Kokeilin hetken aikaa Unityä (apuna minulla oli CompizConfig Settings Manager -niminen ohjelma, jolla hienosäädetään Compizin asetuksia), ja hyvältähän se vaikutti. Se on hyvä, jos
1) On toimiva 3d-kiihdytys
2) Tekee koneella "perusjuttuja"
Näin siis minun mielestäni.
Toimiva 3d-kiihdytys on välttämätön, jos haluaa Unityn toimivan nopeasti ja helposti. Minun käytössäni (joitakin tunteja) Unity-työpöytä toimi todella mahtavasti! Tämä tietysti edellytti, että tutustuin ensin sen ominaisuuksiin, ja esimerkiksi etsin järjestelmäasetukset (ne ovat samassa valikossa kuin uloskirjautuminen ja sammutus – aivan kuten maceissa).
Unity on täynnä upeita pikku kikkoja, joilla järjestelmän käyttö nopeutuu. Lopultakin järjestelmässä on järkeviä ja toimivia pikanäppäimiä! Gnome kakkosessa jouduin asettamaan niitä itse hyvän tovin. Nyt ei tarvitse, kun ohjelmien käynnistys näppäinyhdistelmää käyttäen sujuu suoraan! (Paina Super-näppäin pohjaan, ja vasemman laidan ikonipalkissa jokaisen ikonin yhteyteen ilmestyy pieni numero. Paina kyseistä numeronäppäintä, ja ohjelma käynnistyy!)
Lopultakin ohjelmaikkunoiden välillä vaihtaminen käy nopeasti! (Joku ketjussa kaipasi alapalkkia. Miksi ihmeessä, kun Scale on olemassa? Sillä näkee kaikki työpöydällä käynnissä olevat ikkunat vierekkäin, ja voi vaihtaa niiden välillä.)
Unity on täynnä upeita ominaisuuksia, joita vain pitää opetella käyttämään. Järjestelmän käyttäminen sen avulla on helppoa ja nopeaa – jos vain suostuu unohtamaan ne kikat, joita käytti 2d-työpöydillä. Nyt on edessä 3d-työpöytä, ja se toimii eri tavalla.
Mutta miksi sitten olen sitä mieltä, että Unity sopii vain peruskäyttöön? No tietenkin siksi, että pro-käyttöön suunnitelluista Linux-ohjelmista monet ovat vielä toistaiseksi moni-ikkunaisia vempeleitä, jotka on suunniteltu vanhojen 2d-työpöytien ikkunanhallintaominaisuuksia ajatellen. Tämä tietenkin alkaa olla väistyvä käytäntö, eli kohta myös monimutkaisten ohjelmien käytön Unity-käyttöliittymässä luulisi sujuvan ongelmitta. Silti olisin vielä vähän varauksellinen.
***
Seuraavaksi haluaisin jorista hieman Unityn synnyn syistä, sekä Linux-työpöydän kehityksestä muutenkin. Olkaa hyvä ja skipatkaa, jos ei kiinnosta.
Miksi Unity on tullut? Noh, olen lueskellut hieman Mark Shuttleworthin blogia, ja saanut sellaisen kuvan, että Canonical ja Shuttleworth haluavat tehdä asioita samaan tyyliin kuin Apple. He haluavat tehdä koneista käyttäjäystävällisiä, ja he haluavat johtaa kilpailua. He haluavat, että Ubuntuun tulee uusia ominaisuuksia, joita ei ole OS X:ssä, eikä Windowsissa. He myös haluavat, että Ubuntu kopioi nopeasti parhaat ominaisuudet muista järjestelmistä.
Tämä johti eroon Gnomesta, ja oman Unity-ympäristön kehittämiseen. Gnome-tyyppien ja Canonicalin välillä oli kai jotain skismaa, josta en tarkemmin tiedä. Lyhyesti todeten Shuttleworth tuntui olevan sitä mieltä, että hänen uudistusesityksensä eivät mene Gnomessa läpi, mutta mitään syitä siihen tunnu olevan.
Toinen juttu Unityn kehityksessä sitten onkin se, että kaikki järjestelmät siirtyvät kohti 3d-kiihdytettyä käyttöliittymää. Se on mielestäni hyvä uudistus. On tympeää, että Gnome 2 ja Compiz ovat niin erillään toisistaan. 3d-efektit on liimattu Gnomen päälle, mikä helposti johtaa tilanteisiin, joissa niistä efekteistä ei saa täyttä hyötyä irti.
Tämä tulee muuttumaan Gnome kolmosessa. Siinä 3d-kiihdytys (samoin kuin PulseAudio) on sisäänrakennettuina. Tämä uudistus tarkoittaa, että työpöytäympäristö voi ottaa noista tekniikoista suuremman hyödyn irti, koska kaikkeen ei tarvitse koko ajan olla olemassa suunnitelma B:tä. En ole kolmosta juuri testannut, mutta luulenpa että se on ihan yhtälailla iso muutos kuin Gnome kakkosesta Unityyn siirtyminen. Ainakin siitä päätellen, että Ubuntu Studio teki jo päätöksen hypätä kelkasta, ja
siirtyä käyttämään xfce:tä. Luulen, että niin on tehtävä kaikkien muidenkin old skool -tyyppien. 3d-kiihdytys on jatkossa yhtä perustavanlaatuinen juttu kuin aikanaan on ollut X.
Windows ja OS X käyttävät jo 3d-kiihdytystä. Samoin perinteiset käynnistä-valikot ovat niistä järjestelmistä katoamassa. Windows 7:ssa on Applelta kopioitu ikonipalkki, jonka kautta ohjelmien käynnistäminen ja käynnissä olevien ohjelmien hallinta tapahtuu. Sama tuli Unityyn, ja myös Gnome kolmoseen. Ehkä minunkin (joka olen pitkään tuota ikonipalkkia karsastanut) on pakko myöntää, että onhan se ihan kätevä. Varsinkin Unityssä, jonka ikonipalkki hakkaa OS X:n dockin mennen tullen!
Jos ette vielä ole Gnome kolmosen esittelyvideoita nähneet, niin katsokaapas tämä:
http://www.gnome3.org/Huh, tulipas pitkä postaus (pahoittelut siitä), mutta sainpahan puhua suuni puhtaaksi.
