takaraivossa.
Kun vaimo vei mun vanhan läppärin (taitto-ohjelmineen) toimistolleen varakoneeksi, ajattelin että jos se joskus palautuu mulle niin laitan siihen jonkun Linux-jakelun.
Enpä sitten kuitenkaan malttanut odotella vaan ostin ihan huvin vuoksi halvan HP kannettavan naapurin tietokonekaupasta ja laitoin siihen Ubuntun. No, wlan ei tietysti toiminut ja poltin päreeni. Meinasin jo laittaa Vistan takaisin siihen mutta kokeilin vielä Open Susea, joka näytti hauskalta. Eihän se wlan herännyt siinäkään ja palasin Ubuntuun. Sen verran tykästyin käteviin pakettivarastoihin ja muokattavuuteen että jäin sitten siihen. Nettiä käytän A-linkin tikun avulla.
Vaimo palautti vanhan Amiloni ruutu sörsselinä takaisin, sanoi ettei sitä enää voi käyttää. Eipä sitä XP:llä voinutkaan, mutta kun Gutsya kokeiltuani laitoin siihen Hardyn, se heräsi henkiin ja ihan käyttökelpoisena, melkein. Näyttö sörsselöityy ajoittain ja olen nyt yrittänyt laittaa siihen ulkoista näyttöä ja hiirtä kummassakaan onnistumatta. Kolmevuotias tyttäreni diggaa pelata Gcompis-pelejä ja tarttis sen hiiren siihen. Mutta eiköhän se tuohon tuunaannu.
Päivitin HP:n Hardyyn ja luin samalla Ubuntu Studiosta. Latasin sen ja tykästyin kovasti, sitähän voisi jo töissäkin käyttää. Niinpä latasin Studion tähän työkoneelle XP:n rinnalle viikko sitten. En ole sen koommin XP-puolella pistäytynyt, tässä on sen verran tutustumiseen aikaa vierähtänyt.
Työkseni teen kuvia ja säädän värejä, siksi joudun toistaiseksi pitämään tuon XP:n tuolla. Mutta näyttää siltä että minusta tuli Ubuntun käyttäjä ja olen täysin varma että yhteisö pystyy laatimaan työkalut semmoisiksi että että kun seuraavan kerran vaihdan kalustoa, tarvetta käyttöjärjestelmän ostamiseen minulla ei enää ole.
Terveisin Markku Pääkkönen
-
jahas, hiljaista on kuin Ku Klux Klanin Namibian alaosastossa, joten herätellääs taas ketjua.
Mistäs moinen tuli mieleen?
-
Koulussa joskus vuoden 2000 opettelin, melkeinpä pakosta, käyttämään Unixeja. Siellä oli Solarista/SunOSia, HPUXia ja Tru64:ää. Oli siellä myös joissain koneissa Debiania (kakkostako?), mutta en minä silloin vielä erottanut Linuxia muista. Kiroilin vain että miksi näillä on näin p**** hankala tehdä yhtään mitään, kun olin siihen asti käyttänyt vain DOSseja ja Windowsseja. Noita ison rahan Unixeja ei kyllä ole yhtään ikävä.
-
Noita ison rahan Unixeja ei kyllä ole yhtään ikävä.
onneksi en koskaan itse joutunut niitä käyttämään, vaikka olisinkin mieluusti ollut kuuslankkukauden lopulla muutaman vuoden vanhempi.
-
Itse olen tässä Ubuntuun ja linux maailmaan tutustunut vasta hiljattain. Oikeastaan toista vuotta olen vasta käyttänyt linuxia ja vasta tässä pari kuukautta sitten olen kokonaan kääntynyt Windows käyttöjärjestlemistä. Itselläni on nyt töissä työkoneella Ubuntu ja kotona pöytäkoneella Ubuntu. Kun kaikki mitä tarvitsen löytyy myös avoimista ohjelmistoista. Aivan sama jos vähän joutuu jotain säätämään ei kauheasti haittaa, koska ne Wintoosat on niin paskoja vaan yksinkertaisesti!.
