Ubuntu Suomen keskustelualueet
Muut alueet => Muut käyttöjärjestelmät ja Linux-jakelut => Aiheen aloitti: kx - 26.12.14 - klo:10.18
-
Olen vuoden verran käyttänyt Ubuntua. Ensin oli 13.10 ja nyt 14.04lts. Muut foorumilaiset näyttävät kuitenkin käyttävän kaikenlaisia muitakin jakeluja, kuten Fedora, Mint, Zorin, Lubuntu, Xubuntu, jne, yms.
Jos nyt jätetään itse laitteiston asettamat rajoitukset huomioimatta, niin mitä ihmeen viehätyksiä niistä muista jakeluista oikein löytyy? Eli onko todella toisenlaisen työpöydän äärellä mukavampi istua ja naputella, vai onko toiminnallisuus todella millisekunneista kiinni?
Osaavatko useita jakeluja kokeilleet käyttäjät vertailla niitä objektiivisesti? Mitä etua saa, jos valitsee noista jonkun?
-
Vastaus tuohon kysymyseen lienee vähän erilainen jokaisen näppiksen ja näytön edessä.
Tarpeita ja mieltymyksiä on monenlaisia.
Enpä usko, että on olemassa se yksi ja ainoa oikeosaa a distro/variantti jokaiselle yksilölle.
Mielestäni se "paras jakelu" on aika subjektiivinen jokaisella käyttäjällä.
Itselläni on ollut buntu-variantteja kauan käytössä, mutta olen testaillut monia muitakin jakeluita.
Nyt on ollut jo jonkin aikaa myös openSuse asennettuna ja samat asiat sillä tekee kuin ubuntullakin.
Kumpi onpi parempi, en osaa sanoa. Kumpikin miellyttää.
Valinta on sinun :)
-
Itsehän käytän tällä hetkellä seuraavia jakeluja:
Arch Linux: Löytyy läppäristä. Tässä hienoa on se, että kaiken saa (ja pitää) valita itse ja järjestelmän rakenteesta ja jossain määrin toiminnastakin pitää tietää aika paljon. Siihen kuitenkin auttaa hyvin tehty Wiki ja asentamalla Archin oppii paljon. AUR ja pkgbuildit on myös hieno systeemi asentaa ohjelmia, joita varsinaisista varastoista ei löydy. Se on myös rolling release eli ei jakelupäivityksiä, mutta huonona puolena, joskus tulee isoja (koko > 1 GiB) päivityksiä työpöytään (Gnome 3 aka Gnome Shell itselläni). Archiin voi asentaa käytännössä minkä vain Linuxin työpöydän ja ohjelmat ovat yleensä uusimpia vakaita versioita.
Ubuntu: Sattuu olemaan käytetyin kuluttajajakelu ja jotta osaisin siinä ohjeistaa niin se löytyy pöytäkoneeltani. Sattuneista syistä käytän sitä myös kotipalvelimessani, mutta siellä nyt voisi olla jotain muutakin. Hyvää tosin siinä käytössä on, että ohjelmat eivät ole mitään antiikkisia ja tuki uusille MythTV:n versioille on hyvä. Käytän tätä Unityllä ja joissain paikoissa Xfce:llä (siis käytännössä Xubuntu).
Debian: Ubuntun pohja. Käytän tätä joissain paikoissa, joissa en välitä päivitellä konetta niin usein kuin Ubuntua käytettäessä ja ohjelmien tuoreus ei ole niin olennaista. Useimmiten käytän Xfce-työpöydällä, joka on mielestäni mainio perinteinen työpöytä.
Fedora: Tämä on käytössä yhdellä pöytäkoneellani. Asensin siihen Fedoran, koska halusin opiskella yum (tai dnf) pakettienhallinnan ja toisaalta Fedoran filosofia kiinnosti. Tällä hetkellä en käytä ko. koneessa yhtään suljetun koodin ajuria, eikä siellä taida olla sellaisia firmware-tiedostojakaan. Softat ovat varsin tuoreita. Käytössä KDE-työpöytä, vaikkakin Fedoran ns. vakiotyöpöytä on Gnome 3, mutta halusin käyttää jossain myös KDE:tä.
Lisäksi jossain saattaa olla erityisiä tiettyyn käyttöön olevia jakeluja käytössä, mutta jos niitä tarvitsee, niin sen yleensä tietää. OpenWRT, DD-WRT, Raspbian, Raspbmc, OpenElec, Geexbox, Knoppix, SHR, QtMoko, Nemo, Sailfish OS...
Joskus saatan päätyä asentamaan Gentoon (tai Funtoon) ja Slackwaren ihan mielenkiinnosta. CentOS:ää olen vähän käytellyt ja jos se tarjoaisi Xfce-työpöydän asentaisin sen parillekin koneelle. Toisaalta Gnome Flashback vaikuttaa varsin hyvältä (mutta vaatii 3D-ajurin)*, joten saatan silti päätyä sen asentamaan. CentOS on Red Hat Enterprise Linuxiin perustuva (jolle Fedora on muuten sukua) ja hitaasti päivittyvä jakelu, joten sen asentaminen muille minun tukemiini koneisiin on houkuttelevaa. Pääsisin eroon tarpeesta päivitellä konetta parin vuoden välein. En vain ole käyttänyt sitä niin paljoa vielä, että minun kannattaisi sitä vaihtaa niihin. Ehkä pitäisi alkaa tutustumaan.
