Miten tutustuin Linuxiin?

[Toni Alenius]

Tarina alkaa vuoden 2006 alkukeväästä, olin juuri ostanut Ammattikoululta poistokoneen kahdella kympillä, mutta käyttöjärjestelmää ei ollut.

Luulin saavani XP:n kaupasta halvalla (siis alle satasella), ja olin saada halvauksen nähdessäni XP:n todellisen myyntihinnan.
Siis ei ainakaan luvallinen Windows.
kone oli liki kuukauden tyhjän panttina, kunnes iskin kaupungin kirjastossa silmäni erään kirjan selkämykseen.


LINUX KÄYTTÖKUNTOON

Kirjan mukana oli Mandrake Linux, kuulemma ensimmäinen versio, kirja vuodelta 1998.
eikun asentamaan.

Mandrake oli hyvä jakelu, mutta halusin jotain uudempaa, siksi koitin IT PRESS -nimisen kustantajan omaa jakelua IT Linuxia vuodelta 2000.

Sitten olikin seuraavan järkytyksen paikka, näytönohjaimeni oli liian uusi (Intel P810), samoin näyttöni (ADI Microscan P55, koneen alkuperäinen näyttö muussa käytössä) ja vaihtoehtoja oli kolme: 3x4 resoluution grafiikat, komentotulkki, tai näytön ominaisuuksien syöttö yksi kerrallaan.
Luovutin noin tunnin uudelleenkäynnistysten ja uusien yritysten jälkeen.

Seuraavaksi oli vuorossa Red Hat 6; englannin kielinen, ei sanaakaan suomea.

Sitten löysin Spectra Linux 1.2:hden vuodelta 2001, se oli riittävä, joten tyydyin siihen, kunnes hankin alkusyksystä -06 (vai olisiko ollut jo kesällä, ei muista) Ubuntu Dapperin.
Se oli hyvä, Spectran jälkeen en osannut edes kuvitella Linuxia, joka olisi niin lähellä Windowsin totuttuja ominaisuuksia.

Sitten menin ja ostin Windows 2000 Pro:n hyöty- (Suomenksi: peli-) käyttöön, säilyttäen Ubuntun toissijaisena. Sitten heitin GNOMEn pellolle ja otin tilalle KDE:n, heti perään testasin Edgyä, ja silloin paloivat minulta hihat, olin juuri äskettäin asentanut XP Pro:n koneelleni, jättänyt 2k:n jämät kummittelemaan samalle kovolle Kubuntun kanssa, ja kun asensin Dapperin tilalle Edgyn, lakkasi XP toimimasta.
Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että XP:n asennus ei vaivautunut tekemään uutta käynnistyslohkoa, koska se saattoi käyttää 2k:n lohkoa, kun 2k poistettiin, meni samalla XP:n käyttämä lohko., mutta tuolloin syytin Edgyä, enkä siihen enää kajonnut. Sain viime kuussa viimein XP:n levyn taas lainaksi, ja asensin sen.

Tuolloin olin jo tutustunut hienoon jakeluun nimeltä PCLinuxOS, joka on minulla nyt ensisijaisena, Windows yhä "hyöty käytössä", Perjantaina alkaa Linux -kurssi, jolle valitsemme itse jakelumme, voisi kokeilla vaikka Fedoraa, tai uutta Madrivaa, tai miksei vaikkapa Feistyä? Jos PCLinuxOS:n tämän vuoden neljäs testiversio ehtii tulla jakeluun, niin ehkäpä sitten se.

TILANNE 7. Syyskuuta 2007:
Olen palannut Kubuntuun, Feisty -versioon, koska muut jakelut eivät keskustele emoni kanssa, tai sitten toisin päin, taidan skipata Gibbonin yli.

TILANNE 30. Tammikuuta 2008:
PCLinuxOS yhdessä koneessa, toisessa OpenSuSE, tosin kohta puoliin voisi alkaa uudelleentutustua Ubuntuun, ellei joku toinen distro muuta mieltäni.

