En kyllä lähtisi liikaa kehumaan vieläkään Linuxin asentamisen helppoutta. Edellämainitut levyosiointi-ongelmat ja pakettienhallinta ovat todellakin isoja kysymysmerkkejä aloittelijoille. Vaikka olen Debianin asentanut jo kolmesti, Ubuntun kahdesti, Susen kerran, Slackwaren kerran, Red Hatin kerran ja Gentoon kerran, joudun joka kerta kokeneempanakin käyttäjänä (ja ohjelmistosuunnittelijana!) lukemaan asennuksen kuvaukset ja ohjeet tarkkaan, sekä miettimään mitä asiat tarkoittavat. Toisaalta Windows-asennuksen helppous on yliarvostettua, sillä harva keskivertokäyttäjä osaisi asentaa Windowsia Windowsin rinnalle. Windowsin asennuksesta löytyykin hieno "tee uusi asennus(ja poista entinen)" logiikka. Kyllä se linuxikin asentuisi helposti tyhjälle kovolle. Levyosionti on edelleen windowsin puolellakin pieni ongelma.
Myönnettäköön että MD5-checksumit ovat selvää kauraa Unix-käyttäjille, mutta totta puhuakseni en edes tiedä kuinka tuon checksumin tarkistaisi nopeasti ja helposti shellistä, ja vielä vähemmän ymmärsin Checksumin päälle kolme vuotta sitten, vaikka Windowsin käyttäjänä voisin hyvillä mielin kutsua itseäni tehokäyttäjäksi. Asennus tarvitsisi ilman muuta erillisen "advanced" tai "troubleshooting" napin, jonka alta löytyisi esim. ohjeet checksumin tarkistamisesta. Ei peruskäyttäjä tarvitse tällaista opastusta. Jos asennus menee pieleen, ei ole väliä varoittiko asennusohjelma checksumin tarkistamisesta, koska peruskäyttäjä ei joko ymmärrä mitä tämä tarkoittaa, tai ei välitä. Mystiset termit pelottavat.
Sama koskee eri prosessorikantojen pakettien nimeämistä. i386 ja amd64 paketit kuulostavat ammattilaisen korvaan suht. järkeviltä, mutta mikä ihmeen 386? Eihän kukaan ole x86 prosessorikannoista puhunu esim. Mikrobitissä tai Tietokone-lehdessä enää aikoihin. Nykyään puhuntaan "Pentiumeista" ja "AMD 64:stä". i386 on todella mystinen nimitys sinänsä. En tiedä mikä on esteenä sille että asennusohjelma tunnistaisi raudan automaattisesti ja lataisi esim. netistä suoraan sopivat paketit konekannan mukaan? Tai olisiko näiden eri pakettien sisällyttäminen asennus-CD:lle täysin mahdoton ajatus, jos vaikka karsittaisiin käännettyjen perussoftien määrää?
Buffer error virheilmoitus oli varsin hyvä esimerkki "turhista" virheilmoituksista käyttäjän kannalta. Tällaisia ilmoituksia pitäisi päästä helposti ja nopeasti katselemaan tarvittaessa, mutta mikäli ohjelma jatkaa pyörimistä ongelmitta niin kenties asiasta ei tarvitsisi käyttäjälle ilmoittaa, tai kenties virheistä voisi ilmoittaa näkyvästi vasta ohjelman latauduttua (esim. "Ohjelmaa käynnistäessä tapahtui x virhettä, jotka saattavat vaikuttaa ohjelman toimintaan. Lisätietoa(linkki)".
Lisäksi linuxin mukana saa edelleen ison nipun bugeja ja koodaajien kirjoittamia "ominaisuuksia". Itse en esimerkiksi ymmärrä edelleenkään miksi CD-asemani ei aukea nappia painamalla? Shellissä "eject" -komento kyllä sylkäisee kelkan ulos. Voin vain kuvitella ensimmäisen ajatuksen kun tuo ongelma tulee vastaan: "Linux rikkoi CD-asemani". Uudelleen käynnistelyä, jossain vaiheessa konetta bootatessa käyttäjä huomaakin että ennen kernelin lataamista CD-aseman nappi toimii, jonka seurauksena ajatus muuttuukin : "Eikö Linux ei osaakaan toimia tuon mun CD-aseman kanssa. Onpa huono".
Jaban net.nytin perusteella linux-asentajia oli assyilla aika paljon tänä vuonna, valtaosa löi koneeseen ubuntua, ja tuloksena oli kirjava määrä ongelmia pienistä näppäinmäppäysten säätämisestä suurempiin lukittautumisongelmiin. Wlanien kanssa oli ilmeisesti myös jonkin verran säätöä.
Parempaan suuntaan mennään, mutta vielä olisi parannettavaa.
Aihe: Helsingin Sanomat asensi Ubuntun (Luettu 13679 kertaa)