*Enpäs olekaan ihan varma tuosta, mutta tämä on ihan toisen keskustelun aihe. Ilmeisesti käyttää Mutterin sijaan Metacityä. https://wiki.gnome.org/Projects/GnomeFlashback
Muokkaus: Lisätty pari erikoisjakelua, jotka tulivat mieleen. Mutta onhan niitä ja paljon.
-
Kiitos hyvistä kommenteista jo alkuun. Itselläni on toiminnassa mukana printteri ja erillinen skännäri. Onko noiden liittäminen mukaan "yhtä helppoa tai vaikeaa".
-
Kiitos hyvistä kommenteista jo alkuun. Itselläni on toiminnassa mukana printteri ja erillinen skännäri. Onko noiden liittäminen mukaan "yhtä helppoa tai vaikeaa".
Aikoinaan kun aloitin kokeilemaan eri jakeluita syy oli juuri se ettei tv-kortti toiminut Ubuntussa, muistaakseni 10.04LTS. Tuli kokeiltua monia jakeluita ja joissakin toimi ja joissakin ei. Tuolloin en vielä tienyt oikeastaan mitään tietokoneen tai Linuxin toiminnasta ja nyt tiedän miksi jotku laitteet toimii joissakin jakeluissa ja joissakin ei. Syitä on oikestaan kaksi 1. Uudella kernenillä on parempi tuki varsinkin uusille laitteille. Eihän vanhassa voi olla tukea jos laitetta ei ole edes ollut markkinoilla kun kernel on ilmestynyt, tosin päivitykset voi tuoda tuen vanhemmillekin kerneleille. Vanhoja paketteja on esim. Debian stabe ja Cent Os jakeluissa uusia sitten Fedora ja monet rolling-release jakeluissa kuten mm. Arch ja Sabayon. 2. Laitteet saattaa vaatia suljettuja ohjelmistoja usein firmware. Fedorassa ei siis välttämättä toimi suoraan jokin laite vaikka kernel on uusi koska fedoran mukana tulee vain vapaata ohjelmistoa, Debian taitaa olla vielä ehdottomampi tämän asian suhteen kun ei edes firefoxia tule lisenssi syistä mukana vaan se on nimetty uudelleen iceweezeliksi. Suljettuja ohjelmia ja firmwarea tulee reilusti mukaan ainakin Sabayon ja Mageiassa . Mintissäkin taitaa tulla aika hyvin mutta mujistaakseni ainakin suljetut näytönohjaimen ajurit pitää itse asentaa.
-
Laitetuki on hieman erilainen eri jakeluissa, riippuen kehittäjien ja aktiivikäyttäjien valinnoista ja kiinnostuksesta. Kun itse en osaa/jaksa opetella tarpeeksi, niin joudun tekemään valinttoja jakeluiden ja laitteiden toimivuuden välillä. Yleensä on kaksi tai kolme linuxia asennettuna, nykyisin kaikki kde-versioita johon olen mieltynyt.
-
Laitetuki on hieman erilainen eri jakeluissa, riippuen kehittäjien ja aktiivikäyttäjien valinnoista ja kiinnostuksesta.
Ei se laitetuki oikeastaan ole jakelusta kiinni, vaan se tulee "syvemmältä" toisin sanottuna kernelistä joka juttelee itse raudan kanssa. Sen verran toki on jakelusta on kiinni kuinka tuore kernel tulee mukana ja tuleeko suljettua koodia myös. Nyrkkisääntönä vois pitää vaikka jos Debianin vakaassa toimii niin aika ihme on jos ei toimi muissakin jakeluissa.
-
Linux Mint Matea on tullut käytettyä, koska tykkään työpöydästä ja tässä tulee melkein kaikki tarvitsemani ohjelmat jo mukana. Ei nyt taida nykyisin suurta eroa tehdä, jos asentaisi Ubuntun Matella.
-
Linux Mint Matea on tullut käytettyä, koska tykkään työpöydästä ja tässä tulee melkein kaikki tarvitsemani ohjelmat jo mukana. Ei nyt taida nykyisin suurta eroa tehdä, jos asentaisi Ubuntun Matella.
Ero on se mikä oli alunperinkin Mintissä ja Ubuntussa, eli Youtube ja Areena toimii heti eikä ole maailman ruminta väriteemaa. Eipä toi videot ja musa puolen kuntoon laittaminen ole Ubuntussakaa kuin yhden paketin asennuksen takana(ubuntu-restricted-extras)jonka voi tehdä melkein huomaamatta jo asennuksen aikana mutta jos sitä ei tiedä voi Linux-ummikko olla hukassa. Nykyisin Mintiä voi mielestäni jo sanoa omaksi jakeluksi, sillä tuleehan sitä kautta isojakin lisäyksiä linuxmaailmaan esim. Cinnamon. Ensimmäisen kerran kun Minttiä olen kokeillut se oli käytännössä Ubuntu video ja musa kodeekeilla, taisi olla viellä pelkästään Ubuntun repotkin eikä omia ollenkaan.
