@brojericho: Olet saanut paljon hyviä teknisiä neuvoja mutta eipä unohdeta pedagogista puolta. Käyttötarkoitus on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin se, että puolet vastanneista väittää koneiden olevan ihan romuja
Ei noita vanhoja koneita oikein mikään muu henkiin herätä kuin LTSP
ja toisten mielestä niillä tekisi vaikka mitä.
toinen kevyt vaihtoehto on Ubuntu ja LXDE-työpöytä
Olen muuten samaa mieltä molempien kanssa.
Itse pyöritän käytäväkioskeina tuon tapaisissa rakkineissa sekä zenwalkia että crunchbangia ja ihan siedettävästi pelaa.
Ihan ensiksi marssit äikän open juttusille ja utelet tarkkaan, millä tavalla hän haluaa tai olisi valmis luokkaa käyttämään. Insinöörikielellä sanottuna
teet tarveharkintaisen suunnitelman tekniset reunaehdot huomioiden.
LTSP-järjestelmän pystytykseen ei ilmeisestikään sinun aikasi eikä koulun rahat riitä. Kerro johdolle tästäkin vaihtoehdosta ja pankaa hautumaan (ja menkää sinne Turkuun).
Onko koululla tai kunnalla käytössä tai saatavilla verkko-oppimisympäristö, kuten oma moodle-palvelin tai esimerkiksi
peda.net? Jos on, et tarvitse koneisiin muuta kuin kevyen työpöydän ja selaimen. Kaikki oppimateriaalin ja oppilastöiden tuotanto tapahtuu silloin selaimessa suoraan verkko-oppimisympäristöön. Muita ohjelmia ei tarvita. Käynnistykseen automaattinen kirjautuminen ja selaimen käynnistys skriptillä. Jäädytä se kioskiympäristö sitten niin, etteivät oppilaat pysty tekemään muutoksia koneisiin tai vaikka putsaa käyttäjätili aina kirjautumisen yhteydessä. Edes selaimen tai työpöydän suomenkielisyys ei ole välttämätön. Tämä vaihtoehto voi vaatia opiskelua opettajalta, jos hän ei ole ennen käyttänyt verkko-oppimisympäristöä. Jos käytettävissä oleva ympäristö ja sulautettu opetus on opettajalle tuttua, tämä on aineen oppimisen kannalta paras ja teknisesti kevein vaihtoehto. Tämän voit toteuttaa ihan millä tahansa ehdotetuista ratkaisuista, valitse mieleisesi.
Jos verkko-oppimisympäristöä ei ole, voisiko jostain vähän tehokkaammasta työasemasta tehdä sivutoimisen wiki-palvelimen? Wikikirjoittaminen on erinomaista harjoitusta prosessikirjoittamiseen.
Jos opettaja vaatii tekstinkäsittelyohjelmaa, kokeile ja esittele tekstureita ensin keveimmästä päästä ja säästä Openoffice viimeiseksi.
Äidinkielen tunneilla on tarkoitus oppia tulkitsemaan viestejä ja viestimään itse. Kirjoittamaan opitaan lukemalla ja lukemaan opitaan kirjoittamalla. Piirtämään opitaan katselemalla kuvia ja toisin päin. Kirjoittamisen oppimiseen ei paras väline välttämättä ole tekstinkäsittelyohjelma, jossa on oikoluku ja muita apuvälineitä. Oppilaidenhan pitäisi oppia oikolukemaan tekstinsä itse. Tärkeää ei ole, onko otsikkofontin korkeus 16 vai 18 pistettä vaan se mitä tekstissä sanotaan ja miten se sanotaan. Myöskään monimutkaisia multimediaohjelmia ei välttämättä tarvita eikä edes haluta.
Kehittyneet wysiwyg-toimisto-ohjelmat ovat äärimmäisen huonoja viestinnän opetukseen. Huomio kiinnittyy niissä täysin ulkomusiikillisiin ominaisuuksiin ja pääasia unohtuu. Niiden seurauksena saamme kärsiä asiakirjoista, joista puuttuu rakenne ja joiden ulkoasu on näperretty käsityönä fontteja satunnaisesti vaihtelemalla, googlen tuottamista tilkkutäkkiesseistä, ääliömäisistä tikku-ukkoleikkeistä sekä siitä, että dataprojektoria nimitetään pöverpöintiksi. Jokainen opetuksessa käytetty työkalu tuo mukanaan oman oppimiskäsityksensä.
Avainsanoja keskusteluun äidinkielenopettajan kanssa (guugleta ennen palaveria, niin saat kehuja paneutumisesta ja asiantuntemuksesta):
- rakenteinen kirjoittaminen
- prosessikirjoittaminen
- sulautettu opetus (blended learning)
- verkkojulkaiseminen
Näitä kun viljelet sopivissa tilanteissa, huomaat olevasi kohta pysyvästi töissä siellä.