[Fa1r]

Minäpä hyppäsinkin suoraan Ubuntuun, siihen aikaan kun 5.10 oli käytössä, keväällä 2006. Koko kesän oli dualbootissa mukana myös eräs tunnetumpi työpöytäkäyttis "vuodelta 98", ja muutaman kerran silloisen ubuntun X:n rei'itin ja äänetkin katosivat. Siitä asti olen ollut tyytyväinen Ubuntuuni, ja innolla kuolaan jo Feistyn perään. Vaikka XP:llä näitä sivustoja olen viime aikoina enemmälti selannut-.-

[Ubuntuu]

Joskus 97-98 muistaakseni aloittelin RedHatillä. Sen jälkeen on tullu käyettyä Mandrakea, Gentoota ja Ubuntua.

[Stargazers]

Jaahas. Taisi olla että ensimmäistä kertaa tutustuin Linuxiin joskus vuonna nakkisota, eli jossain -99 tai näitä main. Ei se ottanut tuulta alleen. Mitään en saanut toimimaan kunnolla, mitään en osannut ja hermot meni. Nettiä en silloin omistanut, joten ohjelmien päivittely ei onnistunut ja levyillä/disketeillä törmäsin aina RPM-tiedostoissa olevaan depedency probleemaan. Aina puuttui jokin paketti ja se aiheutti itselläni sen, että vaihdoin takaisin Wintoosaan.

Noh, sitten joskus 2000 tai 2001 koettelin IT Linux 2000:sta. Sitäkään en saanut toimimaan juuri mitenkään. Näytönohjaimeni kanssa oli aina ongelmaa, ajureita joutui kääntämään komentoriviltä ja täytenä n00bina kärsivällisyys ei riittänyt. Silloin taisin tehdä periaatepäätöksen etten KOSKAAN enää koske YHTEENKÄÄN Linuxiin ja taisipa muutama ärräpääkin lentää. Myös Mandrake Linuxia tuli jossain vaiheessa koetettua, ja se sotkikin biosin asetuksia (Kovalevyn lukutapa LBA:sta joksiksin muuksi, Windowsiakaan en saanut asennettua ennen kuin äkkäsin BIOS-asetusten muuttuneen). Se jos mikä lisäsi inhoani Linuxia kohtaan

Noh, sitten itselleni tapahtui tuossa 2005 vai 2006, että käyttööni tuli taas ylimääräiseksi 166MHz pentium jossa muistia oli huimat 64MB. Ajattelin että tässähän voisi huvikseen sittenkin testata josko jokin Linux-distro suostuisi toimimaan. Siinä sitten säätelin ja sain kuin sainkin Debian Linuxin asennettua. Se oli jopa yllättävän kivutonta, joka oli positiivinen yllätys. Siinä se sitten jäikin serveriksi rullailemaan kaapin nurkkaan ja kavereille ja joillekkin irkkikavereille tuli tarjottua shellitunnuksia.

Huomattuani Linuxin vakauden ajattelin aivan huvikseni koetella, että olisiko mistään Linux-distrosta työpöytäkäyttöön. Linuxin asennus pääkoneeseen tuli ajankohtaiseksi kun Windows XP:n asennus olisi ollut uudelleen edessä. Ajattelin, että mitäpä tuossa menettää. Äkkiähän sen saa jyrättyä Windowsin asennuksella jos ei toimi. Näin sitten päädyin testaamaan Ubuntu Linuxia. Taisi olla, että juuri pari päivää sen jälkeen ulos tuli Breezy. Sen sitten asentelin.

Alku oli, kuten odottaa saattaa, monessa mielessä tuskien taivalta. Mitään ei osannut, kaikki oli sekavaa ja legendaarinen "Miksi tämä ei toimi!? TÄÄ ON IHAN PA****A" taisi tulla joskus varmaankin mieleen. Tietenkin se olisi toiminut, mutta eihän sitä voinut itselleen myöntää ettei vain osaa. Kunnes sitten päätin opettelemalla opetella. Periaatteena alussa oli aiemmin että komentoriviin ei kosketa, koska Windowsissakaan en ole moista tarvinnut juurikaan. Noh, aika muuttaa ja nykyään FTP-siirrot yms. teenkin komentoriviohjelmilla, koska ne ovat vain yksinkertaisesti nopeampia ja parempia.

Sillä tiellä vieläkin. Eli varsinaisesti pääasialliseksi käyttöjärjestelmäkseni Linux tuli Breezyn julkaisun aikoihin. Eli puolisentoista vuotta on tainnut tulla käytettyä Linuxia työpöytäkäytössä ja sillä tiellä vieläkin olen.

