En kuvittelekaan pärjääväni yhdellä tietokoneella ja yhdellä käyttöjärjestelmällä. Yksi kone on auki yhdessä huoneessa ja toinen toisessa. Joskus pari kolme konetta eri pöydillä. Keittiössäkin on yksi, jolla parhaillaan kirjoitan tätä. Tietokoneriippuvuutta - ehkä.
Ellen sattumalta innostu pelkästään leikkimään tietokoneilla ajan kuluksi (kokeilemaan eri juttuja, tutkimaan, "virittelemään"), käytän niitä muutamaan perushommaan. 1. Nettisurffailuun sekä kirjoittamiseen foorumeille ja blogeihin ja muuallekin (mitä teen parhaillaan). 2. Valokuvien skannaamiseen (negat, diat, paperikuvat) ja parantelemiseen. 3. Videoiden käsittelemiseen (nauhoilta ja tiedostoista). 4. Äänen käsittelemiseen (nauhoilta, tiedostoista, videoista, netistä). 5. Piirtelemiseen ja suunnittelemiseen. 6. Tiedostojen siirtämiseen ja arkistoimiseen (erilaisille tallennusvälineille). 7. Satunnaisiin muihin tehtäviin.
Käyttöjärjestelmän nimi ei ole kynnyskysymys vaan se, että hommat onnistuvat.
Windowsia käytän kuvien, videoiden ja äänen käsittelemiseen. Vanhoja dioja skannatessa ei nimittäin ole Photoshopin ja SilverFastin voittanutta. Äänen käsittelemisessä ei myöskään ole Audition -ohjelman kelvollista vastinetta Linuxissa. Ja koska videot sisältävät paljon muokattua ääntä, on luontevaa tehdä nekin Windowsin puolella. Sama koskee piirtämistä. Tekemällä tiff-kuva Photoshopilla ja käyttämällä sitä välillä Paintissa, piirtäminen sujuu. Paintissa sen vuoksi, että siinä on taivutettava viiva.
Olen yrittänyt siirtää tehtäviä Linuxin puolelle niin paljon kuin mahdollista. Kirjoittaminen ja netissä surffailu tietenkin onnistuu. Gimpillä teen pieniä kuvanmuokkaushommia. Kdenlivellä teen videoita (syy on osittain se, että Linux-koneeni ovat tehokkaimpia ja jaksavat pyörittää HD:tä). Kdenlive on kehittynyt paljon viime aikoina, ja pidän sitä parhaana ilmaisena videoiden editointiohjelmana. Lmms:lla teen efektejä. Ja jollakin muulla ohjelmalla jotain pientä. Suurimpana ongelmana Linuxin puolella on ollut äänten saaminen kuuluviin. Esimerkiksi kahdessa eri koneessa ja kolmessa eri Linux-versiossa kokeilemastani Traverso-ohjelmasta en ole saanut ulos vielä pihaustakaan.
Pidän toivottavana ominaisuutena tietokoneessa sitä, että vapaata työtilaa jää mahdollisimman paljon. Kaikenlaiset palkit ja kehikot ovat vain tiellä varsinkin jos tietokoneen ruutu on pieni. Ubuntun Unity -ympäristö on osoittautunut ongelmalliseksi mm. Kdenliven kanssa, koska kun vie kursorin ruudun vasempaan ylälaitaan vetääkseen sieltä klipin aikajanalle, sivupalkki pullahtaa esille ja on pelkkänä haittana. Käytänkin Ubuntua (11.04) perinteisessä muodossa. Päädyin vanhaan klassiseen muotoon jo silloin, kun ikkunoiden säätönapit vaihtoivat paikkaa edellisenä vuonna.
Merkittävin käytännön muutos, jonka näen 10.04 ja 11.04 versioiden välillä jälkimmäisen ollessa classic-tilassa on se, että jälkimmäinen ei näytä päivämäärää kellonajan yhteydessä. Tämä on kai sitä edistystä (Windowsissa päivämäärän näkee kun vie kursorin kellonajan päälle, 11.04:ssä on avattava kalenteri). Uudempia Ubuntun versioita en enää aio ottaa käyttöön vaan vilkuilen jo Mintin ja Fedoran suuntaan (kokeilumielessä ne on jo asennettu yhdelle koneelle). Niissä koneissa, joihin Ubuntu on asennettu (kolme konetta) aion käyttää sitä niin kauan kuin koneet ja kovalevyt kestävät.
En ole saanut ratkaistua, mikä mahdollisista Unityn vaihtoehdoista olisi paras. Gnome 3 on hienon näköinen, mutta ehkä vähän kömpelö ainakin hitaalla koneella. KDE:t näyttävät hyviltä, mutta valikkojen selaaminen on hidasta. Tuntuu, että niistä puuttuu jotakin. Xfce on vähän valju, aivan kuin riisuttu Gnome2. Mint on asiallinen (latasin 11-version muutama tunti ennen 12-version julkaisemista) ja toiminnoiltaan tuttu. En todellakaan osaa päättää.
Aihe: Mitä tehdä 12.04 käyttöliittymän kanssa? (Luettu 5324 kertaa)
