USB-kirjoitus jumittaa koneen väliaikaisesti

[ljpp]

Olen törmännyt 12.04 versiolla vakavaan ongelmaan USB-tikulle isoja tiedostoja kopioitaessa.

Kopioidessa isoja (1+ GB) USB tikulle, prosessi lähtee aluksi rivakasti liikkelle, Ubuntun kopioidessa dataa välimuistiin, mutta siinä vaiheessa kun kirjoitus itse tikulle kirjoittamienen alkaa "tukehtuu" koko kone käyttökelvottomaan tilaan. Hiiri nykii ja käyttöliittymän vasteajat menevät niin hitaaksi ettei koneella voi tehdä mitään.

1.5 gigan tiedostolla jumitus kestää n. 10 minuuttia, mutta tikulle kirjoitus kuitenkin etenee ja kone toiminta palautuu kun kopiointi on lopulta valmis. Käytössä on 16GB SanDisk Cruzer USB tikku.

- Ovatko muut törmänneet samaan ongelmaan?
- En löytänyt bugiraporttia asiasta - mitähän pakettia koskevaksi ongelma tulisi raportoida (kernel?)

[Illu]

Olen omalla kohdallani paikallistanut tuon johtuvan RAMin määrästä. Kopioidessa on tiedosto ensin luettu muistiin ja sitten kirjoitettu kohteeseen. Koneen muisti on loppunut ja swapin käyttö on hidasta. Kone on operaation aikana totaalisen juntturassa.

[SuperOscar]

Itse asiassa tämä lienee vain yksi seuraus Linuxia yleisemmin riivaavasta I/O:n hitausongelmasta. Kone menee täysin polvilleen myös kopioitaessa verkon yli (esim. NFS:stä) tavaraa.

Aiheesta löytyy guuglaamalla pajlon valituksia, ja aina silloin tällöin Linux-lehdissäkin asiasta puhutaan. Mitään korjausta tilanteeseen en ole vielä nähnyt ehdotettavan, vaikka tämä alkaa olla Linuxin pahin pullonkaula. Miten ihmeessä on mahdollista, että vielä vuonna 2012 järjestelmä voi mennä täysin junturaan tiedostoja kopioitaessa?!?!

[Daneli]

Viahtamalla usb-tikun fat tiedostojärjestelmä vaikkapa ntfs:si tai ext4 saa kirjotusnopeutta tikulle pikkasen lisää.

[ljpp]

Kone on Dell XT2 läppäri, jossa 4GB RAM ja 64GB SSD levy.

En oikein osta tuota selitystä tällä konfiguraatiolla, vaikka oireet kieltämättä ovat juuri samankaltaiset kuin rankasti swapatessa. Tosin mitä joskus tosi isoilla kuvatiedostoilla (ja muutaman sadan megan muistilla) törmäsin kovempaan swappailuun joitain vuosia sitten, niin silloinkin mm. hiiri liikkui ihan OK vaikka muuten kone kävikin hitaalla. Ubuntu/Linux näyttää laittavan välimuistiin n. 400-500MB tavaraa, jonka jälkeen USB kirjoitus ja jumitus alkaa - ei olla siis lähelläkään muistin määrän loppumista.

NTFS tai EXT4 ei ole vaihtoehto, koska kodinelektroniikkalaitteet (televisiot, PS3, jne) eivät kys. tiedostojärjestelmiä tue.

[Ganymedes]

Kone on Dell XT2 läppäri, jossa 4GB RAM ja 64GB SSD levy.
...
NTFS tai EXT4 ei ole vaihtoehto, koska kodinelektroniikkalaitteet (televisiot, PS3, jne) eivät kys. tiedostojärjestelmiä tue.

Kuten tuolla aiemmin on sanottu, niin tuollaista se valitettavasti on. Kone vaikuttaa kuitenkin aivan oleellisesti - i7-pohjainen ei-halpis-emolla toteutettu järjestelmä ei noista kopioinneista paljoa hätkähdä. Sen sijaan vähän vanhempi amd-hidas-dual-core on kyllä aika polvillaan tikulle kopioitaessa ... tai kuten edellä sanottiinkin verkkokopioinnissakin (omassa käytössä Samballa). Tämä ei mitenkään rajoitu 12.04:ään vaan esim. 10.10:ssä on ihan sama juttu.

Läppärit menevät suorituskyvyltään yleensä varsin alhaiseen kastiin - tosin on DELLillä hyviäkin, ovat vain julmetun hintaisia (esim. 4000 eur).

En tarkoita sitä, että asian oikea ratkaisu olisi hankkia high-end rautaa, mutta onhan sekin yksi ratkaisu, esim. käyttää kunnollista työasemaa läppärin sijasta.