[HMi]

sain ensimmäisen tietokoneeni neljä vuotta sitten täysin palasina, sen koottuani asensin winukan ja sen kanssa tulikin taisteltua kolme vuotta.
viime kesänä sain läjän vanhoja opiston poisto koneita ja ajattelin että niistä saisi mukavasti kasattua käyttökelpoisia masiinoita mutta jos myymään alkaa niin winukka ja piraatti versio on hieman kyseenalainen ajatus.
aloinkin tutustua linux jakeluihin ja joidenkin kokeiluiden jälkeen päädyin ubuntuun, syksyyn mennessä kaikki wintoosat oli heivattu menee.
suuren kiitoksen tähän muutokseen annan tälle foorumille ja ubuntun käyttäjille.

[MoB]

Vuonna 1996 tuli ensimmäiset asennukset tehtyä, kun RedHatin ja Debianin asennusmediat sattui olemaan käden ulottuvilla.

[Karri]

Olen aina ollut avoin vaihtoehdoille. Entistä enemmän aloinkin herätä siihen että muutakin on kuin Windows, kun ryhdyin opiskelemaan lyhyehköksi jäänyttä painotuotantoassistentin linjaa. Siellä kun 95% koneista oli Mackeja. En lopulta koskaan tottunut koko sen vuoden aikana siihen, etten esim. voinut fullscreenittää ikkunoita, tai siihen että ikkunanamiskat olivat vasemmassa laidassa. Mutta koko käyttis vaikutti huomattavasti jykevämmältä kuin Windows. Jumittelua ilmeni aniharvoin.

En koskaan ostanut Mackia vaikka houkuttikin, mutta hinta ei. Joskus pari vuotta sitten kaveri alkoi mesessä pulisemaan jotain Linuxista ja aloin selvittelemään mitä Linux todella on. Alkuperäinen käsitys taisi olla että se on vaan jotain Linus Torvaldsin hiekkalaatikkoleikkejä über-nörttien tapaan.

2005 loppupuolella kokeilin ensimmäistä kertaa Linux-julkaisua. Muistan kuinka tuskaiselta tuntui etsiä oikeaa distroa. Olisinpa tiennyt Distrowatch.comin sivuista silloin. Jotenkin päädyin kokeilemaan SUSE 10.0:aa ja yksi turha, wanha kovalevy antoi tilaisuuden testaukselle. Asennus oli naurettavan helppoa. Taisin virnuilla kuin idiootti koko asennuksen ajan, koska asennuksen helppous oli mukava yllätys ja ajattelin että JES!, nyt taisin tehdä elämäni löydön. Lopulta päästiin SUSE:n orgasmisen tyylikkääseen työpöytään, mutta voivoi, netti ei toiminut. Paria boottia ja kuukautta myöhemmin yhtäkkiä netti sitten toimikin. Hm. Siinä vaiheessa käyttis oli jo vanha versio ja päätin tyhjätä kovon ja viedä levyn äidiltä kotiini, jossa voisin temmeltää Linuxien parissa rauhassa sydämeni kyllyydestä. No mutta pah. Irroitettuani levyn GRUB rupesi heittämään jotain erroria bootissa eikä kone jatkanutkaan suoraan Windowsiin, joka oli asennettu toiselle fyysiselle levylle. En keksinyt muutakaan kuin asentaa Windows miljoonannen kerran uudestaan.

2006-2007 on/oli tekeillä ikuisuuksia eräs elokuva ja muita projekteja Windowsin alla, joten siirtymisen Linuxiin tai edes Linuxin kokeilun katsoin vain häiriöksi projektieni etenemiselle. No, nyt hallelujah nämä projektit alkavat lähestyä valmistumistaan ja pääsen, toivon mukaan, takaisin Linux-maailmaan ensi viikolla kun Ubuntu Feisty julkaistaan. XP saa lähteä ja Ubuntulla jatketaan eikä vastoinkäymisille enään periksi anneta. Windows ei ole enään vaihtoehto.

[juyli]

Historian siipien havinaa   Hieman taidan vielä dementialtani hämärästi muistaa.

