Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun käyttö => Vaihtoehtoiset työpöytäympäristöt => Aiheen aloitti: Snufkin - 09.03.21 - klo:21.33
-
Mitä backup-ohjelmaa suosittelisitte "tavalliselle käyttäjälle" jolla datamäärät pieniä?
Itsellä on koneessa 320GB kiintolevy ja 1TB ulkoinen asema, joka usein kiinni, kun kone kotona. Pitäisi olla sellainen ohjelma, että vaikka kerran päivässä kopioi muuttuneet tiedostot koti-kansiosta tuolle TB levylle.
Sitten pitäisi olla sellainen ominaisuus, että kun samaa ohjelmaa ja ulkoista levyä käyttää toisessa Xubuntu-koneessa, niin ei sotke näiden kahden koneen tiedostoja, vaan osaaa tallentaa ne omiin kansioihinsa.
Edit: Mielellään graafinen ohjelma haussa.
-
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että haluat kopioida vain tiedostoja? Siihen on valtavasti vaihtoehtoja. Tuollaisessa ulkoisen aseman tapauksessa itse ehkä käyttäisin jotain FreeFileSync:n tapaista.
Asia sitten erikseen jos haluat kopioida ihan kaiken, eli myös käyttöjärjestelmän. Silloin ilmaisena vaihtoehtona on esim. CloneZilla. Itse suosin Acronis True Image ohjelmistoa, joka tosin on maksullinen softa.
-
Mitä backup-ohjelmaa suosittelisitte "tavalliselle käyttäjälle" jolla datamäärät pieniä?
Itsellä on koneessa 320GB kiintolevy ja 1TB ulkoinen asema, joka usein kiinni, kun kone kotona. Pitäisi olla sellainen ohjelma, että vaikka kerran päivässä kopioi muuttuneet tiedostot koti-kansiosta tuolle TB levylle.
Sitten pitäisi olla sellainen ominaisuus, että kun samaa ohjelmaa ja ulkoista levyä käyttää toisessa Xubuntu-koneessa, niin ei sotke näiden kahden koneen tiedostoja, vaan osaaa tallentaa ne omiin kansioihinsa.
Minun suosikkini on rsync. Hiukan opettelua se edellyttää - mutta kannattaa.
Jos samalla ulkoisella on kahden tai useamman koneen tiedostoja, niin eiköhän konekohtaiset nimet kohdehakemistoissa lie aika luonteva tapa pitää asiat erillään?
-
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että haluat kopioida vain tiedostoja? Siihen on valtavasti vaihtoehtoja. Tuollaisessa ulkoisen aseman tapauksessa itse ehkä käyttäisin jotain FreeFileSync:n tapaista.
Asia sitten erikseen jos haluat kopioida ihan kaiken, eli myös käyttöjärjestelmän. Silloin ilmaisena vaihtoehtona on esim. CloneZilla. Itse suosin Acronis True Image ohjelmistoa, joka tosin on maksullinen softa.
Pelkät tiedostot. Käyttiksen voi asentaa sitten tikulta uudestaan, jos on tarvis.
Tällainen löytyi Softwaresta: Toimii jotenkin tuon rsyncin kanssa.
http://luckybackup.sourceforge.net/
-
Mitä backup-ohjelmaa suosittelisitte "tavalliselle käyttäjälle" jolla datamäärät pieniä?
Déjà Dup on GNOME-työpöydän ja Ubuntun oletusvarmuuskopiointityökalu. Se toimii hyvin myös Xubuntussa ja on suunnattu tavallisille käyttäjille.
-
Kokeilin tuota dejaa. Alkaa heti luomaan, jotain megalomaanista backuppia, jota en nyt haluaisi. Vaan softan, johon voi asettaa kansiokohtaisesti, mitä kopioi toisaalle turvaan. Siis oletuksena, että koko tuo tietomassa on jo kopioituna toisella kovalevyllä ja jatkossa haluaisin vain, että ohjelma tallentaa muuttuneet tiedostot.
Vai onko noissa aina logiikka, että alussa luodaan iso backup, jota sitten ylläpidetään? Mun kotihakemistossa on yli 100GB tiedostoja, joista syntynee melko mojovan kokoinen backup-tiedosto.
-
Kaikki, ihan kaikki varmuuskopio-ohjelmat tekevät aina täyden varmistuksen ja sen jälkeen tulee eroja siinä miten muuttuneita tiedostoja käsitellään.
Oletko edes katsonut dejan asetuksia? Siellä voi poimia ne tiedostot ja hakemistot jotka haluaa mukaan ja ne jotka haluaa pudottaa pois. Minulle yski suurimmista Deja Dupin ongelmista on se ettei voi määritellä erilaisia kokonaisuuksi ajoilla olisi erilainen aikataulu ja erilaiset säilytyssäännöt. On vain yksi käyttäjäkohtainen varmistus ja sillä aikataulu ja säilytyssäännöt.
Deja Dupin ehkä suurin ongelma on se että varmistuksen aikana se tekee tiedostoja sijaintiin ~/.cache/deja-dup/ jota voi konfiguroida. Jos esim. yrittää siirtää sen toiseen osioon ja korvaa tuon polun symlinkillä, varmistus kaatuu. Siitä on vanha bugiraportti, kaivan sen tähän jostain vanhasta ketjusta jos joku ei löydä sitä nopeammin. Siinä asiassa Deja Dup todellakin on megalomaaninen. Jos sijainti on osiolla joka tulee täyteen, joudut poistamaan hakemiston kokonaan.
Oletuksena Deja Dup tekee täysvarmistuksen 90 päivän välein, eikä tätä voi muokata siellä missä muut asetukset valitaan. Jos haluat muuttaa arvon, tarvitset gsettings-komennon tai dconf-editor -muokkaimen. Muut varmistukset Deja Dup tekee inkrementaalisesti, eli vain muuttuneet tiedostot vamristetaan. Itse olen lyhentänyt täysvarmistuksen välin 30 päivään, jotta palautus olisi nopeampi.
-
Kaikki, ihan kaikki varmuuskopio-ohjelmat tekevät aina täyden varmistuksen ja sen jälkeen tulee eroja siinä miten muuttuneita tiedostoja käsitellään.
Oletko edes katsonut dejan asetuksia?
Oletuksena Deja Dup tekee täysvarmistuksen 90 päivän välein, eikä tätä voi muokata siellä missä muut asetukset valitaan.
En ole. latasin ja alkoi heti väkertämään ilmeisesti koko tiedostomassasta sitä perusvarakopiota. Se data minulla on jo tallessa, enkä haluaisi kuin muutokset tästä eteenpäin. Aiemmin olen tehnyt Krusaderilla täsmähaun pvm:n mukaan muuttuneista tiedostoista ja tallennut manuaalisesti noin kuukauden välein.
Optimi olisi ohjelma joka tallentaa kansioon A syntyneen uuden tiedoston varakansioon A' automaattisesti. Siis ikään kuin pitää kahta tiedostokokonaisuutta (eri kovalevyillä/hakemistoissa) identtisinä.
-
Joskus käytin sellaista kuin Back in time, mutta en ole sitä kyllä enää vuosiin käyttänyt. Liekköhän koko projekti enää hengissä. Idea oli siis se, että se tekee rsyncillä kopion halutuista hakemistoista ja sitten seuraavat varmistukset käyttävät kovia linkkejä aiemman varmuuskopion niihin tiedostoihin, jotka eivät ole muuttuneet. Tällöin vain muuttuneet tiedostot vievät lisää tilaa, mutta silti jokaista varmistusta voi käsitellä täydellisenä kopiona. Tuo toki vaatii sen, että varmuuskopio ei ylitä tiedostojärjestelmärajoja ja kohdetiedostojärjestelmä tukee kovia linkkejä, mutta yleensä tuo ei ole ongelma.
-
Kokeilin tuota dejaa. Alkaa heti luomaan, jotain megalomaanista backuppia, jota en nyt haluaisi. Vaan softan, johon voi asettaa kansiokohtaisesti, mitä kopioi toisaalle turvaan. Siis oletuksena, että koko tuo tietomassa on jo kopioituna toisella kovalevyllä ja jatkossa haluaisin vain, että ohjelma tallentaa muuttuneet tiedostot.
rsyncillä onnistuu siten, että alla on valmis varmuuskopio. Rsyncin käyttöliittymäksi sopinee Tomin mainitsema Back In Time tai Lucky Backup (jossa on myös muita toimintoja kuin tavallinen varmuuskopiointi). Back In Timen graafinen käyttöliittymä sijaitsee paketissa backintime-qt:
sudo apt install backintime-qt
Vai onko noissa aina logiikka, että alussa luodaan iso backup, jota sitten ylläpidetään?