-
Jakeluissa on kyllä aika paljon eroja ja sanoisin, että buntut ei sinänsä ole kyllä mitenkään ns. erikoisia jakeluita. Tulipa nyt vain mainittua aloitusviestin "mitä ihmeen viehätyksiä niistä muista jakeluista oikein löytyy?" toteamukselle. Itseasiassa Ubuntun Unity jakaa mielipiteitä varsin paljon. Henk.kohtaisesti pidän sitä ehkä historian huonoimpana UI:na.
Jos pitää valita jokin jakelu aloittelijalle, niin kallistun nykyään ehdottomasti Linux Mint:in. Siinä vain toimii kaikki hyvinkin out-of-box tyyliin ja Cinnamon on työpöytänä mielestäni varsin aloittelija ystävällinen. Vaikkakin itse sopeudun käyttään melkeinpä mitä työpöytäympäristöä vain. Niin siis paitsi sitä kirottua Unityä :D
-
Joskus saatan päätyä asentamaan Gentoon (tai Funtoon) ja Slackwaren ihan mielenkiinnosta.
Gentoo:ta en enää itse haikaile. Sopisi tietysti jakeluksi, jonka räätälöi täysin omiin tarpeisiinsa, mutta kun koneet ovat nykyisin tehokkaita, ei tarvetta pitkällemeneville räätälöinneille ole. Viimeksi kernel:in käänsin, kun oletuskernel ei tarjonnut tarvitsemaani tukea.
Slackware on jakelu, jonka olen asennellut koneille vuosia, pitääkseni tuntumaa BDS-unix -tyyppiseen KISS -Linux-jakeluun (Keep It Simply, Stupid). Nykyisin varteenotettava vaihtoehto, kun Slackware:kin tarjoaa 64-bittisen järjestelmän.
CentOS:ää olen vähän käytellyt ja jos se tarjoaisi Xfce-työpöydän asentaisin sen parillekin koneelle.
Mielestäni XFCE on nimenomaan ollut CentOS:n perusvaihtoehto työpöytäympäristöksi (ainakin itse asensin sen työpöydäksi CentOS 6.3 - kokeillessani sitä vanhentuneeseen kierrätyskoneeseen.) Fedora-käyttäjänä en vain ole viitsinyt pitäytyä vanhoihin (toki luotettaviin) kernel- ja ohjelmaversioihin. Ja koska Fedora toimii myös hyvin vanhemmassa konekannassa, on se ollut jakelu, joka on asennettuna kaikkiin käytössäoleviin koneisiini.
Ubuntun etuna on Debian-pohjaisuus (onhan sitä yhä Canonical:in jakelussa?) ja aktiivinen suomalainen yhteisö, joka pyrkii tarjoamaan hyviä ohjeita ongelmatilanteissa ;)
-
Mielestäni XFCE on nimenomaan ollut CentOS:n perusvaihtoehto työpöytäympäristöksi (ainakin itse asensin sen työpöydäksi CentOS 6.3 - kokeillessani sitä vanhentuneeseen kierrätyskoneeseen.)
Valitettavasti ei ole vaihtoehtona CentOS 7 versiossa. Mutta EPEL-repoista se kai asentuu ihan groupinstall:lla.
-
Joskus saatan päätyä asentamaan Gentoon (tai Funtoon) ja Slackwaren ihan mielenkiinnosta.
Gentoo:ta en enää itse haikaile. Sopisi tietysti jakeluksi, jonka räätälöi täysin omiin tarpeisiinsa, mutta kun koneet ovat nykyisin tehokkaita, ei tarvetta pitkällemeneville räätälöinneille ole. Viimeksi kernel:in käänsin, kun oletuskernel ei tarjonnut tarvitsemaani tukea.
Slackware on jakelu, jonka olen asennellut koneille vuosia, pitääkseni tuntumaa BDS-unix -tyyppiseen KISS -Linux-jakeluun (Keep It Simply, Stupid). Nykyisin varteenotettava vaihtoehto, kun Slackware:kin tarjoaa 64-bittisen järjestelmän.
No ajatus olikin tuo Gentoon asennus ihan mielenkiinnosta ja opiskelumielessä. En mene sanomaan, että alkaisin käyttää (tosin en sano ettenkö saattaisi), mutta samalla tavalla kuin Arch Linuxin asennus niin tuo saattaisi olla ihan opettavaista. Slackwaren kokeilemista mietin sillä, kun se on yksi vanhimmista jakeluista. Toisaalta itselläni on vielä OpenSusekin kokematta.
CentOS:ää olen vähän käytellyt ja jos se tarjoaisi Xfce-työpöydän asentaisin sen parillekin koneelle.
