Ubuntu Suomen keskustelualueet
Ubuntun kehittäminen ja yhteisö => Ubuntu Suomi ja yhteisöt => Aiheen aloitti: Risto H. Kurppa - 13.12.07 - klo:20.51
-
Moro!
Siivosin aloittelijan alueen sticky-ketjuja. Niitä oli 6 tai 7, poistelin niistä muutamasta stickyn ja yhdistelin tietoja, nyt on yksi aloittelijoille ja toinen vastajille. Pistin ne myös lukkoon (jotta pysyvät siisteinä) ja ohjasin/linkkasin keskustelun ja kysymykset niistä tähän ketjuun. Eli heittäkää kommenttia. Modet: saa muokata!
Ohjeet kysyjille/aloittelijoille: http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=7612
Ohjeet vastaajille: http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=2572
r
-
Loistavaa työtä ja kovin aiheellista kun aika sekavaksi nuo stickyt oli paisuneet. En tiedä sitten olisiko järkevää vielä lisätä linkki niille, jotka ovat sekaisin linux termeistä ja käsitteistä esim.
http://linux.fi/index.php/Luokka:K%C3%A4sitteet
en tiedä, mitä mieltä olette? Tosin jos "perustieto" topiciin ympätään kaikki, niin sekavahan siitä väistämättä tulee. Tuli vaan mieleen itseäni kun vaivasi eniten uudet termit linuxiin siirtymisessä ja aloittelija väistämättä törmää esim. SSH, terminaali, yms. käsitteisiin. Tosin tuo linkki ei ole kovin kattava, mutta jos joku kattavampi löytyisi?
-
http://linux.fi/index.php/Luokka:K%C3%A4sitteet
Lisäsin, ihan hyvä huomautus.
r
-
Muutin paria kohtaa tuossa alkuperäisessä tekstissä sudo gedit muotoon gksudo gedit ja katen kohdalle tarkennus kdesun käytöstä. Gedit ei ole nirso sen suhteen käynnistetäänkö se sudolla vai gksudolla, mutta katen olen kuullut ottavan nokkiinsa sudon käytöstä. Nanon käytön opettelua suosittelen jokaiselle aloittelijalle, jottei sormi mene suuhun graafisen ympäristön puuttuessa. Geditin käyttäminen oletuksena on kuitenkin järkevää, koska se on astetta vähemmän pelottava.
-
Muutin paria kohtaa tuossa alkuperäisessä tekstissä sudo gedit muotoon gksudo gedit ja katen kohdalle tarkennus kdesun käytöstä. Gedit ei ole nirso sen suhteen käynnistetäänkö se sudolla vai gksudolla, mutta katen olen kuullut ottavan nokkiinsa sudon käytöstä. Nanon käytön opettelua suosittelen jokaiselle aloittelijalle, jottei sormi mene suuhun graafisen ympäristön puuttuessa. Geditin käyttäminen oletuksena on kuitenkin järkevää, koska se on astetta vähemmän pelottava.
Melkoinen nick sulla nykyään :)
Joo, hyviä lisäyksiä.
Sudo kate pelaa mutta herjaa:
rhk@rubert:/etc/init.d$ sudo kate testi.tmp
Error: "/var/tmp/kdecache-rhk" is owned by uid 1000 instead of uid 0.
Error: "/tmp/kde-rhk" is owned by uid 1000 instead of uid 0.
Error: "/tmp/ksocket-rhk" is owned by uid 1000 instead of uid 0.
Aikaisemmin muistaakseni herjaillut enemmänkin.
r
-
Idean poikanen, koskien tuota aloittelijoidenalueen sticky viestiketjua Uusi käyttäjä lue tämä.
Voisiko sen siirtää foorumin etusivulle jollakin tapaa, koska ei uudet foorumin käyttäjät tai Buntun uudet asentajat välttämättä osaa etsiä sitä tietoa alakategorioista ???
Vaan jos olisi etusivulle, olisi se siitä helppo bongata, että lukea läpi, ja ehkä samalla vältyttäisiin turhilta viesteiltä joita saattaa tulla, eli samaa ongelmaa kysytään tuhannen kertaa.
Sori kieliasu, ei näin aikaisin aamulla töistä tulleena jaksaa kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen että, tekstin jäsentelyyn :D
-
Koitin tossa etsiskellä ohjeita miten saan netti yhteyden pelaan, ainakaan vielä ei löytyny. Eikö sekin olisi jossain hyvä opettaa että pääsee edes ubuntun kanssa nettiin? Ja ihan selkosuomella. Sitten helpottuu kaikki muu kun ei pidä loikkia windowssin ja linuxin välissä tietoa etsimässä.
-
Koitin tossa etsiskellä ohjeita miten saan netti yhteyden pelaan, ainakaan vielä ei löytyny. Eikö sekin olisi jossain hyvä opettaa että pääsee edes ubuntun kanssa nettiin? Ja ihan selkosuomella. Sitten helpottuu kaikki muu kun ei pidä loikkia windowssin ja linuxin välissä tietoa etsimässä.
Yleensä käyttäjä pääseekin suoraan nettiin ilman mitään säätämistä, mutta tuolla homepna, joka sinulla on, vaatii säätämisen. Minä en edes tiedä kuinka sellaisessa järjestelmässä edes triviaalissa tapauksessa laitetaan tietokone nettiin.
HomePna-tapauksessa moni on joko jättänyt Linuxin pois tai käynyt ostamassa ihan oikean nettiliittymän. Tosin yksi tapaus taisi olla, jossa melkoisen väännön jälkeen pääsi homepna:lla nettiin kaikkien kernelien kääntämisten ja muiden proLinuxistien metodeilla.
Nettiliittymät, jotka saadaan vaivatta nettiin, mikäli on hyvin yhteensopiva verkkokortti:
- adsl
- kaapelimodeemi
Mokkulalla ja muulla gprs:llä päästään kohtuullisella vaivalla nettiin ja ohjeet ovat tässä:
http://wiki.ubuntu-fi.org/Matkapuhelin_modeemina
-
Arvasin. Murphyn laki.
-
Koitin tossa etsiskellä ohjeita miten saan netti yhteyden pelaan, ainakaan vielä ei löytyny. Eikö sekin olisi jossain hyvä opettaa että pääsee edes ubuntun kanssa nettiin? Ja ihan selkosuomella. Sitten helpottuu kaikki muu kun ei pidä loikkia windowssin ja linuxin välissä tietoa etsimässä.
Jos Ubuntu on jo käynnissä, kattavat ohjeet nettiyhteyden päälle laittamiseen löytyvät Järjestelmä-valikon Ohjeet ja tuki -kohdasta, kohdasta "Internetiin yhdistäminen".
Pitäisikö tuota Ohjeet ja tuki -kohtaa Ubuntussa mainostaa noissakin ketjuissa taas? Tuntuu että ihmiset edelleen lähtevät merta edemmäs kalaan usein. Sieltä löytyy ohjeet aika moneen asiaan kuitenkin.
-
Pitäisikö tuota Ohjeet ja tuki -kohtaa Ubuntussa mainostaa noissakin ketjuissa taas? Tuntuu että ihmiset edelleen lähtevät merta edemmäs kalaan usein. Sieltä löytyy ohjeet aika moneen asiaan kuitenkin.
Jep, pitäisi. Itse käyttelen Kubuntua ja harvoin tulee niitä ohjeita selattua (mikä on virhe!) niin eipä sinne osaa ihmisiä opastaa katselemaankaan ja Ubussa ja Kubussa taitaa vielä ohjeiden sisältö olla ripauksen erilainen. Mutta tosiaan noihin sticky -viesteihin voisi lisätä nuo ohjepolut että nekin kannattaa tarkastaa että löytyykö sieltä ohjeita käyttöön..
r
-
Koitin tossa etsiskellä ohjeita miten saan netti yhteyden pelaan, ainakaan vielä ei löytyny. Eikö sekin olisi jossain hyvä opettaa että pääsee edes ubuntun kanssa nettiin? Ja ihan selkosuomella. Sitten helpottuu kaikki muu kun ei pidä loikkia windowssin ja linuxin välissä tietoa etsimässä.
