Mikä on paras Linux-jakelu?

[japfin]

Unity täällä kahdessa koneessa. Perheen multimediakone toimii hienosti eikä tarvinnut muuta erikseen asentaa kuin restricted extrat ja VLC. Youtubet, videot ja DVDt on toiminut heittämättä ilman mutinoita. Kone on 2007 vuoden Dellin kannettava liitettynä telkkaan.

Omassa uudemmassa kannettavassa (2012 malli, HP Elitebook) Unity ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Sama asennus, eli restricted extrat ja VLC. Hienosti toimii, ei tahmaa missään vaiheessa. No, en ole mikään nopeusfriikki 

Kokeilin itsekin vielä muutama vuosi sitten muitakin *buntuja sekä jakeluita. Jokainen noista rupesi renkkaamaan jonkun päivityksen jälkeen joten hermostuin jatkuvaan säätämiseen ja asensin Unityn kaikkiin koneisiin. Ei ole Ubuntun kanssa joutunut vääntämään sitten 11.04 jälkeen.

Olen visusti Ubuntussa ja Unityssa. Innolla odotan 8n tuloa.

[poiuyt]

Mutta tämä? Mitä tarkoitat, koska minusta siinä ei toimi mikään kunnolla out-of-box, enkä ole nähnyt mitään toiminnallisuutta, mitä ei olisi muissakin ympäristöissä ollut vakiona tai todella helposti lisättävissä.

Automaattiset päivitykset ainakin, niitä en muista muissa nähneeni, edes Mintissä, mikä vähän yllätti. Kubuntussa voisi kuvitella olevan, en ole kylläkään kokeillut. Kaikenlaista voi aina lisätä mutta silloinhan se ei toimi out-of-box. Itse en halua alkaa käydä jotain listaa läpi, asennuksen jälkeen, että mitähän kaikkea tähän nyt piti lisätä.

Sanotaan nyt niin kuin esim. tuo mainitsemasi ohjelmien käynnistys hakemalla. Ei tule mieleen mitään ympäristöä missä se ei onnistuisi vakiona. Mäkeistä ei ole kyllä kokemusta. Mutta sanotaan nyt että kaikki muut buntut käyttäytyy minusta ainakin ihan samoin.

Unity on vähän joustavampi tuon haun suhteen. Tiedostojen haku onnistuu näppärästi Unity-valikon kautta. Ohjelmien nimiäkään ei tarvitse muistaa justiinsa kuten muissa, vaan voi hakea hakusanalla esim: kirjoittamalla hakuun dvd, tulee dvd-levyjen käsittelyyn käytettävät ohjelmat.

[welmar]

Unity on vähän joustavampi tuon haun suhteen. Tiedostojen haku onnistuu näppärästi Unity-valikon kautta. Ohjelmien nimiäkään ei tarvitse muistaa justiinsa kuten muissa, vaan voi hakea hakusanalla esim: kirjoittamalla hakuun dvd, tulee dvd-levyjen käsittelyyn käytettävät ohjelmat.

Gnome3 toimii ihan samallalailla ja muutenkin olen usein ihmetelly miksi Unityä vihataan niin paljon kun taas Gnome3 ei kuulu niinkään valitusta. Hyvin vähän niissä kuitenkin on eroa. Oikeastaan jos Unity valikon laittaa piiloutumaan niin eroa ei ihan heti edes huomaan.

[Tomin]

Unity on vähän joustavampi tuon haun suhteen. Tiedostojen haku onnistuu näppärästi Unity-valikon kautta. Ohjelmien nimiäkään ei tarvitse muistaa justiinsa kuten muissa, vaan voi hakea hakusanalla esim: kirjoittamalla hakuun dvd, tulee dvd-levyjen käsittelyyn käytettävät ohjelmat.

Gnome3 toimii ihan samallalailla ja muutenkin olen usein ihmetelly miksi Unityä vihataan niin paljon kun taas Gnome3 ei kuulu niinkään valitusta. Hyvin vähän niissä kuitenkin on eroa. Oikeastaan jos Unity valikon laittaa piiloutumaan niin eroa ei ihan heti edes huomaan.