Mielestäni XFCE on nimenomaan ollut CentOS:n perusvaihtoehto työpöytäympäristöksi (ainakin itse asensin sen työpöydäksi CentOS 6.3 - kokeillessani sitä vanhentuneeseen kierrätyskoneeseen.) Fedora-käyttäjänä en vain ole viitsinyt pitäytyä vanhoihin (toki luotettaviin) kernel- ja ohjelmaversioihin. Ja koska Fedora toimii myös hyvin vanhemmassa konekannassa, on se ollut jakelu, joka on asennettuna kaikkiin käytössäoleviin koneisiini.
Xfce ei ole ainakaan vielä CentOS 7:ssa mukana. Tämä kävi selväksi kun asiaa tutkin, mutta ilmeisesti saattaa tulla kunhan tekevät siihen Spinejä (samantapainen järjestelmä kuin Fedorassa). CentOS:hän alkoi vastikään tehdä yhteistyötä Red Hatin kanssa, vaikkakin on edelleen yhteisön jakelu (en väitä että olisi mitenkään huono asia).
Itsekin tykkään omassa käytössä pitää ohjelmat varsin tuoreina, Arch-käyttäjä kun pääasiassa olen, mutta tutuille asentelisin mielummin vakaita ja pitkään toimivia järjestelmiä, jotka ovat ns. huoltovapaita. Firefoxistakin saa nykyään ESR-versiot Debianiin (toki Iceweaselin nimellä) ja CentOS:ään, niin ei ole siitäkään lisävaivaa.
-
No ajatus olikin tuo Gentoon asennus ihan mielenkiinnosta ja opiskelumielessä. En mene sanomaan, että alkaisin käyttää (tosin en sano ettenkö saattaisi), mutta samalla tavalla kuin Arch Linuxin asennus niin tuo saattaisi olla ihan opettavaista. Slackwaren kokeilemista mietin sillä, kun se on yksi vanhimmista jakeluista. Toisaalta itselläni on vielä OpenSusekin kokematta.
Tässä onkin 4 jakelua lueteltuna jotka ollut jo jonkin aikaa mielessä asentaa. Gentoosta itseasiassa vielä neitsyys tallella sillä olen aina asentanut Funtoon mutta ero näissä on häviävän pieni. Suurin ero taitaa olla portage puun synkkaaminen git:llä rsyncin sijaan. Gentoo/Funtoo asennus on kiinnostavaa taas tällä hetkellä koska yritän myös opiskella C-kieltä ja ohjelmointia. Asennuksen aikana tulee sitäkin vähän opittua. Arch taas on kiva kun siinä on monia Gentoon/Funtoon etuja ja silti sen asennuttua järjellisessä ajassa mikä ei taas ole mahdollista Gentoossa jos haluaa kaikki kivat ohjelmat sillä varsinkin selaimen kääntäminen voi kestää uskomattoman kauan. Open Susea en pitkään aikaan saanut asennettua kun jostain syystä se ei vain tunnu lähtevän käyntiin tällä koneella ja sama myös Slackwaressa. Onneksi kotona on myös Dellin kone joka on hyvin linuxystävällinen joten sinne päästyäni kokeilen taas asentaa noita. Slackwaren tekstipohjainen asennusohjelma on hyvä. Open Susen parhaita puolia on mielestäni Suse studio https://susestudio.com/ jossa voi tehdä sellaisen "Susen" kuin itse haluaa ja kokeilla sitä ensin pilvipalvelimella ennenkuin edes tekee live-levyä.
Lisäys:Opiskelu mielessä myös Exherbo on pakko kokeilla. Kun on tuntikausia kääntänyt ohjelmia niin on varmasti paikallaan ehkä tyylikkäin asennuksen viimeistely komento mitä on tullut vastaan # reboot && sacrifice a goat && pray http://exherbo.org/docs/install-guide.html ;D
-
Minulla tällä hetkellä eniten käytetyin on U14.10. Ja Unitylla, eli siis viimeisin "perusversio".
Pitää vaan olla koneessa vähäsen enemmän boforia.
-
Minulla tällä hetkellä eniten käytetyin on U14.10. Ja Unitylla, eli siis viimeisin "perusversio".
Pitää vaan olla koneessa vähäsen enemmän boforia.
Enpä tiedä, vaatiiko Unity enää kummoista konetta. Ei ainakaan keskusmuistin tai prossun osalta. Ehkä grafiikkatehoa pitää olla jonkin verran.
(http://i7.aijaa.com/t/00244/13644573.t.jpg) (http://aijaa.com/ahNF8m)
-
Enpä tiedä, vaatiiko Unity enää kummoista konetta. Ei ainakaan keskusmuistin tai prossun osalta. Ehkä grafiikkatehoa pitää olla jonkin verran.
Nimenomaan grafiikka on ongelma. Tuo sen käytettävyyden yllättävän monissa tapauksissa tuhoaa. Onhan noita ketjuja ollut täälläkin vaikka kuinka paljon, joissa videotoisto yms. ongelmat on parantuneet ympäristön vaihdolla.
