Minä taas en lakkaa ihmettelemästä sanan "ketä" käyttämistä miten sattuu. Kuka -- ei siis "ketä" -- tietää, mistä tämmöinen kielipuolisuus on peräisin?
Kuten jo todettiin, syypäät lienevät Turun–Porin tietämissä: vaikea sanoa, alkoiko nominatiivin ja partitiivin sekoittava ilmiö Satakunnasta vai Lounais-Suomesta, mutta sieltä se on sitten Helsingin kautta levinnyt jo muuallekin.
Itseäni on jäänyt vaivaamaan, mitenkähän ketä-murteisiin käännetään kysymys
Kuka näki ketä? Onko se ”Ketä näki ketä?”?