Tässä keskustelussa tuntuu nyt menevän sekaisin, kuka Code of Conductia käyttää. Täällä väitetään, että sen sisällön määrittää herkkänahkaisin. Tosiasiassa Code of Conductin sisällön määrittävät kernel-projektin keskeiset ohjelmoijat. Hehän ovat ne, jotka lopulta päättävät, millaista käytöstä yhteisössä hyväksytään. Ei tarvitse kuin katsoa Torvaldsin vuosien varrella lähettämiä asiattomia viestejä, ja tietää millaista käytöstä kehittäjäyhteisössä on aiemmin hyväksytty.
Yhteisöllä on myös ollut voimassa Code of Conflict, joka oli lievempi muotoilu tästä samasta asiasta: miten toimitaan, kun ollaan erimielisiä kirjoitettavan koodin laadusta. Voidaan helposti nähdä, että ytimen kehittäjäyhteisössä ei tapahtunut ylilyöntejä, vaan päin vastoin edelleen jäi toivomisen varaa toisten ihmisten kohtelussa.
Tuntuukin siis todella oudolta ajatukselta, että nyt yllättäen kehittäjäyhteisö (joka on ollut tunnettu etenkin Torvaldsin raisusta käytöksestä) yhtäkkiä muuttuisi yliherkäksi. Paljon todennäköisempää on, että yhteisön kommunikaatio lieventyy hieman, ja tulee vähän lähemmäs sellaista tavallista keskitasoa, mitä ihmisten välinen kommunikaatio työyhteisöissä on.
olen ollut erään sellaisen "rennon" yhdistyksen livetilaisuudessa minkä seinällä oli tuon henkinen huoneentaulu. Asia kertoi heti pari asiaa ko. yhdistyksen jäsenistöstä ja siitä miten "rennosta" porukasta on kyse. Ja keskustelukin oli sitten semmoista varovaista säätilasta puhumista malliin "on ilmoja pidellyt juu" mikä nyt on ainoa semiturvallinen aihe mistä kenellekään ei tule paha mieli.
Tässä on nyt kysymys vähän eri asiasta: yhdistys on toisen tyyppinen yhteisö kuin vaikka ytimen kehittäjätiimi. Yhdistyksellä on aatteellinen olemassaolon syy, ja sen jäsenistö voi halutessaan myös määritellä yhdistyksen tarkoituksen lähinnä omaa keskinäistä toimintaa varten. Tällaisiahan on Suomessa loputon määrä: metsästysseuroja, ompelukerhoja, rakenteluklubeja, seuroja kirjailijoille, runoilijoille, filosofisille aatteille ja ties mitä.
Tällaisiin yhdistyksiin kuuluminen on vapaaehtoista, ja jos ei nappaa, voi etsiä toisenkin yhdistyksen.
Sen sijaan ytimen kaltaisessa teknisessä projektissa on tärkeää määritellä säännöt, joiden puitteissa erilaiset ihmiset voivat tehdä keskenään yhteistyötä teknisen päämäärän eteen. Kannattaa muistaa sekin, että ytimen kehittäjillä voi olla myös hyvin poikkeavat ajatukset siitä, mihin ydintä käytetään. Joku kehittää mobiilikäyttöjärjestelmän ydintä ja toinen patchaa ominaisuuksia, joita tarvitaan avaruusasemalla. On siis kyse hyvin erilaisista teknisistä kulttuureista, jotka kohtaavat yhteisen projektin merkeissä.
Lopuksi en malta olla toteamatta, että Linux on kaikkien aikojen suurin avoimen lähdekoodin projekti, ja sellaisena upea saavutus! Kyllä sellainen projekti ansaitsee kunnollisen käytöskoodin, jotta kaikki halukkaat voivat osallistua kehitystyöhön.