Tuosta lehtiartikkelista on aika vaikeata päästä selville mistä todella on kyse. Monesti todelliset syyt peitetään niin, etteivät ne koskaan tulekaan julkisuuteen.
Seuraavanlaisia mahdollisuuksia tulee mieleen, nämä ovat siis vaihtoehtoisia todellisuuksia, numeroinnista huolimatta eivät mitenkään tärkeysjärjestyksessä - en edelleenkään väitä tietäväni mikä näistä on totta.
1.
"Maailman vanhin it-hankintatemppu".
Määritellään vaatimukset yhden toimittajan ominaisuuksien mukaan. Tällöin muiden toimittajien paketit saadaan näyttämään huonommilta, vajavaisilta tai vähintäinkin kalliilta kun niitä pitää räätälöidä. Sinänsä muidenkin toimittajien paketit voisivat olla yhtä hyviä tai parempia, mutta harvoinhan ne ovat samanlaisia.
Juuri tämäntyyppisistä asioista voi olla kyse, kun tuossa lukee termejä kuten "edelläkävijä" ja "yksi järjestelmä" - ja muita kliseitä jotka eivät sinänsä tarkoita mitään toiminnallisuutta.
2.
Valtion rahoitus - maailman toiseksi vanhin temppu.
Tällaista rahaahan tässä haetaan artikkelin mukaan. Ehkä helpointa hakea valtion tukea projektiin, joka toimitetaan suoraan ja jossa itse ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Tällöin varmistetaan rahoituksen menestyksekäs käyttö ja se, että rahat tulevat "tärkeään työhön" - tärkeään, riippuu kenen kannalta katsotaan.
3.
Slaavilainen kulttuuri - suomalainen surkeilu.
Tämä aina välillä nostaa päätään. Täällä joskus lähes pidetään hyveenä sitä, että projekti on vaikea eikä sitä "ole mahdollista tehdä" ja hyväksytään, että asiat menevät pieleen "kuten aina".
Esim. jenkkipoika perinteisesti katsoo vaikean tilanteen mahdollisuutena ja yrittää saada projektin tehtyä "jotenkin" niin, että hommat niin sanotusti "kuitenkin toimivat" - tarkoitan siis, että parhaimmillaan heillä näkyy tällainen kulttuuri.
Suomessa eivät jotkut tahot aina ymmärrä, että sen toteaminen, että "ei ole osaamista", ei vaadi mitään - sen toteaminen ei vaadi edes minkäänlaista johtamisen osaamista eikä minkäänlaista ymmärrystä oikeastaan mistään asiasta maanpäällä.
Kysehän on siitä, että MITEN projekti toteutetaan. Onnistuminen vaatii ammattitaitoista johtamista jolla saadaan fiksut ihmiset tekemään fiksuja asioita - eikä vain valittamaan että "ei osata". Tällöin pitää tietysti projektin johtajien ymmärtää ketkä ovat niitä "fiksuja ihmisiä" ja mitkä ovat niitä "fiksuja asioita" - ei triviaalia, mutta siitähän ammattitaidossa on kyse. Pitää myös ehdottomasti osata todeta mitkä ovat "tyhmiä" tai "tarpeettomia" asioista ja karttaa niiden tekemistä kuin ruttoa. Tähän liittyy tietysti suuri joukko erilaisia asioita - kuten ammattitaitoon yleensäkin - muutenhan näitä asioita tekisi kuka hyvänsä.
4.
Edelläkävijä status.
Jos halutaan edelläkävijä status "Learning Center":iin maailmalla (tai mikä tuon MS:n järjestelmän nimi nyt olikaan), niin mitäpä muuta voisi valitakaan. Tuollaisessa organisaatiossa voi hyvin olla yksi ihminen, joka ajaa tällaisen asian läpi, ihan vain henkilökohtaisista syistä. Ilkeästi sanottu, mutta onhan näitä nähty. Se, että vastakkaisia mielipiteitä ei - artikkelin mukaan - juurikaan esitetty, viittaa taasen tähän spekulaatioon.
5.
Edelläkävijä järjestelmä sinänsä, toiminnaltaan.
Tuossa artikkelissahan luetellaan pitkä liuta kaikenlaisia asioita, mitä tällä järjestelmällä pitää saada aikaiseksi. Maallikolle herää kysymys, että mihin noita kaikkia oikeasti tarvitaan - onko tässä vain teknologiaa teknologian vuoksi, vai voisiko paljon varmempitoimisella järjestelmälläkin tehdä käytännössä kaikki samat asiat?
No, olettaen että kaikkea tarvitaan, niin eiväthän nuo avoimen koodin järjestelmät mitään edelläkävijöitä yleensä ole ohjelmistopuolella. Kaupallisella puolelle ohjelmat tulevat ensin ja sitten kun standardit vakiintuvat, niin avoimet järjestelmät tulevat perässä. Avoimella järjestelmällä voi tietysti tehdä "mitä hyvänsä", mutta kustannukset voivat olla aika kovat jos pitää räätälöidä järjestelmiä, joita kaupallisella puolella myydään sellofaanipaketeissa.
Tämä selitys on ehkä ainoa jolla voisi olla jotakin todellisuuspohjaa - muuthan ovat vain tavalla tai toisella surkeaa toimintaa. Tosin maallikolle tässä vaihtoehdossa kyllä herää kysymys, että mitä niin hienoa Naantalin kouluissa oikeasti on, että sitä ei voisi toteuttaa edullisesti avoimilla järjestelmillä?
Lopuksi: Kuten aina muutoinkin, artikkelista puuttuu taas reaalimaailman kustannusvertailu tai edes maininta, että sellainen on tehty. Veronmaksajien kannalta on aivan eri asia, menevätkö rahat lisenssimaksuihin vai suomalaisten yritysten tekemään työhön.
Oikeastaan on melko käsittämätöntä, että julkisista IT-hankkeista ei vaadita yhteiskunnallista tilinpäätöstä - tällainen on konseptina ollut esillä jo ainakin 70-luvulta lähtien, esim. yritysten tilinpäätöksissä.
Aihe: Naantalin koulu siirtyi Windowsiin (Luettu 16906 kertaa)