Monet varmuuskopiointiohjelmat tallentavat varmuuskopion omassa formaatissaan, koska on tarve tukea mm. salausta ja inkrementaalista muutoshistoriaa, eli että on mahdollista palata taaksepäin tiettyyn päivään tallentamatta täyttä varmuuskopiota jokaiselta päivältä. Déjà Dup toimii juuri niin, ja integroituu GNOME-työpöydällä myös tiedostoselaimeen siten, että aiempien versioiden palauttaminen onnistuu tiedosto- tai hakemistokohtaisesti suoraan kontekstivalikon kautta.
Mun kotihakemistossa on yli 100GB tiedostoja, joista syntynee melko mojovan kokoinen backup-tiedosto.
No 100 GB ei vielä ole kovin paljon dataa. Senhän varmuuskopioi helposti pilveenkin.
-
Mitäpä mieltä sellaisesta, että sijoittaa käyttötiedostot vakiosti nimettyihin kansioihin, ja tekee skriptin joka kopioi nuo kansiot ulkoiselle kovalevylle? Tätä skriptiä ajaa sitten komentotulkissa vaikka kerran viikossa. En ole noita skriptejä juuri käyttänyt, mutta näin aloittelijan ajatuksena tuo voisi toimia.
Lopputuloshan olisi, että kotihakemistossa ja varakopiolevyllä on koko ajan likimain samat tiedostoversiot, riippuen toki tuosta päivitystaajuudesta. Olisi varsin yksinkertainen metodi.
Asiaa voisi vielä keventää niin, että tekee erillisen Arkisto-kansion, missä pitää sitä menneisyyden tiedostomassaa (isolta osin valokuvia), jotka eivät enää muutu ja joita ei tarviset aika ajoin varakopioida.
-
Mitäpä mieltä sellaisesta, että sijoittaa käyttötiedostot vakiosti nimettyihin kansioihin, ja tekee skriptin joka kopioi nuo kansiot ulkoiselle kovalevylle? Tätä skriptiä ajaa sitten komentotulkissa vaikka kerran viikossa. En ole noita skriptejä juuri käyttänyt, mutta näin aloittelijan ajatuksena tuo voisi toimia.
Lopputuloshan olisi, että kotihakemistossa ja varakopiolevyllä on koko ajan likimain samat tiedostoversiot, riippuen toki tuosta päivitystaajuudesta. Olisi varsin yksinkertainen metodi.
Asiaa voisi vielä keventää niin, että tekee erillisen Arkisto-kansion, missä pitää sitä menneisyyden tiedostomassaa (isolta osin valokuvia), jotka eivät enää muutu ja joita ei tarviset aika ajoin varakopioida.
Varmaan toimii tuokin. Pitäisi siihen skriptiin laittaa myös tiedostojen pakkaus, jotta mahtuvat jotenkin. Ja herätyskello muistuttamaan määräajoin, että muistaa tehdä käsin tuon ajon.
Niin mutta – tuonhan se Deja Dup juuri tekee, ja automaattisesti, taustalla, huomaamatta. Tosin siinä on se ero, että se tallennusväline pitää olla liitettynä vakituiseen, tai ainakin sillin kun on tallennuksen aika. Se kaapelisulkeinen hankaloittaa asiaa, jos ei käytetä pilvipalvelua.
Minulla on niin vähän varmuuskopioitavaa, että koko /home pakattuna tiedostona mahtuu helposti 32 GB:n SD-kortille, jonka olen laittanut koneen slottiin pysyvästi ja peittänyt varuilta teipillä. Sitä kortin slottia kun ei nykyisin mihinkään tarvita ja kortti siinä on lähes huomaamaton. Jos talo palaa ja koneet SD-kortteineen siinä mukana, niin siltä varalta tallettelen määräajoin, tai silloin kun niihin tulee muutoksia, käsipelillä pilveen sellaisia tiedostoja, joiden katoamisesta on erityisen paljon harmia, mutta niitä ei paljoa ole.
Googlen tilillä olisi 15 GB ilmaista tallennustilaa (ja rahalla saisi varmaan lisääkin) ja omassa tapauksessani sinnekin tuo /home mahtuisi kokonaan Deja Dupin pakkaamana, mutta ei ilman pakkaamista.
Se on kyllä kokeilematta, että aukeaako ja paluttaako Deja Dup pakkaamansa tiedostot siinä tapauksessa, että ne talletaan pilveen toisella laitteella, joka sitten tuhoutuu, ja avataan uudella laitteella, johon asennetaan samanlainen Deja Dup...
-
Se on kyllä kokeilematta, että aukeaako ja paluttaako Deja Dup pakkaamansa tiedostot siinä tapauksessa, että ne talletaan pilveen toisella laitteella, joka sitten tuhoutuu, ja avataan uudella laitteella, johon asennetaan samanlainen Deja Dup...
Minä olen hyvin skeptinen juuri tämän takia, siksi haluan pitää tiedostot pakkaamattomina ja ilman salausta. Joku väärä versionumero jossain voi kaataa koko systeemin. Näin siis ainakin yhdellä arkisto-kovalevyllä, jonka ei tarvitse olla kiinni oikeastaan koskaan. Lähinnä haluan varmistaa tuhansien minulle tärkeiden reissuvalokuvien säilymisen.
Läppärin portissa on sitten kiinni tuollainen 1T kokoinen SSD-asema, jolle kyllä mahtuu tavaraa. Se kun ei ole lukitussa paikassa, niin laitoin tuolla LUKS-salauksella suojauksen, jos kadoksiin joutuu.
Päädyin nyt vielä toistaiseksi manuaaliseen varakopiointiin. Eli jaoin kotikansion seuraaviin alikansioihin
- Kansio1
- Kansio2
...
- Kansio6
- Arkisto
Edellisissä nuo Kansiot 1-6 ovat tallennuspaikkoja käyttötiedostoille ja Arkisto sellainen, mihin joutuu vanhemmat ja ei-enää-aktiivikäytössä olevat. Eli vaikkapa yhden kuukauden aikana Arkisto-kansio ei muutu, mutta nuo Kansiot muuttuvat. Niiden koko on jotain väliltä 0-10GB. Aika ajoin sitten kopioin (ylikirjoitan) ihan manuaalisesti nuo viisi kansiota tuolle ulkoiselle kovalevylle ja kirjoitan loki.txt-tiedostoon kopioinnin päivämäärän.
Sitten kun vuosi on vaihtunut, saatan siirtää muutaman kokonaisuuden (vaikkapa jonkun reissun kuvat) kokonaan Arkistoon, jolloin se muuttuu, mutta taas hallitusti muutaman kansion lisäyksellä.
Jahka saan tuota unix-kieltä opiskeltua, niin tämän kopiointi-operaation kirjoitan skriptiksi, jonka sitten voin ajaa komentotulkissa nykyisten hiirellä klikkaamisen sijaan. Ehkä jos siihen saa jonkun automatiikan, että käynnistyy itse (tai huomauttaa varakopioinnin tarpeesta) joka maananatai kun loggautuu sisään, niin vielä paranee tietoturva.
Tämä ei ole ehkä hienoin mahdollinen tapa, mutta on nyt ainakin kokonaisuus ymmärryksessä. :D
-
Sain alustavan skriptin toimimaan. Näitä cp-komentoja kun kirjoittaa tiedostoon allekain yhden per kopioitava kansio ja ajaa tuon source-komennolla, niin kopioutuu kaikki kansiot sellaisenaan toisaalle.
cp ~/Home/Kansio1/* .../Varakopio/Kansio1/
cp ~/Home/Kansio2/* .../Varakopio/Kansio2/
...
Sitä en tiedä vielä, mitä tapahtuu, kun nuo muutama testitiedosto vaihetaan tuhansiin tiedostoihin, mutta testaan huomenna. 😀
-
Sain alustavan skriptin toimimaan. Näitä cp-komentoja kun kirjoittaa tiedostoon allekain yhden per kopioitava kansio ja ajaa tuon source-komennolla, niin kopioutuu kaikki kansiot sellaisenaan toisaalle.
cp ~/Home/Kansio1/* .../Varakopio/Kansio1/
cp ~/Home/Kansio2/* .../Varakopio/Kansio2/
...
