...
paljon tavallisempaa on, että käyttäjä jyrää uutta dataa väärän osion päälle, ja silloin ei välttämättä varmuuskopioitakaan ole – siitä oikeasta osiosta. (Ja tämä on verrattomasti paljon helpompaa möhliä komentoriviltä!)
Tuota en kiellä ollenkaan.
Komentoriviohjeiden mukana pitää olla aina riittävät varoitukset jos täydellinen noviisi niitä kuitenkin yrittää käyttää. Esim. (komento rm kirjoitettu tahallaan väärin):
"är-ämmä -r polku*", voi olla ihan hyvä komento, mutta
"är-ämmä -r polku *", on jo äärimmäisen tuhoisa, vaikka ero on "vain ihan tyhjä".
Joo, no, jos partitioiden idioottivarma kopiointi ei oikein onnistu, niin siitä tulee sitten omat riippuvuutensa esim. rinnalleasennusdokumenttiin, mutta ei siitä sen enempää ... menee liikaa sivuun, mutta periaatteessa.
En ole varsinaisesti tarkoittanut graafisten ohjelmien (tuhoisia tai vaarallisia) virhetoimintoja, vaan, jo aiemminkin mainittua, dokumentoinnin ja neuvomisen vaikeutta, jos niiden käyttöliittymät ovat erilaisia, eri *buntu -versioissa, eri kielissä ja ohjelmien eri versioissa tai että oletusohjelmat vaihtelevat versiosta toiseen. Tästä kuitenkin selviää tekemällä riittävästi töitä ohjeistamisessa.
är-ämmä -r virheet ovat klassikoita. Pahimmassa tapauksessa saa koko levyn ja myös liitetyt levyt tyhjiksi.
Gentoon ja Arch Linuxin ohjeistus on hyvää. Löytyy ohjetta vaikka mihin ja yleensä komentorivi pohjaisena. Usein haeskelen sieltä. On Ubuntu, Kubuntu, Lubuntu, Xubuntu.. joilla erilaiset työpöydät. Systeemin muuttamiseen tarvitaan aina root-oikeudet. Yksi Linux sääntöjä oli ainakin itse aloittaessani, että roottina ei ajeta X-ohjelmia. Roottina ei kirjauduta X:ään. Muistaakseni Red Hatissa kun moista yritti ruutu meni punaiseksi ja varoituksia tuli siinä määrin, että ymmärsi lopettaa. Niistä ajoista tietoturva on mennyt löysempään suuntaan. sudo on kuitenkin hieman eri kuin root. su on eri kuin su -.
Annan esimerkkinä vielä tuon levyn kopioinnin. Levyt näkyvät Ubuntussa usein hassuina numerosarjoina /media kansion alla. Jos noudatetaan sääntöä ja ei X ohjelmia, niin tehdään komentorivillä. df -h antaa levyjen laitenimet ja liitospisteet. Jos kohdelevy ja lähdelevy näkyy listassa niin helppoa - ei tarvitse tehdä levy liitoksia. Oletetaan että kohde on iso ulkoinen levy vaikka ext3 tiedostojärjestelmällä. Tehdään vaikka sille oma kansio. sudo mkdir /usb_levyn_liitospiste/vanhalevy. Nimen voi valita vapaasti. Sitten itse kopiointi menee näin
sudo cp -ax /media/lähdelevyn_liitospiste/* /media/usb_levyn_liitospiste/vanhalevy
a optio kopio tiedostojen oikeudet, linkit, alihakemistot, päivämääräleimat ym. On lyhenne monesta eri optiosta. Mutta tuolla menee vaikka koko systeemi käynnistyslataajaa lukuunottamatta.
x optio on valinnainen. Se estää lähdelevyyn liitettyjä levyjä kopioitumasta, jos niitä mahdollisesti on.
Ei minusta mitenkään käsittämätöntä, hankalaa tai vaikeaa. Linux komentojen syntaksi on komento optiot parametrit. Tässä tapauksessa cp -a lähde kohde. Jos kopioidaan oma kotikansio, niin sudo ei ole tarpeen. sudo kuitenkin varmistaa, että kaikki tiedostot ja linkit ym. kopioituu.
jos haluaa varmistaa, että homma meni putkeen, niin sitten diff -r /lähde/* /kohde/ , niin tuo vertaa kaikki tiedostot keskenään.
Vaihtoehtoisia tapoja on monia. Joista rsync käytetyin, jolla homma sujuu vaikka verkon yli. Mutta rsync ohjelman manuaali on pitkä ja monimutkainen, joten jätetään se tässä.
Vinkki
jos kansion nimi on pitkä esim hassu nrosarja
a) sen voi kopioidat df -h tulosteesta
b) komentotulkki täydentää nimen kun painaa 'tab' nappulaa. 4 ekaa merkkiä riittää usein.
c) 'tab' täydentää myös komentoja. Tiedoksi. Ei auta cp komennossa
Edit. pari typoa lisätty vinkit.