Kyllä ainakin aikaisemmin täältä on löytyn ohjeet HomePna:n konffaamiseen Ubuntulle. Olen tosin viimeksi käyttänyt sitä appivanhempien Dapperia (LTS) asentaessa. Vaan tuleepahan tuon toimivuus testattua kohta, kun se yritetään päivittää Hardyyn (LTS) julkaisunsa jälkeen. ;D
T:Jallu59
-
No noi jos laitatte johonkin muistioon.
sudo modprobe -r pcnet32sudo modprobe pcnet32 homepna=1
-
No noi jos laitatte johonkin muistioon.
sudo modprobe -r pcnet32sudo modprobe pcnet32 homepna=1
ja lähteenä tämä: http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=15802.0
r
-
Lisäsin kumpaankin ohjeeseen kohda 7 liittyen käyttäytymiseen yhteisön kanssa toimiessa.
Kaivelin myös aloittelijoiden alueelta 0 vastausta -viestejä joihin linkkailin tuota viestiä ja kyselin tarkennuksia, taustatietoja jne jne, tällaista kannatanee harjoittaa enemmänkin että ihmiset oppivat vähitellen kysymään tarkemmin ja helpommin vastattavia (ja houkuttelevampia) kysymyksiä.
r
-
Olisiko ideana minkälainen toteutettava että kun aloittaa uuden aiheen ja eteen tulee aiheen otsikko niin siinä sivulla lukisi Anna koneesi tiedot, muisti,näytönohjain ym... perustietoa kysymyksesi tueksi.
Valitettavasti näyttää siltä ettei monikaan lue noita ohjeita.
Terveisin jori52
-
Parantelin vähän kieltä ym. noissa kahdessa aloittelijoiden alueen viestissä.
Jorille: ei taida olla erityisen helposti toteutettavissa, ainakaan ellei tunne SMF-ohjelmiston sielunelämää tarkemmin. Voi vain toivoa että osa nuo viestit lukee, ja kyllä näin varmasti onkin. Pakottamaankaan ei oikein pysty, ihmiset osaavat aina ohittaa kaikki "turhat" tekstit.
-
Oliskos tarpeen tehdä tällainen lisäys/tarkennus noihin aloittelijoiden/yleisiin ohjeisiin ..:
1) Jokaisen ohjeen otsikkoon (tai sopivaan paikkaan) lisätään millä Linux versiolla ohje toimii
TAI
2) Tehdään nuo ohjeet jokaiselle versiolle erikseen..
Olen törmännyt hakupalveluja käyttäessäni moneen ' vanhentuneeseen' ohjeeseen....
Viimeksi mm. Wlan ongelmissa löytyy esim. omalle kortilleni ohjeita, jotka eivät ENÄÄ toimi...
Jos tuo versio merkintä olisi ohjeen mukana, niin:
=> Vanhaa ohjetta vois siis vapaasi kokeilla, mutta takuuta ei ole...
=> Kun joku tuon vanhan ohjeen testaa, niin se voitaisiin päivittää toimivaksi myös uudella versiolla..
-
Jos tuo versio merkintä olisi ohjeen mukana, niin:
=> Vanhaa ohjetta vois siis vapaasi kokeilla, mutta takuuta ei ole...
=> Kun joku tuon vanhan ohjeen testaa, niin se voitaisiin päivittää toimivaksi myös uudella versiolla..
Tätä ongelmaa varten ohjeet pitäisi laittaa wikiin eikä foorumille. Silloin kuka tahansa voisi päivitellä niitä ohjeita, jos huomaa että ohjeet ovat vanhentuneet.
-
Jos tuo versio merkintä olisi ohjeen mukana, niin:
=> Vanhaa ohjetta vois siis vapaasi kokeilla, mutta takuuta ei ole...
=> Kun joku tuon vanhan ohjeen testaa, niin se voitaisiin päivittää toimivaksi myös uudella versiolla..
Tätä ongelmaa varten ohjeet pitäisi laittaa wikiin eikä foorumille. Silloin kuka tahansa voisi päivitellä niitä ohjeita, jos huomaa että ohjeet ovat vanhentuneet.
Joo, ei huono idea. Tän jälkeen noi sticky-ketjut vois laittaa vain osottamaan ko. wikisivuille. Saa tehdä kenellä vain puhti riittää.
r
-
Voisiko "Uuden Ubuntun käyttäjän ohjeesta (http://forum.ubuntu-fi.org/index.php?topic=7612.0)" kohdan "Kun kysyt apua keskustelualueilla" irroittaa ohjeesta omaksi postikseen ja liittää sen heti edellisen avauspostin perään?
Toinen vaihtoehto olisi kopioida tuo ohjeen osa omaksi sticky-viestiksi otsikolla: "Keskustelualueilla apua kysyvän ohjeet"
Näin siksi, että foorumeilla pystyisi helpommin viittaamaan vain tuohon ohjeen osaan, koska pidempiaikaisiltakin Ubuntun käyttäjiltä saattaa perusasiat välillä unohtua.
-
Kyllä on tehty kaikki niin monimutkaiseksi. Miksei kaikki voi olla jossain yhdessä paikassa? Nyt on linkkiä oppaasta oppaaseen, ketjusta ketjuun jne. Sekoa pää, kun tekstiä on paljon ja aina opastetaan jonnekkin mualle, siis toiseen ketjuun/oppaaseen. Aloittelijalla palaa aika helposti käpy tälläiseen, siis ei itselläni, vaan noin niin ku yleisesti ottaen uudet käyttäjät on tottunut windowsiin ja tälläinen asian paljaus, kun pitää sisäistää näin paljon kerralla on puuduttavaa. Selkeäksi tarkoitetut ohjeet on tehty liian epäselväksi, tulee sellaien fiilis, että ohjeet ei ole loogisia, siis aloittelijan silmin. Ne kuka ne on kirjoittanut on ehkä nähnyt ohjeet selkeänä.
-
Selkeäksi tarkoitetut ohjeet on tehty liian epäselväksi, tulee sellaien fiilis, että ohjeet ei ole loogisia, siis aloittelijan silmin. Ne kuka ne on kirjoittanut on ehkä nähnyt ohjeet selkeänä.
Tuossa voisi auttaa, jos aloittelijat kertoisivat, mitkä kohdat on epäselviä missäkin ohjeessa, niin niitä voisi yrittää korjata aloittelijaystävällisemmiksi. Itsekin syyllistyn usein vain linkittämiseen, koska laiskana en jaksa kirjoittaa samaa asiaa uudestaan toiseen ketjuun. Wikihän (http://wiki.ubuntu-fi.org/) on aika luonteva paikka kaiken tiedon keräämiseksi yhteen, mutta sinnekin pitäisi jonkun (muun) kirjoitella niitä ohjeita.
-
Selkeäksi tarkoitetut ohjeet on tehty liian epäselväksi, tulee sellaien fiilis, että ohjeet ei ole loogisia, siis aloittelijan silmin. Ne kuka ne on kirjoittanut on ehkä nähnyt ohjeet selkeänä.
Tuossa voisi auttaa, jos aloittelijat kertoisivat, mitkä kohdat on epäselviä missäkin ohjeessa, niin niitä voisi yrittää korjata aloittelijaystävällisemmiksi. Itsekin syyllistyn usein vain linkittämiseen, koska laiskana en jaksa kirjoittaa samaa asiaa uudestaan toiseen ketjuun. Wikihän (http://wiki.ubuntu-fi.org/) on aika luonteva paikka kaiken tiedon keräämiseksi yhteen, mutta sinnekin pitäisi jonkun (muun) kirjoitella niitä ohjeita.
Kyllähän ne ohjeet/apu aina lopulta löytyy, kunhan jaksaa etsiä ja se tässä on se suurin ongelma varmaan monella aloittelijalla, että käpy palaa nopeasti kun haluttu info ei löydy heti ja selkeästi.
Itse arvostan kun joku jaksaa auttaa ja että joku on jaksanut tehdä ohjeet, ja esim. kirjoitella tuonne wikihän infoa. Itsekkin olen käyttänyt vain windowseja ja kaikki tämä asia paljous lyö tajun kankaalle, kaikki pitää periaattessa opetella alusta jne. mutta kai tää tästä.