Sitä en tiedä vielä, mitä tapahtuu, kun nuo muutama testitiedosto vaihetaan tuhansiin tiedostoihin, mutta testaan huomenna. 😀
man cp
Eli tuolle cp:lle saa annettua vivun joka kopioi vain muuttuneet ...
-
jekku tarkoittaa ohjainta -u (eli --update). Kannattaa myös lisätä komentoon -p (eli --preserve=mode,ownership,timestamps) tai -a (eli --archive eli -dR --preserve=all) jotta varmuuskopion suojaukset yms. attribuutit ovat samat kuin alkuperäisten tiedostojen ja kansioiden.
-
jekku tarkoittaa ohjainta -u (eli --update). Kannattaa myös lisätä komentoon -p (eli --preserve=mode,ownership,timestamps) tai -a (eli --archive eli -dR --preserve=all) jotta varmuuskopion suojaukset yms. attribuutit ovat samat kuin alkuperäisten tiedostojen ja kansioiden.
Ok. Eli,
cp -up ~/Home/....
olisi se oikea asetusmuoto? Tällöin tuo cp päivittää kohdekansiion vain muuttuneet tiedot? Ei noilla käyttöoikeuksilla ole yhden käyttäjän koneessa niin väliä, mutta hyvähän se on tietää tuokin puoli.
-
Kannattaa myös lisätä komentoon -p (eli --preserve=mode,ownership,timestamps) tai -a (eli --archive eli -dR --preserve=all) jotta varmuuskopion suojaukset yms. attribuutit ovat samat kuin alkuperäisten tiedostojen ja kansioiden.
Mä en ihan ymmärrä, miten tuo eroaa käytöstä ilman -p/-a valintaa? Mikä tiedoston attribuutti muuttuu sitä kopioitaessa? vaikuttaako tuo vain linkkeihin vai myös vaikkapa kuva- tai tekstitiedostoihin?
-
Sain omatekoisen varakopioinnin toimimaan! On tämä hieno hetki "ohjelmoijan" urallani. :D
Motivoi kummasti opettelemaan lisää ja mm. perehtymään mitä kaikkea voi tehdä tuolla komentotulkin skriptikielellä. Tämä kaikki tietty hyvin triviaalia osajille, mutta ihmiselle, joka on (lähes) aina käyttänyt vain graafisia sovelluksia, tällainen on rohkaiseva hetki tuonne komentotulkin maailmaan.
-
Mä en ihan ymmärrä, miten tuo eroaa käytöstä ilman -p/-a valintaa? Mikä tiedoston attribuutti muuttuu sitä kopioitaessa? vaikuttaako tuo vain linkkeihin vai myös vaikkapa kuva- tai tekstitiedostoihin?
Kun teet tiedostosta kopion, se kopio on uusi tiedosto ja saa oletussuojauksen ja sen ikä myöskin määräytyy kopiointihetken mukaan. Noilla ohjaimilla myös suojaukset ja ikä kopioidaan yksi-yhteen. Voit kokeilla jollain tiedostolla. Esimerkiksi luot tiedoston, muokkaat sen suojauksen toiseksi kuin se on luonnin jäljeltä, teet siitä kopion ja katsot mikä on kopion suojaus.
-
Kannattaa myös lisätä komentoon -p (eli --preserve=mode,ownership,timestamps) tai -a (eli --archive eli -dR --preserve=all) jotta varmuuskopion suojaukset yms. attribuutit ovat samat kuin alkuperäisten tiedostojen ja kansioiden.
Mä en ihan ymmärrä, miten tuo eroaa käytöstä ilman -p/-a valintaa? Mikä tiedoston attribuutti muuttuu sitä kopioitaessa?
Kuten AimoE kertoi, Tiedoston oikeudet (https://www.linux.fi/wiki/Tiedoston_oikeudet) (mode), omistaja (ownership) ja aikaleimat (timestamps) vaihtuvat oletuksiin ilman -p/-a -valitsinta.
Erityisesti aikaleimojen säilyttäminen alkuperäisinä on usein olennaista varmuuskopioissa.
vaikuttaako tuo vain linkkeihin vai myös vaikkapa kuva- tai tekstitiedostoihin?
Vaikuttaa kaikkiin tiedostoihin.
-p:hen verrattuna -a ottaa käyttöön myös valitsimet -d ja -R:
-d kopioi symboliset linkit linkkeinä sen sijaan että kopioisi tiedoston, johon linkki osoittaa. Tämä on erityisen tärkeää, jos kopioidaan vaikkapa järjestelmähakemistoja, joissa mm. kirjastojen versiointi on toteutettu symbolisilla linkeillä. Toisaalta jos itse käyttää symbolisia linkkejä kasaamaan eri paikoissa sijaitsevia hakemistoja samaan sijaintiin ja haluaa tehdä niistä kerralla varmuuskopion, voi olla toivottavaa kopioida linkkien lähdetiedostot linkkien sijaan (-L tai --dereference)
-R kopioi alihakemistot rekursiivisesti. Tämä on yleensä tarkoituksenmukaista varmuuskopioinnissa.
-
-p:hen verrattuna -a ottaa käyttöön myös valitsimet -d ja -R
ja --preferences=all.
Jäin ihan ihmettelemään miksi -a:n vastaavuus ilmaistaan käyttämällä "-dR --preferences=all" -lyhennettä, kun minusta selkeämpi olisi "-PR --preferences=all". Mutta eipä kai tuolla niin väliä ole.
Olethan Snufkin katsonut miten käy kopioimasi hakemiston alihakemistoille?
-
Mä en ihan ymmärrä, miten tuo eroaa käytöstä ilman -p/-a valintaa? Mikä tiedoston attribuutti muuttuu sitä kopioitaessa? vaikuttaako tuo vain linkkeihin vai myös vaikkapa kuva- tai tekstitiedostoihin?
Kun teet tiedostosta kopion, se kopio on uusi tiedosto ja saa oletussuojauksen ja sen ikä myöskin määräytyy kopiointihetken mukaan. Noilla ohjaimilla myös suojaukset ja ikä kopioidaan yksi-yhteen. Voit kokeilla jollain tiedostolla. Esimerkiksi luot tiedoston, muokkaat sen suojauksen toiseksi kuin se on luonnin jäljeltä, teet siitä kopion ja katsot mikä on kopion suojaus.
Ok, kiitos. Tuo onkin hyvä optio, niin säilyy tiedostojen alkuperäiset päivämäärät, ei vain sisältö.
cp -rpu ~/...
-
Olethan Snufkin katsonut miten käy kopioimasi hakemiston alihakemistoille?
Juu, ilman tuota -p optiota vaihtaa kaikki kopiointihetken päivän.
Eli mikä olisi tässä nyt se paras valitsinkombinaatio? -rua vai -rup?
-
Olethan Snufkin katsonut miten käy kopioimasi hakemiston alihakemistoille?
Juu, ilman tuota -p optiota vaihtaa kaikki kopiointihetken päivän.
Eli mikä olisi tässä nyt se paras valitsinkombinaatio? -rua vai -rup?
-rua = -ua (koska -a sisältää -r:n)
Tavallisella käyttäjätunnuksella ajettuna -a ei käytännössä pysty säilyttämään tiedoston omistajaa, vaan se korvaantuu sillä tunnuksella, jolla cp:tä ajetaan. Tällä ei yleensä ole väliäkään omien tiedostojen varmuuskopioinnissa, mutta asia kannattaa pitää mielessä, jos joskus varmuuskopioi vaikkapa käyttöjärjestelmän tiedostoja, joissa omistajalla on olennainen merkitys. Silloin varmuuskopio täytyy tehdä root-tunnuksella, jotta omistusmerkinnät saa siirrettyä kohdetiedostoihin.
-ua:n ja -rup:n eroksi jää käytännössä se, että -a säilyttää symboliset linkit ja -p kopioi linkin sijaan lähdetiedoston sisältöineen.
Omissa kuva- ja asiakirjatiedostoissasi sinulla tuskin on käytössä symbolisia linkkejä, mutta jos on, voit itse miettiä, miten haluat varmuuskopioida ne.
-
Tavallisella käyttäjätunnuksella ajettuna -a ei käytännössä pysty säilyttämään tiedoston omistajaa, vaan se korvaantuu sillä tunnuksella, jolla cp:tä ajetaan. Tällä ei yleensä ole väliäkään omien tiedostojen varmuuskopioinnissa, mutta asia kannattaa pitää mielessä, jos joskus varmuuskopioi vaikkapa käyttöjärjestelmän tiedostoja, joissa omistajalla on olennainen merkitys. Silloin varmuuskopio täytyy tehdä root-tunnuksella, jotta omistusmerkinnät saa siirrettyä kohdetiedostoihin.