;D ;D ;D
-
Katsomalla ensin näyttöä, sitten varovasti näppistä ja hiirtä hipelöimällä ;D
Higg
-
kaverin kautta sain kokeiltavaksi ubuntun ja kubuntun 07.10 versiot ja sittemmin opensusen 10.3 ja nyt sitten on tämä uusi ubuntu ollut muiden rinnalla tässä hetken aikaa. vaikuttaa notkealta ja vikkelältä.
terv. gnome+kde
-
Elokuussa 2008 kaverini suositteli mulle Ubuntua, joten ajattelin kokeilla sitä.
Tulipahan samalla poistettua ne turhat asiat jotka olin asentanut aiempaan Windowsiin. :D
-
muilla enää kertomatta oma tarinansa?
-
Muistaakseni se oli joko Mikrobitti tai Tietokone -lehti joka mainitsi Ubuntun olemassaolon, versio taisi olla 5.10. Ajattelin sitten kokeilla ihan mielenkiinnosta kun oli vielä ilmainen ja ladattavissa, tuota ennen luulin että Windows on ainoa peruskäyttäjille oĺemassaoleva käyttöjärjestelmä, en ollut Maciakaan käyttänyt tuota ennen.
-
Minulla heräsi mielenkiinto Linuxia kohtaan, kun Mikrobitissä esiteltiin Mandrake Linuxin asennus. Windowsille oli kovasti haussa vaihtoehto. Myöhemmin uskaltauduin asentamaan ensimmäisen oikean Linux asennuksen: OpenSUSE 10.3:en! OpenSUSEn raskaus ja hidas pakettienhallinta alkoi ärsyttämään. Sen jälkeen alkoi kiivas uuden lempidistron etsintä. Päädyin Ubuntuun (Siihenkin Mikrobitin innoittamana). Ja niin minusta tuli Linuxin aktiivinen ja onnellinen käyttäjä. :)
-
Taisi olla 2000 luvun alkupuolta kun yritin asentaa IT linuxia ja en sen kanssa päässyt puusta pitkään. Suurin syy oli oma osaamattomuus. Pidin Linuxeja niin vaikeana, etten asiaan sen enempää keskittynyt, ennenkuin pari vuotta taakseppäin ollessani ongelmissa Win XP ja virusten kanssa. Kuulin että on olemassa vaihtoehto ja vielä ilmainen, joten imuroin Ubuntun ja asensin koneelle. Vaikeuksia on matkalla ollut, mutta olen myös tosi paljon saanut hyviä ohjeita täältä foorumilta ja ehkä jotain oppinutkin ;)
Nyt on Ubuntu tai kubuntu kolmessa pöytäkoneessa ja kahdessa läppärissä ja olen saanut kotijoukotkin hyväksymään ne.
Win Xp on olemassa vain yhdessä koneessa, koska en saa (osaa) Winellä laittaa laskutusohjelmaani toimimaan siten, että pärjäisin sen kanssa.
Kiitos kaikille foorumilaisille ja tietenkin Linuxin ja Distrojen kehittäjille!
Tämä on upea käyttis ja hieno foorumi!
t:Matti
-
Kerrotaan nyt omakin tarinani.
Näin muistaakseni mikrobitissä jutun Linuxista ja kuinka sille on saatavilla paljon tarpeellista softaa ja vielä ilmaiseksi (gimp jne...), taisi olla sama numero jossa oli mainos IT Linux 2000:sta. Päätin ostaa sen ja kun formatoin kiintolevyn se teke tepposet (wanha scici tjsp...).
Siihen jäi Linux vähäksi aikaa kunnes intouduin myöhemmin koittamaan red hat linux 8:saa (siis ei enterprice vaan se kuluttajaversio).
Tämän jälkeen tuli käytyä vielä rh9 ja sitten ensimmäinen fedora ennen kuin siirryin debianiin.
