Mikä backup-ohjelma Xubuntuun?

[nm]

Kannattaa myös lisätä komentoon -p (eli --preserve=mode,ownership,timestamps) tai -a (eli --archive eli -dR --preserve=all) jotta varmuuskopion suojaukset yms. attribuutit ovat samat kuin alkuperäisten tiedostojen ja kansioiden.

Mä en ihan ymmärrä, miten tuo eroaa käytöstä ilman -p/-a valintaa? Mikä tiedoston attribuutti muuttuu sitä kopioitaessa?

Kuten AimoE kertoi, Tiedoston oikeudet (mode), omistaja (ownership) ja aikaleimat (timestamps) vaihtuvat oletuksiin ilman -p/-a -valitsinta.

Erityisesti aikaleimojen säilyttäminen alkuperäisinä on usein olennaista varmuuskopioissa.

vaikuttaako tuo vain linkkeihin vai myös vaikkapa kuva- tai tekstitiedostoihin?

Vaikuttaa kaikkiin tiedostoihin.

-p:hen verrattuna -a ottaa käyttöön myös valitsimet -d ja -R:

-d kopioi symboliset linkit linkkeinä sen sijaan että kopioisi tiedoston, johon linkki osoittaa. Tämä on erityisen tärkeää, jos kopioidaan vaikkapa järjestelmähakemistoja, joissa mm. kirjastojen versiointi on toteutettu symbolisilla linkeillä. Toisaalta jos itse käyttää symbolisia linkkejä kasaamaan eri paikoissa sijaitsevia hakemistoja samaan sijaintiin ja haluaa tehdä niistä kerralla varmuuskopion, voi olla toivottavaa kopioida linkkien lähdetiedostot linkkien sijaan (-L tai --dereference)

-R kopioi alihakemistot rekursiivisesti. Tämä on yleensä tarkoituksenmukaista varmuuskopioinnissa.

[AimoE]

-p:hen verrattuna -a ottaa käyttöön myös valitsimet -d ja -R

ja --preferences=all.

Jäin ihan ihmettelemään miksi -a:n vastaavuus ilmaistaan käyttämällä "-dR  --preferences=all" -lyhennettä, kun minusta selkeämpi olisi "-PR --preferences=all". Mutta eipä kai tuolla niin väliä ole.

Olethan Snufkin katsonut miten käy kopioimasi hakemiston alihakemistoille?

[Snufkin]

Mä en ihan ymmärrä, miten tuo eroaa käytöstä ilman -p/-a valintaa? Mikä tiedoston attribuutti muuttuu sitä kopioitaessa? vaikuttaako tuo vain linkkeihin vai myös vaikkapa kuva- tai tekstitiedostoihin?

Kun teet tiedostosta kopion, se kopio on uusi tiedosto ja saa oletussuojauksen ja sen ikä myöskin määräytyy kopiointihetken mukaan. Noilla ohjaimilla myös suojaukset ja ikä kopioidaan yksi-yhteen. Voit kokeilla jollain tiedostolla. Esimerkiksi luot tiedoston, muokkaat sen suojauksen toiseksi kuin se on luonnin jäljeltä, teet siitä kopion ja katsot mikä on kopion suojaus.

Ok, kiitos. Tuo onkin hyvä optio, niin säilyy tiedostojen alkuperäiset päivämäärät, ei vain sisältö.

Koodia: [Valitse]

cp -rpu  ~/...

[Snufkin]

Olethan Snufkin katsonut miten käy kopioimasi hakemiston alihakemistoille?

Juu, ilman tuota -p optiota vaihtaa kaikki kopiointihetken päivän.

Eli mikä olisi tässä nyt se paras valitsinkombinaatio? -rua vai -rup?

[nm]

Olethan Snufkin katsonut miten käy kopioimasi hakemiston alihakemistoille?

Juu, ilman tuota -p optiota vaihtaa kaikki kopiointihetken päivän.