-ua:n ja -rup:n eroksi jää käytännössä se, että -a säilyttää symboliset linkit ja -p kopioi linkin sijaan lähdetiedoston sisältöineen.
Omissa kuva- ja asiakirjatiedostoissasi sinulla tuskin on käytössä symbolisia linkkejä, mutta jos on, voit itse miettiä, miten haluat ne varmuuskopiossa.
Eli jos haluan säilyttää nuo omistajatiedot, niin käytän valitsinta cp -ua ja ajan tuo skriptin?
sudo source "tiedosto.skripti"
Hyvä tietää tuo linkkien korvautuvuus, kun minulla on käytössä muutamia symbolisia linkkejä. Käyttökansioissa on linkki Arkisto-kansioon (80GB), mikä nyt siis kopioituisi kokonaan väärään paikaan väärällä asetuksella.
-
Eli jos haluan säilyttää nuo omistajatiedot, niin käytän valitsinta cp -ua ja ajan tuo skriptin?
Kyllä.
sudo source "tiedosto.skripti"
source ei ole ihan normaali tapa suorittaa skriptejä, koska silloin skripti ajetaan samassa komentotulkkiprosessissa, jota käyttäjä itse käyttää, ja skriptin tekemät muutokset tulkin tilaan pysyvät voimassa suorituksen päätyttyä, kunnes käyttäjä sulkee päätteen.
source ei myöskään toimi sudolla, koska source on komentotulkin sisäinen komento eikä varsinainen ohjelma.
Käynnistä sen sijaan uusi komentotulkkiprosessi ja syötä skripti sille:
sudo sh tiedosto.skripti
Tai kirjoita skriptin alkuun shebang-rivi:
#!/bin/sh
ja aseta tiedostolle suoritusoikeus:
chmod a+x tiedosto.skripti
Silloin sen voi suorittaa suoraan komentona:
sudo ./tiedosto.skripti
Polku ./ tarvitaan, koska skripti ei sijaitse PATH-ympäristömuuttujassa määritellyssä suoritettavien ohjelmatiedostojen hakemistossa, jollaisia ovat yleensä mm. /bin, /usr/bin, /usr/local/bin ja käyttäjän kotihakemistossa sijaitseva ~/.local/bin
Jos siirrät skriptin ~/.local/bin -hakemistoon, se käynnistyy ilman polkua:
sudo tiedosto.skripti
-
...
Jos siirrät skriptin ~/.local/bin -hakemistoon, se käynnistyy ilman polkua:
sudo tiedosto.skripti
Ok, kiitos. Kyllä tuo suurin piirtein aukesi. Mun täytyy vielä opiskella tuo skriptien tekeminen, jotta aukeaa nuo muuttujat yms. asiaan liittyvät yksityiskohdat. Tuota source-komentoa vain käytettiin jossain UNIX-oppaassa, jonka luin. Siinä ei tietty käyttäjällä ole mitään pääsyä ylläpidon oikeuksille, että saattaa riittääkin opiskelijan tarpeisiin.
Yksi asian hankaluus on, että linuxista ei ole olemassa fiksuja suomenkielisiä opaskirjoja. Ne, jotka on tehty, ovat +10v takaa ja monin osin jo vanhentuneita. Englanniksi tämän opiskeleminen on taas muuten melko haastavaa ennen kuin perusteet on hallussa.
Linux/unix-maailmassa ei kai nuo tiedostopäätteet ole olennaisia, mutta onko olemassa jotain tapaa erotella eri tiedostoja, vaikkapa ihan tekstiä, skriptejä ja ohjelmakoodia. Onko siitä haittaa, jos käyttää noissa .loppuisia tunnuksia? Mikä on esim komentotulkille tehdyn skriptin tunnus?
-
Linux/unix-maailmassa ei kai nuo tiedostopäätteet ole olennaisia, mutta onko olemassa jotain tapaa erotella eri tiedostoja, vaikkapa ihan tekstiä, skriptejä ja ohjelmakoodia. Onko siitä haittaa, jos käyttää noissa .loppuisia tunnuksia? Mikä on esim komentotulkille tehdyn skriptin tunnus?
Siis kyllä tiedostopäätteet on ihan aiheellisia myös Linuxeissa. Sillä erotellaan helpoiten tiedosto esim. Libreofficen tekstitiedostot .odt (OpenDocumentText).
Komentotulkin skriptit on yleisesti muodossa skripti.sh
-
Yksi asian hankaluus on, että linuxista ei ole olemassa fiksuja suomenkielisiä opaskirjoja. Ne, jotka on tehty, ovat +10v takaa ja monin osin jo vanhentuneita.
Englanniksi tämän opiskeleminen on taas muuten melko haastavaa ennen kuin perusteet on hallussa.
linux.fi:n wikissä on hyviä suomenkielisiä ohjeita komentorivin perusteisiin:
https://www.linux.fi/wiki/Komentorivin_perusteet
https://www.linux.fi/wiki/Bash-skriptaus
Linux/unix-maailmassa ei kai nuo tiedostopäätteet ole olennaisia, mutta onko olemassa jotain tapaa erotella eri tiedostoja, vaikkapa ihan tekstiä, skriptejä ja ohjelmakoodia. Onko siitä haittaa, jos käyttää noissa .loppuisia tunnuksia? Mikä on esim komentotulkille tehdyn skriptin tunnus?
Shell-skriptien pääte on .sh joka periaatteessa tarkoittaa geneeristä POSIX shell -yhteensopivaa skriptiä. Sellaisen voi odottaa toimivan /bin/sh:lla eli Ubuntun tapauksessa Dash-komentotulkilla, tai ainakin Bashilla. Tiedostopääte ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätön, ja se jätetään usein pois skripteistä, joita on tarkoitus suorittaa komentojen tai sovellusten tapaan. Bash on siis se tulkki, jota itse käytät päätteessä interaktiivisesti. Dash taas on nopeampi ja rajallisempi, tiukasti POSIX-standardia noudattava tulkki.
Jos skripti käyttää jonkin tietyn komentotulkin, kuten Bashin tai Zsh:n syntaksia ja ominaisuuksia, sen voi nimetä vastaavasti päätteellä .bash tai .zsh, mutta tämä ei ole niin tarkkaa. Olennaista on oikean komentotulkin asettaminen shebang-rivillä (https://en.wikipedia.org/wiki/Shebang_(Unix)).
Muussa ohjelmakoodissa tiedostopäätteet riippuvat ohjelmointikielestä ja sen käytännöistä.
-
Varmin tapa on vain kopioida kansiot ulkoiselle kovalevylle säännöllisesti. Aukeaa aina eikä ole sidottu mihinkään ohjelmaan.
-
Yksi asian hankaluus on, että linuxista ei ole olemassa fiksuja suomenkielisiä opaskirjoja. Ne, jotka on tehty, ovat +10v takaa ja monin osin jo vanhentuneita.
Unix/Linux -perusteet ovat noissakin jo ikääntyneissä teoksissa aivan kohdillaan.
Nykyisin siis vain tuntuu, ettei käyttöjärjestelmien perusteisiin vaivauduta tutustumaan :(
Esim. tar on nimenomaan backup-ohjelma vuosien takaa.
man tar
Jo mainittu rsync monine vipusineen lienee suositeltavampi, nykyaikainen ohjelma varmennustallennuksiin.
-
Unix/Linux -perusteet ovat noissakin jo ikääntyneissä teoksissa aivan kohdillaan.
On ja ei. Juuri unix-opaasta opin tuon sourcen käytön, mutta ei sitten olekaan se oikea tapa ajaa skriptejä. Päätteen .sh käytöstä ei ollut mainintaa.
Linuxin ongelma on juuri se, että kyetäkseen tekemään ylipäätään jotain komentotulkilta pitää tietää jo melko paljon. Ei siinä auta mumina, että lue netistä tai perehdy asiaan, kun tekstipohjainen käyttöjärjestelmä on siitä ymmärtämättömälle oikeasti vaikea kokonaisuus. Ihmiset, jotka ovat käyttäneet näitä vuosiakausia, eivät osaa asettua aloittelijan asemaan, joka ei oikeasti ymmärrä mitään noista komennoista. Siihen tarvittaisin hyvää opaskirjaa.
Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.
-
Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.
