53-v räkänokka tai suunsoittaja.
Parhaimmillaan poikamiehenä rekan ratissa Euroopassa, tai moottorisahan kanssa märjässä metsässä.
Lastenkodista yleislakon aikaan landelle lihapatojen ääreen
kasvamaan ja stadiin sitten kouluun josta lomat pöndellä bussilla Someron kautta Teeälkoskelle. 86-vuonna hylkäsin Isänmaani ja läksin moottorisahan kanssa saksanmaaalle. Tormäsin naiseen. Poika on nyt kohtapian 18v ja minä taasen köyhä ja onnellisesti ja kalliisti eronnut jo yli kymmenen vuotta...
Nokia otti ja hankki aikoinaan henkilökunnalleen edullisen laitteiston. Piti kytkeä telkkariin... c-kasettikin oli...
(Salmisaaressa se ruma ja pahanhajuinen Kaapelitehdas seitsemän vuotta kolmessa vuorossa... ao 85 in memoriam)Homma jäi kunnes Saksassa jouduin yrittäjäksi ja ostin Siemensin takaovesta PC-II:n. Huhuh. Siemens-DOS & Win 2.11. Prosessorissa luki Intel ja numero oli
186. Ihan tosi, ilman vitsiä.
Noin melkein päivälleen kuusi vuotta sitten tulin takaisin kotosuomeen ja aloin tavaamaan tätä Linuxia pikkuhiljaa...
Kunnes sotkeennuin tähän Ubuntuun, ja jotenkin se vain on jaksanut viehättää tämmöstä pitkätukkaista ruipeloa pasifistia.
Viime kesänä sitten loppui rahdin ajo. Lekurit löys keskikarheen keuhkosyövän ja äijältä putos joka neljäs kilo.
Tupakki sitten muuten jäi. (Terveiset vain
Isis, en oo sitä tyhmää vitsiäni vielä unohtanut.) Nyt on oikealla puolta kevyempi Keuhko.
Että jos joku joskus ihmettelee miksi roikuin täällä "mokkuloimassa"
mummin kanssa kuukausikaupalla, niin Paimiossa makasin suurimman osan sitä tehokasta aikaa... Ja söin särkyyn tuskanpoistoaineita.
Siitä syystä myös sain ne parit raivarit kaamosaikana täällä foorumilla. Suutuin ilman ärsytyskynnystä. Joten tässä sitten vielä julkisesti...
ANTEEKSI, kaikille.
Nyt on parit perättäiset röntgenotokset jo identtisiä, eli tauti ei enää leviä ja sytostaatti taitaa auttaa. Puntari jos ens viikon jälkeen vielä näyttäisi yli 65:n, niin voisi alkaa kehua toipuvansa hissukseen... Se kengän numero kun on 46-47.
Vaan raivarit ja tuska on lääkityksen mukana taas kohillaan, toivon mukaanmyös pysyy. Gdm:lle olen ilmoittanut oireet. Sulkekaa siis pihalle mölisemään josko joku asia joskus vielä lipsahtaisi yli kynnysten.
Vaan enpä usko enää, senverran häpesin sitten lopuksi kuitenkin...
Tuota elektroniikkaa on opettanut serkkupoika aina kun tekniikka ei oo kipunoinu.
Joskus on vikaa ollu naulauudessa metsäkoneessa, joskus ei auto (Lada, Fiat, Opel, Vw) tarttaa, väliin ei satelliitit oo näkyny savotallaakaan...
Stereolaitteet on myös väliin sauhunneet, joten siistimpien juotosten hallintaa on joutunut opettelemaan.
Läppärikin kävi sitten takuuhuollossa vihdoin, joten eiköhän tässä panna nyt ens alkuun kiintolevyt iloisesti siloisiksi... uudella bioksella vielä.
Veneily ja navigointikin on ruostunut harrastuksena rahan ja ajan puutteeseen...
Eikä täällä Paimionjoessa muutenkaan oikeen onnais... vanhat luutkin vielä.
Vaan Harrikkaa tai ainakin traikkia tekis vaan mieli...
Vaikenen taas kunhan resetoin ensin riittävästi vielä tänään
(Beautiful Fruit) Uudessa Ubuntupaidassani.
Taloyhtiökin on sattuvasti
Kasperinkulma, eli jos liikut jostain ihmeellisestä syystä täälläpäin, Hämeen härkätiellä, poikkee reilusti kahveelle, terasssi on auki.
Terveisin Alpertti