Eli mikä olisi tässä nyt se paras valitsinkombinaatio? -rua vai -rup?

-rua = -ua (koska -a sisältää -r:n)

Tavallisella käyttäjätunnuksella ajettuna -a ei käytännössä pysty säilyttämään tiedoston omistajaa, vaan se korvaantuu sillä tunnuksella, jolla cp:tä ajetaan. Tällä ei yleensä ole väliäkään omien tiedostojen varmuuskopioinnissa, mutta asia kannattaa pitää mielessä, jos joskus varmuuskopioi vaikkapa käyttöjärjestelmän tiedostoja, joissa omistajalla on olennainen merkitys. Silloin varmuuskopio täytyy tehdä root-tunnuksella, jotta omistusmerkinnät saa siirrettyä kohdetiedostoihin.

-ua:n ja -rup:n eroksi jää käytännössä se, että -a säilyttää symboliset linkit ja -p kopioi linkin sijaan lähdetiedoston sisältöineen.

Omissa kuva- ja asiakirjatiedostoissasi sinulla tuskin on käytössä symbolisia linkkejä, mutta jos on, voit itse miettiä, miten haluat varmuuskopioida ne.

[Snufkin]

Tavallisella käyttäjätunnuksella ajettuna -a ei käytännössä pysty säilyttämään tiedoston omistajaa, vaan se korvaantuu sillä tunnuksella, jolla cp:tä ajetaan. Tällä ei yleensä ole väliäkään omien tiedostojen varmuuskopioinnissa, mutta asia kannattaa pitää mielessä, jos joskus varmuuskopioi vaikkapa käyttöjärjestelmän tiedostoja, joissa omistajalla on olennainen merkitys. Silloin varmuuskopio täytyy tehdä root-tunnuksella, jotta omistusmerkinnät saa siirrettyä kohdetiedostoihin.

-ua:n ja -rup:n eroksi jää käytännössä se, että -a säilyttää symboliset linkit ja -p kopioi linkin sijaan lähdetiedoston sisältöineen.

Omissa kuva- ja asiakirjatiedostoissasi sinulla tuskin on käytössä symbolisia linkkejä, mutta jos on, voit itse miettiä, miten haluat ne varmuuskopiossa.

Eli jos haluan säilyttää nuo omistajatiedot, niin käytän valitsinta cp -ua ja ajan tuo skriptin?

Koodia: [Valitse]

sudo source "tiedosto.skripti"
Hyvä tietää tuo linkkien korvautuvuus, kun minulla on käytössä muutamia symbolisia linkkejä. Käyttökansioissa on linkki Arkisto-kansioon (80GB), mikä nyt siis kopioituisi kokonaan väärään paikaan väärällä asetuksella.

[nm]

Eli jos haluan säilyttää nuo omistajatiedot, niin käytän valitsinta cp -ua ja ajan tuo skriptin?

Kyllä.

Koodia: [Valitse]

sudo source "tiedosto.skripti"

source ei ole ihan normaali tapa suorittaa skriptejä, koska silloin skripti ajetaan samassa komentotulkkiprosessissa, jota käyttäjä itse käyttää, ja skriptin tekemät muutokset tulkin tilaan pysyvät voimassa suorituksen päätyttyä, kunnes käyttäjä sulkee päätteen.

source ei myöskään toimi sudolla, koska source on komentotulkin sisäinen komento eikä varsinainen ohjelma.