Itse olen pitänyt kyseistä kirjaa yhtenä parhaista suomenkielisistä Linux-kirjoista. Joo ja löytyy kirjahyllystäni. En tosin tee sillä enää mitään, kun hallitsen suurinpiirtein kirjan sisällön, ja mitä en hallitse niin googlaan kyseisen tiedon nopeammin kuin tutkin kirjasta.
-
Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.
Itse olen pitänyt kyseistä kirjaa yhtenä parhaista suomenkielisistä Linux-kirjoista. Joo ja löytyy kirjahyllystäni. En tosin tee sillä enää mitään, kun hallitsen suurinpiirtein kirjan sisällön, ja mitä en hallitse niin googlaan kyseisen tiedon nopeammin kuin tutkin kirjasta.
Siinäpä se ongelma ehkä onkin, että kirja on kirjoitettu heille, jotka sitä eivät enää tarvitse. Aloittelija tippuu kärryiltä, kun tekstiin sekoitetaan termejä joita ei määritellä, tai muutoin upotaan liian syvälle järjestelmän ytimeen heti alussa.
-
FLOSS Manuals on myös julkaissut kattavan suomenkielisen oppaan komentorivin käyttöön ja shell-skripteihin: https://fi.flossmanuals.net/wp-content/uploads/2021/02/komentorivin-perusteet-1.pdf
Tuossa lähdetään ihan perusteista ja mennään lopulta aika pitkälle, kuten säännöllisten lausekkeiden syntaksiin ja hyödyntämiseen eri työkaluilla.
Kirjat, jotka opastavat Linuxin tai minkä tahansa jatkuvasti kehittyvän käyttöjärjestelmän tai ohjelmiston käyttöä ja ylläpitoa laajemmin kuin perusteiden osalta, vanhentuvat tyypillisesti muutamassa vuodessa. Suomenkielisille teoksille ei todennäköisesti ole niin laajaa kaupallista markkinaa, että sellaisia kannattaisi kirjoittaa.
-
Luen juuri teosta "Raimo Koski: Linux - Tehokas Hallinta", mutta vanhuuden (2010) lisäksi kirjaa vaivaa paha pedagoginen osaamattomuus. Sen pitäisi edetä loogisesti helposta vaikeaan, mutta juttu rönsyilee jo heti alussa grubin syövereissä, ja vilisee vaikeita termejä niitä mitenkään selittämättä. Teoksen vanhuutta kuvastaa vertailu dos-maailmaan.
Itse olen pitänyt kyseistä kirjaa yhtenä parhaista suomenkielisistä Linux-kirjoista. Joo ja löytyy kirjahyllystäni. En tosin tee sillä enää mitään, kun hallitsen suurinpiirtein kirjan sisällön, ja mitä en hallitse niin googlaan kyseisen tiedon nopeammin kuin tutkin kirjasta.
Siinäpä se ongelma ehkä onkin, että kirja on kirjoitettu heille, jotka sitä eivät enää tarvitse. Aloittelija tippuu kärryiltä, kun tekstiin sekoitetaan termejä joita ei määritellä, tai muutoin upotaan liian syvälle järjestelmän ytimeen heti alussa.
No, ehkä sen voi noinkin ajatella. Tosin otsikkokin jo vihjaa, että kirja on tarkoitettu tehokäyttäjälle. Tosin takakannessa on vihjataan, että sopisi aloittelijallekin: "Aloittelijaa ajatellen tärkeimmät Linuxin graafiset konfigurointiohjelmat käydään läpi."
Tosin Raimoa voisi siinäkin puolustaa sillä, että 10 vuotta sitten Linux ei ollut niin aloitteleville sopiva käyttöjärjestelmä kuin nykyään t.s. nykyään Linuksia pystyy käyttämään vähemmän syvällisellä ymmärryksellä kuin kymmenen vuotta sitten. Kuten jo aiemmin olikin mainittu, että kirja on kuitenkin soveltuvissa määrin edelleen kuranttia tavaraa. Osittain se tosin on vanhentunut, ja osittain se käyttää linuksia turhankin laite-lähtöisesti (t.s. siis ohje toimii, mutta ei ole helpoin tapa ratkaista kyseistä ongelmaa.)
-
FLOSS Manuals on myös julkaissut kattavan suomenkielisen oppaan komentorivin käyttöön ja shell-skripteihin: https://fi.flossmanuals.net/wp-content/uploads/2021/02/komentorivin-perusteet-1.pdf
Tuossa lähdetään ihan perusteista ja mennään lopulta aika pitkälle, kuten säännöllisten lausekkeiden syntaksiin ja hyödyntämiseen eri työkaluilla.
Kiitos, tuo vaikutti pikavilauksella kattavalta. Kerron mielipiteen, kun olen lukenut.
-
Hylkäsin tuon DejaDup sovelluksen. Varmuuskopion ylläpidon tärkein syy on ainakin minulla se, että SSD saattaa rikkoutua ilman varoitusta, tai ainakin niin olen antanut kertoa – ei ole vielä niin käynyt. Jos varmuuskopiolle tulee käyttöä niin sen saa purettua vain sillä DejaDup sovelluksella. Kun kokeilin sen toista versiota niin eipä avaudukaan ja kopion palautus epäonnistuu. Kai siinä olisi jotain konsteja vieläkin pelastaa tiedot, mutta silloin menetetään se lisäarvo, joka tällaisesta sovelluksesta olisi. Talletin versiolla 42.7 (Snap) ja yritin palauttaa versiolla 40.7 (Focal). Sillä voi siis palauttaa tiedostot vain ehjiin laitteisiin takaisin silloin kun on jostain syystä tunaroitu jokin tiedosto hukkaan. Se ei siis ole minule sopiva.
Seuravaksi kokeilin KDE:n sovellusta KBackup. Se toimii näköjään myös xfce4:ssä lukuunottamatta joitain KDE:n telakointiin liittyviä jutuja, joista ei ole haittaa. Puutteena siinä on ajastuksen puuttuminen. Muuten se vaikuttaa oikein lupaavalta ja käytännölliseltä. Siihen voi tehdä useita profiileja ja ne voi tallettaa. Profiiliin voi kätevästi puurakenteesta valita talletettavat kansiot ja talletusmedian ym. On siis mahdollista varmuuskopioida esim. videot, valokuvat ja musiikki USB-levyasemalle ja asiakirjat johonkin pilvipalveluun. Varmuuskopiointi on, ajastuksen puutteesta, tehtävä sitten ajoittain käsin, mutta se on helppoa. Käynnistetään sovellus, valitaan profiili ja aloitetaan tallennus. Vielä helpompaa on käynnistää päätteellä:
kbackup --autobg myData.kbp
Jossa: kbackup = sovellus, --autobg = tekee päätteessä ilman graafista liittymää, myData.kbp = talletettu profiili (joita voi olla useita erilaisia). (Minä tein pari profiilia ja niiden käynnitysta varten aliakset.)
Varmuuskopion tulos on normaalia tiedostomuotoa, eikä sovellusta edes voi käyttää niiden palauttamiseen vaan palautus tehdään tavallisella tiedostoselaimella kuten mikä tahansa tiedosto. Tiedostot voi myös ohjata tehtäväksi pakattuina.
Tuanoinnii... herää kysymys – miksi noin vaikeasti? Kuitenkin on tehtävänä vain kansioiden kopiointi paikasta toiseen. Ei sen pitäisi olla näin vaikeata. Tuokin KBackup menettää graafisen käyttöliittymän edut heti kun profiili on tehty, koska päätekomento on sille kätevin. Siksi otin minäkin oppikirjan kauniiseen käteen. Oma skriptin saaminen toimimaan olisi hauska juttu näin harrastelijalle. Saa nähdä, vaikka saisin sen ajastuksenkin toimimaan. Jo ensimmäisiltä sivuilta opin taas jotain uutta... :)
-
Hylkäsin tuon DejaDup sovelluksen. Varmuuskopion ylläpidon tärkein syy on ainakin minulla se, että SSD saattaa rikkoutua ilman varoitusta, tai ainakin niin olen antanut kertoa – ei ole vielä niin käynyt. Jos varmuuskopiolle tulee käyttöä niin sen saa purettua vain sillä DejaDup sovelluksella. Kun kokeilin sen toista versiota niin eipä avaudukaan ja kopion palautus epäonnistuu. Kai siinä olisi jotain konsteja vieläkin pelastaa tiedot, mutta silloin menetetään se lisäarvo, joka tällaisesta sovelluksesta olisi. Talletin versiolla 42.7 (Snap) ja yritin palauttaa versiolla 40.7 (Focal). Sillä voi siis palauttaa tiedostot vain ehjiin laitteisiin takaisin silloin kun on jostain syystä tunaroitu jokin tiedosto hukkaan. Se ei siis ole minule sopiva.