Ensimmäiset asennuslevyt eli levykesarjat imuroin 9600 b/s modeemilla lähikaupungin ammattikoulun BBS-boxista. Kernel-versio oli 0.99 ja vähän tuon asennuksen jälkeen ilmestyi Linux kernel 1.0 (1994). Tuohon aikaan käytettiin yleisesti (?) Dossia, Win3 ja OS/2 (v.2.1). 1995 ilmestyi Koski/Tervo: Linux: asennuksesta tehokäyttöön, jonka aika tuoreeltani ostin. Ennen tuota Linux-opusta, oli julkaistu Kosken OS/2 Warp, joka myös löytyy kirjahyllystä. 1996 siirryin OS/2:n käytöstä käyttämään pääsääntöisesti Linuxia, koska terminaaliohjelmien sijaan saattoi käyttää TCP/IP:tä (PPP), jonka asennus ei OS/2 3.0:aan millään onnistunut. Hankin vielä OS/2 4.0, mutta siihen ei enää ollut paluuta.

Ensimmäiset Linux-asennukset muistuttivat läheisesti SlackWaren asennuksia, mutta varsin pian siirryin hankkimaan Red Hatin eri versioita. (Nimenomaan ostin kaupallisen MetroX:ään perustuvan RedHat paketin, jolla sain Tridentin (tukemattoman?) näyttökortin toimimaan X:ssä). Omaa polttavaa asemaa ei tuolloin vielä ollut, eikä CD-imagen imurointi silloisilla nopeuksilla (56000 b/s modeemit) ollut järkevää. Mm. CheapByte jakeli vapaita Linux-jakeluja kohtuu hintaan. Ensimmäiset itsepolttamani CD-imaget lienevät RH 7.3 laajakaista-aikana.

Käyttelin ennen Ubuntu-kokeiluja, Mepis-jakelua, joka vaikutti varsin mukavalta. Ubuntun valitsin pääosin siksi, että se perustui Gnomeen (vaikka ikkunamanagereita pääosin käytän). Ensimmäinen asennus oli Warty Vasta oikeastaan Hoarystä alkoi Ubuntun käyttö ja nyt vast' ikää päivitin Feistyyn (Feistyä kokeilin heikkona hetkenäni jo aiemminkin, mutta silloin se oli liian aikaista).

[Jallu59]

Taisi olla syksyä 2005, kun sain tarpeekseni kaatuilevista windowseista(95,(98), 2000,.XP), keskenään epäyhteensopivine softineen, sinisine/mustine ruutuineen ja/tai viruksineen. Lisäpontta antoi tieto 98:n turvapäivitysten loppumisesta, mikä uhkasi vanhempia koneita. Niinpä koitin ensin asennella saamaani 400MHz:n runkoon Debian Sargea noin kolme viikkoa, lopputuloksena toimi hienosti, kunnes piti bootata jolloin tuloksena oli vain musta ruutu. Ei selvinnyt, joten päätin kokeilla silloin tuoretta Ubuntua(5.10), josta olin lukenut jostain lehdestä. Meni sisään heittämällä. Sen jälkeen varsioksi muuttui vain Dapper jolla edelleen pärjäillään, samoin appivanhemmat

MUOKKAUS2012: Muisti paranee vanhetessa näemmä. Olin unohtanut, että ennen Sargea testasin Knoppixia ja kun se ei ollut "kunnon" jakelu, niin sitten päädyin kokeilemaan sen alkujuurta Debiania. Ubuntuissa edelleen, joskin ilman Unityä.

T:Jallu59

[CP]

Ensimmäinen tututustuminen josku 1994 - 1995 kaverin vaahdottua Linuxista ja ensimmäisiä omia kokeiluja Redhatilla 1997, sen jälkeen kokeiluina Mandrake ja Gentoo. Pysyvässä käytössä Ubuntu jo 1.5 vuotta samalla asennuksella (Breezy pohjalla, päivitetty Dapperiin), välissä toisin koko roska siirretty levykuvana uudelle kovalevylle. Tuota ennen paljon kokemusta monista antiikkisista käyttöjärjestelmistä. Uusista käyttöjärjestelmistä en ole enää kovin kiinnostunut kuin satunnaisesti ja näin ollen keskityn pelkästään käyttämiseen.

[T.M]

Mikrobitin artikkelissa esiteltiin kauttarantain linuxia. Koululla oli myös juliste jossa mainittiin jonkun kernel-version julkaisusta ja että asennuslevyt olisi saatavilla.