Käynnistä sen sijaan uusi komentotulkkiprosessi ja syötä skripti sille:

Koodia: [Valitse]

sudo sh tiedosto.skripti
Tai kirjoita skriptin alkuun shebang-rivi:

Koodia: [Valitse]

#!/bin/sh
ja aseta tiedostolle suoritusoikeus:

Koodia: [Valitse]

chmod a+x tiedosto.skripti
Silloin sen voi suorittaa suoraan komentona:

Koodia: [Valitse]

sudo ./tiedosto.skripti
Polku ./ tarvitaan, koska skripti ei sijaitse PATH-ympäristömuuttujassa määritellyssä suoritettavien ohjelmatiedostojen hakemistossa, jollaisia ovat yleensä mm. /bin, /usr/bin, /usr/local/bin ja käyttäjän kotihakemistossa sijaitseva ~/.local/bin

Jos siirrät skriptin ~/.local/bin -hakemistoon, se käynnistyy ilman polkua:

Koodia: [Valitse]

sudo tiedosto.skripti

[Snufkin]

...
Jos siirrät skriptin ~/.local/bin -hakemistoon, se käynnistyy ilman polkua:

Koodia: [Valitse]

sudo tiedosto.skripti

Ok, kiitos. Kyllä tuo suurin piirtein aukesi. Mun täytyy vielä opiskella tuo skriptien tekeminen, jotta aukeaa nuo muuttujat yms. asiaan liittyvät yksityiskohdat. Tuota source-komentoa vain käytettiin jossain UNIX-oppaassa, jonka luin. Siinä ei tietty käyttäjällä ole mitään pääsyä ylläpidon oikeuksille, että saattaa riittääkin opiskelijan tarpeisiin.

Yksi asian hankaluus on, että linuxista ei ole olemassa fiksuja suomenkielisiä opaskirjoja. Ne, jotka on tehty, ovat +10v takaa ja monin osin jo vanhentuneita. Englanniksi tämän opiskeleminen on taas muuten melko haastavaa ennen kuin perusteet on hallussa.

Linux/unix-maailmassa ei kai nuo tiedostopäätteet ole olennaisia, mutta onko olemassa jotain tapaa erotella eri tiedostoja, vaikkapa ihan tekstiä, skriptejä ja ohjelmakoodia. Onko siitä haittaa, jos käyttää noissa .loppuisia tunnuksia? Mikä on esim komentotulkille tehdyn skriptin tunnus?

[qwertyy]

Linux/unix-maailmassa ei kai nuo tiedostopäätteet ole olennaisia, mutta onko olemassa jotain tapaa erotella eri tiedostoja, vaikkapa ihan tekstiä, skriptejä ja ohjelmakoodia. Onko siitä haittaa, jos käyttää noissa .loppuisia tunnuksia? Mikä on esim komentotulkille tehdyn skriptin tunnus?

Siis kyllä tiedostopäätteet on ihan aiheellisia myös Linuxeissa. Sillä erotellaan helpoiten tiedosto esim. Libreofficen tekstitiedostot .odt (OpenDocumentText).

Komentotulkin skriptit on yleisesti muodossa skripti.sh

[nm]

Yksi asian hankaluus on, että linuxista ei ole olemassa fiksuja suomenkielisiä opaskirjoja. Ne, jotka on tehty, ovat +10v takaa ja monin osin jo vanhentuneita.
Englanniksi tämän opiskeleminen on taas muuten melko haastavaa ennen kuin perusteet on hallussa.

linux.fi:n wikissä on hyviä suomenkielisiä ohjeita komentorivin perusteisiin:

https://www.linux.fi/wiki/Komentorivin_perusteet
https://www.linux.fi/wiki/Bash-skriptaus

Linux/unix-maailmassa ei kai nuo tiedostopäätteet ole olennaisia, mutta onko olemassa jotain tapaa erotella eri tiedostoja, vaikkapa ihan tekstiä, skriptejä ja ohjelmakoodia. Onko siitä haittaa, jos käyttää noissa .loppuisia tunnuksia? Mikä on esim komentotulkille tehdyn skriptin tunnus?

Shell-skriptien pääte on .sh joka periaatteessa tarkoittaa geneeristä POSIX shell -yhteensopivaa skriptiä. Sellaisen voi odottaa toimivan /bin/sh:lla eli Ubuntun tapauksessa Dash-komentotulkilla, tai ainakin Bashilla. Tiedostopääte ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätön, ja se jätetään usein pois skripteistä, joita on tarkoitus suorittaa komentojen tai sovellusten tapaan. Bash on siis se tulkki, jota itse käytät päätteessä interaktiivisesti. Dash taas on nopeampi ja rajallisempi, tiukasti POSIX-standardia noudattava tulkki.