Debianissa innostuin vakaudesta ja apt-getistä.
Debianiin olin tyytyväinen kunnes päivitin koneeni Amd Atlon 64 (Muistatteko kun linux oli ainoa käyttis joka kykeni 64-bittisyyteen desktop-puolella). Tosin tuolloin debianin 64-bittinen versio oli mielettömän epävakaa mikä sai etsimään vaihtoehtoja. Vaihtoehtona löytyi Ubuntu, vaikka myöhemmin kuulinkin ettei Ubuntun ensimmäinen 64-bittinen versio oikeasti ollutkaan 64-bittinen mutta who cares now...
And i've been Ubuntu user happily since that....
-
Joskus 97-98 muistaakseni aloittelin RedHatillä. Sen jälkeen on tullu käyettyä Mandrakea, Gentoota ja Ubuntua.
Red Hat olikos se 5.2 - ja hermoja raastava asennus talvella 1999. Sen jälkeen ... taistelua Windowsilla...
Uusi kiinnostuminen kevät 2008 ja täysin juntturaan Xp-koneeseen Ubuntu 8.04 ja siitä se sitten varsinaisesti alkoi...
-
Vuonna -05, kun jostain syystä innostuin? ;D
Silloin oli Ubuntu 5.10 käytössä (ja winxp), sen jälkeen tuli jotain tehtyä ja palasin taas wintoosan puolelle.
Ennen ubuntua taisin kokeilla knoppixia live-cd:ltä
Asensin jälleen ubuntun (en versiota muista) , mutta eipä auttanut kun ei mikään oikein sujunut.
Susea yritin cd-asennuksella saada toimimaan mutta asennus meni vikaan joka kerralla ???
Kubuntun asensin, vuosi oli joku 2006-2007? En muista miksi poistin, varmaan mokkulan takia koska ei toiminut :-\
Nyt sain taas kipinää, kun isän serkku elätteli toiveita mokkulan toimimisesta linukassa, ja hyvinhän tuo näytti toimivan miniläppärillä.
Eli nyt on Jayntysta väännetty ultimate edition 2.2, jossa on kaikkea sälää ;D
Aina on ollut winxp rinnalla, ja kokoonpanot vaihtuneet. Välillä vaihtui koppa, välillä muistit ja vähän aikaa sitten prossu ja emo
vanhemman emon pimahtamisen takia. Olen myös kokeillut vanhassa Duron-koneessa linukkaa.
Tällainen stoori :)
Mikrobitti on myös säilyttänyt mielenkiinnon...
-
No kaippa se omakin tarina on kerrottava. Joskus pari-kolme vuotta sitten kuulin ensimmäistä kertaa oikeastaan koko Linuxista. Olinhan tietenkin aikaisemmin lukenut juttuja kyseisestä "käyttöjärjestelmästä", mutta en ollut pannut sitä niin merkille. No sitten kaverit jossain puhuivat Ubuntusta ja taisinpa lukea siitä vielä jostain tietokonelehdestäkin. Tuolloin vielä ajattelin, että minä en mitään nörttiviritelmää ala koneelleni laittamaan, kun joutuu päätteellä koodeja kirjottelemaan, eikä sillä pelatakaan voi.
No sitten kaveri näytti omalla läppärillään Ubuntua live-cd:ltä ja ajattelin, että pitääpä joskus tutustua vähän paremmin. Sitten keväällä 08 oli vähän enemmän aikaa viettää tietokoneiden parissa, joten laitoin isännän koneelle testimielessä Ubuntun ja aloin kikkailemaan, jotta saisin ulkoisen näytön toimimaan. Tämän jälkeen innostuin vähän enemmän, sillä sain kuin sainkin sorkittua xorg.confia oikeaan suuntaan ja kuva ilmestyi ruutuun. Noihin aikoihin olin myös tutustunut Tähän foorumiin, mutten muistaakseni vielä rekisteröitynyt käyttäjäksi, saati osannut käyttää haku-toimintoa tehokkaasti. Näidän mutkien jälkeen olenkin asennellut Ubuntua urakalla vähän sinne sun tänne ja pyrkinyt olemaan tutuille myös jonkin sortin tietokonetukihenkilönä, yllättävän menestyksekkäästi.