Tuollainen softa on jopa huonompi kuin koko varmuuskopioimattomuus. Siitä jää kuvitelma, että tiedot on kopioitu talteen.
Itselläni on niin vahva epäusko tietotekniikkaan, etten oikein luota systeemiin ennen kuin näen, että tiedosto on a)oikealla levyllä b)luettavissa jollain toisella tietokoneella. Bonuksena se, että ymmärtää, mitä ohjelma tekee, tuo paljon mielenrauhaa. Siksi tämä skriptisähellys. :D
-
Ittellä on pyörinyt jo toistakymmentä vuotta oma pieni backup.sh, joka ajaa rsyncillä backupin levyltä toiselle. backup.sh ajetaan anacronilla aina, kun kone on ensimmäistä kertaa päällä kyseisenä vuorokautena.
Backup -levy on sisäisenä asemana pöytäkoneessa, joka ei ole mountattuna normaalisti. Kun backup ajetaan, niin ensin levy mountataan, otetaan backup, jonka jälkeen se unmountataan.
Pari kertaa vuodessa ajan käsin rsyncillä backup levyn sisällön USB levylle, joka säilytyksen ajan on toisessa osoitteessa.
Hyvin pelaa, eikä tarvitse miettiä miten palauttaa.
-
Toki varmistukset on testattava aika ajoin.
Ja joku mainitsi "skriptisähellyksen". Se on oman kokemukseni mukaan kuitenkin toimiva ja ymmärrettävä tapa :)
Eli lienen maininnutkin että rsync:in metkut kannattaa harjoitella ja opetella :)
-
Eli lienen maininnutkin että rsync:in metkut kannattaa harjoitella ja opetella :)
Mikä on tuo rsyncin hyöty tässä? Jos pelkällä cp-komennolla saa tehtyä kansion kopionnin/päivityksen, niin mihin tarvitaan erillistä ohjelmaa?
Tämän esittelyn mukaan tuo ei tuo kotikäyttäjälle oikeastaan mitään etua.
https://www.linux.fi/wiki/Varmuuskopiointi#Rsync
-
Mikä on tuo rsyncin hyöty tässä? Jos pelkällä cp-komennolla saa tehtyä kansion kopionnin/päivityksen, niin mihin tarvitaan erillistä ohjelmaa?
Oma valinta on rsync siksi, että varmuuskopioin myös toisen koneen kotiverkon yli. Myös webbi-hotellista tulee kopioitua molempiin suuntiin. Tuntui helpommalta, kun voi käyttää samaa ohjelmaa.
Myös kopioinnin tekniikassa saattaa olla eroja, mutta niistä en tiedä tarkemmin.
-
FLOSS Manuals on myös julkaissut kattavan suomenkielisen oppaan komentorivin käyttöön ja shell-skripteihin: https://fi.flossmanuals.net/wp-content/uploads/2021/02/komentorivin-perusteet-1.pdf
Tuossa lähdetään ihan perusteista ja mennään lopulta aika pitkälle, kuten säännöllisten lausekkeiden syntaksiin ja hyödyntämiseen eri työkaluilla.
Kiitos, tuo vaikutti pikavilauksella kattavalta. Kerron mielipiteen, kun olen lukenut.
Luvut 1-9 luettu. Erittäin hyvin kirjoitettu. Suunnattu nimeomaan ihmisille, jolle koko tekstipohjainen tietokonemaailma on outo. Hienoinen lastentarhatyylittelykään ei haittaa, kun sen ohella kulkee kuitenkin painavaa asiaa siitä miten komentotulkkia käyetään ja miksi.
-
Luvut 1-9 luettu. Erittäin hyvin kirjoitettu. Suunnattu nimeomaan ihmisille, jolle koko tekstipohjainen tietokonemaailma on outo. Hienoinen lastentarhatyylittelykään ei haittaa, kun sen ohella kulkee kuitenkin painavaa asiaa siitä miten komentotulkkia käyetään ja miksi.
Lastentarhatyyli johtunee pitkälti siitä, että opas on käännetty suoraan englanninkielisestä alkuperäistekstistä. :)
http://write.flossmanuals.net/command-line/introduction/
-
Yksinkertainen on kaunista.
Minulle riittäisi pelkkä skripti varmuuskopiointiin. Alle 6 GB tällaisessa kotikoneessa kotihakemistossa mahtuu pienennkin talletusvälineeseen. Tein parin rivin tiedoston ihan vaan Xubuntun oletus tekstimuokkaimella Mousepad.
#!/bin/sh
cp -u /home/timo/ /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
Se toimii ihan hyvin kun annan jonkin muun option kuin -u. Vaikkapa -a tai -p tai -r käyvät hyvin ja skripti toteutuu. Jos on -ua niin toteutuu vain -a ja cp tekee koko revohkan entisen päälle, johon kuluu yli tunti, ei siis päivitä. Jos siinä on pelkkä -u niin tulee virheilmoitus:
timo@romupaja:~$ cp -u /home/timo/ /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
cp: -r not specified; omitting directory '/home/timo/'
timo@romupaja:~$
(Tuo siis suoraan päätteessä ajettuna vaikka skriptin muuten kutsunkin pikakäynnistin painikkeella, jolloin toiminta on sama kuin kuvasin, mutta ei tietenkään anna tarvittavaa virheilmoitusta.)
Ihmetyttää tuo -r, kyllä siinä on selvä -u. Sitä paitsi – rekursiivinen -r toimii myös.
Ohje sanoo tuosta -u valitsimesta:
-u, --update
copy only when the SOURCE file is newer than the destination
file or when the destination file is missing
Kyllä sen siis pitäisi olla asiaan kuuluva valitsin, vai kui?
-
#!/bin/sh
cp -u /home/timo/ /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
Se toimii ihan hyvin kun annan jonkin muun option kuin -u. Vaikkapa -a tai -p tai -r käyvät hyvin ja skripti toteutuu. Jos on -ua niin toteutuu vain -a ja cp tekee koko revohkan entisen päälle, johon kuluu yli tunti, ei siis päivitä.
Varmista, että hakemisto /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/ on olemassa ennen kopiointia:
#!/bin/sh
mkdir -p /media/timo/29B4-A01C/Arkisto
cp -ua /home/timo/ /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
Tuossa käy nimittäin cp:n toteutuksen vuoksi hassusti, jos Arkisto-hakemistoa ei ole ennen ensimmäistä kopiointikertaa. Silloin cp -ua kopioi lähdehakemiston /home/timo kohdehakemiston tilalle eikä sen sisälle, eli jos timon kotihakemistossa on vaikkapa alihakemisto Kuvat, se päätyy varmuuskopiossa polkuun /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/Kuvat
Sitten seuraavilla varmuuskopiointikerroilla, kun Arkisto on jo olemassa, cp -ua kopioikin timon kotihakemiston sijaintiin /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo
Sen vuoksi myöskään -u ei vaikuta mitenkään, koska cp tekee nyt uuden kopion eri paikkaan. Tätä seuraavilla kerroilla -u alkaa vaikuttaa, koska tiedostot päätyvät jatkossa samaan paikkaan eli Arkisto/timo-hakemistoon.
Voit myös kertoa cp:lle vivulla -t, että kohde on hakemisto, ja jos sitä ei ole olemassa, suoritus päättyy virheeseen:
cp -ua /home/timo/ -t /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
Jos siinä on pelkkä -u niin tulee virheilmoitus:
timo@romupaja:~$ cp -u /home/timo/ /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
cp: -r not specified; omitting directory '/home/timo/'
timo@romupaja:~$
(Tuo siis suoraan päätteessä ajettuna vaikka skriptin muuten kutsunkin pikakäynnistin painikkeella, jolloin toiminta on sama kuin kuvasin, mutta ei tietenkään anna tarvittavaa virheilmoitusta.)
Ihmetyttää tuo -r, kyllä siinä on selvä -u. Sitä paitsi – rekursiivinen -r toimii myös.
Tässä cp:n ilmoitus kertoo, että lähde /home/timo on hakemisto, joten sitä ei voida kopioida, ellet käytä valitsinta -r tai -a, joka myös kytkee rekursiivisen kopioinnin käyttöön. Virhe ei siis liity valitsimeen -u vaan komennostasi puuttuvaan -r:ään, kun lähde on hakemisto.
