Mikroaaltouunitkaan eivät saa päästää liikaa radiohäiriötä ulos. Siitä on muutama normikin. Toisaalta huolehditaan terveysvaikutuksista ja toisaalta teknisistä häiriöistä. Mikroaaltouunin magnetron antaa satoja watteja radiotehoa, joten huoli ei ole foliohattuilua.
Työssäni, joskus aikaan kuokka ja kivi, käytimme hyvin suuritehoisia mikroaaltolaitteita ja siksi teimme mittauksia em. syistäkin. Samalla vauhdilla mittailimme yhteisissä tiloisssa olevia muutamaa mikroaaltouuniakin. Löysimme kaksi uunia, jotka vuotivat mikroaaltoja huolestuttavia määriä.
Toista oli "arska" korjannut ja hukannut suojapeltien ruuvin, vain yhden. Jo sekin riitti siihen, että pellin reuna irvisti ja muodosti säteilevän antennin. Peltien kunnollinen asennus alensi vuotosäteilyn 20 dB, eli sadanteen osaan! Ei se suuri teho ollut, ja syntyi magnetronin johtimissa, eikä siis ollut suoraan uuniin menevää tehoa, mutta jos silloin olisi ollut wifi laitteita se olisi luultavasti haitannut niitä.
Toista uunia oli hoidettu huonosti, koska sekin oli yhteistiloissa kahvihuoneessa, eikä siis kukaan pitänyt asianaan putsata sitä. Uunin luukun ja rungon välissä on aika leveä, n.tuuman mariginaali, jossa on pellit vastakkain luukun ollessa suljettuna. Se muodostaa 1/4 aallon pituisen aaltoloukun, jonka mikroaalto, tässä tapauksessa n. 12 cm aaltopituudella kokee äärettömäksi impedanssiksi, eikä siis mene sinne. Jos siinä aaltoloukussa on paksu lika, tai kuten tässä tapauksessa oli, valumaesteeksi teipattu rätti, se aaltoloukku muuttuu toiseksi komponentiksi. Siitä tulee häviöllinen rakosäteilijä! Sen asian korjaaminen vähensi hajakenttää 6 dB, eli neljännekseen! Silloinkin se alitti vain vaivoin turvallisuusnormin. Sen ajan uunit olivat ehkä alkeellisempia kuin nyt.
E: Tarkennusta