Compaq Armadan raadolla olen kokeillut myös Puppyä ja DSL:ää, mutta jälkimmäistä en tainnut edes osata asentaa, joten vähän aikaa näpertelin sitten Puppyn kanssa. Samainen Compaq koki viimeisen hetkensä, kun sain Xubuntun asennettua siihen ja ladattua ensimmäiset päivitykset.
Linuxiin siirtymistä on vauhdittanut tietokoneen käyttötottumusten muuttuminen enemmän työ- ja opiskelupainotteiseksi, mutta hyvin ovat nuo muutamat pelitkin toimineet, joita tulee silloin tällöin pelattua. Myös ilmaisuus, muokattavuus ja turvallisuus ovat niitä asioita, jotka saavat minut pysymään Linuxin parissa.
Edit: Aika rientää niin nopeasti, että oli vähän virheellistä tietoa tuossa, nyt korjattuna.
-
Joskus 2000-luvun alussa tuli tv:stä dokumentti Linuxista, ja kiinnostus heräsi. Sitten myöhemmin sain yllättäen enoltani Knoppix Live-CDn, joka näytti upealta verrattuna harmaaseen susikasiini, ja lisäksi sillä oli pelejä, yay!
-
ei yhtään viestiä koko 2010 aikana, kyllä tänä Linuxin 20 -vuotis juhlavuonna on saatava lisää tarinoita.
-
ei yhtään viestiä koko 2010 aikana, kyllä tänä Linuxin 20 -vuotis juhlavuonna on saatava lisää tarinoita.
-
ei yhtään viestiä koko 2010 aikana, kyllä tänä Linuxin 20 -vuotis juhlavuonna on saatava lisää tarinoita.
murrrr >:(
-
Eipä tässä mitään elämää suurempia tarinoita.
Taisipa olla vuosi 2007, silloinen läppärini alkoi kuolla omaan surkeuteensa WIN XP:llä ja sattui olemaan ylimääräistä aikaa, niin päätin vihdoin testata Linuxia (PCLOS/Mandriva/TinyMe). Ajattelin että jos ylipäätään saan jonkun asennettua niin käyttää en ainakaan osaa. Mitään en mistään ohjeista ymmärtänyt, mutta...
...laitoin sitten kovalevyn kerrasta tyhjäksi. Samanlaillahan uimaankin opitaan, järveen vaan ja katellaan sitten miten sieltä pääsee pois :)
Armottoman distrohyppimisen jälkeen ollaankin sitten käytetty Ubuntua 8.04:sta alkaen, eikä Windowsiin onneksi ole tarvinnut enää koskea kotioloissa. Jotta kiitos kehittäjille ja muille guruille!
-
Oikeastaan tutustuin ammattimaisesti Unixiin 90-luvulla laajojen ohjelmistojen ja niiden tuen kautta.
Linuxiin 2000-luvun alussa, mm. Best Linux 2000 ja Corel Linuxin kautta. Molemmat olivat heikkoja ja tilapäisiä. Sitten tuli Mandrivaa, jota käytin jo "tuotannossa".
Vaikeaahan tuo oli, kun en tuntenut sopivia Foorumeita ja ohjeistukset olivat "yliopistomaisia esseitä" eivätkä tarkoitettu varsinaisesti auttamaan konkreettisesti.
Puppy Linuxia käytin 2000-luvun puolivälissä vähän enemmänkin ja se avasi mukavasti silmät sille mitä kaikkea Linuxilla voi tehdä - kun vain joku on osannut tehdä ja toisaalta miten jälkeenjäänyt Windowsin maailma on joustavuudessaan (johtuen aika paljon erilaisesta business-mallista).