-
Taas vähän lisää tätä jo perinteeksi muodostunutta skriptisekoilua, jota olen näköjään taitamattomasti sotkenut.
Varmista, että hakemisto /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/ on olemassa ennen kopiointia:
Joo – kyllä oli tarvittava hakemisto paikoillaan, ei ollut siitä kyse. Uskoakseni ei ole eroa sillä, tehdäänkö hakemisto graafisella työkalulla Thunar tiedostonhallinnassa 'tiedosto > luo kansio' ollen sijainnissa /media/timo/29B4-A01C/, vai tehdäänkö se komennolla:
mkdir -p /media/timo/29B4-A01C/Arkisto
Laiskuuttani kopioin/liitin tuon kohdeosoitteen tiedostonhallinnan osoitekentästä cp käskyn kohteksi, jotta tulee oikein.
Onko tarpeellista, että tuo mkdir on joka kerta tuossa skriptin mukana?
#!/bin/sh
mkdir -p /media/timo/29B4-A01C/Arkisto
cp -ua /home/timo/ -t /media/timo/29B4-A01C/Arkisto/
Ei tuosta näy haittaakaan olevan, jos ei aikaleimoihin tule ristiriitaisuutta kun hakemisto tehdään uusiksi joka kerta. Voisihan sen kommentoida # esimmäisen alkukopioinnin jälkeen.
Tuo -t saatta olla hyvä keksintö. Olisikohan siitä silloin hyötyä jos varmuuskopio tehdään systemaattisesti aina muistitikulle, joka on väliajat piirongin laatikossa, eikä voi törröttää läppärin kyljessä ja sitten se unohtuu laittaa paikoilleen kun kopiointi käynnistetään?
Mutta, mutta... Mitä pitäisi tehdä noille symbolisille linkeille? Niiden johdosta tulee satoja virheilmoituksia, tähän tyyliin:
cp: symbolisen linkin '/media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo/snap/stellarium-daily/580/.local/share/glib-2.0/schemas/org.gnome.desktop.wm.preferences.gschema.xml' luominen ei onnistu: Toiminto ei ole sallittu
Näitä on n. 200 riviä. Niille kaikille on yhteisenä, tuon symbolisen linkin lisäksi, /snap/stellarium.
Snap on myös yhteisenä tekijänä kaikkiin Teams sovellusta koskeviin, joita on myös pari sataa riviä, tähän tapaan:
cp: symbolisen linkin '/media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo/snap/teams-insiders/4/.local/share/icons/ubuntu-mono-light/actions' luominen ei onnistu: Toiminto ei ole sallittu
cp: symbolisen linkin '/media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo/snap/snap-store/518/.local/share/glib-2.0/schemas/org.gnome.system.locale.gschema.xml' luominen ei onnistu: Toiminto ei ole sallittu
Näitäkin on pari sataa riviä.
Ihan ensin tulee nämä kolme riviä:
timo@romupaja:~$ ./tbackup.sh
cp: symbolisen linkin '/media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo/.config/xfce4/desktop/icons.screen.latest.rc' luominen ei onnistu: Toiminto ei ole sallittu
cp: symbolisen linkin '/media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo/.config/menus/gnome-applications-merged' luominen ei onnistu: Toiminto ei ole sallittu
cp: hakemiston '/media/timo/29B4-A01C/Arkisto/timo/.cache/sessions/thumbs-romupaja:0' luominen ei onnistu: Virheellinen argumentti
Sitten kestää 20 minuuttia hiljaisuutta ja nuo edellä mainitut muutama sata riviä tulevat sitten peräkkäin.
Oma moka oli kun en malttanut aluksi katsoa päätteellä kuinka kopiointi onnistuu, jotta olisi huomannut virheilmoitukset. Oletin kopoinnin tapahtuvan kokonaisena -u vipusesta huolimatta, ilman päivitysominaisuutta, koska se kesti niin kauan. Vain pienten kotikansioiden muutosten jälkeen olisi uudet päivytkset pitänyt tapahtua sekunneissa, tai niin oletin. Kai ne tapahtusivatkin, mutta kun oli nuo ristiriidat, symboliset linkit, niin systeemi takoi niitä, kuinkahan monta yritystä kustakin mahtoi tehdä? Siinä se aika taisi suttaantua. Eikä sitä mennyt samaa ensimmäisen varmuuskopion siirron 1½ tuntia vaan "vain" 25 minuuttia.
Jotain on keksittävä... Näin ei saa cp komennolla kuunnon varmuuskopiointia tehdyksi. Luullakseni nuo symboliset linkit tulevat asetustiedostoista, jotka tietysti kuuluvat myös varmuuskopioinnin toimenkuvaan. Mainittakoon, että sovellus Kbackup tekee kyllä koko kotihakemiston kopioinnin suosiolla ja ilman virheilmoituksia. Kun se kerran on tehty ja pienten muutosten takia tehdään uusi kopointi, se tapahtuu sekunneissa inkrementaalisesti.
E: Typo.
-
mkdir -p nimenomaan tarkistaa, että luodaan se määritelty polku, jos sitä ei ole jo olemassa. Se ei luo uudestaan hakemistoa, jos se on jo olemassa.
Onko siinä levyllä tai muistitikulla käytössä fat-tiedostojärjestelmä? Ainakin levyn sarjanumerosta voisin näin päätellä. Fat ei tue symbolisia linkkejä.
Voisit lisätä siihen skriptin alkuun tarkastuksen, joka katsoo, että haluttu laite on liitettynä ja antaa virheilmoituksen, jos se ei ole. Vaikka jotain tämmöistä:
if ! mount | grep -qE '^/dev/[^ ]+ on /media/timo/29B4-A01C '
then
echo "Levyä ei löytynyt. Muistitko laittaa muistitikun kiinni?"
exit 1
fi
-
Vain pienten kotikansioiden muutosten jälkeen olisi uudet päivytkset pitänyt tapahtua sekunneissa, tai niin oletin. Kai ne tapahtusivatkin, mutta kun oli nuo ristiriidat, symboliset linkit, niin systeemi takoi niitä, kuinkahan monta yritystä kustakin mahtoi tehdä? Siinä se aika taisi suttaantua. Eikä sitä mennyt samaa ensimmäisen varmuuskopion siirron 1½ tuntia vaan "vain" 25 minuuttia.
Jos kohteena on hidas USB2-muistitikku ja tiedostoja on paljon, voi olla, että paljon aikaa kuluu jo kohdetiedostojen listaamiseen ja aikaleimojen tarkistamiseen. Myös FAT-tiedostojärjestelmä saattaa vaikuttaa asiaan, enkä olisi erityisen yllättynyt, jos se sekoittaisi aikaleimoja sen verran, ettei cp tunnista tiedostoja samoiksi.
Sinänsä cp ei yritä kopiointia uudelleen useaan kertaan, vaan siirtyy muitta mutkitta seuraavaan tiedostoon, jos kopiointi epäonnistuu. Jos kuitenkin meinaat säilyttää varmuuskopiossa symboliset linkit, joudut vaihtamaan kohdetaltion tiedostojärjestelmän. Ext4 tai xfs sopii parhaiten, koska silloin saat sekä linkit että tiedostojen muutkin attribuutit varmasti talteen.
-
Nyt toimii mainiosti!
Kiitos tukiopetuksesta. Muutin sd-kortin alustuksen GPartEd sovelluksella muotoon ext4 ja annoin myös uuden nimen, jotta myöhemminkin näen heti tiedostonhallinnassa, että tämä on juuri se oikea muistiväline.
Onneksi oli tuo -t vipu kun sattui tunarille tietenkin kirjoitusvirhe cp:n kohteen osoitteeseen ja virheilmoitus tuli, eikä alkanut syntyä epätoivottua hakemistoa väärään paikkaan.
Nyt siinä on myös Tominin ehdottama alkutarkistus ja sekin toimii. Teksti echo-huomautuksen mukaiseti tulee jos jätän sd-kortin irti, ei muuten.
^/dev/[^ ]+
Tätä kohtaa en siitä oikein ymmärrä, etenkin nuo hakasulut ja +. Luin vain tuon pdf oppikirjan ja on siinäkin jotain näistä, mutta...
Kuten ennemmin kerroin, tämän kotitarveläppärin kotihakemisto on vain 5,5 GiB ja se mahtuu hyvin sd-kortille tai usb-tikulle. Ensimmäinen varmuuskopiointi otti aikaa vain ½ tuntia, siis tunnin nopeammin kuin fat alustetulle. Uusi päivitys kun on tehty vain pieniä muutoksia, pari riviä olemassa olevaan asiakirjaan ja yksi valokuva, meni ohi sekunneissa.