Voisit yrittää varmistaa, että tikku on varmasti osioitu oikein ja siinä on FAT32 (eikä FAT16/FAT) tiedostojärjestelmä (esim. fdiskillä, type "c", ja "sudo mkfs.vfat /dev/sdx1 -n DATAA" -komennoilla jms) ... tai vastaavasti jollakin graafisella levytyökalulla jos ne ovat tutumpia ... vaikka tuskin tämä siitä on kiinni. Tehdasasetuksilla en kuitenkaan tikkua itse käyttäisi, varsinkaan jos sen pitää toimi autossa ja telkkarissakin.

Sinänsä, silloin kun ei ole pakko, niin FAT32:ta ei kannata käyttää, koska sen käyttö on hyvin hidasta. Linux-käytössä kannattaa käyttää ext2/3/4 järjestelmiä.

[ljpp]

Kone on aikansa high-endiä, joskin muutaman vuoden vanha. Intelin Core 2 Duo muistaakseni alustana. Pitää tarkistaa tuo USB tikun formaatti/partitiointi -- toisaalta vaikka siirto olisikin hidasta, niin ei sen missään nimessä tulisi jumittaa konetta, vaikka pidempään kestäisikin. Ja läppäri on läppäri juuri siitä syystä että tarvitsen kannettavan, joten ehdotukset koneen vaihdosta jätän omaan arvoonsa. Windowsillahan tällaista ongelmaa ei ole.

[Ganymedes]

...
Pitää tarkistaa tuo USB tikun formaatti/partitiointi -- toisaalta vaikka siirto olisikin hidasta, niin ei sen missään nimessä tulisi jumittaa konetta, vaikka pidempään kestäisikin. Ja läppäri on läppäri juuri siitä syystä että tarvitsen kannettavan, joten ehdotukset koneen vaihdosta jätän omaan arvoonsa.
...

Ei pitäisi jumittaa konetta, mutta helposti on 2-3 kertaa kauemmin jumissa. Ei koneen vaihdosta kukaan ole mitään puhunut ...

[poiuyt]

Itsellä on tuota jumittelua esiintynyt isoja tiedostoja kopioitaessa tai pakatessa. Kyse ei ole Usb:lle kopioitessa(varmaan silloinkin) , vaan ihan kaikessa kopioinnissa. 10.04 Lts:n kohdalla tilanne oli todella huono, nettisivutkaan ei latautuneet kopioinnin aikana, jos nykivällä hiirenosoittimella linkkiä onnistui klikkaamaan. 12.04 toimii jo paremmin, nettiäkin voi selailla, mutta liian jumittavaa tuo omaan makuuni  silti on.
Kaikillako sitten ei tätä ongelmaa ole? Onko jotain tehtävissä?
Kone on neliydin Phenom, 4 Gigaa muistia, kiintolevy on vanha 5400rpm 160G, 2 megan välimuistilla, koneessa on nopeampikin levy 7200rpm, 6 megan välimuistilla. Toimisikohan paremmin siellä?
Ei vaan huvittaisi asentaa sitä uusiksi, mutta voiko jollain ohjelmalla siirtää toimivan asennuksen toiselle levylle?

[Ganymedes]

Kokemusteni mukaan kaikenlainen raskaampi levynkäyttö, missä massamainen levylle kirjoitus tuo suurimman kuorman, todella jumittaa konetta. Olen ratkaissut asian paremmalla raudalla, esim. näin:

- työasemissa käytän useampia levyjä ja systeemilevyllä (=missä käyttis on), en tee mitään raskaampaa. Tämä on lähes välttämätöntä esim. virtualisoinnissa kun ajetaan useita koneita samaan aikaan. Toisaalta, kun näin tekee, niin toimii hyvin.

- SSD-levyistä ei ole minulla suurempaa kokemusta Ubuntu-käytössä, mutta Windowsissa ovat erittäin paljon parempia kestämään kuormaa.

- monet koneet, Sata2 levyillä, todella toimivat erittäin huonosti ulkoistenkin levyjen kuormituksen alla. Kokemukseni ovat lähinnä Windows-käytöstä. Uudet koneet taasen eivät tällaisesta paljoakaan hätkähdä. Tämä vain tarkoittaa että raudassa on eroja - hyvin voi esim. emolevyn laatu olla tässä ratkaisevaa. Tästä on kuitenkin vaikeata sanoa mitään tarkempaa.


... käytä siis useampaa sisäistä levyä, jos oikeasti tarvitset kuormitusta sietävän järjestelmän. Uskoisin, että tuollaisella työasemalla tämä riittää.

[poiuyt]

Testasin etten käytä järjestelmälevyä kopioimiseen/pakkaamiseen ja aikalailla paremmin tuntui toimivan. Kumma, ettei ole tullut mieleen kokeilla aikaisemmin. Pitää tältä pohjalta miettiä tätä systeemiä, tuo on ollut suurimpia harmeja Ubuntun käytössä.

[Ganymedes]

Testasin etten käytä järjestelmälevyä kopioimiseen/pakkaamiseen ja aikalailla paremmin tuntui toimivan. Kumma, ettei ole tullut mieleen kokeilla aikaisemmin. Pitää tältä pohjalta miettiä tätä systeemiä, tuo on ollut suurimpia harmeja Ubuntun käytössä.