-
Voisiko johonkin stickyyn (tai vastaavaan, josta se näkyy) lisätä huomautuksen, että 10.04:ää (ja muita (tulevia) kehitysversioita) koskevat keskustelut tuonne Ubuntun kehitysversio, kehittäminen ja suomentaminen -alueelle, koska nyt ainakin minä (luultavasti muutkin modet) ovat siirtäneet monta Lucid ketjua eri alueelle? Nuo kun eivät edelleenkään kuulu tänne tai esimerkiksi peruskäyttöön. ::) Kiitos.
-
2. Tekstipohjaiset editorit voivat olla aika vaikeita jos kukaan ei neuvo mitä pitää painaa. Jos järjestelmätekstitiedostoja pitää muokata, opasta sekin graafisin työkaluin, esim. "ALT-F2" (Suorita sovellus) ja gksudo gedit <tiedosto> (tai Kubuntussa esim. kdesu kate). Nanokin voi olla paha rasti kokemattomalle.
(leike ketjusta "Ohjeita aloittelijoiden alueella viesteihin vastaajille"
MInä en todellakaan käsitä, miten järjestelmän golfaamista GUI-liittymillä voi kukaan pitää helpompana, kuin tekstitiedoston editointia. GUI:n taakse piilotetaan kaikki mahdollisuudet vaikuttaa asiaan, KUN ongelma tulee. GUI:lla golfatessa kaikki virheilmoitukset jäävät näkymättömiin. Sitten jo joudutaankin kaivelemaan logeja ja googlaamaan infoa siitä, miten todella pystytään puukottamaan asetuksia.
Ohjeet pitäisi antaa nimenomaan siinä muodossa, jossa ongelmiakin joudutaan käsittelemään.
Linux-distrot ja erityisesti ohjelmien dokumentointi eivät ole vielä lähelläkään sitä tilaa, että homma voitaisiin hoitaa laastarit silmillä.
Maailma on täynnä erikoistapauksia. Gui on yleensä keitetty vain jotain yhtä tapausta varten. Entäs sitten, kun naapurihuoneen kone ei pelaakaan samoilla säännöillä, kuin oman leikkikehän.
Forumi-softan ylläpitäjän on turha alkaa elvistellä sillä, että 'kaikki on hoidettavissa GUI:lla' kun tämä ei kuitenkaan ole totuus.
Ohje on näemmä kirjoitettu jumalaisessa hekumassa sellaiseen muotoon, että siihen vastaaminen ei ole mahdollista. "Ein reich, Ein Fûhrer". "You will be assimilated. Resistance is futile"
-
Maailma on täynnä erikoistapauksia. Gui on yleensä keitetty vain jotain yhtä tapausta varten. Entäs sitten, kun naapurihuoneen kone ei pelaakaan samoilla säännöillä, kuin oman leikkikehän.
Tuo täyttä roskaa. Esim. gpartedia on äärettömän paljon helpompi käyttää kuin ruveta googlaamaan sen takana piileviä lukemattomia kryptisiä komentoja.
Niin pitkään kuin yhä löytyy tällaisiä ohjeitten irvikuvia:
Muistitikun hyödyntäminen - Ubuntu Suomi (http://wiki.ubuntu-fi.org/Muistitikun_hy%C3%B6dynt%C3%A4minen)
on aivan turha suositella Ubuntua yhdellekään normaalijärkiselle tavalliselle ihmiselle. Mutta ehkä tarkoitus onkin elvistellä omalla erinomaisuudellaan ja osoittaa Pentti Nelosten olevan oikeassa. Tai ehkä hän onkin kirjoittanut tuo ivatakseen Linux-yhteisöä?
-
GUI:n taakse piilotetaan kaikki mahdollisuudet vaikuttaa asiaan, KUN ongelma tulee. GUI:lla golfatessa kaikki virheilmoitukset jäävät näkymättömiin.
Käynnistettäessä graafinen ohjelma päätteeltä, on joissakin tapauksissa vaivatonta lukea ohjelman tarjoamia virheilmoituksia.
Linux-distrot ja erityisesti ohjelmien dokumentointi eivät ole vielä lähelläkään ...
Niinpä. On niin paljon antoisampaa koodata tarpeellisia ohjelmia, kun nähdä se vaiva dokumentoida yhtähyvin koodi tai käyttäjille dokumentit.
Näistä dokumenteista - tai vaikkapa lokalisoinneista - saamme kiittää aiheisiin paneutuneita henkilöitä. Kiitos siis heille! Kritiikin antaminen on niin paljon vaivattomampaa :'-(
-
Esim. gpartedia on äärettömän paljon helpompi käyttää kuin ruveta googlaamaan sen takana piileviä lukemattomia kryptisiä komentoja.
Jaa... Itse törmäsin vast' ikää ongelmaan, jossa gparted ilmoitti, ettei ymmärrä osiolla olevaa tiedostojärjestelmää.
Fdisk osaisi kertoa tiedostojärjestelmäksi EFI:n.
Näin yleensäkin, jos graafinen ohjelma toimii, on se toki ihan kätevä, mutta on niin monia tilanteista, ettei gui:t toimi.
Ihan lonkalta vedän vaikka mitä mainioimman mplayerin vs. smplayer:in. Ihan kaikkea ei erinomainen Smplayer:kään hanskaa. Komentorivi on kätevä työkalu. Mutta kuten nykyisin Windows-järjestelmätkin pyrkivät, jää käyttäjän omalle kontolle tutustua tehokkaisiin komentorivikomentoihin ja ylipäätään toimimiseen komentorivillä. Linux/Unix shellit ovat tehokkaita alustoja.
http://linux.fi/wiki/Portaali:Komentorivi
-
Maailma on täynnä erikoistapauksia. Gui on yleensä keitetty vain jotain yhtä tapausta varten. Entäs sitten, kun naapurihuoneen kone ei pelaakaan samoilla säännöillä, kuin oman leikkikehän.
Tuo täyttä roskaa. Esim. gpartedia on äärettömän paljon helpompi käyttää kuin ruveta googlaamaan sen takana piileviä lukemattomia kryptisiä komentoja.
Niin pitkään kuin yhä löytyy tällaisiä ohjeitten irvikuvia:
Muistitikun hyödyntäminen - Ubuntu Suomi (http://wiki.ubuntu-fi.org/Muistitikun_hy%C3%B6dynt%C3%A4minen)
on aivan turha suositella Ubuntua yhdellekään normaalijärkiselle tavalliselle ihmiselle. Mutta ehkä tarkoitus onkin elvistellä omalla erinomaisuudellaan ja osoittaa Pentti Nelosten olevan oikeassa. Tai ehkä hän onkin kirjoittanut tuo ivatakseen Linux-yhteisöä?
Minä olen sitä mieltä, että tuota Wikiä pitäisi parannella. Siellä on nyt vähän kaikennäköisiä ohjeita. Tuollaiset vähän sekavat ja kaukana ajantasaisesta olevat voisi vähintäänkin piilottaa tai jopa poistaa. En tiedä ovatko jotkut tekemäni ohjeet tuollaisia, mutta voisin parannella niitä jos joku moista huomaa (laittaa yksityisviestiä mulle niin katson kunhan joudan). Tuo Wikin etusivukin on sellainen, että sieltä voi joitakin ohjeita olla vaikea huomata. En tosin (vielä) osaa ottaa kantaa mikä olisi parempi ratkaisu.
Muuten Asmo (esim. (http://wiki.ubuntu-fi.org/nfs-palvelin)) on tehnyt joitain ohjeita, jotka periaatteessa kertovat mitä pitää tehdä ja ovat sinällään hyviä. Niissä vaan on huonoa se, että kaikki mahdolliset tulosteet ovat näkyvillä ja niistä ei varmaankaan kaikki tajua mitä pitäisi tehdä. Minä kyllä huomaan, että ekalla rivillä on käytettävä komento ja silleen, mutta joskus itsekin katsoin tuota (kauan sitten) niin ihmettelin mitä ihmettä tässä on. Eli niitä voisi selventää ja tuosta NFS-esimerkistä muuten puuttuu (ainakin puuttui joskus) maininta, että myös yhteyttä ottavassa laitteessa pitää olla nfs-common asennettuna (voisi lisätä).