-
Minä olen käyttänyt Ubuntua siitä lähtien, kun siirryin Linuxin käyttöön, eli 2010 alusta. Unity epäilytti alussa mutta kokeilun jälkeen jäi koneelle. Olin jo vistassakin tottunut käynnistämään ohjelmat haulla ja Unity toi sen Ubuntuun, koin sen positiivisena. Käynnistimen olisin silloin siirtänyt mieluusti ylä tai alalaitaan vanhasta tottumuksesta mutta se oli silloin se.
Ubuntu on minulla päivittäisessä käytössä ja olen siihen tottunut, ettei juuri muita viitsi kokeilla, juuri käyttöliittymien erilaisuudenkin vuoksi. Käyttökokemus takkuilee, kun yhtäkkiä pienennys / suurennus-napit on oikealla ja käynnistysmenu on ylä tai alalaidassa. Yleensä alle viikossa ovat muut poistuneet koneelta jos ovat niin pitkälle päässeet. Lisäksi niistä yleensä puuttuu kaikenlaista ominaisuutta tai ohjelmaa, mitä Ubuntussa on suoraan ilman säätämistä.
-
Minä olen käyttänyt Ubuntua siitä lähtien, kun siirryin Linuxin käyttöön, eli 2010 alusta. Unity epäilytti alussa mutta kokeilun jälkeen jäi koneelle. Olin jo vistassakin tottunut käynnistämään ohjelmat haulla ja Unity toi sen Ubuntuun, koin sen positiivisena. Käynnistimen olisin silloin siirtänyt mieluusti ylä tai alalaitaan vanhasta tottumuksesta mutta se oli silloin se.
Ubuntu on minulla päivittäisessä käytössä ja olen siihen tottunut, ettei juuri muita viitsi kokeilla, juuri käyttöliittymien erilaisuudenkin vuoksi. Käyttökokemus takkuilee, kun yhtäkkiä pienennys / suurennus-napit on oikealla ja käynnistysmenu on ylä tai alalaidassa.
Voi että meikäläisellä voikin olla erilaiset kokemukset Unitystä. No en ala tässä ketjussa väitteleen asiasta, niin monesti nuo on olleet tapetilla. Ja olen kyllä useampaan kertaan kokeillut päästä Unityyn sinuiksi ja eri versioilla poislukien uusin 14.10.
Lisäksi niistä yleensä puuttuu kaikenlaista ominaisuutta tai ohjelmaa, mitä Ubuntussa on suoraan ilman säätämistä.
Mutta tämä? Mitä tarkoitat, koska minusta siinä ei toimi mikään kunnolla out-of-box, enkä ole nähnyt mitään toiminnallisuutta, mitä ei olisi muissakin ympäristöissä ollut vakiona tai todella helposti lisättävissä.
Sanotaan nyt niin kuin esim. tuo mainitsemasi ohjelmien käynnistys hakemalla. Ei tule mieleen mitään ympäristöä missä se ei onnistuisi vakiona. Mäkeistä ei ole kyllä kokemusta. Mutta sanotaan nyt että kaikki muut buntut käyttäytyy minusta ainakin ihan samoin.
-
Paras on suhteellinen juttu, itelläni on ekassa koneessa ubuntu+gnome3 koska ubuntu on tuttu ja helppo ja gnome simppeli, työläppärissä sama 32-bittisenä kun yks ohjelma toimii vain niin, kolmannessa arch että saa säätää ja oppia vaikkei sen ylläpito ole paljon ubuntua vaikeampaa, ja kotitiedostopalvelimessa debian ettei tarvi säätää tai juuri päivittää. Töissä palvelimet on ubuntuja (eikä debianeja) että saa edes vähän uudemmat jutut toimimaan ilman kikkailua.
Mulle on oikeestaan aika sama mitä linuxia käytän, työpöytäkoneeseen laitan nopeasti joka tapauksessa omat tutut ohjelmat. En joudu räpistelemään kovin vanhojen koneiden kanssa ja niitä hankkiessani katson, ettei ole pahoja ajuriongelmia (jos sormenjälkitunnistus ei toimi niin ihan sama?)
Mitä ikkunamanageriin tulee, on kaikissa omat puolensa ja puolensa. Mutta pienen totuttelun jälkeen ne on aika pieni osa koneen käyttöä. Tai tapansa kullakin ja tilanteen mukaan. ChromeOS:llä voisin hoitaa 50% kaikesta tekemästäni, mutta toisaalta kotona töitä tehdessä Arch+KDE kahdella näytöllä on mun juttu.
-
Unity täällä kahdessa koneessa. Perheen multimediakone toimii hienosti eikä tarvinnut muuta erikseen asentaa kuin restricted extrat ja VLC. Youtubet, videot ja DVDt on toiminut heittämättä ilman mutinoita. Kone on 2007 vuoden Dellin kannettava liitettynä telkkaan.
Omassa uudemmassa kannettavassa (2012 malli, HP Elitebook) Unity ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Sama asennus, eli restricted extrat ja VLC. Hienosti toimii, ei tahmaa missään vaiheessa. No, en ole mikään nopeusfriikki ;)
Kokeilin itsekin vielä muutama vuosi sitten muitakin *buntuja sekä jakeluita. Jokainen noista rupesi renkkaamaan jonkun päivityksen jälkeen joten hermostuin jatkuvaan säätämiseen ja asensin Unityn kaikkiin koneisiin. Ei ole Ubuntun kanssa joutunut vääntämään sitten 11.04 jälkeen.