Ubuntuun tutustuin ystävän Vista-koneen surkeuden vuoksi. Huomasin, että Ubuntuhan oli ihan käyttökelpoinen tuote jota pystyi käyttämään lukematta satoja sivuja manuaaleja ensin ja johon löytyi tukea.
-
Tutustuin linux:iin ubuntu 11.10 version myötä eli olen aika uusi käyttäjä.
Minulla oli ollut ongelmia xp:n kanssa. Aluksi tilttasi koko kone aika täydellisesti eli ei suostunut aukeamaan ollenkaan, no asensin sen sitten uudestaan kun en enään viitsinyt viedä sitä korjattavaksi. Asennus onnistui melko hyvin, mutta ongelmiakin oli. Kone ei suostunut sammumaan automaattisesti ja herjasi ainakin kolmea eri virheilmoitusta sammuttamisen yhteydessä ja langaton nettikään ei enään toiminut. No tässä yhteydessä ymmärsin miksi kone ei yhdistänyt nettiin kun meille hankittiin langaton reititin... Siitä puuttui ohjelmisto! No etsin sen ohjelman n kuukaudessa ja sain kuin sainkin sen sitten toimimaan. Mutta hermot meni sammumattomuuden kanssa lopullisesti.
Olin lukenut aikaisemmin linuxista ja harkinnutkin jonkun jakelun asenatamista xp:n tilalle, mutten sitä vielä sillon uskaltanut tehdä sitä ja ajattelin että kopioisin joku kaunis päivä tietoni jollekkin ulkoiselle muistille ja sitten vasta siirtyisin linux:iin. No koneen kaatuamisen jälkeen olin aika raivoissani ja päätin kokeilla ubuntua olihan se kaiketi suosituin versio.
No linuxiin siirtyminen tuotti ongelmia ja yritinkin vaihtaa takaisin xp:hen fontti-ongelmien takia, kun piti palauttaa kouluun eräs erittäin tärkeä työ tietyllä fontilla. Epäonnistui aika täydellisesti ekalla yrityksellä... katsoin joitain viestiketjujakin miten saisin siirryttyä takaisin, mutta kuitenkin muistin että xp:n tuote tuki loppuu vuoden sisään aika täydellisesti ja olihan koneeni hidastunut aika huomattavasti vuosien saatossa. Joten päätin yrittää uudelleen. Lähetin koulutyöni kaverille muunnettavaksi oikeaan fonttiin ja kirjauduin foorumille etsimään apua, no sain sitä ja sainkin fontit toimimaan. Ajattelin että vielä kun saisi langattoman netin toimimaan kaikki olisi hyvin. Siinä meni odotettua kauemmin mutta sain sen toimimaan, tosin taaskin foorumin avulla. Vieläkin on ongelmia ja kone bugaa vähän väliä, mutta toimii kuitenkin paremmin ja ennen kaikkea nopeammin kuin ennen. Taidan kuitenkin odottaa uuden version julkaisu päivään enkä aijo etsiä korjausta sillä sehän julkaistaan aika pian..
Enpä taida siirtyä windowsiin enään koskaan.
-
Joskus -90-luvun puolessa välissä, SOT-linux oli ensimmäinen, jonka oikein ostin, tuli paksu osaksi suomenkielinen kirjakin mukana ja ilmainen päivitys, jota ei koskaan tullut, vaikka lappusen täytin ja lähetin Tampereelle. Tuo osaksi suomennettu versio ratkaisi, kun ei tuo englanti oikein taivu vieläkään. Jonkun Mandraken version jälkeen olenkin sitten pelannut Ubuntu jakeluiden kanssa, nykyisin muutamassa koneessa 10.04 LTS.
-
Olisikohan ollut joskus 2004-2005 joku Knoppixin levy mitä kaveri esitteli, ensimmäinen asennus taisi kumminkin olla Mandrake :)