Jos skripti käyttää jonkin tietyn komentotulkin, kuten Bashin tai Zsh:n syntaksia ja ominaisuuksia, sen voi nimetä vastaavasti päätteellä .bash tai .zsh, mutta tämä ei ole niin tarkkaa. Olennaista on oikean komentotulkin asettaminen shebang-rivillä.

Muussa ohjelmakoodissa tiedostopäätteet riippuvat ohjelmointikielestä ja sen käytännöistä.

[kaulahuivi]

Varmin tapa on vain kopioida kansiot ulkoiselle kovalevylle säännöllisesti. Aukeaa aina eikä ole sidottu mihinkään ohjelmaan.

[juyli]

Yksi asian hankaluus on, että linuxista ei ole olemassa fiksuja suomenkielisiä opaskirjoja. Ne, jotka on tehty, ovat +10v takaa ja monin osin jo vanhentuneita.

Unix/Linux -perusteet ovat noissakin jo ikääntyneissä teoksissa aivan kohdillaan.
Nykyisin siis vain tuntuu, ettei käyttöjärjestelmien perusteisiin vaivauduta tutustumaan
Esim. tar on nimenomaan backup-ohjelma vuosien takaa.

Koodia: [Valitse]

man tar
Jo mainittu rsync monine vipusineen lienee suositeltavampi, nykyaikainen ohjelma varmennustallennuksiin.

[Snufkin]

Unix/Linux -perusteet ovat noissakin jo ikääntyneissä teoksissa aivan kohdillaan.

On ja ei. Juuri unix-opaasta opin tuon sourcen käytön, mutta ei sitten olekaan se oikea tapa ajaa skriptejä. Päätteen .sh käytöstä ei ollut mainintaa.

Linuxin ongelma on juuri se, että kyetäkseen tekemään ylipäätään jotain komentotulkilta pitää tietää jo melko paljon. Ei siinä auta mumina, että lue netistä tai perehdy asiaan, kun tekstipohjainen käyttöjärjestelmä on siitä ymmärtämättömälle oikeasti vaikea kokonaisuus. Ihmiset, jotka ovat käyttäneet näitä vuosiakausia, eivät osaa asettua aloittelijan asemaan, joka ei oikeasti ymmärrä mitään noista komennoista. Siihen tarvittaisin hyvää opaskirjaa.

Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.

[kamara]

Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.

Itse olen pitänyt kyseistä kirjaa yhtenä parhaista suomenkielisistä Linux-kirjoista. Joo ja löytyy kirjahyllystäni. En tosin tee sillä enää mitään, kun hallitsen suurinpiirtein kirjan sisällön, ja mitä en hallitse niin googlaan kyseisen tiedon nopeammin kuin tutkin kirjasta.

[Snufkin]

Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.

Itse olen pitänyt kyseistä kirjaa yhtenä parhaista suomenkielisistä Linux-kirjoista. Joo ja löytyy kirjahyllystäni. En tosin tee sillä enää mitään, kun hallitsen suurinpiirtein kirjan sisällön, ja mitä en hallitse niin googlaan kyseisen tiedon nopeammin kuin tutkin kirjasta.

Siinäpä se ongelma ehkä onkin, että kirja on kirjoitettu heille, jotka sitä eivät enää tarvitse. Aloittelija tippuu kärryiltä, kun tekstiin sekoitetaan termejä joita ei määritellä, tai muutoin upotaan liian syvälle järjestelmän ytimeen heti alussa.