Olen visusti Ubuntussa ja Unityssa. Innolla odotan 8n tuloa.
-
Mutta tämä? Mitä tarkoitat, koska minusta siinä ei toimi mikään kunnolla out-of-box, enkä ole nähnyt mitään toiminnallisuutta, mitä ei olisi muissakin ympäristöissä ollut vakiona tai todella helposti lisättävissä.
Automaattiset päivitykset ainakin, niitä en muista muissa nähneeni, edes Mintissä, mikä vähän yllätti. Kubuntussa voisi kuvitella olevan, en ole kylläkään kokeillut. Kaikenlaista voi aina lisätä mutta silloinhan se ei toimi out-of-box. Itse en halua alkaa käydä jotain listaa läpi, asennuksen jälkeen, että mitähän kaikkea tähän nyt piti lisätä.
Sanotaan nyt niin kuin esim. tuo mainitsemasi ohjelmien käynnistys hakemalla. Ei tule mieleen mitään ympäristöä missä se ei onnistuisi vakiona. Mäkeistä ei ole kyllä kokemusta. Mutta sanotaan nyt että kaikki muut buntut käyttäytyy minusta ainakin ihan samoin.
Unity on vähän joustavampi tuon haun suhteen. Tiedostojen haku onnistuu näppärästi Unity-valikon kautta. Ohjelmien nimiäkään ei tarvitse muistaa justiinsa kuten muissa, vaan voi hakea hakusanalla esim: kirjoittamalla hakuun dvd, tulee dvd-levyjen käsittelyyn käytettävät ohjelmat.
-
Unity on vähän joustavampi tuon haun suhteen. Tiedostojen haku onnistuu näppärästi Unity-valikon kautta. Ohjelmien nimiäkään ei tarvitse muistaa justiinsa kuten muissa, vaan voi hakea hakusanalla esim: kirjoittamalla hakuun dvd, tulee dvd-levyjen käsittelyyn käytettävät ohjelmat.
Gnome3 toimii ihan samallalailla ja muutenkin olen usein ihmetelly miksi Unityä vihataan niin paljon kun taas Gnome3 ei kuulu niinkään valitusta. Hyvin vähän niissä kuitenkin on eroa. Oikeastaan jos Unity valikon laittaa piiloutumaan niin eroa ei ihan heti edes huomaan.
-
Unity on vähän joustavampi tuon haun suhteen. Tiedostojen haku onnistuu näppärästi Unity-valikon kautta. Ohjelmien nimiäkään ei tarvitse muistaa justiinsa kuten muissa, vaan voi hakea hakusanalla esim: kirjoittamalla hakuun dvd, tulee dvd-levyjen käsittelyyn käytettävät ohjelmat.
Gnome3 toimii ihan samallalailla ja muutenkin olen usein ihmetelly miksi Unityä vihataan niin paljon kun taas Gnome3 ei kuulu niinkään valitusta. Hyvin vähän niissä kuitenkin on eroa. Oikeastaan jos Unity valikon laittaa piiloutumaan niin eroa ei ihan heti edes huomaan.
Varmaan siksi, että Gnome 3 ei tullut pitkään aikaan vakiona missään Ubuntun versiossa ja Ubuntu GNOMEakaan ei taideta paljoa mainostaa. Käytännössä tuon seuraus on Gnome 3:a käyttävät vaan sellaiset, jotka sen haluavat (kuten minä). Fedorassa se tulee, mutta Fedora käyttäjiä täällä taitaa olla kohtuu vähänlaisesti ja toisaalta yleensä helpoimman tien hakijan valinta tässä yhteisössä ei taida olla Fedora.
Red Hat meni 7-versiossaan Gnome 3:een, mutta käyttäen Flashbackiä eli sielläkin on käytössä perinteisempi työpöytä. Ja huomautan, että vaikka täällä ei varmaan ole montaa Red Hatin käyttäjää, niin se vaikuttaa heti esimerkiksi CentOS:ään. Debian vaihtoi nyt myös oletukseksi Gnome 3:n (oli välillä Xfce), mutta siitä en ole varma oliko se tuo uusi Gnome Shell vai perinteisempi Gnome Flashback.
-
Niin pitkälti makuasia että objektiivisesti edes yrittää arvioida. Vanhalle koneelle toki jo käytännön syistä jokin kevyt työpöytä se paras. Testaamalla parhaiten sen sopivimman löytää. Itse näihin kevytmalleihin tykästynyt vaikka koneessa olisi potkuakin, käyttöjärjestelmän pyöritys kunnei kuitenkaan itsetarkoitus. LXDE buginen kasa (LXQT nuorena sekin, siihen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vaihtanen), MATE vähän turhankin retroa.