Itse tietysti imuroin jonkun slackwaren version korpuille oppilaitoksen mikroluokassa. Olisiko X:n kera tehny reilut 40 korppua. Sen sitten asensin 4mb muistilla varustettuun pentium-tietokoneeseen. Ihmetys oli suuri kun sain sen ihan itse toimimaan X:ää myöten. Olisiko ollut vuonna 1995 tämä suuri tapaus. Siitä lähtien on joku linux-versio ollut käytössä ja nykyään se on pääkäyttöjärjestelmä osx:n ohella. Osx on varattu musiikintekoon garageband:n ansiosta.

[moonstone]

Osx on varattu musiikintekoon garageband:n ansiosta.

Oletko jo kokeillut avoimilla softilla? (Ardour, jack, zynaddsubfx)
Itse musisoin noilla. Hyvin pärjää.

[Petri Kari]

Itse ensimmäistä kertaa tutustuin noin 2v sitten, kun tuli tarvetta  palvelinkoneelle, tuli sitten ostettua moinen ja sehän ei hyvin tehokas ollut. Kaikesta huolimatta asensin siihen windows xp:n (koneessa ei ollut toimivaa korppuasemaa enkä jaksanut moista alkaa vaihtamaan joten vanhemmat windowsit eivät tulleet kyseeseen). Tämä xp ei kovin pitkiä aikoja pystyssä pysynyt ja parin kuukauden aikana olin kyllästynyt mokomaan ja ajattelin kokeilla Linuxia. Linux vaikutti todella vaikealta asennettavalta/käytettävältä, eikä rohkaisevia sanoja juuri jaeltu, sillä tuttavat olivat/ovat lähes poikkeuksetta vannoutuneita windows käyttäjiä.
Luin isot kasat asennus ja käyttö-oppaita sekä erinäisiä foorumeita ja päädyin Debianiin (Woody). Debiania povattiin vaikeasti asennettavaksi, joten asennoiduin sen mukaisesti ja otin asioista selvää ennen asennusta. Yllätyksellisesti kaikki sujuikin heti ensi yrittämällä, eikä mitään ongelmia tullut.

Kului noin puoli vuotta ja hermot menivät windowsin kanssa, tällöin päätin asentaa käyttökoneelle windowsin tilalle Debianin. Asennus onnistui "rutiinilla", mutta sitten tuli ongelmia, kun käyttökoneeseen tarvitiin hieman monipuolisempia toimintoja ja mm. äänien kannsa oli suuria ongelmia ja päädyinkin muutaman kuukauden käytön jälkeen takaisin windowsiin. Pari kuukautta windowsia riitti ja eikun uutta linuxia katselemaan, kokeilin Ubuntua mutta en pitänyt siitä jostain syystä ja asensin samantien SuSen. Susea käytin taas muutamia kuukausia, mutta se tuntui jotenkin hitaalta ja taas palattiin häntä koipien välissä windowsiin. Tällä kertaa windowsin kanssa olinkin pidemmän tovin, kunnes noin puolivuotta sitten windows teki viimeisen temppunsa, virusohjelma poisti kaikki .exe tiedostot. Tuore Ubuntu "edgy" tuli asennettua ja tällä kertaa kaikki onnistui oikein mainiosti ja sain systeemin heti itselleni sopivaksi ja windowsiin en ole tämän jälkeen kaipaillut. Ainut ongelma oli 3d kiihdytyksen toimintaan saattamisessa, mutta sekin onnistui viimein. Uskoisin että onnistuminen johtui Ubuntu.fi:n ansiosta, tätä foorumia on tullut luettua paljon, tuli oikein rekisteröidyttyä joku aika sitten. Wikikirja on myös luettu moneen otteeseen

[T.M]

Oletko jo kokeillut avoimilla softilla? (Ardour, jack, zynaddsubfx)
Itse musisoin noilla. Hyvin pärjää.

Garageband:n etu avoimiin softiin on nuo valmiit looppi-kokoelmat. Varsinkin rumpurytmejä löytyy hirveä läjä joita muokkaamalla saan pohjat nopeasti valmiiksi. Oikeita instrumentteja äänittäessä pärjäisin hienosti avoimilla softilla ja taitavat sillä osastolla olla parempia kuin garage.
Hydrogen:ä tulee käyteltyä myös rytmien luontiin mutta en saa niillä aikaan kuin mekanomaista komppia.

Niin ja huom. en ole mikään pro eli oma osaaminen ja tottumukset sanelee myös millä ohjelmalla tulee toimittua. Kallis Applen Logic-lojuu useimmiten käyttämättömänä kun garagella saan ideat nopeammin talteen.