-
Moikka!
itse olen ubuntun kanssa aloittelija, ja pakko on myöntää kun
noita ohjeita ha ki niin pikkasen sekavaa oli, toisaalta kaikki on
uutta ja todellakin tuntuu ettei jaksa aina koluta kaikkia osioita läpi
vaan heittää koneen nurkkaan ja totee "antaa olla".
kuitenkin huom.omasta mielestäni suht koht helpolla löysin niihin
ohjeet mitä kaipasinkin ei ole ollut kuin pari kysymystä ja niihinkin
sain ohjeet muutaman tunnin sisällä kun kysyin, kiitos siis siitä....
mitä siis voisi tehdä että olisi helpompi perehtyä asioihin...tuo wiki
saa minun ääneni.
kiitos.
-
Maailma on täynnä erikoistapauksia. Gui on yleensä keitetty vain jotain yhtä tapausta varten. Entäs sitten, kun naapurihuoneen kone ei pelaakaan samoilla säännöillä, kuin oman leikkikehän.
Tuo täyttä roskaa. Esim. gpartedia on äärettömän paljon helpompi käyttää kuin ruveta googlaamaan sen takana piileviä lukemattomia kryptisiä komentoja.
Niin pitkään kuin yhä löytyy tällaisiä ohjeitten irvikuvia:
Muistitikun hyödyntäminen - Ubuntu Suomi (http://wiki.ubuntu-fi.org/Muistitikun_hy%C3%B6dynt%C3%A4minen)
on aivan turha suositella Ubuntua yhdellekään normaalijärkiselle tavalliselle ihmiselle. Mutta ehkä tarkoitus onkin elvistellä omalla erinomaisuudellaan ja osoittaa Pentti Nelosten olevan oikeassa. Tai ehkä hän onkin kirjoittanut tuo ivatakseen Linux-yhteisöä?
Tuossa ohjeessa on virhe. mkfs.ext2 tekee tiedostojärjestelmän eikä osiota. Minusta kommennot eivät ole mitenkään kryptisiä. Vaan loogisia ja helposti ymmärrettäviä. mkfs= make filesystem ext3=tehtävä tiedostojärjestelmä. Komento optiot lopuksi kohde mihin komento kohdistuuu. Ihan ymmärrettävä syntaksi. Komennot voi leikata suoraan terminaaliin. Se on hienoa. Monet on ne kerrat kun on selvitty copypastella ja on tullut kierrättäneeksi samoja komentoja eteenpäin. Turha haukkua Linuxin tehokkainta ominaisuutta.
gparted - en ole ikänä käyttänyt. Kauhea määrä riippuvuuksia. fdisk -l antaa hetkessä tiedon levyistä, parted ohjelman plussa on tuki isoille levyille.
Minusta nano ja terminaali on niitä ensimmäisiä opeteltavia asioita. Vanhaa käyttäjää oudoksuttaa X ohjelmien suorittaminen root-oikeuksilla. Kyllä niitä /etc kansion alla olevia asetuksi pitää osata muuttaa nanolla tai vastaavalla terminaalissa. Jos ei osaa niin jättäköön tekemättä.
-
Niin pitkään kuin yhä löytyy tällaisiä ohjeitten irvikuvia:
Muistitikun hyödyntäminen - Ubuntu Suomi (http://wiki.ubuntu-fi.org/Muistitikun_hy%C3%B6dynt%C3%A4minen)
on aivan turha suositella Ubuntua yhdellekään normaalijärkiselle tavalliselle ihmiselle. Mutta ehkä tarkoitus onkin elvistellä omalla erinomaisuudellaan ja osoittaa Pentti Nelosten olevan oikeassa. Tai ehkä hän onkin kirjoittanut tuo ivatakseen Linux-yhteisöä?
Tuosta muistitikusta vielä. Linux käyttäjä voi tehdä näin käynnistyvän tikun
dd if=kubuntu-12.04-desktop-amd64.iso of=/dev/sdb
Ubuntu käyttäjät lisäävät tietysti sudo. Ja laite /dev/sdb on esimerkki. fdisk -l kertoo sen oikean levyn. Näin Kubuntu asentui eilen uusiksi kun sain KDE:n sotkettua... Minusta tuo pitäisi olla jossain oppaassa. Ei ehkä fiksuin tapa, mutta ainakin nopea ja toimii. Tikku ei saa olla liitettynä!! umount /dev/sdb auttaa siihen. Itse tykkään komennoista joita voi kopioida suoraan terminaaliin.
Lisäsin "koodia" -muotoilun-- ajaaskel
-
Minusta Postimiehellä on tuossa paljon asiaa.
Kyllä monenlaisia ohjeita voi olla - ne vain pitää positioida oikein. Voi olla vasta-alkajan ohje, joka perustuu vain yleisiin graafisiin työkaluihin. Samalla voi hyvin olla monimutkaisempi ohje, joka perustuu syvällisempiin tapoihin tehdä asioita. Vasta-alkajahan ei välttämättä ymmärrä - Windows-maailman perusteella - että graafisen, uuden työkalun toimimattomuus ei vielä tarkoita paljoakaan Linux-maailmassa.
Yksi esimerkki on edelläkin mainittu Gparted. En käytä sitä minäkään, koska en ole huomannut sille syytä. Jos graafisen ohjelman toimintaa pitää paikkailla tai varmentaa fdisk:llä, niin miksi opetella sitä ollenkaan? Fdiskin kun opettelee, niin se on erittäin helppo ja tehokas tapa toimia - Gparted on ihan turha. ... kuitenkin vasta-alkajalle asia pitää ehkä positioida toisin.
Näillä graafisilla työkaluilla on paha taipumus olla vajavaisia, aiheuttaa omia virhetilanteitaan, olla erilaisia eri *buntu-versioissa ja muuttua versiosta toiseen. Tällaiseen ongelmaan löytyy Linux-maailmassa helposti lääkkeet, joka kylläkin edellyttää käyttäjältä opiskelua, mutta vain sitä.
Joskus ohjeissa myös vaietaan aivan turhaan "vaikeista" asioista. En huomaa Bios-asetuksia mainitun kovinkaan usein. Kuitenkin erittäin suuri osuus tämänkin Foorumin asennusongelmista johtuu juuri näistä (tai on niihin linkkautunut). Mielestäni henkilön, joka pelkää biokseen koskemista, ei pitäisi asentaa käyttöjärjestelmää ollenkaan - ei se ole Ubuntun vika. Tai voihan sitä asentamista sittenkin kokeilla ... ei siitä sinänsä ole haittaa, mutta on turha ajatella että epäonnistuminen on Ubuntun vika.
Mielestäni joskus 10+ vuotta sitten Linux-maailmassa oli erittäin yleistä kirjoittaa näitä "elvistely" -ohjeita, jotka olivat pitkiä tai jopa erittäin pitkiä, usein hyvin kirjoitettuja ja jopa hauskoja, mutta jotka eivät kuitenkaan vastanneet varsinaisiin kysymyksiin. Tällaiset ohjeet eivät olleet hyviä. Toisaalta, se että kirjoittaa syvällisen ohjeen ei ole "elvistelyä", jos se ohje kuitenkin toimii - kyse on oikeasti vain syvällisemmän ohjeen kirjoittamisesta.
-
Yksi esimerkki on edelläkin mainittu Gparted. En käytä sitä minäkään, koska en ole huomannut sille syytä.
On sille syy olemassa. Toki pelkällä fdiskillä pärjää, jos tarpeena on vain luoda uusi osiotaulukko. Jos sen sijaan täytyy siirtää olemassaolevia osioita levyllä ja ehkä samalla muuttaa niiden kokoa, Gparted helpottaa työtä tuntuvasti. Aika fakiiri saa olla, kun samaa lähtisi yrittämään fdiskillä, dd:llä ja parilla muulla pääteohjelmalla 8)
-
Yksi esimerkki on edelläkin mainittu Gparted. En käytä sitä minäkään, koska en ole huomannut sille syytä.
On sille syy olemassa. Toki pelkällä fdiskillä pärjää, jos tarpeena on vain luoda uusi osiotaulukko. Jos sen sijaan täytyy siirtää olemassaolevia osioita levyllä ja ehkä samalla muuttaa niiden kokoa, Gparted helpottaa työtä tuntuvasti. Aika fakiiri saa olla, kun samaa lähtisi yrittämään fdiskillä, dd:llä ja parilla muulla pääteohjelmalla 8)
Yep, monia muitakin syitä voi olla - puhuin omista syistäni.