Xfce ja Openbox eniten omaan makuun, keveitä ja vakaita ilman turhaa blingiä. Jakeluista joko Manjaro, tai jolla nyt kaikki koneet, Ubuntu Minimal - siihen päälle kivasti kasattua bloattivapaan käyttiksen. Puhtaasti Xfce:llä nyt mennään, siitä pienellä vaivalla aika OpenBoxmaisen kokemuksen, right-click-menun säätö enemmän työtä vaatii mutta toisaalta menee freedesktop.orgin standardein. Xdotoolilla tekee melkein kaikki kustomit actionit. Kokonaisuudessaan kuitenkin paljon boxia vaivattomampi ja vähemmän säädettävä.
Mintin hehkutusta missään kohdin oikein ymmärtänyt. Ok, näyttää XP:ltä out-of-the-box, ja paljon turhia ohjelmia mukana. Itse vanhoille XP-käyttäjille asennellut Xubuntua; paneeli alas ja pari pikku fiksausta, toimii, ja menee täydestä. Yksikin höpelö tuota kutsui XP Vistaksi:D
-
------
Red Hat meni 7-versiossaan Gnome 3:een, mutta käyttäen Flashbackiä eli sielläkin on käytössä perinteisempi työpöytä. Ja huomautan, että vaikka täällä ei varmaan ole montaa Red Hatin käyttäjää, niin se vaikuttaa heti esimerkiksi CentOS:ään. Debian vaihtoi nyt myös oletukseksi Gnome 3:n (oli välillä Xfce), mutta siitä en ole varma oliko se tuo uusi Gnome Shell vai perinteisempi Gnome Flashback.
Minulla on nyt (viimeiset pari vuotta) työnantajan tarjoamissa koneissa RedHatit, muistaakseni kuutosia.
Ja niissä on ihan tolkullinen työpöytä. (Eli valikot ylhäällä ja alhaalla avoimien softien ilmaisimet)
Kotona enimmäkseen Debian, vaimolla Ubuntu 12.04 ja Mate. Hänenkin matkakoneessaan on Debian.
Ja työpöytänä kaikissa Mate, luonnollisesti.
Noin kymmenisen vuotta on pääasiassa ollut Debiania, sitä ennen RedHat.
Eikä nyt näköpiirissä ole aihetta vaihtoon :)
-
Makuasioita tosiaankin. Jos nykyinen toimii hyvin, niin ei ole mitään järkisyytä testailla muita.
Ubuntu Unityssa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä & compiz tullaan sen verran
huonosti toimeen että hermot menee jossain vaiheessa aina. Ehkä en vaan osaa, mutta se compiz kaatuu aina väärällä hetkellä ja sitähän ei ihminen kestä.
KDE on erittäin hyvä (Kubuntu/openSUSE) ja fiiliksen mukaan tulee sitäkin käytettyä, mutta ehdottomasti mieluisin on GNOME. (Debian/Fedora)
Näistä johdettujen työpöytien määrä kummastuttaa nykyisin: Unity, Cinnamon, Mate, Pantheon, jne jne... no, jokainen tyylillään ja kunnia noidenkin tekijöille.
Paras Distro -palkinto menee Debian 8:lle, Gnomea on mukava käyttää ja se toimii tässä koneessa erinomaisesti :)
-
Mutta tämä? Mitä tarkoitat, koska minusta siinä ei toimi mikään kunnolla out-of-box, enkä ole nähnyt mitään toiminnallisuutta, mitä ei olisi muissakin ympäristöissä ollut vakiona tai todella helposti lisättävissä.
Automaattiset päivitykset ainakin, niitä en muista muissa nähneeni, edes Mintissä, mikä vähän yllätti. Kubuntussa voisi kuvitella olevan, en ole kylläkään kokeillut. Kaikenlaista voi aina lisätä mutta silloinhan se ei toimi out-of-box. Itse en halua alkaa käydä jotain listaa läpi, asennuksen jälkeen, että mitähän kaikkea tähän nyt piti lisätä.
Jaa. Itsellä on kyllä Mintissä aina toiminut automaagiset päivitykset. Tai korjataan nyt sen verran, että ei tule mieleen yhtään ainoaa käyttistä, jossa ei päivitykset olisi toiminut.
Ei _todellakaan_ ole kyllä mikään Ubuntun yksilöllinen feature ::)
-
Jaa. Itsellä on kyllä Mintissä aina toiminut automaagiset päivitykset. Tai korjataan nyt sen verran, että ei tule mieleen yhtään ainoaa käyttistä, jossa ei päivitykset olisi toiminut.
Ymmärtääkseni poiuyt tarkoitti automaattisilla päivityksillä automaattisesti asentuvia päivityksiä. Ubuntussa on automaattiselle tietoturvapäivitysten asennukselle valinta suoraan käyttöliittymässä (https://help.ubuntu.com/community/AutomaticSecurityUpdates#Using_GNOME_Update_Manager), toisin kuin useimmissa muissa jakeluissa. Ehkä Mintistä kuitenkin löytyy tuo sama asetus, jos se käyttää samaa Update Manageria. Joissain Ubuntu-varianteissa (tai Debianissa) tätä varten on erikseen asennettava unattended-upgrades ja säädettävä se mieleisekseen (https://help.ubuntu.com/lts/serverguide/automatic-updates.html).