[nm]

FLOSS Manuals on myös julkaissut kattavan suomenkielisen oppaan komentorivin käyttöön ja shell-skripteihin: https://fi.flossmanuals.net/wp-content/uploads/2021/02/komentorivin-perusteet-1.pdf

Tuossa lähdetään ihan perusteista ja mennään lopulta aika pitkälle, kuten säännöllisten lausekkeiden syntaksiin ja hyödyntämiseen eri työkaluilla.

Kirjat, jotka opastavat Linuxin tai minkä tahansa jatkuvasti kehittyvän käyttöjärjestelmän tai ohjelmiston käyttöä ja ylläpitoa laajemmin kuin perusteiden osalta, vanhentuvat tyypillisesti muutamassa vuodessa. Suomenkielisille teoksille ei todennäköisesti ole niin laajaa kaupallista markkinaa, että sellaisia kannattaisi kirjoittaa.

[kamara]

Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.

Itse olen pitänyt kyseistä kirjaa yhtenä parhaista suomenkielisistä Linux-kirjoista. Joo ja löytyy kirjahyllystäni. En tosin tee sillä enää mitään, kun hallitsen suurinpiirtein kirjan sisällön, ja mitä en hallitse niin googlaan kyseisen tiedon nopeammin kuin tutkin kirjasta.

Siinäpä se ongelma ehkä onkin, että kirja on kirjoitettu heille, jotka sitä eivät enää tarvitse. Aloittelija tippuu kärryiltä, kun tekstiin sekoitetaan termejä joita ei määritellä, tai muutoin upotaan liian syvälle järjestelmän ytimeen heti alussa.

No, ehkä sen voi noinkin ajatella. Tosin otsikkokin jo vihjaa, että kirja on tarkoitettu tehokäyttäjälle. Tosin takakannessa on vihjataan, että sopisi aloittelijallekin: "Aloittelijaa ajatellen tärkeimmät Linuxin graafiset konfigurointiohjelmat käydään läpi."

Tosin Raimoa voisi siinäkin puolustaa sillä, että 10 vuotta sitten Linux ei ollut niin aloitteleville sopiva käyttöjärjestelmä kuin nykyään t.s. nykyään Linuksia pystyy käyttämään vähemmän syvällisellä ymmärryksellä kuin kymmenen vuotta sitten. Kuten jo aiemmin olikin mainittu, että kirja on kuitenkin soveltuvissa määrin edelleen kuranttia tavaraa. Osittain se tosin on vanhentunut, ja osittain se käyttää linuksia turhankin laite-lähtöisesti (t.s. siis ohje toimii, mutta ei ole helpoin tapa ratkaista kyseistä ongelmaa.)

[Snufkin]

FLOSS Manuals on myös julkaissut kattavan suomenkielisen oppaan komentorivin käyttöön ja shell-skripteihin: https://fi.flossmanuals.net/wp-content/uploads/2021/02/komentorivin-perusteet-1.pdf

Tuossa lähdetään ihan perusteista ja mennään lopulta aika pitkälle, kuten säännöllisten lausekkeiden syntaksiin ja hyödyntämiseen eri työkaluilla.

Kiitos, tuo vaikutti pikavilauksella kattavalta. Kerron mielipiteen, kun olen lukenut.

[Hajakenttä]

Hylkäsin tuon DejaDup sovelluksen. Varmuuskopion ylläpidon tärkein syy on ainakin minulla se, että SSD saattaa rikkoutua ilman varoitusta, tai ainakin niin olen antanut kertoa – ei ole vielä niin käynyt. Jos varmuuskopiolle tulee käyttöä niin sen saa purettua vain sillä DejaDup sovelluksella. Kun kokeilin sen toista versiota niin eipä avaudukaan ja kopion palautus epäonnistuu. Kai siinä olisi jotain konsteja vieläkin pelastaa tiedot, mutta silloin menetetään se lisäarvo, joka tällaisesta sovelluksesta olisi. Talletin versiolla 42.7 (Snap) ja yritin palauttaa versiolla 40.7 (Focal). Sillä voi siis palauttaa tiedostot vain ehjiin laitteisiin takaisin silloin kun on jostain syystä tunaroitu jokin tiedosto hukkaan. Se ei siis ole minule sopiva.