Kannatan kyllä sitä, että ohjeissa annetaan vaihtoehtoja kertoen ohjelmien periaatteellisista hyvistä ja huonoista puolista ilman sen kummempaa mielipiteiden vaihtoa. Joten Gpartediin toki kannattaa tehdä omat ohjeensa.
-
Grafiikkaohjelma voi olla turvallisempi alkavalle käyttäjälle komentorivillä mahdollisesti sattuvan kirjoitus-/tulkintavirheen vuoksi silloin kun komentoa ei voi kopioida sellaisenaan.
Jonkun asian neuvominen tai kuvaileminen ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti muille voi olla oma lukunsa: Silloin kun asian voi tehdä yhdellä rimpsulla päätteessä jonka sisältöä käyttäjän ei tarvitse tulkita eikä säätää tilanteen mukaan niin eihän tuota helpompaa/varmempaa tapaa ole neuvoa sitä.
Itsellekin useat asiat sujuvat kätevämmin graafisesti. Periaatteella "se työkalu käteen mikä mukavimmalta tuntuu". Puolestaan tikun tekeminen päätteessä "dd": n avulla on kätevä ja nopea toimenpide --- kunhan ei sormet ja ajatus lipsu komentoja kirjoitellessa.
-
On sille syy olemassa. Toki pelkällä fdiskillä pärjää, jos tarpeena on vain luoda uusi osiotaulukko. Jos sen sijaan täytyy siirtää olemassaolevia osioita levyllä ja ehkä samalla muuttaa niiden kokoa, Gparted helpottaa työtä tuntuvasti. Aika fakiiri saa olla, kun samaa lähtisi yrittämään fdiskillä, dd:llä ja parilla muulla pääteohjelmalla 8)
Minä olen fakiiri.. Jos tekee varmuuskopion (kuten pitäisi) ennen osioiden koon muuttelua, niin parted ohjelman hyöty pienenee. Levyn käsittelyssä voi mennä pitkääääään. Viimeksi yhdistin 2 kovalevyä tyylliin cp -a /mnt/levy1/* backup, cp -a /mnt/levy2/* backup, umount -a, cfdisk /dev/sdb, mkfs.xfs /dev/sdb6, mount /dev/sdb6 /mnt/uusi, cp -a backup/* /mnt/uusi. Molemmat levyt lähtötilanteessa aika täysiä. Gparted ei asennettuna ja ei GTK ohjelmia eli paljon riippuvuuksia. Ja osaako Gparted yhdistää 2 osiota? Tuossa kun käyttää komentotulkin täydennys ym. apuja hyväksi niin ei kovin montaa merkkiä tarvitse kirjoittaa. Levyt tuossa eheytyy samalla ja tiedostojärjestelmä vaihtuu paremmaksi. Väitän, että selvisin nopeammin ilman X:ää ja Gparted ohjelmaa. Levyjutuissa pelkään aina jos X tai joku sen osaa päättää kaatua.. cp -a aika turvallinen. Lisää turvaa toisi rsync tai cp -a ja diff:illä tarkistus päälle. md5summia tai vastaavia kannattaa tietty laskea jos tärkeää dataa. Usein saa vain aikaa kulumaan moisessa. Nyt tuli pistettyä xfs, sitä voi kasvattaa, mutta ei pienentää. Tuossa pari puutetta ja en suosittele ihan suoraan kopsaamaan.
-
Yksi esimerkki on edelläkin mainittu Gparted. En käytä sitä minäkään, koska en ole huomannut sille syytä.
On sille syy olemassa. Toki pelkällä fdiskillä pärjää, jos tarpeena on vain luoda uusi osiotaulukko. Jos sen sijaan täytyy siirtää olemassaolevia osioita levyllä ja ehkä samalla muuttaa niiden kokoa, Gparted helpottaa työtä tuntuvasti. Aika fakiiri saa olla, kun samaa lähtisi yrittämään fdiskillä, dd:llä ja parilla muulla pääteohjelmalla 8)
Samaa mieltä. GParted ei minulla ole aiheuttanut ongelmia, toisin olisi käynyt jos olisin joutunut tekstirimpsujen kanssa hoitamaan asiat. Kuitenkin aika vekslauksia olen osioiden muutoksilla tehnyt. Ehkä saattaa olla niin, ettei aivan optimitulosta ole syntynyt mutta siitä olen varma että fdiskillä olisi tullut sutta.
Tuollaisia Postimiehen taikoja en osaisi edes ajatella tekeväni.
-
Lähtemättä isommin kinastelemaan siitä, mikä on ”parempi” tai ”eniten oikein”, niin:
En oikein ymmärrä tuota kommenttia Gpartedin riippuvuuksista. Siis mitä väliä? Itse hoidan levyn järjestelyyn liittyvät operaatiot joka tapauksessa jollakin sopivalla live-levyllä, esim. Knoppixilla, jossa Gparted kaikkine riippuvuuksineen on jo mukana. Joka tapauksessahan osio, jota käsitellään, ei voi olla liitettynä järjestelmään.
Harvoinhan tuota enää tulee tehtyä, mutta dual boot -aikana kyllä, eli juuri silloin, kun olin aloittelija ja kaipasin noita ohjeita kipeimmin. Olisin taatusti ahdistunut ajatuksesta, että joudun päätteseen syöttämään komennon, joka ei kerro edistymisestään mitään mutta jonka toimintojen lopuksi levy voi olla perusteellisesti sekaisin.
-
En oikein ymmärrä tuota kommenttia Gpartedin riippuvuuksista. Siis mitä väliä? Itse hoidan levyn järjestelyyn liittyvät operaatiot joka tapauksessa jollakin sopivalla live-levyllä, esim. Knoppixilla, jossa Gparted kaikkine riippuvuuksineen on jo mukana. Joka tapauksessahan osio, jota käsitellään, ei voi olla liitettynä järjestelmään.
Aika on kallista... Knoppix on hyvä mutta sen lataus & poltto kestää. Ja ei vättämättä käynnisty kuin VESA ajurilla, mikä tuottaa omat ongelmansa. Varsinkin jos HTPC ja näyttö ei ole "normaali". Ja miksi asentaa kymmeniä paketteja yhtä käyttöä varten? Katsoin GParted ohjelman bugit. Yhteensä 89. Siinäkin selvittelemistä - voiko käyttää. Ja tuossa esimerkissä käytin cfdisk. Se käyttää ncurses kirjastoa ja on tavallaan "graafinen" ja hyvin helppo käyttää. Jos pistää googleen cfdisk bug niin ei juuri osumia. cfdisk tykkää kyllä jos lokaali on esim C, mikä kyllä on usein oletuksena *nix systeemissä kun kirjaudutaan roottina.
Vaikka käyttäisi sitä hienoa Gparted ohjelmaa (jos cfdisk ahdistaa) pitää ne levyt kuitenkin varmistaa. Tuossa käytin lyhintä cp -a. Ne pari kertaa kun olen Gparted ohjelmaa käyttänyt on merkinnyt monen tunnin odottelua. Nopealla levyllä jonkun dar paketin palautus voi mennä muutamassa minuutissa. Vaikka systeemin palautus SSD-levylle. Ideaali tilannehan on se, että levyt jo valmiiksi varmistettu.
-
Gparted on oman 6 vuoden aikana kertyneen kokemukseni perusteella hyvä ja varma - esitetyt viittaukset sen epävarmuudesta tulevat mielenkiintoisesti juuri niiltä kirjoittajilta, jotka eivät sitä itse ole kertomansa mukaan useinkaan käyttäneet. Sillä voi tehdä enemmän ja eri asioita (tiedostojärjestelmien manipulointi) kuin pelkällä fdiskillä kuten ketjussa on jo mainittu. Siksi niiden paremmuuden vertailu ei ole kaikin puolin järkevää, mutta jos sitä pitää välttämättä päästä tekemään niin vertailtavat osapuolet olisivat fdisk ja toinen komentoriviohjelma eli GNU Parted. Gparted on GTK+:n perustuva edusta lähinnä Parted-ohjelman libparted-kirjastolle, josta sen ominaisuudet ja puutteet juontuvat.