Tämä on minulle riittävä backup-ohjelma. Kiitos avusta!
#!/bin/sh
if ! mount | grep -qE '^/dev/[^ ]+ on /media/timo/backupkortti '
then
echo "Kohdetta bacupkortti ei löytynyt. Laita muistikortti kiinni."
exit 1
fi
mkdir -p /media/timo/backupkortti/Arkisto
cp -ua /home/timo/ -t /media/timo/backupkortti/Arkisto/
# Tämä tekee kotihakemiston varmuuskopion sd-kortille
# inkrementaalisesti.
# kortin on oltava nimeltään backupkortti ja ext4 formatoitu.
# Käynnistä tämä päätteessä komennolla:
# ./tbackup.sh
# Tämä kylläkin kannattaa siirtää sudona rootin hakemistoon:
# /usr/bin
# Silloin se käynnistyy komennolla:
# tbackup.sh
# Muista ajaa komento: chmod a+x tbackup.sh ensin, jotta tulee käyttöoikeus.
Edit: Kirjoitusvirheitä korjattu.
-
Nyt siinä on myös Tominin ehdottama alkutarkistus ja sekin toimii. Teksti echo-huomautuksen mukaiseti tulee jos jätän sd-kortin irti, ei muuten.
^/dev/[^ ]+
Tätä kohtaa en siitä oikein ymmärrä, etenkin nuo hakasulut ja +. Luin vain tuon pdf oppikirjan ja on siinäkin jotain näistä, mutta...
Kyseessä on tosiaan säännöllinen lauseke (regular expression), joka täsmää tutkittavaan merkkijonoon seuraavasti:
^ = merkkijonon alku
/dev/ = /dev/, eli tässä ei ole mitään säännöllisten lausekkeiden operaattoreita tai erikoismerkkejä, joten merkkijono täsmätään sellaisenaan.
[^ ] = mikä tahansa merkki, joka ei ole välilyönti. Huomaa, että tässä ^:n jälkeen hakasulkujen sisällä on tosiaan se välilyönti. Hakasuluilla voidaan siis normaalisti täsmätä mihin tahansa hakasulkujen sisällä annettuun merkkiin, mutta ^ kääntää ehdon toisin päin, eli mikä tahansa muu kuin hakasuluissa määritelty merkki täsmää.
+ = yksi tai useampi edellä määritelty merkki tai ryhmä. + vaatii grepin vivun -E (--extended-regexp), koska se ei sisälly grepin oletussyntaksiin (POSIX Basic Regular Expressions eli BRE). BRE:llä pitäisi käyttää *-kvanttoria, jolloin vastaava ehto saataisiin lausekkeella [^ ][^ ]*
Eli auki luettuna lauseke täsmää mihin tahansa merkkijonoon, joka alkaa /dev/ ja sen jälkeen tulee vähintään yksi merkki, joka ei ole välilyönti.
Tätä käytettiin siis tarkistuksessa, jossa mount-komennon listauksesta etsitään riveittäin grepillä kohdetaltion liitosta.
-
Pari pientä huomiota. cp -a on hyvä kopiointiin. Rootin oikeuksilla sillä kopioi vaikka koko systeemin toiselle levylle. Muuttuneiden tiedostojen kopiointiin rsync yleensä näppärämpi eli tlanteessa jolloin osa tiedostoista on jo kohdelevyllä. Vikatilanteissa rsync osaa jatkaa myös keskeytyneestä kohdasta eikä kopiointia aloiteta alusta. Kätevää verkon yli.
Jos kohdelevynä on tikku tai usblevy joka on vfat formaatissa on hyvä käyttää jotain pakkaavaa ohjelmaa. Tar on joka systeemissä. Sitä hieman edistyneempi on dar. Sillä tekee hekposti vaikka koko systeemistä paketin ulkoiselle levylle ja vaikka 2G kokoisina paloina. Ensiksi kopiodaan kaikki mikä vie aikaa. Seuraavilla kerroilla muuttuneet omaan pakettiin mikä on nopeaa. Varmistus voi olla jopa useammilla tikuilla jos tila loppuu kesken.
Polku on yleensä PATH=/home/user/bin:/home/user/.local/bin:/usr/local/sbin:/usr/local/bin:/usr/ Joten käyttäjä voi pistää ajettavia ohjelmia omaan /bin kansioon. Kaikille käyttäjille sopiva paikka on /usr/local/bin.
Tärkeää myös harjoitella sitä palautusta. Hyvin pakatulla ja salatulla varmistuksella ei arvoa jos systeemin rikkouduttua sitä ei saa auki. Itsellä löytyy varmaan vielä dos-koneesta tehty varmistus jota nykyisellä koneella en saa auki. Kun aikaa kuluu jokunen 10 v. tietovälineiden sisältöä ei niin vaan avata. Tulosteita voi lukea vielä helposti kymmenien vousien päästä.
-
Tulen tähän väliin kommentoimaan, että taisin löytää itselleni aivan täydellisen varmuuskopiointisoftan, joka toimii kaikilla käyttämilläni alustoilla.
Duplicati
https://www.duplicati.com/
Tämä vaikuttaa toimivan aivan täydellisesti ja hyvin helppo ottaa käyttöön. Samoin tällä voi tehdä helposti esim. inkrementaalisia kopioita tietyistä kohteista ja laukaista varmuuskopiointi manuaalisesti vaikka USB-asemalle tai toki vaikka kryptattuna pilvipalveluihin tietyin aikavälein.
Ohjelma myös toimii todella näppärästi palveluna ja hallinta tapahtuu sama millä webbiselaimella kotikoneella. Vaikuttaisi olevan myös helposti laitettava etähallittavaksi muilta koneilta.
-
Hyvin on skripti toiminut ja varmuuskopiointi on pysynyt kohtuullisesti kunnossa.
Eräs puute kuitenkin vielä on. Jos läppäri on ollut sammutettuna ja käynnistetään sd-kortti ei mounttaannu systeemiin vaikka onkin paikallaan. Ensimmäinen rivi skriptissä kyllä tarkistaa, että se on olemassa ja huomauttaa, jos ei ole. Jos kortti laitetaan koneen käydessä koloonsa se kyllä tekee liitoksen, mutta jos se on jo valmiina bootin aikana ei liitosta tule. Jos korttia kutsuu jollain sovelluksella, vaikka tiedostoselaimella, se heti tekee liitoksen ja sitten varmuuskopiointi toimii taas.
Pitäisikö tuon ensimmäisen rivin mount komennon tehdä myös liitos? Olisiko oltava erillinen mount komento fi komennon jälkeen, enne mkdir komentoa. Helppo olisi sinne lisätä, mutta minkä osoitteen laittaisin? Dynaaminen /dev/sdx muuttuu numeroltaan jos laitan usb-tikun tai puhelimen johdon läppäriin.
#!/bin/sh
if ! mount | grep -qE '^/dev/[^ ]+ on /media/timo/backupkortti '
then
echo "Kohdetta bacupkortti ei löytynyt, tai se ei ole mountattu. Laita muistikortti kiinni, tai mounttaa se."
exit 1
fi
# Pitäisiköhän tässä olla mount /dev/jotain, jotta bootin jälkeen tulisi sd-kortin liittäminen?
# Vai pitäisikö ekan rivin mount komentoa jotenkin parantaa?
mkdir -p /media/timo/backupkortti/Arkisto
if
cp -ua /home/timo/ -t /media/timo/backupkortti/Arkisto/ | echo "Tehdään varmuuskopiota, odota!"
then
echo "Tehty!"
else
echo "Hups. Jotain meni väärin."
fi
# Tämä tekee kotihakemiston varmuuskopion sd-kortille
# inkrementaalisesti.
# kortin on oltava nimeltään backupkortti ja ext4 formatoitu.
# Jos backupkortti on formatoitu johonkin muuhun tiedostojärjestelmään, vaikka
# fat32, niin kopiointi kestää kauan ja tulee paljon virheilmoituksia.
# Käynnistä tämä päätteessä komennolla:
# ./tbackup.sh
# Tämä kylläkin kannattaa siirtää sudona rootin hakemistoon:
# /usr/bin
# Silloin se käynnistyy komennolla:
# tbackup.sh
# Muista ajaa komento: chmod a+x tbackup.sh ensin, jotta tulee käyttöoikeus.
E: Typo