Varmaan siksi, että Gnome 3 ei tullut pitkään aikaan vakiona missään Ubuntun versiossa ja Ubuntu GNOMEakaan ei taideta paljoa mainostaa. Käytännössä tuon seuraus on Gnome 3:a käyttävät vaan sellaiset, jotka sen haluavat (kuten minä). Fedorassa se tulee, mutta Fedora käyttäjiä täällä taitaa olla kohtuu vähänlaisesti ja toisaalta yleensä helpoimman tien hakijan valinta tässä yhteisössä ei taida olla Fedora.

Red Hat meni 7-versiossaan Gnome 3:een, mutta käyttäen Flashbackiä eli sielläkin on käytössä perinteisempi työpöytä. Ja huomautan, että vaikka täällä ei varmaan ole montaa Red Hatin käyttäjää, niin se vaikuttaa heti esimerkiksi CentOS:ään. Debian vaihtoi nyt myös oletukseksi Gnome 3:n (oli välillä Xfce), mutta siitä en ole varma oliko se tuo uusi Gnome Shell vai perinteisempi Gnome Flashback.

[luxudueu]

Niin pitkälti makuasia että objektiivisesti edes yrittää arvioida. Vanhalle koneelle toki jo käytännön syistä jokin kevyt työpöytä se paras. Testaamalla parhaiten sen sopivimman löytää. Itse näihin kevytmalleihin tykästynyt vaikka koneessa olisi potkuakin, käyttöjärjestelmän pyöritys kunnei kuitenkaan itsetarkoitus. LXDE buginen kasa (LXQT nuorena sekin, siihen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vaihtanen), MATE vähän turhankin retroa.

Xfce ja Openbox eniten omaan makuun, keveitä ja vakaita ilman turhaa blingiä. Jakeluista joko Manjaro, tai jolla nyt kaikki koneet, Ubuntu Minimal - siihen päälle kivasti kasattua bloattivapaan käyttiksen. Puhtaasti Xfce:llä nyt mennään, siitä pienellä vaivalla aika OpenBoxmaisen kokemuksen, right-click-menun säätö enemmän työtä vaatii mutta toisaalta menee freedesktop.orgin standardein. Xdotoolilla tekee melkein kaikki kustomit actionit. Kokonaisuudessaan kuitenkin paljon boxia vaivattomampi ja vähemmän säädettävä.

Mintin hehkutusta missään kohdin oikein ymmärtänyt. Ok, näyttää XP:ltä out-of-the-box, ja paljon turhia ohjelmia mukana. Itse vanhoille XP-käyttäjille asennellut Xubuntua; paneeli alas ja pari pikku fiksausta, toimii, ja menee täydestä. Yksikin höpelö tuota kutsui XP Vistaksi:D

[jekku]

------
Red Hat meni 7-versiossaan Gnome 3:een, mutta käyttäen Flashbackiä eli sielläkin on käytössä perinteisempi työpöytä. Ja huomautan, että vaikka täällä ei varmaan ole montaa Red Hatin käyttäjää, niin se vaikuttaa heti esimerkiksi CentOS:ään. Debian vaihtoi nyt myös oletukseksi Gnome 3:n (oli välillä Xfce), mutta siitä en ole varma oliko se tuo uusi Gnome Shell vai perinteisempi Gnome Flashback.

Minulla on nyt (viimeiset pari vuotta) työnantajan tarjoamissa koneissa RedHatit, muistaakseni kuutosia.
Ja niissä on ihan tolkullinen työpöytä. (Eli valikot ylhäällä ja alhaalla avoimien softien ilmaisimet)

Kotona enimmäkseen Debian, vaimolla Ubuntu 12.04 ja Mate. Hänenkin matkakoneessaan on Debian.
Ja työpöytänä kaikissa Mate, luonnollisesti.

Noin kymmenisen vuotta on pääasiassa ollut Debiania, sitä ennen RedHat.