Ketjun otsikkoon liittyen aloittelijoille nimenomaan suosittelisin varauksetta Gpartedin käyttämistä, mikäli vastaan tulee levyosioiden järjestelyä vaativa tilanne vaikkapa Ubuntun asentamisen jälkeen.
Hybridi-iso, joka voidaan dd:llä kopioida sellaisenaan usb-levylle, on muuten ollut tarjolla vasta Ubuntu 11.10 daily buildeista alkaen. Käynnistyslevyn luonti- GUI-työkalu tuli muistaakseni 9.04-versioissa ja sitä ennen parissa julkaisussa oli komentoriviltä live-usb-tikun tekevä ohjelma. Kun taas sitä aikaisemmin livetikun tekeminen vaati sen tapaista komentorivijumppaa, mistä tämänkertainen keskustelu leimahti alkuun.
-
...
Viimeksi yhdistin 2 kovalevyä tyylliin cp -a /mnt/levy1/* backup, cp -a /mnt/levy2/* backup, umount -a, cfdisk /dev/sdb, mkfs.xfs /dev/sdb6, mount /dev/sdb6 /mnt/uusi, cp -a backup/* /mnt/uusi.
...
Tuollaista ohjetta siivottuna, selitettynä ja tarkistettuna minä voisin omalta osaltani fanittaa.
Tämän keskustelun pointti ei ollut ollenkaan se, että pitääkö käyttää tuota vai Gparted-ohjelmaa.
Pointti oli mielestäni se, että dokumentoidaanko vain yhdellä tavalla, usealla tavalla vai ei ollenkaan.
Mielestäni kaikkien tapojen periaatteelliset hyvät puolet ja miksei myös ohjeen soveltuvuus taitojen mukaan, pitää todeta.
Tuollaisesta asiasta komentoriviohje ei ole mitenkään huono - se vain pitää kirjoittaa hyvin niinkuin kaikki muutkin ohjeet. Ei pidä aliarvioida edes vasta-alkajia - he eivät ole välttämättä tänä päivänä tyhmiä eivätkä kokemattomia IT-asioissa - he eivät vain osaa juuri Ubuntu-asioita. Mikään ei tietenkään ärsytä enempää kuin alentavasti kirjoitettu ohje ja sekoita enempää kuin ns. helppo ohje joka on täynnä epäloogisuuksia ja virheitä. Ei pidä automaattisesti ajatella että Linux-noviisi ei ymmärrä mitään komentorivistä, cp-komennosta ja tiedostojärjestelmistä - tuo on alentavaa.
Kuten sanoin mielipiteen muodostusta tarvitaan siitä mistä yleensäkään kirjoitetaan ohje. Mielestäni Gparted ohje, joka kertoo partitioiden kanssa vehtaamisesta ja on "helppona" tarkoitettu vasta-alkajalle, joka asentaa Ubuntun Windowsin rinnalle, on mielestäni melkoista väärin positiointia ja ohjeena jo lähtökohtaisesti "kamala". Kyse ei todellakaan ole triviaalista asiasta Windows-kokemuksen perusteella ja on potentiaalisesti jo tuhoisaa vasta-alkajalle. Asia näkyy olevan Canonicalin linjan mukainen, siis tuo rinnalle asennus, positioituna "kaikille", koska se on niin "helppoa" ... joten ehkä tälle ei halutakaan/voida tehdä mitään? Puhtaasti teknisesti ajatellen, Ubuntun asentaminen puhtaalle koneelle, jossa on jotakin kautta varmistettu Linux-yhteensopivuus, voisi olla positioitu "helpoksi" - koska tältä Foorumilta saa apua ... ei asia silti ole triviaali jossei raudasta ymmärrä jotakin.
Sinänsä Gparted -ohje on hyvinkin tarpeellinen, mutta silloin kun mennään partitoiden kanssa pelleilyyn, niin backup-toiminnotkin pitäisi olla mukana ja maininta siitä, että tämä ei välttämättä sovellu "tuotantokoneelle" eikä noviisille. En tiedä voiko näitä edes Gparted-ohjeessa olla riittävässä määrin?
Postimiehen komentoriviohjeessa (tai siis edellä esitetyssä ajatuksessa siitä) tämä backup-tarve oli jo otettu huomioon, joten siinä mielessä tämä ohje oli lähtökohtaisesti mielestäni mainio. Selitettynä tämä ohje antaa myös kaikki mahdollisuudet soveltaa, käyttää järkeä ja tehdä asiat turvallisesti - en tarkoita, että tämä kuitenkaan soveltuisi it-noviisille.
Joten kyse on viimekädessä ohjeiden lukumäärästä, niiden positioinnista ja laadusta.
-
Sinänsä Gparted -ohje on hyvinkin tarpeellinen, mutta silloin kun mennään partitoiden kanssa pelleilyyn, niin backup-toiminnotkin pitäisi olla mukana ja maininta siitä, että tämä ei välttämättä sovellu "tuotantokoneelle" eikä noviisille.
Varoittelu on toki paikallaan, mutta:
(a) Levyosioiden varmistaminen ei käytännössä usein ole realistista, koska gigatavumäärissä laskettavan dataa ei välttämättä saa minnekään taliteen. Ainoa mahdollisuus edes yrittää on riittävän iso USB-levy tai -tikku, ja silloinkin tulee helposti vaikeuksia USBeilla tavallisesti olevan FAT-järjestelmän tiedostokokorajoituksen kanssa. Järkevästi toteutettu GUI-ohjelma toki ottaa tämän huomioon pilkkomalla levykuvatiedoston automaattisesti, mutta komentorivillä toimiva joutuu sen erikseen muistamaan.
(b) Melkoisen paljon Gpartedia ja vastaavia Windows-ohjelmia aikanani käyttäneenä voin väittää, etten kertaakaan ole törmännyt ongelmiin. Ohjelmavirheet ovat äärimmäisen harvinaisia; paljon tavallisempaa on, että käyttäjä jyrää uutta dataa väärän osion päälle, ja silloin ei välttämättä varmuuskopioitakaan ole – siitä oikeasta osiosta. (Ja tämä on verrattomasti paljon helpompaa möhliä komentoriviltä!)
-
...
paljon tavallisempaa on, että käyttäjä jyrää uutta dataa väärän osion päälle, ja silloin ei välttämättä varmuuskopioitakaan ole – siitä oikeasta osiosta. (Ja tämä on verrattomasti paljon helpompaa möhliä komentoriviltä!)
Tuota en kiellä ollenkaan.
Komentoriviohjeiden mukana pitää olla aina riittävät varoitukset jos täydellinen noviisi niitä kuitenkin yrittää käyttää. Esim. (komento rm kirjoitettu tahallaan väärin):
"är-ämmä -r polku*", voi olla ihan hyvä komento, mutta
"är-ämmä -r polku *", on jo äärimmäisen tuhoisa, vaikka ero on "vain ihan tyhjä".
Tällä Foorumillakin monet komennot kirjoitetaan tahallaan hivenen väärin, jotta niitä ei kopioitaisi suoraan ajattelematta, esim. komennon osana "/dev/sdx1" jota tuskin on sellaisenaan olemassa.
Joo, no, jos partitioiden idioottivarma kopiointi ei oikein onnistu, niin siitä tulee sitten omat riippuvuutensa esim. rinnalleasennusdokumenttiin, mutta ei siitä sen enempää ... menee liikaa sivuun, mutta periaatteessa.
En ole varsinaisesti tarkoittanut graafisten ohjelmien (tuhoisia tai vaarallisia) virhetoimintoja, vaan, jo aiemminkin mainittua, dokumentoinnin ja neuvomisen vaikeutta, jos niiden käyttöliittymät ovat erilaisia, eri *buntu -versioissa, eri kielissä ja ohjelmien eri versioissa tai että oletusohjelmat vaihtelevat versiosta toiseen. Tästä kuitenkin selviää tekemällä riittävästi töitä ohjeistamisessa.
-
Tuota en kiellä ollenkaan.