Seuravaksi kokeilin KDE:n sovellusta KBackup. Se toimii näköjään myös xfce4:ssä lukuunottamatta joitain KDE:n telakointiin liittyviä jutuja, joista ei ole haittaa. Puutteena siinä on ajastuksen puuttuminen. Muuten se vaikuttaa oikein lupaavalta ja käytännölliseltä. Siihen voi tehdä useita profiileja ja ne voi tallettaa. Profiiliin voi kätevästi puurakenteesta valita talletettavat kansiot ja talletusmedian ym. On siis mahdollista varmuuskopioida esim. videot, valokuvat ja musiikki USB-levyasemalle ja asiakirjat johonkin pilvipalveluun. Varmuuskopiointi on, ajastuksen puutteesta, tehtävä sitten ajoittain käsin, mutta se on helppoa. Käynnistetään sovellus, valitaan profiili ja aloitetaan tallennus. Vielä helpompaa on käynnistää päätteellä:

Koodia: [Valitse]

kbackup --autobg myData.kbp
Jossa: kbackup = sovellus, --autobg = tekee päätteessä ilman graafista liittymää, myData.kbp = talletettu profiili (joita voi olla useita erilaisia). (Minä tein pari profiilia ja niiden käynnitysta varten aliakset.)

Varmuuskopion tulos on normaalia tiedostomuotoa, eikä sovellusta edes voi käyttää niiden palauttamiseen vaan palautus tehdään tavallisella tiedostoselaimella kuten mikä tahansa tiedosto. Tiedostot voi myös ohjata tehtäväksi pakattuina.

Tuanoinnii... herää kysymys – miksi noin vaikeasti? Kuitenkin on tehtävänä vain kansioiden kopiointi paikasta toiseen. Ei sen pitäisi olla näin vaikeata. Tuokin KBackup menettää graafisen käyttöliittymän edut heti kun profiili on tehty, koska päätekomento on sille kätevin. Siksi otin minäkin oppikirjan kauniiseen käteen. Oma skriptin saaminen toimimaan olisi hauska juttu näin harrastelijalle. Saa nähdä, vaikka saisin sen ajastuksenkin toimimaan. Jo ensimmäisiltä sivuilta opin taas jotain uutta... 

[Snufkin]

Hylkäsin tuon DejaDup sovelluksen. Varmuuskopion ylläpidon tärkein syy on ainakin minulla se, että SSD saattaa rikkoutua ilman varoitusta, tai ainakin niin olen antanut kertoa – ei ole vielä niin käynyt. Jos varmuuskopiolle tulee käyttöä niin sen saa purettua vain sillä DejaDup sovelluksella. Kun kokeilin sen toista versiota niin eipä avaudukaan ja kopion palautus epäonnistuu. Kai siinä olisi jotain konsteja vieläkin pelastaa tiedot, mutta silloin menetetään se lisäarvo, joka tällaisesta sovelluksesta olisi. Talletin versiolla 42.7 (Snap) ja yritin palauttaa versiolla 40.7 (Focal). Sillä voi siis palauttaa tiedostot vain ehjiin laitteisiin takaisin silloin kun on jostain syystä tunaroitu jokin tiedosto hukkaan. Se ei siis ole minule sopiva.

Tuollainen softa on jopa huonompi kuin koko varmuuskopioimattomuus. Siitä jää kuvitelma, että tiedot on kopioitu talteen.

Itselläni on niin vahva epäusko tietotekniikkaan, etten oikein luota systeemiin ennen kuin näen, että tiedosto on a)oikealla levyllä b)luettavissa jollain toisella tietokoneella. Bonuksena se, että ymmärtää, mitä ohjelma tekee, tuo paljon mielenrauhaa. Siksi tämä skriptisähellys.