Eikä nyt näköpiirissä ole aihetta vaihtoon

[yaquya]

Makuasioita tosiaankin. Jos nykyinen toimii hyvin, niin ei ole mitään järkisyytä testailla muita.

Ubuntu Unityssa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä & compiz tullaan sen verran
huonosti toimeen että hermot menee jossain vaiheessa aina. Ehkä en vaan osaa, mutta se compiz kaatuu aina väärällä hetkellä ja sitähän ei ihminen kestä.

KDE on erittäin hyvä (Kubuntu/openSUSE) ja fiiliksen mukaan tulee sitäkin käytettyä, mutta ehdottomasti mieluisin on GNOME. (Debian/Fedora)

Näistä johdettujen työpöytien määrä kummastuttaa nykyisin: Unity, Cinnamon, Mate, Pantheon, jne jne... no, jokainen tyylillään ja kunnia noidenkin tekijöille.

Paras Distro -palkinto menee Debian 8:lle, Gnomea on mukava käyttää ja se toimii tässä koneessa erinomaisesti

[qwertyy]

Mutta tämä? Mitä tarkoitat, koska minusta siinä ei toimi mikään kunnolla out-of-box, enkä ole nähnyt mitään toiminnallisuutta, mitä ei olisi muissakin ympäristöissä ollut vakiona tai todella helposti lisättävissä.

Automaattiset päivitykset ainakin, niitä en muista muissa nähneeni, edes Mintissä, mikä vähän yllätti. Kubuntussa voisi kuvitella olevan, en ole kylläkään kokeillut. Kaikenlaista voi aina lisätä mutta silloinhan se ei toimi out-of-box. Itse en halua alkaa käydä jotain listaa läpi, asennuksen jälkeen, että mitähän kaikkea tähän nyt piti lisätä.

Jaa. Itsellä on kyllä Mintissä aina toiminut automaagiset päivitykset. Tai korjataan nyt sen verran, että ei tule mieleen yhtään ainoaa käyttistä, jossa ei päivitykset olisi toiminut.

Ei _todellakaan_ ole kyllä mikään Ubuntun yksilöllinen feature 

[nm]

Jaa. Itsellä on kyllä Mintissä aina toiminut automaagiset päivitykset. Tai korjataan nyt sen verran, että ei tule mieleen yhtään ainoaa käyttistä, jossa ei päivitykset olisi toiminut.

Ymmärtääkseni poiuyt tarkoitti automaattisilla päivityksillä automaattisesti asentuvia päivityksiä. Ubuntussa on automaattiselle tietoturvapäivitysten asennukselle valinta suoraan käyttöliittymässä, toisin kuin useimmissa muissa jakeluissa. Ehkä Mintistä kuitenkin löytyy tuo sama asetus, jos se käyttää samaa Update Manageria. Joissain Ubuntu-varianteissa (tai Debianissa) tätä varten on erikseen asennettava unattended-upgrades ja säädettävä se mieleisekseen.

[poiuyt]

Ymmärtääkseni poiuyt tarkoitti automaattisilla päivityksillä automaattisesti asentuvia päivityksiä.

Juurikin näitä, en pelkkää automaattista ilmoitusta, kun päivityksiä on saatavilla.

[Heikki Ketoharju]

Tällaiset ketjut ovat ajattomia ja toisaalta niissä ei koskaan päästä mihinkään lopputulokseen, koska kuten mainittua: on monenlaisia käyttäjiä ja käyttötarkoituksia. Siksi "parasta" on mahdoton valita. Sen sijaan siitä kyllä voi keskustella, mikä kenenkin mielestä on tärkeää ja mikä ohjelmistokokoonpano sen parhaiten toteuttaa. Nytkin huomaan, että pelkkä jonkin työpöytäympäristön väittäminen "helppokäyttöiseksi" synnyttää kiivasta väittelyä: kyse on tietenkin siitä, pitääkö "helppokäyttöisenä" työpöytää, joka syö vähän resursseja ja pysyttelee pois tieltä, vai sellaista, joka tekee ja arvaa asioita käyttäjän puolesta. Itse kallistun monesti jälkimmäisen kannalle, mutta toisaalta resurssipihi ja eleetön työpöytä on hyödyksi raskaita ohjelmia käyttäessä...

