Nonniin, uusi päivä ja samat kujeet. Elikkä linux asentelu jatkuu. Kirjoittelen tämän nyt tänne Ubuntupalstalle koska tuo eka vuodatuskin tuli tänne pistettyä. Aiheeseen liittyvä ei-suomalaisille distroille tarkoitettu palaute kyllä löytää kohteensa toisaalla...
Eli nokka kohti asennuspaikkaa jossa pitäisi olla Debian valmiina käyttöön...
Ihan varmaan joo, ruutu oli viivoja täynnä ja kone vastannut mihinkään näppiseventtiin. Ei muuta kuin buutti kehiin ja katsomaan että mikä tökkii. Viimesin Debian muuten latautui tosi näppärästi komentotilaan... mutta X:n käynnistys antoi jonkun ah, niin kuvaavan "X Server Fatal Error...." ilmoituksen joten päätettiin heittää uutta distroa pesään..
Jossain taas oltiin kuultu että DSL (Damn Small Linux) olisi hyvä. Sehän on joku tämmöinen Knoppix-pohjainen live-cd viritelmä. Buutti kehiin ja kappas päästiin X:ään asti oikein kivasti. Värit vaan oli päin peetä kun DSL ei halunut tunnistaa näyttökorttia oikein... Tätä säädettiin parikin kertaa kunnes oli aika heittää pyyhe kehään...
And please welcome one of our finalists to the stage, proudly presenting... DSL-N!!! (tai jotain tuommoista). Tässä distrossa olikin jo tekemisen makua, samankaltainen se tuntui olevan kuin DSL mutta jostain syystä työkalut-valikko oli vähän laajempi ja saimme kuin saimmekin X:ään oikeat värit, verkkokortin pelaan joten tämä vaikutti hyvältä! DSN-N:ssä oli myös installeri joka osasi asentaa sen winsullekkin (kaipa se jostain valikosta siitä DSL:stäkin olis löytynyt?). Pari buuttirundia kun oli niin kädettömiä asentajia liikkeellä... Mutta lopulta oltiin valikossa josta voisi asennella softat winsulle. Siinä vaiheessa kun installer sanoi että "the installer software is still udenr development alkoi vähän hirvittämään mutta soppa oli lusikoitava kun keitto oli itse keitetetty... Parin kyssärin jälkeen kone kertoi että softia kopsaillaan.
Toinen asentajista muuten tässä vaiheessa oli ihan satavarma että nyt se kyllä toimii.
Eikä aikaakaan kuin voi kauhistus ja softat oli kopsittu. Sitten buutti kehiin. Nätisti latasi kamat winsulta joten oltiin aikas tyytyväisiä... kunnes kokeiltiin verkkoa. Siitä ei voinut sanoa mitään koska sitä ei ollut! Jostain syystä winsubuutti samalla DSL-N imagella ei halunnut tunnoistaa verkkokorttia, koko eth0:aa ei ifconfig edes löytänyt... Ou jee.
Ei olis kantsinut olla satavarma? Linuxasennusksessa Mr Murphy istuu pöydän ääressä iso tuoppi kädessä koko ajan, puhaltaen sikaarinsavua silmille aina kun luulet onnistuvasi :-)
Time to bring on the big guns!
Kuten edellisen postauksen alussa sanoin että aikoinani olen näperrellyt Linuxin kanssa enemmänkin. Pikku tonkiminen CD-romppuvarastossa ja käsissä oli RedHat 8.0 "psyche" asennuslevvyt. Jos se ei tällä lähde niin onhan jo p.....e. Tässä oli muuten semmoinenkin mauste että mä olen ne levyt polttanut joku 4-5 vuotta sitten ja niitä ei ole sen jälkeen tarvittu, toimivuudesta yms. ei ollut mitään takeita (we're walking on thin ice, sir...).
Gentlemen, start your engines!
Eka RH8 romppu sisään ja sormet ristiin... ja KAS! Sehän buuttas. Valikosta otettiin graafinen asennus ja homma lähti rokkaan. Anacondahan on se RedHatin käyttämä instailu-ui ja sieltä löydettiin sopivat profiilit tietoturvaan ja koneen käyttöön.
Eka romppu meni, kone pyysi toista romppua.. toisen jälkeen kolmas josta otettiin vaan yksi paketti (miksi se piti just olla siellä 3:lla rompulla, eikö jonkun ftp-serverin kirjaston olis voinut siirtää kakkosrompulta kolmoselle ja toi viimenen paketti kakkoselle? No, empä usko että moinen palaute menee RH:llä muualle kuin /dev/null:iin nykyään.. Lopuksi vielä valittiin default runlevel viitoseksi (eihän baarikäytössä voi olla kuin kraafinen uuii)...
Sitten ; totuuden hetki. RedHatin asentamisen aloituksesta kulunut noin 30min...
Men, women, citizens! This is the moment of truth, this is our finest hour...
Romput veke ja buutti kehiin. Kone buuttiin ja sormet, varpaat ja kaikki mahdollinen ristiin....
Buuttiruutu tuli, ok.. seitsemän sekuntia.. ja kernel lähti käyntiin.. sitten lähdettiin arpomaan lisälaitteita ja tunnistamaan hardista. Kaikki sujui hyvää vauhtia kunnes oli aika nostaa verkkoadapterit ylös. ETH0:n startti kesti.. ja kesti.. ja KESTI! Mutta sitten ruutuun tuli:
Bringing up network device : eth0 [ OK ]
...ja uskallettiin taas hengittää. Sitten ruutu napsahti pari kertaa ja X lähti tulille.
Loppu olikin enää käyttöliittymän personointia ja muuta lastenleikkiä...
--- end of story ---
Mitäs tästä opittiin ? Että vanhaan koneeseen ei kokeilla kuin vanhoja distroja. RedHatin asennusohjelma oli ainoa kokeilluista joka löysi heti oikeat kilkkeet. Kaikissa muissa oli ongelmia joko verkkoadapterissa, näytönohjaimessa taikka molemmissa.
Aihe: Linuxin asentelua [oli ubuntun asentelua] (Luettu 5404 kertaa)