Juu, tämä on vanha konsti, mutta kokemukseni mukaan SATA-2 levyillä välttämätön ja Ubuntu käytössä tilanne kärjistyy. SCSI-levyillä homma ei ole koskaan ollut ongelma, mutta eipä niitä enää juurikaan käytetä työasemissa. Mahdollisesti serveri-SATA-levyt toimivat asiallisesti kuorman alla, mutta niitä en ole kokeillut.

Kuten tuolla edellä mainitsin, niin läppäri-arkkitehtuurissa vasta SSD-levyillä varustettu läppäri ratkaisee ongelman, koska läppäriinhän ei juuri milloinkaan saa toista kovalevyä sisäiseksi (= jostain syystä sen kokoiset läppärit joihin saa kaksi kovalevyä eivät ole olleet kovassa suosiossa) ja "Sata/ Sata II / Intel Dual Core -aikakaudella", ulkoiset toimivat tässä suhteessa varsin huonosti (kokemukset vain DELLin parhaista=kalleimmista läppäreistä tuolla aikakaudella). Tuon aikakauden Windows-käytössä asia ei oikeasti ole yhtään parempi - tosin eri syystä. Nämä läppärit ovat nimittäin varustettuja XP SP3 32-bit käyttiksellä ja - monestakin syystä johtuen - oikeassa käytössä nämä läppärit tukehtuvat omaan arkkitehtuuriinsa jo ennenkuin varsinaisen kopioinnnin tai levynkuormituksen saa kunnolla edes käyntiin. USB-levyn ja sisäisen levyn samanaikainen kuormitus saa Windows-järjestelmän toimimaan hyvin arvaamattomasti, esim. virtualisoinnissa ja nuo koneet on lähipiiristä poistettu tarpeettomina jo jonkin aikaa sitten. Paremmalla käyttiksellä, esim. Vista 64-bit, tilanne on kylläkin jonkin verran parannettavissa - mutta lienee aika harvinaista että näin vanhojen koneiden Windows käyttistä upgradattaisiin useampien satojen eurojen arvoisella uudemmalla versiolla.

Olisi tietysti mukava "poimia vain rusinat pullasta" ja yhdistää eri käyttöjärjestelmien hyvät puolet, mutta näin todellinen vertailutilanne ei mene.

EDIT: Toisaalta tuosta edellisestä tulee helposti mielikuva, että samanaikaiset kopioinnit eivät koskaan toimisi. Näin asia ei ole, mutta järjestelmän konfiguraation pitää olla oikeanlainen.

Esimerkiksi:
AMD Dual Core järjestelmä (noin 5000++ ja Asus perusemot M2/M4 sarjaa).

Kopioinnissa voi tulla vaikeuksia jos niitä levyjä on vain yksi - en tiedä varmasti, koska en milloinkaan käytä sellaista järjestelmää (työasemassa - vanhat läppärithän ovatkin tässä ihan surkeita ... taas kokemukseni ovat vain DELLeistä).

Halpisvaihtoehtona:
- IDE-levy systeemilevynä (kun niitä pyörii nurkissa vapaana)
- SATA II-levyt datalevyinä (kun ovat isoja)

Tällaisella konfiguraatiolla voi olla monia samanaikaisia kopiointeja käynnissä, verkosta ja USB-tikulle, ilman että järjestelmä interaktiivisessa käytössä on erityisen hidas, puhumattakaan että se olisi jumissa.

Järjestelmä on kuitenkin tällöin kuormitettuna - sen huomaa kun teet jotakin joka vaati sekä CPUta että levyä - esim. virtuaalikoneen tai vaikkapa Firefoxin käynnistys 10:llä välilehdellä kestää kauan (siis jos kopiointeja on samaan aikaan käynnissä).

Tuollaisen prosessorin saa nykyään jo varsin helposti tukehtumaan ja eikä tuo SATA-II levykään kestä montaa oikeasti kuormittavaa temppua samaan aikaan. Näitä asioita voi sitten helpoiten  korjata käyttämällä useampia datalevyjä.

Jos vaaditaan ihan kunnollista suorituskykyä, niin i5/i7 pohjainen järjestelmä modernilla emolla on jotain muuta kuin edellä mainittu. Kun SATA-II levyt vaihdetaan SSD-levyihin niin homma muuttuu hyvin erilaiseksi, mutta valitettavasti hintakin pompsahtaa jos dataa on paljon. Jos dataa on vain kohtuullisesti, niin eihän se SSD silloin nosta järjestelmän hintaa välttämättä paljoakaan tai yhtään, koska kuitenkin tarvitaan kaksi levyä. Ulkoisissa medioissa USB 3:kin on n. 2-3 kertaa nopeampi (verrattuna USB 2:een), joten homma paranee tälläkin tavalla melko paljon.