Commodore PC 20/III, tehokkaalla 80088-prosessorilla (7,16MHz), 20MB kiintolevyllä ja lerppuasemalla varustettuna. Muistiahan oli tietysti tuo kuuluisa 640kB. Ja näyttönä oli alunperin Hercules-yhteensopiva mustakeltainen näyttö, jonka myöhemmin päivitin upeaan CGA-monitoriin ( 16 väriä, joista voitiin kerrallaan valita 4 käytettäväksi). Näytön vaihdon seurauksena tarkkuus huononi mutta värinäyttöä vaativat pelit alkoivat toimia. Käyttiksenä oli tietysti DOS 3, jonka myöhemmin päivitin viitosversion.
Tuolla koneella tulikin sitten tehtyä kaikenlaista, alkaen laskujen maksamisesta telnet-yhteyden kautta pankin omalla ohjelmalla. Pelejä oli muutama (alkuperäiset Test Drive ja ChessMaster 2000--lerput löytyvät edelleen laatikon pohjalta) ja kun niihin kyllästyin tulikin sitten opiskeltua tietokoneen käyttöä ja ohjelmointia sun muuta, mitä nyt ala-asteikäinen pystyy tuollaisella koneella keksimään.
Kaupan päälle mukana tuli myös vanhempi VIC-20, mutta sopivan näytön puuttuessa tuo jäi aika vähälle käytölle. Vähän jaksoin Basicilla leikkiä mutta basic-tulkki löytyi DOS:istakin niin ei intoa VIC:illä leikkimiseen oikein riittänyt.
Kavereilla sitten oli C-64:t ja Spectravideot ja aikanaan Amigat sun muut, joten niitäkin päsi pelaamaan. Itse vaihdoin tuon koneen uudempaan (486) vasta kun Pentiumit tulivat kauppoihin, ensimmäisen koneen kun sain lahjaksi mutta siitä eteenpäin harrastus olikin omien rahojen varassa.
Näin jälkikäteen olen iloinen että niin monta vuotta meni tuon romun ja DOS:in kanssa, tekstipohjaiset ohjelmat ja niiden käyttöä tulivat tutuiksi, samoin kuin asetustiedostojen räplääminen ja oppihan tuollaisen kanssa tietokoneiden toiminnastakin paljon enemmän kuin myöhemmin graafisten käyttöliittymien kanssa tietokoneharrastuksen aloittaneet. Ja kaipa tuosta englannintaidotkin hyötyivät.