Testailua.
Neljä konetta, joissa Ubuntu 08.10 (A), Ubuntu 10.04 (B), Ubuntu 11.04 (C ) ja Ubuntu 12.04 (D). Taustalla Fedora (E), jolla kokosin USB-tikun. Ubuntu 11.04 on uudessa moodissa, mutta käynistyspaneeli on autohide-tilassa (muutin sen kuvan ottamisen jälkeen kiinteäksi samalla kun pienensin sitä – mutta käytän joka tapauksessa Classic-moodia).
http://www.imagebam.com/image/49e6b4186338537Tämä nyt on itsestään selvää, mutta vertailun vuoksi:
Ohjelman käynnistäminen tapahtuu eri Ubuntun versioissa klikkaamalla hiirellä nappeja seuraavassa järjestyksessä. Esimerkkiohjelma on Gimp. Käyttöjärjestelmistä yksi on suomenkielinen ja muut englanninkielisiä, joten kielisekamelska johtuu tästä. Seuraavat selostukset on tehty suoraan jokaisen kokeilun jälkeen.
Vanhat Ubuntut:
Applications → Graphics → Gimp Image Editor
Kolme hiiren klikkausta valikon eri kohdissa riittää, ja Gimp on käynnissä. Aikaa kuluu pari sekuntia.
Ubuntu 11.04 Unity työpöydällä:
aloitusnappi → mediasovellutukset → näytä 22 tulosta lisää → (ei löytynyt) → uudelleen aloitusnappi (kaksi kertaa) → lisää sovellutuksia → näytä 126 tulosta lisää → Gimp kuvankäsittely
Aika lailla joutuu harhailemaan ja etsimään. Useita sekunteja kuluu.
Ohjelman käynnistys Ubuntu 12.04
Dash Home → toinen symboli alareunassa vasemmalta → installed See 84 more results → filter results → Media (ei tapahdu mitään) → etsitään ja löydetään Gimp
(Koska Gimp ei ollut asennettu, sitä ei oikeasti löytynyt, mutta hakuruudun kautta löytyi mahdollisuus ladata se → Apps available for Download
Ohjelman käynnistys hakuruudun kautta (Ubuntu 11.04 ja 12.04)
Aloitusnappi → tekstiä ruutuun → Gimp
http://www.imagebam.com/image/361428186333277Hakuruudun kautta ohjelma löytyy sunnilleen samassa ajassa kun vanhassa Ubuntussa – riippuen ohjelmasta. Tällöin joutuu kuitenkin käyttämään toista kättä kirjoittamiseen, jos toisella käyttää hiirtä, tai panemaan hiiren kirjoituksen ajaksi sivuun.
Jos Unityn reunapaneli on oletuskokoa, ja kuvakkeita on paljon, alimmaiset kuvakkeet menevät lomittain eivätkä näy kunnolla. On hieman hankala kaivella reunapaneelin alareunan ”piilotetuista” kuvakkeista esille symbolia, jolla saa auki ohjelmaruudun (esimerkiksi asetuksien säätämisohjelman, johon on käynyt välillä katsomassa ohjetta netistä). Jos käynnistyspalkin pienentää minimikokoon, siihen mahtuu enemmän ohjelmia, jolloin ohjelmakuvakkeet eivät pakkaudu niin helposti alareunasta, ja niitä on helpompi availla.
Ubuntu 12.04:ssä on mahdollisuus vetää Dashista joitakin ohjelmakuvakkeita työpöydälle, mutta kaikkien kohdalla se ei onnistu. Firefox ja Screenshot esimerkiksi toimivat kuvakkeista, mutta Libre Office ei toiminut.
Ubuntussa on tapahtunut muutoksia vuoden takaiseen versioon verrattuna. Uusi versio Unitystä on toimivampi. Sivupaneelia voi säätää helposti. Vanhemmassa Ubuntussa säädöt löytyivät vasta googlaamisen jälkeen (osittain siksi, että olen käyttänyt Classicia enkä Unityä).
Kyllä Unityn uuden version kanssa juuri ja juuri toimeen tulee – jos on pakko. Siinä on yläpalkissa linkkejä, joilla pääsee mm. kätevästi tiedostoihin. Kevään 2011 versiossa näitä linkkejä ei ole. Valitettavasti nämä linkit ovat olemassa vain silloin, kun ohjelmana on ”työpöytä”. Jos jokin selain esimerkiksi on käynnissä, silloin yläpalkissa ovat selaimeen liittyvät linkit. Selaimista ja yleensä ohjelmista puheen ollen, en edelleenkään pidä siitä, että käyttösymbolit ovat vasemmassa yläreunassa. En tullut kokeilleeksi, saako ne oikeaan reunaan.
On todennäköistä, että selostan edellä jonkin asian väärin, koska en ole huomannut jotain asiaa (nappia, linkkiä, asetusta tms.). Mutta tämä onkin aloittelevan käyttäjän kokeilua.
Lyhyen testailun jälkeen ”loppuarvioni” on se, että viime keväinen Unity on sekava ja epämukava, mutta uusin Unity on jo jonkin verran parempi. Onko se vieläkään hyvä tai mukava, siitä riitelemisen jätän muille. Itse en sitä kuitenkaan aio käyttää, joten ehkä tämä kertoo jotain.
Lopuksi vielä vertailua muutamissa perusasioissa.
a) ohjelmien käynnistäminen
Vanhassa Ubuntussa se on helppoa ja nopeaa. Unityssä se on suosikkiohjelmien kohdalla helppoa ja nopeaa, mutta harvemmin käytettävien kohdalla ei niin helppoa.
b) sen näkeminen, mitkä ohjelmat ovat auki.
Vanhassa Ubuntussa helppo nähdä alapalkista. Unityssä melko helppo nähdä pienestä merkistä, jos ohjelmia on sivupaneelissa vähän, mutta hankalaa, jos niitä on paljon. Itse hukkasin jossakin vaiheessa Libre Officen, joka löytyi yllättäen sivupalkin alaosasta muunlaisella symbolilla kuin vakiomallinen Libre Officen symboli (ehkä asiakirja). Ehdin jo käynnistää ohjelman uudestaan.
c)tiedostojen selaaminen
Vanhassa Ubuntussa erittäin helppoa. Unityssä... mistähän ne tiedostot löytyvät... jotakin yläreunan linkistä tai Dashiin piilotetusta Home-napista... tai jostakin. No, kyllä ne joskus löytyvät.