[korppa]

Ensimmäisen kerran tutustuin linuxiin kun eräs tuttavani sillä juppaili, joskus vuonna nakkisota. En siis vuotta muista, mutta tämä tuttu oli juuri maksanut itsensä kipeeksi upouudesta 300mhz pentiumistaan joten se kertokoon jotain aikajanaa. En tuolloin vielä niistä mitään tajunnut, muuta kuin että kuulemma linux rulettaa ja microsoft on peruna.

Ekat omat linux kokemukset oli sitten mepsillä joskus loppuvuodesta 2003. Eikä mennyt kauaakaan kun koulussa jo alettiin tietotekniikan tunnilla opettelemaan redhatin asennusta. Koska opetukset tuosta linuxista jäi vain siihen että osasimme tehdä dualbootin niin myös linuxin käyttö jäi vain tuxracerin peluuseen, siihen asti kunnes vikana vuona kouluun lomalta palatessa oli atk luokassa vain formatoidut koneet, muutama ubuntun asennus cd ja opettaja cccp paita päällä nauramassa paskasta naurua...

Jälkimmäisestä voitta arvata mikä oli ensimmäinen tehtävä koko tunneilla ja kurssin aihe?
Tämän jälkeen olen onnistunut ubuntun sullomaan jopa siviilissä omille koneilleni, serverissä pyörii täl hetkel ubuntu ja käyttö koneessakin se on dualbootin takana.

[LinuxMan]

Olin kyllästynyt Windowsien helppouteen ja "kaikki toimii muutamalla hiiren naksautuksella" -tyyliin. MikroBitistä sitten bongasin jutun Linux live-levyistä ja niinpä Knoppix live-cd oli ensimmäinen Linux kokeilu. Ensimmäinen kiintolevylle asennettu versio oli Mandrake, sekin MikroBitin artikkelista bongattu. Siitähän se alkoi kova Linuxin käyttämisen opettelu. Se oli juuri sitä mitä olin hakenut Windowsien jälkeen. Mandrakessa oli kuitenkin jotain, josta en pitänyt ja se vaihtui SuSe liven kautta kiintolevylle asennattavaan SuSeen. SuSe olikin sitten todella mukava järjestelmä ja tietenkin myös hieno. Siihen aikaan SuSen pakettienhallinta ei ollut kovin toimiva, joten lähinnä siitä syystä vaihtui alle Ubuntu Hoary. Siitähän sitä mentiin aina Feistyyn asti.  Ubuntun aikana se Linuxin käyttö sitten enemmän opeteltiin. Mandraket ym. antoivat kyllä hyvän pohjan Linuxeista. Edelleenkin Linuxit ovat juuri sitä mitä hain Windowsien jälkeen - ei liian helppo, joskus liian vaikea mutta sehän siitä kivan tekeekin.
Toisessa koneessa käytössä pelkästään Xubuntu ja toisessa Ubuntu sekä Windows XP.

Seuraavaksi kenties FreeBSD kokeilussa?

[muntux]

Minun Linux tarinan voit lukea osoitteestani: http://www.ubuntu.ehdokkaasi.net

[igor_2]

Olin kyllästynyt Windowsien helppouteen ja "kaikki toimii muutamalla hiiren naksautuksella" -tyyliin.

Siis joo, tällä jätkällä on asennetta!

Toiset parkuu Linuxin ongelmia ja vaikeutta, mutta sä haet niitä.

Respektiä pukkaa täältä!

[eliasj]

Itse tapasin Hattrick-pelin foorumilla ubuntu-tyypin, ja sitten kokeilin. Sain formatoitua kovalevyni kahteen kertaan, mutta nyt toimii ongelmitta.

[Kalle Kipinä]

Seuraavaksi kenties FreeBSD kokeilussa?

Parempi idea(?): Asenna OS X pc-koneeseen, niin pääset kokeilemaan.

Aiheesta kertoakseni: ensikosketukseni linuxiin tuli jo lukioaikana, mutta varsinaisesti käyttö alkoi vasta koulun ja kaverien innostamana viime vuoden keväällä. Oman aikansa se otti, että pääsi linux-järjestelmän sielunelämään käsiksi. On aika lohduton näky se komentorivi, kun ei ole yhtään perillä siitä, missä asetustiedostot sijaitsevat tai mitä niillä voi tehdä. Aika kuitenkin parantaa haavat ja kultaa muistot...