Juu, sori, jäi oikeastaan pointtini sanomatta kokonaan. Tarkoitan, että ymmärrän hyvin sitä Canonicalin asennetta, jota tunnuit kyseenalaistavan. Aina kun järjestelmää muuttavia ohjelmia käyttää, on mahdollista tuhota dataa: totta, mutta jos koneeseen haluaa Linuxin, järjestelmää on PAKKO muuttaa, koska lähtökohtaisesti Linuxiin tehdasasennettuja koneita on liki mahdotonta löytää. Varoittelu on tosin hyvästä ja vaihtoehtojakin sopii antaa.
-
(a) Levyosioiden varmistaminen ei käytännössä usein ole realistista, koska gigatavumäärissä laskettavan dataa ei välttämättä saa minnekään taliteen. Ainoa mahdollisuus edes yrittää on riittävän iso USB-levy tai -tikku, ja silloinkin tulee helposti vaikeuksia USBeilla tavallisesti olevan FAT-järjestelmän tiedostokokorajoituksen kanssa. Järkevästi toteutettu GUI-ohjelma toki ottaa tämän huomioon pilkkomalla levykuvatiedoston automaattisesti, mutta komentorivillä toimiva joutuu sen erikseen muistamaan.
Minusta varmuuskopioiden teko on ihan pakollista ja levyjen nykyhinnoilla suhteellisen edullistakin. Ei ne ulkoiset levyt mahdottomia maksa ja verkostakin saa tallennustilaa. Itselläni on valokuvat kahdella ulkoisella ja sitten vielä pöytäkoneella. Koko systeeminkin välillä pistän talteen. TV-tallenteet ovat varmuuskopioinnin ulkopuolella. Musiikkikokoelma tallessa vain yhdellä ulkoisella..
(b) Melkoisen paljon Gpartedia ja vastaavia Windows-ohjelmia aikanani käyttäneenä voin väittää, etten kertaakaan ole törmännyt ongelmiin. Ohjelmavirheet ovat äärimmäisen harvinaisia; paljon tavallisempaa on, että käyttäjä jyrää uutta dataa väärän osion päälle, ja silloin ei välttämättä varmuuskopioitakaan ole – siitä oikeasta osiosta. (Ja tämä on verrattomasti paljon helpompaa möhliä komentoriviltä!)
Minä taas olen saanut levyn sekaisin XP:n levynhallinnalla (onneksi oli varmuuskopioita - Norton Ghost pelasti). Tuossa pistin KDE:n Partion managerin tarkistamaan ulkoisen kovalevyn. Joku mättää - 8 min jaksoin odottaa eikä se tehnyt mitään. Lopulta piti tappaa konsolissa killall rootin oikeuksilla. sudo fsck.ext4 -f /dev/sdx taas tepsi (levy ei ollut eikä saa olla liitettynä). Levyllä on kaksi osiota. Alussa ntfs jossa muutama Norton Ghost varmuuskopio + jotain muuta pientä. Toisella ext3 osiolla taas Linux varmuuskopioita. Tarvetta olisi muuttaa osioiden kokoa, mutta en tee sitä ainakaan KDE:n työkalulla. .xsession-errors täytyy tässä Kubuntussa sivutolkulla.... Tuossa kaatumisessa varmaan syynä KDE:n 'automaattin' ja Partion managerin tappelusta samasta laitteesta? Aloittelija ei tietysti osaa poistaa moisia palveluita muistista. Kehuttua Gparted ohjelmaa en viitsi asentaa ja kokeilla selviäisikö se tuosta. Siinä sentään 89 avointa bugia..
-
...
paljon tavallisempaa on, että käyttäjä jyrää uutta dataa väärän osion päälle, ja silloin ei välttämättä varmuuskopioitakaan ole – siitä oikeasta osiosta. (Ja tämä on verrattomasti paljon helpompaa möhliä komentoriviltä!)
Tuota en kiellä ollenkaan.
Komentoriviohjeiden mukana pitää olla aina riittävät varoitukset jos täydellinen noviisi niitä kuitenkin yrittää käyttää. Esim. (komento rm kirjoitettu tahallaan väärin):
"är-ämmä -r polku*", voi olla ihan hyvä komento, mutta
"är-ämmä -r polku *", on jo äärimmäisen tuhoisa, vaikka ero on "vain ihan tyhjä".
Joo, no, jos partitioiden idioottivarma kopiointi ei oikein onnistu, niin siitä tulee sitten omat riippuvuutensa esim. rinnalleasennusdokumenttiin, mutta ei siitä sen enempää ... menee liikaa sivuun, mutta periaatteessa.
En ole varsinaisesti tarkoittanut graafisten ohjelmien (tuhoisia tai vaarallisia) virhetoimintoja, vaan, jo aiemminkin mainittua, dokumentoinnin ja neuvomisen vaikeutta, jos niiden käyttöliittymät ovat erilaisia, eri *buntu -versioissa, eri kielissä ja ohjelmien eri versioissa tai että oletusohjelmat vaihtelevat versiosta toiseen. Tästä kuitenkin selviää tekemällä riittävästi töitä ohjeistamisessa.
är-ämmä -r virheet ovat klassikoita. Pahimmassa tapauksessa saa koko levyn ja myös liitetyt levyt tyhjiksi.
Gentoon ja Arch Linuxin ohjeistus on hyvää. Löytyy ohjetta vaikka mihin ja yleensä komentorivi pohjaisena. Usein haeskelen sieltä. On Ubuntu, Kubuntu, Lubuntu, Xubuntu.. joilla erilaiset työpöydät. Systeemin muuttamiseen tarvitaan aina root-oikeudet. Yksi Linux sääntöjä oli ainakin itse aloittaessani, että roottina ei ajeta X-ohjelmia. Roottina ei kirjauduta X:ään. Muistaakseni Red Hatissa kun moista yritti ruutu meni punaiseksi ja varoituksia tuli siinä määrin, että ymmärsi lopettaa. Niistä ajoista tietoturva on mennyt löysempään suuntaan. sudo on kuitenkin hieman eri kuin root. su on eri kuin su -.
Annan esimerkkinä vielä tuon levyn kopioinnin. Levyt näkyvät Ubuntussa usein hassuina numerosarjoina /media kansion alla. Jos noudatetaan sääntöä ja ei X ohjelmia, niin tehdään komentorivillä. df -h antaa levyjen laitenimet ja liitospisteet. Jos kohdelevy ja lähdelevy näkyy listassa niin helppoa - ei tarvitse tehdä levy liitoksia. Oletetaan että kohde on iso ulkoinen levy vaikka ext3 tiedostojärjestelmällä. Tehdään vaikka sille oma kansio. sudo mkdir /usb_levyn_liitospiste/vanhalevy. Nimen voi valita vapaasti. Sitten itse kopiointi menee näin
sudo cp -ax /media/lähdelevyn_liitospiste/* /media/usb_levyn_liitospiste/vanhalevy
a optio kopio tiedostojen oikeudet, linkit, alihakemistot, päivämääräleimat ym. On lyhenne monesta eri optiosta. Mutta tuolla menee vaikka koko systeemi käynnistyslataajaa lukuunottamatta.
x optio on valinnainen. Se estää lähdelevyyn liitettyjä levyjä kopioitumasta, jos niitä mahdollisesti on.
Ei minusta mitenkään käsittämätöntä, hankalaa tai vaikeaa. Linux komentojen syntaksi on komento optiot parametrit. Tässä tapauksessa cp -a lähde kohde. Jos kopioidaan oma kotikansio, niin sudo ei ole tarpeen. sudo kuitenkin varmistaa, että kaikki tiedostot ja linkit ym. kopioituu.
jos haluaa varmistaa, että homma meni putkeen, niin sitten diff -r /lähde/* /kohde/ , niin tuo vertaa kaikki tiedostot keskenään.
Vaihtoehtoisia tapoja on monia. Joista rsync käytetyin, jolla homma sujuu vaikka verkon yli. Mutta rsync ohjelman manuaali on pitkä ja monimutkainen, joten jätetään se tässä.
Vinkki
jos kansion nimi on pitkä esim hassu nrosarja
a) sen voi kopioidat df -h tulosteesta
b) komentotulkki täydentää nimen kun painaa 'tab' nappulaa. 4 ekaa merkkiä riittää usein.
c) 'tab' täydentää myös komentoja. Tiedoksi. Ei auta cp komennossa ;D
Edit. pari typoa lisätty vinkit.
-
Minusta varmuuskopioiden teko on ihan pakollista ja levyjen nykyhinnoilla suhteellisen edullistakin.