Minun näkökulmani jakeluihin on muista poikkeava: musiikkiharrastukseni takia tiedän, että _yksikään_ yleisesti käytetty Linux-jakelu ei sovellu sellaisenaan musiikin tekemiseen, vaan vaaditaan ainakin jonkin verran säätämistä, jotta sävellys ja sovitus sujuisivat ongelmitta. Eli siis musiikin tekemistä varten on olemassa oma joukkonsa Linux-jakeluja ja niistä aloittaminen auttaa todella paljon musiikkijärjestelmän rakentamisessa. Olen viime vuosina pitänyt KX Studiosta ja AV Linuxista: niissä molemmissa säädön määrä on vähäinen, koska suljetun koodin komponenttien ja järjestelmän kokoajan ennakko-oletusten avulla on rakennettu yhtenäinen käyttökokemus. Joku muu voisi pitää tuollaista järjestelmää poliittisesti ongelmallisena (suljettua softaa) ja rajoittuneena (valmisasetukset, jotka eivät miellytä)

Muitakin vastaavia käyttötarkoituksia tulee mieleen: kotona olohuoneen viihdekoneeksi tuleva laite on helpointa rakentaa jonkin TV-jakelun päälle. Itse olen käytellyt viime ajat Mythbuntua, mutta muitakin toki löytyy. Serveriin taas tarvitaan selkeäpiirteinen järjestelmä, jota on helppo konfiguroida. Ei varmaan haittaa, jos valmiina mukana tulee tukku hyödyllisiä työkaluja. Ehkä Debian olisi sovelias? Ja erikoisempiin projekteihin taas jokin hyvin riisuttu, esimerkiksi Arch Linux.

Tässä muutamia perusteita, miksi jokin tietty järjestelmä on "parempi" kuin toiset:
 

• Valmiiksi säädetty tiettyä tarkoitusta varten (valokuvaus, toimistotyöt, palvelimen perustaminen, sysadmin-hommat)
• Sisältää yksinkertaiset graafiset asetusohjelmat
• Pysyttelee "pois tieltä"
• Kaiken saa kääntää ja säätää itse
• Ei muutu jatkuvasti
• Päivitykset eivät riko järjestelmää
• Monipuolinen ohjelmavalikoima
• Nopea / resurssipihi
• Graafisesti näyttävä käyttöliittymä
• Laiteajurit ajan tasalla
• Toimii myös vanhoissa laitteissa / erikoisella raudalla
• Vie vähän tilaa
• Työpöytänä sinun suosikkityöpöytäsi
• Sisältää apuohjelmia, joita muilla ei ole
• Hyvä kehikko, joka ei oleta mitään käyttäjänsä puolesta

Nopealla vilkaisulla jo huomaa, että nuo ovat keskenään ristiriitaisia asioita, eikä kaikkea voi saada samaan järjestelmään. En kyllä tiedä, löytyisikö ketään, joka sellaisen järjestelmän edes haluaisi. Toivottavasti pointtini tuli selväksi: "parhaus" on käyttäjän näpeissä - mikä ei tarkoita, etteikö joku järjestelmä voisi olla absoluuttisesti toista parempi *jossain tietyssä suhteessa*.

[Eesaurus]

Enpä muistanutkaan, että Ubuntussa tietoturvapäivitykset saa asennetuksi automaattisesti.

Ja juu, en tiedä, miten muissa jakeluissa tilanne on, mutta siis eihän mikään muu päivityssysteemi edes ole automaattinen, kuin sellainen, mikä myös nimenomaan asentaa ne päivitykset.

En itse ole tuota asetusta käyttänyt, mutta ihan varmasti on paljon käyttäjiä, jotka haluavat kaiken mahdollisen tapahtuvan täysin automaattisesti.