-
Ymmärtääkseni poiuyt tarkoitti automaattisilla päivityksillä automaattisesti asentuvia päivityksiä.
Juurikin näitä, en pelkkää automaattista ilmoitusta, kun päivityksiä on saatavilla.
-
Tällaiset ketjut ovat ajattomia ja toisaalta niissä ei koskaan päästä mihinkään lopputulokseen, koska kuten mainittua: on monenlaisia käyttäjiä ja käyttötarkoituksia. Siksi "parasta" on mahdoton valita. Sen sijaan siitä kyllä voi keskustella, mikä kenenkin mielestä on tärkeää ja mikä ohjelmistokokoonpano sen parhaiten toteuttaa. Nytkin huomaan, että pelkkä jonkin työpöytäympäristön väittäminen "helppokäyttöiseksi" synnyttää kiivasta väittelyä: kyse on tietenkin siitä, pitääkö "helppokäyttöisenä" työpöytää, joka syö vähän resursseja ja pysyttelee pois tieltä, vai sellaista, joka tekee ja arvaa asioita käyttäjän puolesta. Itse kallistun monesti jälkimmäisen kannalle, mutta toisaalta resurssipihi ja eleetön työpöytä on hyödyksi raskaita ohjelmia käyttäessä...
Minun näkökulmani jakeluihin on muista poikkeava: musiikkiharrastukseni takia tiedän, että _yksikään_ yleisesti käytetty Linux-jakelu ei sovellu sellaisenaan musiikin tekemiseen, vaan vaaditaan ainakin jonkin verran säätämistä, jotta sävellys ja sovitus sujuisivat ongelmitta. Eli siis musiikin tekemistä varten on olemassa oma joukkonsa Linux-jakeluja ja niistä aloittaminen auttaa todella paljon musiikkijärjestelmän rakentamisessa. Olen viime vuosina pitänyt KX Studiosta ja AV Linuxista: niissä molemmissa säädön määrä on vähäinen, koska suljetun koodin komponenttien ja järjestelmän kokoajan ennakko-oletusten avulla on rakennettu yhtenäinen käyttökokemus. Joku muu voisi pitää tuollaista järjestelmää poliittisesti ongelmallisena (suljettua softaa) ja rajoittuneena (valmisasetukset, jotka eivät miellytä)
Muitakin vastaavia käyttötarkoituksia tulee mieleen: kotona olohuoneen viihdekoneeksi tuleva laite on helpointa rakentaa jonkin TV-jakelun päälle. Itse olen käytellyt viime ajat Mythbuntua, mutta muitakin toki löytyy. Serveriin taas tarvitaan selkeäpiirteinen järjestelmä, jota on helppo konfiguroida. Ei varmaan haittaa, jos valmiina mukana tulee tukku hyödyllisiä työkaluja. Ehkä Debian olisi sovelias? Ja erikoisempiin projekteihin taas jokin hyvin riisuttu, esimerkiksi Arch Linux.
Tässä muutamia perusteita, miksi jokin tietty järjestelmä on "parempi" kuin toiset:
- Valmiiksi säädetty tiettyä tarkoitusta varten (valokuvaus, toimistotyöt, palvelimen perustaminen, sysadmin-hommat)
- Sisältää yksinkertaiset graafiset asetusohjelmat
- Pysyttelee "pois tieltä"
- Kaiken saa kääntää ja säätää itse
- Ei muutu jatkuvasti
- Päivitykset eivät riko järjestelmää
- Monipuolinen ohjelmavalikoima
- Nopea / resurssipihi
- Graafisesti näyttävä käyttöliittymä
- Laiteajurit ajan tasalla
- Toimii myös vanhoissa laitteissa / erikoisella raudalla
- Vie vähän tilaa
- Työpöytänä sinun suosikkityöpöytäsi
- Sisältää apuohjelmia, joita muilla ei ole
- Hyvä kehikko, joka ei oleta mitään käyttäjänsä puolesta
Nopealla vilkaisulla jo huomaa, että nuo ovat keskenään ristiriitaisia asioita, eikä kaikkea voi saada samaan järjestelmään. En kyllä tiedä, löytyisikö ketään, joka sellaisen järjestelmän edes haluaisi. Toivottavasti pointtini tuli selväksi: "parhaus" on käyttäjän näpeissä - mikä ei tarkoita, etteikö joku järjestelmä voisi olla absoluuttisesti toista parempi *jossain tietyssä suhteessa*.
-
Enpä muistanutkaan, että Ubuntussa tietoturvapäivitykset saa asennetuksi automaattisesti.
Ja juu, en tiedä, miten muissa jakeluissa tilanne on, mutta siis eihän mikään muu päivityssysteemi edes ole automaattinen, kuin sellainen, mikä myös nimenomaan asentaa ne päivitykset.
En itse ole tuota asetusta käyttänyt, mutta ihan varmasti on paljon käyttäjiä, jotka haluavat kaiken mahdollisen tapahtuvan täysin automaattisesti.