Ehdottomasti, ja sitä pitäisikin suositella joka välissä – siis tiedostojen varmuuskopiointia, ei osioiden, jota tuolla aiemmin tarkoitin. Linux-järjestelmät ovat sentään niin nopeita asentaa, että itsekin olen usein kerennyt saman päivän aikana kokeilla samalla koneella usempaa distroa.
Minulla koko omien tiedostojen puutani synkataan Unisonilla kaikkien koneitteni välillä, ja lisäksi olen ostanut SpiderOakista lisätilaa samojen koneiden synkkaamiseksi sinne.
-
Ehdottomasti, ja sitä pitäisikin suositella joka välissä – siis tiedostojen varmuuskopiointia, ei osioiden, jota tuolla aiemmin tarkoitin. Linux-järjestelmät ovat sentään niin nopeita asentaa, että itsekin olen usein kerennyt saman päivän aikana kokeilla samalla koneella usempaa distroa.
Kyllä minä kopsaan systeemin myös. Omat viritelmät esim TV.kortin osalta vievät aikaa.
Kokeile Gentoota. Veikkaan että päivä ei riitä. Ehkä sit jos alottaa aamulla ja lopettaa aamulla.
Ja taukoja ei sit pidetä ;D. Kyllähän Ubuntun nyt asentaa alle tunnissa.
-
Linux-järjestelmät ovat sentään niin nopeita asentaa, että itsekin olen usein kerennyt saman päivän aikana kokeilla samalla koneella usempaa distroa.
[...]
Kokeile Gentoota. Veikkaan että päivä ei riitä. Ehkä sit jos alottaa aamulla ja lopettaa aamulla.
Ja taukoja ei sit pidetä ;D. Kyllähän Ubuntun nyt asentaa alle tunnissa.
Gentoo lieneekin ainoa distro, jota ei saa järkevästi pystyyn tunnissa. Jopa Archinkin saa – tai sai ainakin AIF:n aikana, sen jälkeen ole kokeillut ::)
-
Gentoo lieneekin ainoa distro, jota ei saa järkevästi pystyyn tunnissa. Jopa Archinkin saa – tai sai ainakin AIF:n aikana, sen jälkeen ole kokeillut ::)
Varmuuskopiosta saa alle tunnin pystyyn. Ja kopioitua talteen alle tunnin. Jo kernelin kääntäminen on sellainen rasti ruutuun tehtävä että kokemattomalta menee siinä jo tunteja. Jos tavoitteena saada sopivan laiha nopeasti käynnistyvä kerneli. Jos taas kääntää kaiken niin siinä menee hitaalla koneella toista tuntia. Sen ajan voi käyttää dokumentaation lukemiseen. Ja jos make.conf tiedostossa joku vika niin saa aloittaa alusta. Sopivaa vaikka pitkänäperjantaina ja hyvin opettavaista. Ei todellakaan sovi aloitelijalle.
-
Niin ... en oikein enää tiedä mikä tuo pointti oli tuossa kommentissa että varmuuskopioita ei saa otetuksi?
Tässähän oli oikeasti puhetta rinnalleasennuksesta ja silloin siitä, että Windows-järjestelmästä pitää saa sellainen backup että sen saa asennettua uudestaan jos se menee pilalle. Tämähän on välttämätöntä, jos kerran jo asennettujen osioiden kanssa pitää ruveta pelleilemään.
Backuppien teko on yksi vaihtoehto. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan järjestelmään, johon minulla ei ole asennusmedioita, enkä näin ollen tarvitse mitään backuppeja osioista, mutta varmaan joku muu tarvitsee.
a)
Se, että "usb-levyjä" tai jotain muita levyjä "ei voi hankkia", ei ole mikään syy jättää backuppeja ottamatta. Se on vain selitys huonolle toiminnalle. Selitys ei ole mikään syy.
b)
Vai oli tarkoitus sanoa, että tällainen osioiden backuppien kanssa pelaaminen, menee aloittelijan osaamisen ulkopuolelle? Siitä olen kyllä samaa mieltä, yleensä näin on. Siinä mielessä on sääli, jos tällainen osaaminen "on pakollista" Ubuntun takia. Oikeastihan se ei sitä ole, vaan se "on pakollista" samalla koneella olevan Windowsin takia. Ostaa Linux-yhteensopivan koneen ja asentaa siihen Ubuntun - on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin Windowsin asentaminen ... tosin toimiva esiasennus, joita toki monella nykyään on, ei ole vaikeaa sekään (jos unohtaa virustorjunnat, palomuurit, toimisto-ohjelmat, mediaohjelmat, lisälaitteet ajureineen ja varusohjelminee ja kaikki muutkin jotka vievät aikaa ja vaativat omat osaamisensa). Linux-yhteensopivassa koneessa voi hyvin olla Ubuntu tai joku muu jo valmiiksi asennettuna, koska lisenssiehdot eivät sitä mitenkään rajoita ... joten Linux olisi tässä mielessä vielä paljon helpompi.
c)
Mitä tulee itse datan backuppeihin niin siitä varmaan kaikki ovat yhtä mieltä, että siihen pitää hankkia levytilaa eikä datan varmistaminen ole lähtökohtaisesti mitenkään hankalaa. Tämä pitää joka tapauksessa osata - tavalla tai toisella, osata itse tai ulkoistettuna - jos kerran tietokoneita käyttää. Joten tämä ei ole erityisesti Ubuntu asentamiseen, teki sen miten hyvänsä, liittyvä ongelma.
-
Niin ... en oikein enää tiedä mikä tuo pointti oli tuossa kommentissa että varmuuskopioita ei saa otetuksi?
Siis minun pointtini? Se, että olen itsekin – vaikken ole mikään nyypiö enkä sormi suussa ensimmäisen tietokoneongelman edessä – ollut tilanteessa, jossa gigatavuluokan varmuuskopion ottaminen on ollut oikeasti mahdotonta, koska mitään sopivaa tallennusvälinettä ei ole ollut käsillä eikä päivän–parin varoitusajalla saatavissakaan. Tosin sitten niiden päivien USB-tikkujen koot ovat rajusti kasvaneet, mutta silti.
Tässähän oli oikeasti puhetta rinnalleasennuksesta ja silloin siitä, että Windows-järjestelmästä pitää saa sellainen backup että sen saa asennettua uudestaan jos se menee pilalle. Tämähän on välttämätöntä, jos kerran jo asennettujen osioiden kanssa pitää ruveta pelleilemään.
Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että koneen mukana tulevaan Windowsiin ei myydä asennuslevyä vaan koneen kiintolevyltä löytyy palautusosio. Jollei sitä jyrää yli, järjestelmän saa sieltä kyllä palautetuksi. Omat tiedostot taas pitää totta kai osata varmuuskopioida – sehän nyt pätee missä järjestelmässä ja tilanteessa vaan.
-
Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että koneen mukana tulevaan Windowsiin ei myydä asennuslevyä vaan koneen kiintolevyltä löytyy palautusosio. Jollei sitä jyrää yli, järjestelmän saa sieltä kyllä palautetuksi. Omat tiedostot taas pitää totta kai osata varmuuskopioida – sehän nyt pätee missä järjestelmässä ja tilanteessa vaan.
Syystä tai toisesta noissa tilanteissa partitioita on pitänyt muutella tai partitioiden tyyppiä muutella - ainakin tuollaista on kyselty.
Eihän siinä mitään jos on varmuuskopiot JA osaa olla huolellinen tai jotain. Myös palautusosiosta jos ei kuitenkaan ole huolellinen tai jos levy kuitenkin tilttaa tässä tilanteessa ... varmuuden vuoksihan niitä varmuuskopioita otetaan. Tai sitten pitää ottaa kalkuloitu riski ... tosin eihän se vasta-alkaja osaa tätä riskiä kalkuloida.
-
Nuo stickyn linkit pitäisi päivittää. Ei löydy enää.
Toki, Linux.fissä olisi voitu luoda redirectit.
-
Nuo stickyn linkit pitäisi päivittää. Ei löydy enää.
Toki, Linux.fissä olisi voitu luoda redirectit.
Korjasin. Kiitos huomautuksesta, jos tuolla on muita toimimattomia, niin niistäkin sopii mainita.