Minua hämää se, että eikös sillä Alt-näppäimellä ole jo käyttöä erilaisissa shortcuteissa? Eikö tämä uusi meta-toiminto sitten sekoita sitä sillä, että samalla shortcutilla olisi periaatteessa kaksi tai useampi toiminto.
Takana on pitkä historia jo ajalta ennen Un*xia.
Lisp-koneiden aikaisessa
Space Cadet -näppäimistössä oli peräti seitsemän erilaista muuntonäppäintä, jo kirjoituskoneista tutun vaihtonäppäimen lisäksi varhaisemmissa päätteissä käytössä ollut Control ja vielä viisi muuta: Meta, Super, Hyper, Top ja Front. Top ja Front lähettivät näppäimestä kokonaan eri merkin kuin ilman muuntonäppäintä, muut neljä asettivat vain tunnusbitin.
Tuolla näppäimistöllä oli suuri vaikutus ennen kaikkea Emacsin kehitykseen. Control-näppäin säilyikin sellaisenaan myöhempiin tietokoneisiin, mutta muuten PC ja Mac (+ muut koneet) ovat noudattaneet omia linjojaan; tosin Macissä Ctrl:kin taitaa olla nimellä Cmd, ”command”.
Sitten vain päätettiin, että
päätteissä Emacsin vaatima Meta+näppäin olisi joko Esc ja näppäin (peräkkäin) tai Alt+näppäin (yhtä aikaa), Macissä kai Optio+näppäin (yhtä aikaa). Graafisisissa käyttöliittymissä päädyttiin yleensä Alt+näppäimeen. IBM siirtyi PC:issä linjalle, että muuntonäppäimien luomien eri tasojen sijaan näppäimistössä olisi pikemmin erillisiä toimintonäppäimiä, alkuun kymmenen (F1…F10), nykyään kaksitoista.
Super ja Hyper (Topista ja Frontista puhumattakaan) jäivät näin tyhjän päälle, kunnes Microsoft päätti kyynärpäätaktiikalla ängetä näppäimistöön vielä Windows-näppäimen. Silloin un*xmaisissa järjestelmissä yleensä otettiin se Superiksi.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että Space Cadetin ratkaisu on paljon järkevämpi kuin IBM:n. On paljon helpompi muistaa, mitä tekevät Ctrl+S, Alt+S, Meta+S jne. kuin mikä toiminto tulee milloinkin F3:sta tai F7:stä. Itse asiassa sitten WordPerfectin ei taida yksikään PC-ohjelma olla käyttänyt funktionäppäinrivistöä täysimääräisesti hyväkseen – ja WordPerfectiäkin piti myydä niin, että mukana tuli pahvinen näppäimistön ylle asetettava muistilista!